Suunniteltu sektio rv 35-36+

Moi!
Mulla on edessä suunniteltu sektio. Päivää en tarkalleen vielä tiedä, mutta joko tällä tai ensi viikolla se tapahtuu. Nyt on rv 35+0. Sektio tehdään vauvan anemian takia, johtuen rh-immunisaatiosta. Kortisonia olen saanut rv 32+6 ja 33+0 sekä 34+6.
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia, miten rv 35-36+ syntyneet on selvinneet?

• Onko ollut keltaisuutta?
• Mitä ongelmia on ollut? Kuinka hengitys on sujunut?
• Ehditkö saa kortisonit - oliko niistä apua tai haittaa?
• Kauanko vauva on ollut sairaalassa?
• Mikä on syntymäpaino ja pituus?
• Kuinka imetys on onnistunut?
• Onko jäänyt "jälkiä" keskoisuudesta?
• Miten suunniteltuun sektioon voi valmistautua äitinä?

Jotenkin haikea olo, kun pikkuinen joudutaan ottamaan ennenaikaisena pois...

 

Hei! Mun vauva syntyi rv 35+1 yllättäen ja alakautta. Kortisoneja en ehtinyt saada. Vauvan vointi oli hyvä, hengitys sujui ja sain vauvan heti viereen. Bilirubiiniarvoja seurattiin, mutta meidän tapauksessa ei vaatinut hoitoa, vauva ei kellastunut. Sokeriarvoja seurattiin aluksi ja kotiin päästiin 4. päivänä synnytyksestä, aluksi paino ei tahtonut nousta tarpeeksi. Mitat olivat 45 cm ja 2500g. Imetys onnistui hienosti! Ongelmia alussa oli vatsavaivat/koliikki, tähän saattoi olla syynä se, ettei elimistö ollut ehtinyt kehittyä tarpeeksi. Tosin koliikkia voipi olla täysiaikaisillakin vauvoilla. Ainakaan vielä mitään "jälkiä" keskosuudesta ei ole löytynyt, suurinpiirtein samaan tahtiin on kehittynyt ja oppinut uusia juttuja kuin vauvat keskimäärin. Ikää nyt hieman yli 1v. Sektiosta minulla ei ole kokemusta, eikä tuosta anemiasta, ne tietysti voivat vaikuttaa vauvan vointiin. Tiedän, että olimme varmasti onnekkaita, kun kaikki sujui noinkin "normaalisti" huolimatta siitä, että vauva syntyi kuitenkin viitisen viikkoa etuajassa. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! Onneksi sinullakin on jo noin hyvin viikkoja!

 

Minulla raskausmyrkytyksen takia 36+1 ja täyttivät perjantaina 5 vuotta. Hienosti on mennyt. Pikkuneiti nyt 11 kk.

 

Siis sektiolla.

 

Hei!

Onhan teille kerrottu, että tuo Rh-immunisaatio johtaa kellastumiseen jo ihan itsessään, vaikka vauva olisi täysiaikainenkin? Myös verenvaihto voi olla vauvallanne edessä, pelkkä sinivalohoito ei usein riitä.

Kortisoneistahan ei ole mitään haittaa, hyvä että olet ne saanut. Niistä on apua vauvan hengitykselle, varsinkin kun hänen tiedetään olevan aneeminen. Noilla viikoilla vauvan vointi vaihtelee kovasti - kuten edellä on kirjoitettu, joku pärjää äidin vieressä. Kuitenkin osa voi tarvita happiviiksiä, ylipainehoitoa tai jopa hengityskonetta. Teillehän tulee kuitenkin vastasyntyneiden osastolle hoitojakso tuon immunisaation vuoksi.

Osa noilla viikoilla syntyneistä pääsee kotiin nopeasti, yleensä kuitenkin viimeistään lasketun ajan tienoilla. Sinuna varautuisin ainakin parin viikon hoitoon immunisaation takia.

Onnea matkaan!
T. vauvatehon hoitaja

 

Löysin tämän keskustelun, joka tosin on jo viime vuodelta, mutta haluan silti vastata - immunisaatioista on netissä vähän tietoa. Ja kokemuksesta tiedän, että vertaistuki on parasta tukea näissä tilanteissa.

Eli mulle tuli myös tuo Anti D -immunisaatio, ilmeni tokassa verikokeessa rv 26. Tiitterit oli yllättävän korkeat, 32. Kvantitaatiokin oli peräti 18IU/ml. Jouduin TAYSiin heti seurantaan, joita oli 1-2 x viikossa.

Rv 34 vauvan syke nousi siten, että oli koko ajan 160-180 välillä. Olin seurannassa osastolla yhden yön. Sitten tehtiin napasuonipunktio, koska virtaukset oli noussut (siis aivojen keskivaltimon virtaus vauvalla). Vauvan hb oli 123 ja pääsin kotiin.

Sitten rv 35+2 menin jo suunniteltuun sektioon, koska nuo virtaukset oli noususuuntaiset. Olin saanu kortisonit jo kahdesti rv 32 ja 34.

Vauva syntyi ja voi hyvin (huusi heti, hengitti koko ajan ilman apuja), mutta joutui valohoitoon heti teholle. Pahimillaan oli 6 valot. Hb ei ollut ongelma vielä tuolloin, mutta bilirubiinien "kesyttely" kesti sairaalassa 2 viikkoa ja vielä kotona 1 viikon. Hb oli matalammillaan 81 ja vauva sai 3kk ikäisenä 4.tankkauksen, joka oli myös viimeinen.

Syntymäpaino oli 2780g ja pituus 48cm. Apgarin pisteet oli 8/10. Sain vauva syliin ekan kerran 2vrk ikäisenä. Imetys lähti hitaasti käyntiin. Pumppasin maitoa, koska vauva ei jaksanut imeä. Kotona imetys alkoi sujumaan paremmin eli n. 1kk ikäisenä meni jo kohtalaisesti. Lisämaitoa sai tarvittaessa.

Nyt lapsi voi hyvin ja on täysin normaali. Mitään keskosuuteen viittaavaa en ole havainnut. Hb laski puoli vuotiaaseen asti, jolloin saimme lopettaa rautalääkkeen. Tiitterini oli korkeimmillaan 128 ja kvantitaatio 74IU/ml - eli korkeat!

En tiedä voiko sektioon valmistautua. Itselläni se meni hyvin. Ei kipuja tai minkäänlaisia tuntoja ollut. Olo oli hyvä ja helpottunut, kun vauva saatiin maailmaan. Kipulääke oli tehokas, mitä sain leikkauksen jälkeen.

 

Minulla todettiin verestä Anti-C immunisaatio. Arvot ovat toistaiseksi pysyneet samoina, joten mitään lisähoitoja / -tutkimuksia ei ole tarvittu. Kuitenkin pelkään koko ajan että mitä tästä voi seurata sikiölle. Voiko sikiön paino olla normaalia alhaisempi?

 

meidän vaavi syntyi hätäsektiolla rv 35 ja on kehittynyt hyvin,mitat 48 cm ja 2470gr.

 

SoulSyndicate, miten raskautesi on sujui/on sujunut? Onko muita äitejä, joilla raskaudessa immunisaatio?

 

Täällä myös yksi äiti jolla todettiin keskimmäisen odotuksen loppupuolella anti-D rh-immunisaatio. Tiitteri nousi kahdeksaan. Oli ylimääräisiä verikokeita ja yksi ylimääräinen ultra. Tyttö syntyi 40+0 ja oli 3070g sekä 49cm. Selvisi neljän päivän valohoidolla ennen kuin pääsimme kotiin. Sen jälkeen hemoglobiinia mittailtiin, kunnes lähti nousuun.


Kolmannen odotuksen alussa tiitterit olivat ekassa verikokeessa 64 ja seuraavassa kontrollissa parin viikon päästä edellisestä jo 128. Kvantitaatio oli 41 IU/ml. Korkeimmillaan tiitterit olivat viimeisessä verikokeessa lopulta 256 ja kvantitaatio 160 IU/ml. Eli todella korkeat. Kävin TAYSissa seurannassa aluksi joka toinen viikko ja myöhemmin pari kertaa viikossa. Sain kortisonipistokset vauvan keuhkoja kypsyttämään ja kävin Helsingin Naistenklinikalla viidesti kohdunsisäisissä verensiirroissa. Immunisaatio oli niin vakava ja vauvan hb oli enää 63 ennen ensimmäistä kohdunsisäistä punasolusiirtoa.

Poika syntyi suunnitellulla sektiolla 35+4 ja oli 2490g sekä 47cm. Oli tilanteeseen nähden hyväkuntoinen. Huusi ja vietiin heti valohoitoon teholle. Valoja oli 6 ja niitä sitten vähennettiin ja välillä bilirubiinin noustessa lisättiin. 2 ekaa vuorokautta poika oli nasaalissa eli tarvitsi hengityksen tueksi ylipainehoitoa, vaikka keuhkot oli lapsivesipunktion perusteella olleet kypsät. Teholla oli 5 ekaa vuorokautta. Syliin sai ottaa ekaa kertaa 5 vrk:n iässä, kun hetkeksi sai ottaa valohoidosta pois ja siirtyi silloin teholta lastenosaston puolelle.

Pojalla oli nenämahaletku ja kotiutui sen ja kotisairaalan turvin 11 vrk:n ikäisenä. Vauva oli kovin väsynyt ja aluksi pumppasin maidon. Alun hankaluuksien jälkeen maitoa alkoi tulla hyvin ja luovutin jopa 6.9 litraa. Pienen rintakumin avulla sain kotona pari viikkoa olleen pojan totutettua rinnalle, kun voimistui. Teholla ollessaan tarvitsi yhden punasolutankkauksen ja kotiutumisen jälkeen on käynyt kahdesti punasolutankkauksessa hb:n ollessa 75-78. Viimeksi hb oli viikossa noussut 87:stä 89:ään. Puolivuotiaaksi asti on rautalääkitys. Pojan sydämestä on kuultu lievä sivuääni, mutta sen pitäisi lääkärin mukaan hävitä, kun vaikea anemia helpottaa.

Sektio meni hyvin. Mitä nyt leikkauksen aikana oli pahoinvointia lääkkeistä. Kun pääsin seuraavan aaamuna eroon kipupumpusta, otin pari viikkoa vain Buranaa ja Panadolia.

Pojalla ilmeni myöhemmin nivustyrät ja napatyrä. Lääkäri kertoi, että keskosuus altistaa poikavauvoja heikoille vatsanpeitteille. Huomenna aika TAYSiin kirurgin vastaanotolle. Tarkoitus leikata nivustyrät mahdollisimman pian. Napatyrä voi parantua itsekseen. Ikää pikkumiehellä nyt 2kk.

 

Kiitos Yeppee vastauksestasi! Mukava kuulla, että vaikea immunisaatio pystytään hoitamaan hyvin! Itselläni on pientä (tai suurta) vauvakuumeilua. Pelottaa vain kovasti, jos meneekin huonoimmalla mahdollisella tavalla...Uskallanko yrittää toista lasta? Viimeisin tiitteri kun oli 128...
Millä raskausviikolla jouduit ensimmäiseen kohdunsisäiseen punasolutankkaukseen? Menikö toimenpide aina hyvin? Millä viikoilla tehtiin muut kohdunsisäiset tankkaukset?

Onko vauvan hb lähtenyt jo nousuun? Se rautalääke meillä ainakin pisti pojan vatsan melko kovalle, kun oli sitä käytetty jonkin aikaa Puoli vuotiaana se lopetettiin.

Tosi kurja tuo tyrä-juttu! Ei varmasti olisi enää tuota tarvittu jo muutenkin vaikean alun lisäksi! Onko tyrää jo operoitu? Tsemppiä! Aika auttaa, kun pikkuinen kasvaa alkaa elämä helpottumaan - toivottavasti.

 

Tuohon en voi valitettavasti antaa vastausta. Itse ehkä ottaisin riskin. Pitää kuitenkin muistaa, että kohdunsisäisiä verensiirtoja ei voida tehdä kuin vasta rv 20 jälkeen. Sitä ennen voi menehtyä kohtuun. Meillekin kerrottiin faktat alussa.

Piti katsoa kalenterista milloin eka kohdunsisäinen punasolusiirto tehtiin. Mies muisti tarkan päivänkin, kun oli mukana. Itse on elänyt niin sumussa, ettei muista niin tarkasti. 28+4 oli eka siirto. Seuraavat 29+4, 31+3, 32+3 ja 34+3. Toimenpiteeseen liittyy omat riskinsä. Aina kaikki ei mennyt suunnitelman mukaan, mutta ei siitä tässä tämän enempää. Laita yv, jos haluat tarkempia tietoja.

Vauvan hb nousi 87:stä, 89:ään reilut 2kk syntymästä. Rautatipat on puolivuotiaaksi asti käytössä. Tyrien leikkaukseen poika olis päässyt ihan lähipäivinä, mutta nyt ei voida nuhan takia nukuttaa. Odotellaan, että tervehtyy ensin.