Suututtaa saamani joululahjat jo etukäteen

Mie ostan miehelle just sen lahjan mitä on toivonutkin, ei käy sitten vituttamaan jos laittaa rahaa johonkin mitä ei tarvitse. Työhaalarit autotalliin.

Tytöt teki kollaasit joulupukille mitä haluaa joululahjaksi, ja mie tein kanssa Saa mieskin ihan valita mitä ostaa, eikä tarvi miettiä ettei tule hankittua mitään turhaa.

 

En ole katkera mistään muusta. Joulu nyt on vaan mulle arka paikka, anteeksi koko turha aloitus.

 

Siis. En syö suklaata (aina kieltäydyn kun tarjotaan ja luulisi monessa vuodessa tämän tietävän mutta ei). Sukkia osaan ostaa itse. Luen ihan erilaisia kirjoja kuin ne mitä saan, ovat... Niin ehkä olen sitten kiittämätön.

Ja pointti oli, että en koskaan ole saanut mitään arvokasta lahjaksi ja toisilla ne samat mitä minä olen toivonut ja joihin itsellä ei ollut varaa, pyörii käyttämättömänä kaapeissa. Se tuntuu pahalta. En tiedä käsittääkö tätä sellainen, joka on aina saanut mitä toivoo ja jolla on aina ollut rahaa kerätä kotiinsa kauniit pyyhkeet ja kauniit astiat.

Ei niillä lahjoilla oikeasti ole mitään merkitystä, ei ole koskaan käynyt edes mielessä olla mustis anopin lahjoista
En koskaan ole saanut niitä lahjoja joita olen halunnut, en ole koskaan erityisemmin osannut edes mitään haluta, kun perheessä raha ei aina edes riittänyt jouluruokaan. Nyt kun olen aikuinen ihminen voin ostaa sellaisia asioita mitä haluan, tietenkään kaikkeen ei aina varaa ole, mutta sekin on mielestäni oma päätös millaisiin töihin/millaiseen palkkatasoon tyytyy. Itse arvostan paljon enemmän näitä itse ostettuja tavaroita ja annan lahjaksikin usein kaikkea vähän arvokkaampaa tai sitten itsetehtyä Toivottavasti ihmiset ei suutu jos toinen saa Iittalaa ja toinen rakkaudella ja ajatuksella kudotut sukat ja myssyn...

 

Mikä on oma ehdotuksesi, jotta tilanne muuttuisi? Kyselen tätä siksi, että mulla on edessä vähän samanlainen tilanne, mutta sieltä anoppipuolelta. Meillä on ollut tapana ostaa henkilökohtaista ja välillä kalliimpaakin joululahjaksi, mutta tämä edellyttää, että tuntee sen lahjansaajan riittävän hyvin. Mä en vielä tunne tyttäreni tulevaa puolisoa niin hyvin, että osaisin mitään henkilökohtaista ostaa. Kysyin vinkkejä tyttäreltäni, mutta hän sanoi, että puolison mielestä jo viime kesänä lähettämäni rahat vuotavan katon korjaukseen olivat pitkän suostuttelu takana. Siis että tämä puoliso suostui ottamaan rahat vastaan. En kuitenkaan haluaisi tilannetta, jossa omille lapsilleni on vaikka mitä toiveiden mukaista lahjaa, mutta sitten yhdelle "sukat, suklaata ja pokkari". Jos olisin sinun anoppisi, mitä haluaisit minun tekevän?

 

En yleensä keneltäkään kysy, mitä he haluaisivat joululahjaksi. Näin siksi, että ajattelen, että on kiva ja joulun henkeen sopivaa saada joululahjaksi jokin yllätys. Siis mielestäni kyseessä ei ole aito joululahja, jos ostan toisen esittämään tarpeeseen jotakin. Toisaalta jos jotenkin olisin sellaisessa suhteessa lahjan saajaan, että avustan häntä muutenkin taloudellisesti, niin sitten kyselisin tarpeista.

 

Mikä on oma ehdotuksesi, jotta tilanne muuttuisi? Kyselen tätä siksi, että mulla on edessä vähän samanlainen tilanne, mutta sieltä anoppipuolelta. Meillä on ollut tapana ostaa henkilökohtaista ja välillä kalliimpaakin joululahjaksi, mutta tämä edellyttää, että tuntee sen lahjansaajan riittävän hyvin. Mä en vielä tunne tyttäreni tulevaa puolisoa niin hyvin, että osaisin mitään henkilökohtaista ostaa. Kysyin vinkkejä tyttäreltäni, mutta hän sanoi, että puolison mielestä jo viime kesänä lähettämäni rahat vuotavan katon korjaukseen olivat pitkän suostuttelu takana. Siis että tämä puoliso suostui ottamaan rahat vastaan. En kuitenkaan haluaisi tilannetta, jossa omille lapsilleni on vaikka mitä toiveiden mukaista lahjaa, mutta sitten yhdelle "sukat, suklaata ja pokkari". Jos olisin sinun anoppisi, mitä haluaisit minun tekevän?

Tiedätkö kun lahjoista joskus ihan huokuu se, että toista ei kiinnosta mutta kunhan nyt jotain ostaa kun niin kuuluu tehdä? Tätä ajoin takaa.

En tarvitse mitään, mieluummin olen ilman krääsää sillä haluan kuluttaa itsekin vähän. Jos olisit anoppini, toivoisin että katsoisit kirjahyllyäni tarkemmin, tai kysyisit lapseltasi mistä minä tykkään. Katselisit ympärillesi meillä ollessasi.

 

Mie kyllästyin tuohon krääsään ja muka tarpeelliseen lahjatavaraan. Ilmoitin, että minulle ei tarvitse ostaa mitään lahjaa, mutta jos jotain nyt välttämättä haluaa ostaa, niin Savonia aterimia me kaipaisimme lisää.

Eli ilmoitin selkeästi mitä haluan ja jos se ei vastapuolesta ole hyvä, vaihtoehto on olla ostamatta minulle mitään. Molemmissa tapauksissa olen tyytyväinen.

Ja mie olen muuten laittanut ne Iittala kynttiläturhakkeet uudelleen kiertoon. Taisi joku mennä antajallee takaisinkin seuraavana vuonna, toivottavasto oli mieluisa...

 

Minä olen nimenomaan pyytänyt, että minulle ei saa ostaa/antaa mitään muuta kuin korkeintaan konvehtirasian tai itsekudotut villasukat. Meillä on kaapit täynnä tavaraa, enkä halua mitään tavaraa lisää, etenkään sellaista josta en pidä!

 

Tiedätkö kun lahjoista joskus ihan huokuu se, että toista ei kiinnosta mutta kunhan nyt jotain ostaa kun niin kuuluu tehdä? Tätä ajoin takaa.

En tarvitse mitään, mieluummin olen ilman krääsää sillä haluan kuluttaa itsekin vähän. Jos olisit anoppini, toivoisin että katsoisit kirjahyllyäni tarkemmin, tai kysyisit lapseltasi mistä minä tykkään. Katselisit ympärillesi meillä ollessasi.

Niin joo, sitten, kun asuvat yhdessä, niin pääsen kirjahyllyä katsomaan. Nyt vielä eivät asu yhdessä. Mä kyllä koen, että mun "kuuluu" jotain hankkia. Tai siis ajatus, että muut avaavat joululahjoja ja yhdellä ei ole kuin tyttäreni hankkimat lahjat, ei tunnu minusta hyvältä. Saatan olla väärässäkin ja asia olisi asianomaiselle ihan ok. Ainakin tyttäreltäni kysyttyäni mun ei kuulemma tarvitse hankkia mitään, kun autoin jo siinä katon korjaamisessa. Mutta kun mä olen auttanut tytärtänikin tämän vuoden aikana ja silti ostan hänelle joululahjoja. Ei tämä ole kyllä helppoa näinkään päin

 

Mä kyllä koen, että mun "kuuluu" jotain hankkia. Tai siis ajatus, että muut avaavat joululahjoja ja yhdellä ei ole kuin tyttäreni hankkimat lahjat, ei tunnu minusta hyvältä. Saatan olla väärässäkin ja asia olisi asianomaiselle ihan ok.

Mitä jos ostaisit heille yhteisen lahjan? Joku hemmottelu päivä kylpylään, elokuva/teatteriliput yms. Vaikka mies kokisi ettei tarvitse mitään, niin luulisi tuollaisen yhteisen lahjan kuitenkin ilahduttavan. Olethan silloin ajatellut häntäkin

 

Ole tyytyväinen edes siihen vähään mitä saat ja lopeta tuo itsekäs ruikuttaminen.

 

Mitä jos ostaisit heille yhteisen lahjan? Joku hemmottelu päivä kylpylään, elokuva/teatteriliput yms. Vaikka mies kokisi ettei tarvitse mitään, niin luulisi tuollaisen yhteisen lahjan kuitenkin ilahduttavan. Olethan silloin ajatellut häntäkin

Leffaliput voisi olla hyvä idea. Mietin myös, että jos laittaisi heille yhteiseksi lahjaksi - yhteen kun muuttavat - puolen vuoden yhtiövastikkeet. Tytölle olen joinain vuosina laittanut 3 kk:n yhtiövastikkeet, niin nyt voisi laittaa puolelta vuodelta.

 

Ole tyytyväinen edes siihen vähään mitä saat ja lopeta tuo itsekäs ruikuttaminen.

Mut on se oikeesti vähän kurjaa, kun saa lahjaksi sen pesuaineiden kylkiäisenä olleen pyyhkeen, joulukoristeen, kynttiläkipon..."Kato kauheeta krääsää tuli kylkiäisinä, mitähän me näille tehtäs...jaa joulu tullee.."

 

anoppi antaa mulle lahjaksi Yves Rocherilta ilmaiseksi saatuja saippuoita, edellisen vuoden palomeskalenterin tai sadannen kerran pitkän yöpaidan vaikka olen yhtä monta kertaa sanonut että EN KOSKAAN käytä pyöpaitaa kun se kiertyy sängyssä kaulan ympäri.
Mies saa 500 e lahjakortteja

 

Tiedätkö kun lahjoista joskus ihan huokuu se, että toista ei kiinnosta mutta kunhan nyt jotain ostaa kun niin kuuluu tehdä? Tätä ajoin takaa.

En tarvitse mitään, mieluummin olen ilman krääsää sillä haluan kuluttaa itsekin vähän. Jos olisit anoppini, toivoisin että katsoisit kirjahyllyäni tarkemmin, tai kysyisit lapseltasi mistä minä tykkään. Katselisit ympärillesi meillä ollessasi.

Olisikos aidosta vihjailusta mitään apua...? Sanot seuraavan kerran anopille ym., että olet ruvennut keräämään vaikka jotain haluamaasi astiasarjaa tai pyyhkeitä... jospa osaisivat ottaa siitä vinkkiä.

 

Miksei vois vaikka kerätä kaupasta esim pyykkypulveri, konetiskiaine/käsitiskiaine, pyykkipoikia, yleissiivousainetta yms tarpeellista ja laittaa nättiin pakettiin. Tulis varmaan jokaisella käyttöön,,,,,

 

Tässä yksi joka tajusi, oikein hyvin. Mulla on vähän eri tilanne siinä mielessä, että olen kyllä aina saanut mieluisia lahjoja, vaikkakin viime vuosina entistä vähemmän. Se on ihan ok, en näin "iäkkäämpänä" kaipaakaan lahjaröykkiöitä. Mutta mikä minua ärsyttää on se, että me mieheni kanssa ostamme joka vuosi sukulaislapsille kalliit lahjat toiveiden mukaan (lapsia on 4) ja vastalahjaksi saamme jonkun Iittalan tuikkulasin. Pointtini on se, että olisi kohteliasta edes kysyä mitä haluaisimme tai tarvitsisimme eikä vaan joka vuosi ostaa jotain lasikrääsää. Meillä on kaapit täynnä yksittäisiä, eri värisiä kippoja ja kulhoja, joilla ei yksittäin ole mitään käyttöä. Varsinkin mieheni pikkusisko käy kovasti hermoille, hän on itse kuin hemmoteltu pentu; laatii aina pitkän listan omistakin toiveistaan ja hänelle onkin joka joulu ostettu milloin mitäkin arvokasta tavaraa + hänen lapsilleen kallliit lahjat. Ja hän ostaa meille tuikkulasin. Minä en kehtaisi vuodesta toiseen toimia noin.
Joo, meilläkin siis kaapit pursuaa lahjaksi saatua Iittalaa, mutta en usko että tarkoitit kirjoituksellasi ihan noita tuikkulaseja? Ja kohta joku tulee haukkumaan minua kiittämättömäksi jne jne. Antaa tulla vaan.

Mä laittaisin tänä jouluna miehesi siskolle lahjaksi jonkun aiemmin saamanne tuikkulasin. Tai sitten laittaisin siskolle teidän perheen lahjalistan s-postina lahjalistan...Ihan vaan piruuttaakseen

 

Niin joo, sitten, kun asuvat yhdessä, niin pääsen kirjahyllyä katsomaan. Nyt vielä eivät asu yhdessä. Mä kyllä koen, että mun "kuuluu" jotain hankkia. Tai siis ajatus, että muut avaavat joululahjoja ja yhdellä ei ole kuin tyttäreni hankkimat lahjat, ei tunnu minusta hyvältä. Saatan olla väärässäkin ja asia olisi asianomaiselle ihan ok. Ainakin tyttäreltäni kysyttyäni mun ei kuulemma tarvitse hankkia mitään, kun autoin jo siinä katon korjaamisessa. Mutta kun mä olen auttanut tytärtänikin tämän vuoden aikana ja silti ostan hänelle joululahjoja. Ei tämä ole kyllä helppoa näinkään päin

Mitä kattoa se sun tyttäres on miehensä kanssa korjannut ellei he yhdessä asu?

 

[QUOTE="vieras";22657304]Mitä kattoa se sun tyttäres on miehensä kanssa korjannut ellei he yhdessä asu?[/QUOTE]
Oman talonsa kattoa hurrikaani Alexin jälkeen.

 

:hug: En kyllä ymmärrä. Lapsena meidän perheessä jaettiin paljon lahjoja, mutta ne olivat ja ovat yhä juuri ap:n mainitsemaa "halppiskrääsää". Paketissa saattoi olla esim. shampoota, ihan tavallista marketista. Jos toivoi vaikka kyseisen joulun hittilelua niin eihän sitä yleensä tullut, joku halpisversio korkeintaan Tokmannista ostettuna Ja suklaa kuuluu ehdottomasti jouluun!

Jos nyt vähän pidemmälle ajattelet, ei ne arabiat ja muut sen persoonallisempia lahjoja välttämättä ole. Mitä persoonallista siinä muka on, jos yhdelle kerätään joka vuosi samaa sarjaa tai annetaan tietyn sarjan astioita vain siksi, että saajalla on niitä ennestään? Mikä yllätys se on?

Viimeisinä vuosiaan mummo ei jaksanut enää käydä kaupoilla ja silloin saatettiin me lapsenlapset saada 50 tai jopa 100mk kirjekuoressa. Oli ristiriitainen olo. Toisaalta kiitollinen, kun tiesi, että mummo vähistään pienestä eläkkeestä antoi ja toisaalta juuri sen vuoksi tuntui pahalta. Mieluummin olisi ottanut vaikka vain suklaarasian. Sekin voi olla ajatuksella annettu.

 

Leffaliput voisi olla hyvä idea. Mietin myös, että jos laittaisi heille yhteiseksi lahjaksi - yhteen kun muuttavat - puolen vuoden yhtiövastikkeet. Tytölle olen joinain vuosina laittanut 3 kk:n yhtiövastikkeet, niin nyt voisi laittaa puolelta vuodelta.

Mitä sinä sitä rahaa tyrkytät kun se ei kerran ole haluttua? Osta heille vaikka reissu johonkin ennemmin.

 

Oman talonsa kattoa hurrikaani Alexin jälkeen.

Tyttäresi miesystävä korjaa kattoaan ehkä tulevan anopin rahoilla, hyvin silläkin menee.

 

Mitä sinä sitä rahaa tyrkytät kun se ei kerran ole haluttua? Osta heille vaikka reissu johonkin ennemmin.

Kyllä mun opiskeleva tyttäreni on ihan mielissään siitä, että ei muutamaan kuukauteen tarvitse maksaa asumisesta mitään. Reissua en osta, ovat tainneet reissata mannerten väliä ihan riittävästi

 

Sepä hyvä ettei tyttäresi lomareissua arvosta, ehkä se mannertenvälinen reissaaminen ei aina ole ollut lomareissu?

 

[QUOTE="vieras";22657337]Tyttäresi miesystävä korjaa kattoaan ehkä tulevan anopin rahoilla, hyvin silläkin menee.[/QUOTE]
Ei se olisi sitä rahaa ottanutkaan vastaan, mutta mun tyttäreni vaati sitä. Tytölle kun oli ihan riittävästi kestämistä 40 asteen helteessä, hanasta tulevassa haisevassa viemärivedessä ja torakoissa keittiössä