Arvatkaa mitä??!!mä yks kaks huomasin ,että mulla ei ole kiire enää mihinkään nyt kun alkaa pikkuhiljaa hyväksyyn sen että sitä nyt ollaan ja möllötetään kotona,niin ihana oikeastaan huomata se,et nyt mä kerkeän katsella esikoisen esityksiä(ja niitä riittää =) ), voin leipoa ja hissun kissun tässä pällistellä... tuntuu et aina se työ (vaikka osa-aikainen olenkin) oli mielessä,oli vapaalla tai ei...
eilen kävin pikkusen kävelemässä,tai siis vein neidin eskariin tuohon 200m päähän ja sit kävin tuossa lähi kioskilla,ja kun kotiin pääsin niin aah,mitä supisteluja,kiitos tuon mäen joka nousee meille,eikä tietenkään vaihtoehtoisia reittejä ole...eli pysyn täällä mäen päällä ja tyydyn vaan tuohon eskari ulkoiluun.ystäväni eilen soitti ja aiko tulla käymään,niin passitin sen tuomaan mulle iltasanomat,kun ei enää sit ite pääse tuonne kioskille....kaikki ilo viedään :kieh:
Muuten täällä menee ihan hyvin,kunhan tuo ukkokin tajuais ettei musta kenties ole kaupassa käymään,tai imuroimaan...esikoinenkin paremmin tajuaa,ettei äiti nyt ihan kaikkea voi tehdä(en tahdo sairaalaan makaamaan).maha-asukki pitää ainakin kovaa jöötä tuolla mahassa,ei voi puhua enää hyvällä tahdollakaan perhosen siipien hipaisuista sunnuntaina tuntu potkut eka kertaa mahan päältä,ukko ei kerenny niitä tunetea mut esikoinen kylläkin.
nyt on ensimmäiset oudot kysyneet et odotanko,kiitos tuon kasvavan YLÄMAHAN,mitäpä tuota kieltämään,mut tulis tuo alamahakin samaa tahtia tuolta,kun ei tosiaankaan pullistu,kuin tuo yläröllö...paino on varmaan nyt alun jälkeen pudonnut(3kg tullut nyt),ruokahalu ei enää ole se karmea : nyt mulle ruokaa ja heti,koko ajan...koetan kans ettei 100kg mene rikki ees loppuajasta,mut ei oteta stressiä ei ne ole pudonneet ne entisetkään raskauskilot,ees näin 6v jälkeen...mulla kun on ilona se et olin ylipainoinen jo ekasta ja tuli keisarinleikkaus,niin vaik laihdutin normaalipainoiseksi,niin se aah,niin ihana alareppu jäi roikkumaan,sanoinkin lääkärille et ens leikkauksessa jos tulee niin ottaa sit ihan rivakalla kädellä tuon eturepun pois,samoilla puudutuksilla kait sekin menis
mut nyt pakko lähtä laittaan tytsy eskariin... moi !
eilen kävin pikkusen kävelemässä,tai siis vein neidin eskariin tuohon 200m päähän ja sit kävin tuossa lähi kioskilla,ja kun kotiin pääsin niin aah,mitä supisteluja,kiitos tuon mäen joka nousee meille,eikä tietenkään vaihtoehtoisia reittejä ole...eli pysyn täällä mäen päällä ja tyydyn vaan tuohon eskari ulkoiluun.ystäväni eilen soitti ja aiko tulla käymään,niin passitin sen tuomaan mulle iltasanomat,kun ei enää sit ite pääse tuonne kioskille....kaikki ilo viedään :kieh:
Muuten täällä menee ihan hyvin,kunhan tuo ukkokin tajuais ettei musta kenties ole kaupassa käymään,tai imuroimaan...esikoinenkin paremmin tajuaa,ettei äiti nyt ihan kaikkea voi tehdä(en tahdo sairaalaan makaamaan).maha-asukki pitää ainakin kovaa jöötä tuolla mahassa,ei voi puhua enää hyvällä tahdollakaan perhosen siipien hipaisuista sunnuntaina tuntu potkut eka kertaa mahan päältä,ukko ei kerenny niitä tunetea mut esikoinen kylläkin.
nyt on ensimmäiset oudot kysyneet et odotanko,kiitos tuon kasvavan YLÄMAHAN,mitäpä tuota kieltämään,mut tulis tuo alamahakin samaa tahtia tuolta,kun ei tosiaankaan pullistu,kuin tuo yläröllö...paino on varmaan nyt alun jälkeen pudonnut(3kg tullut nyt),ruokahalu ei enää ole se karmea : nyt mulle ruokaa ja heti,koko ajan...koetan kans ettei 100kg mene rikki ees loppuajasta,mut ei oteta stressiä ei ne ole pudonneet ne entisetkään raskauskilot,ees näin 6v jälkeen...mulla kun on ilona se et olin ylipainoinen jo ekasta ja tuli keisarinleikkaus,niin vaik laihdutin normaalipainoiseksi,niin se aah,niin ihana alareppu jäi roikkumaan,sanoinkin lääkärille et ens leikkauksessa jos tulee niin ottaa sit ihan rivakalla kädellä tuon eturepun pois,samoilla puudutuksilla kait sekin menis
mut nyt pakko lähtä laittaan tytsy eskariin... moi !