Synnytyksen käynnistys?

Kertokaa synnytyksen käynnistämisestä sairaalassa, te jotka ootte sen kokenut. Itse pelkään sitä, kun kuulemma on paljon kivuliaampi kuin normaali synnytyksen käynnistyminen.
Mulla on tässä vielä aikaa ennenkuin laitetaan edes lähetettä, laskettu aika on nyt sunnuntaina ja neuvola oli tänää, seuraava ens torstaina ja sillon laittavat lähetteen jos ei sitä ennen päätä syntyä. Mitään tuntemuksia ei ole että olis syntymässä vielä... Toki se voi alkaa yhtäkkiäkin sitten..

Vauva on kuitenkin jo kuulemma kohtuullisesti laskeutunut.. Mutta en tiedä vaikuttaako toi laskeutuminen synnytyksen alkamisajankohtaan... Laskeutu varmaan jo viime sunnuntain ja maanantain aikana, kun silloin tunsin seistessä ja kävellessä painontunnetta alapäässä paljon.

Mut pelottaa jos joudun tohon käynnistykseen... Eli kertokaa siitä?
Ja mitä jos ei käynnisty heti ensiyrittämällä?
Pääseekö edes kotiin odottamaan seuraavaa käynnistysyritystä?

Meidän suvussa menee tuota yliaikaisuutta.
Toisella siskollani on puhkaistu sikiökalvot kun odotti ensimmäistään. Ei ollut mennyt kuin 5 päivää yli lasketun ajan.

Mua ei normaalisti käynnistyvä synnytys pelota (ja en oo ennen synnyttänyt, esikoinen tulossa) mutta toi käynnistys pelottaa.

 

Heips, minun molemmat synnytykset käynnistetty ja molemmista aivan erilaiset kokemukset.

Eka synnytys käynnistettiin kapseleilla raskausmyrkytyksen takia ja rehellisesti sanottuna ei ollut miellyttävä kokemus. Ensin ei pitkään aikaan tapahtunut mitään ja laitettiin toinen kapseli. Synnytys käynnistyi yht äkkiä ja alkoi heti kovilla kivuilla. Kokonaiskesto synnytyksellenli 2 tuntia, eli kaikki kävi todella nopeasti. Kätilöt eivät uskoneet että synnytys oli käynnissä, joten myös se lisäsi ikävää kokemusta. Sitten vasta kun lapsi puski sieltä kirjaimellisesti ulos kiidätettiin minut synnytyssaliin.

Toinen kokemus taas oli erittäin hyvä. Edellisen synnytyksen takia olin käynyt pelkopolilla ja keskustelemassa huonosta kokemuksesta. Synnytykset tapahuivat eri kaupungeissa ja toisessa tapauksessa ihmeteltiin ensimmäisen synnytyksen välinpitämättömyyttä.
Mutta anyway, siis toinen synnytys käynnistettiin tipan avulla, ja sen vuoksi oli helppo lisätä tai vähentää oksitosiinia supistusiin nähden ja synnytys "pysyi hallinnassa". Henkilökunta oli mukavaa ja kaikki tapahtui rauhallisesti ja tälläkertaa sain jopa puudutuksen Synnytys kesti n. 8 tuntia.

Eli siis oksitosiinia ainakin voin suositella ja neuvoni sinulle on, että pidä puolesi ja vaadi kaikki tarvittava kivun lievitykseen jos sellaista haluat Onnea synnytykseen :heart:

 

Minulla käynnistettiin yliaikainen raskaus syksyllä-08. Kohdunsuu ja -kanava täysin kypsymättömiä, joten kohdunsuulle laitettavilla muruilla käynnistettiin. Käynnistys kesti lähes vuorokauden. Sain ensimmäisen lääkkeen kohdunsuulle aamulla klo.9 ja lapsivedet menivät seuraavana aamuna klo.7.

Lapsivesien menon jälkeen alkoivat tiheät supistukset. En tiedä millaisia tavallisesti käynnistyvän synnytyksen supistukset ovat, mutta käynnistyksessä supistukset tulivat heti pitkinä, rajuina ja vain pienellä tauolla. Olivat myös sen verran tehokkaita, että koko synnytys kesti vain 6,5 tuntia, ponnistusvaiheen ollessa 13min. Sain epiduraalin kun olin 5cm auki ja sen jälkeen loppusynnytys oli helppo.

Itse pelkäsin myös käynnistystä etukäteen, mutta synnytys oli mielestäni suhteellisen helppo ja mutkaton. Toki kivut olivat kovia, mutta niin ne ovat varmaan aina synnytyksessä. Koko käynnistyksen ajan vauvan vointia tarkkailtiin jatkuvasti ja tunsin olevani turvallisissa käsissä. Raskainta käynnistyksessä oli sen odottaminen, että koska synnytys oikein lopullisesti alkaa.

Odotan nyt toista rv26 ja toivon tällä kertaa kokevani luonnollisemman synnytyksen. Silti käynnistyksestä ei jäänyt minkäänlaisia traumoja. Voimia loppuraskauteen ja synnytykseen!

 

Synnytyksen kivuliaisuus ei minusta ollut isompaa kuin normisti käynnistyneessä, ei sen puoleen minusta huolta. Mulla on takana esikoisen luonnostaan käynnistyminen ja sen jälkeen 2 käynnistettyä. Mulle pahinta henkisesti oli se itse käynnistymisen odottelu. Koska käynnistys on tehty etukäteen (tai no kakkonen aloitettiin rv 40+0 ja kolmonen 38+0) niin ilmeisesti siksi KESTI!!! Eli se on asia johon kannattaa varautua, vaikka toki voi mennä hienosti ja käynnistyä nopsastikin.

Mulla molemmilla kerroilla aloitettu cytotec lääkkeellä (1/2 tbl suun kautta joka neljäs tunti). Se ei ole vaikuttanut. Sitten seuraava päivä aina 6h oksitosiinitippaa, ilman tulosta. Seuraava päivä taas tabuja, sitten taas tippaa... molemmilla kerroilla kesti 5 päivää käynnistyä mutta itse synnytykset olleet helppoja ja kipu hallittavissa. Tokan käynnistetyn synnytyksen aikana en edes saanut muuta lääkitystä kuin ilokaasu ja hyvin siitä kivusta selvisi, vaikka oksitosiini ollut kiinni koko ajan. Eli minulla ei ole kyllä mitään pahaa sanottavaa käynnistetystä synnytyksestä!!

 

Minä synnytin toukokuussa 2010 ja mulla käynnistettiin synnytys rv42+0, klo ~13 laitettiin eka cytotecci Siis 1/4tbl ( 1,5cm vielä kohdunkaulaa jäljellä ja sormelle auki) ja tunnin päästä siitä supparit 4-8min välein. Olivat kuitenkin ihan "lällyjä" siis tyyliin menkkakivut. Pystyin hyvin kävelemään ja olemaan , tietty vähän puhallutti supistuksen aikana, mutta hyvin pystyi pitämään itsenstä ja lantionpohjan rentona... Noin klo 16 tutkivat tilanteen (kaula hävinnyt noin 2sormelle auki) ja "kourivat" kohdunsuuta japistivät saliin kalvojen puhkasuun. noin klo 1830 puhkasivat kalvot ja asensivat STANIN (se vauvan pääantur)i, se tuntui todella inhottavalta, onneksi mies oli pitämässä kädestä... Siitä supparit sitten pikkuhiljaa voimistuivat, suihkuun menin kun en ammeeseen saanut mennä, kun kalvot puhkastiin... Suihkun jälkeen noin klo 2130 sain ilokaasun jota harjottelin hönkimään... Edelleen supparit noin 5 min välein tukalia ja kipeitäkin, mutta pärjäsin ilokaasulla.
BTW!Ilokaasu muuten kannattaa ottaa ajoissa, niin sen ottotekniikan ehtii opettelemaan, Jos supistukset tekevät liian kipeää, ei tekniikan opetteluun pysty keskittymään!
Noin klo 2230 laittoivat Oksitosiinin koska supistukset edelleen liian "cytotecci suppareita", siis tiheitä ja lyhyitä. Väänsivät sen tipan heti tappiin asti ja sitten sattui,. Supistukset voimistuivat melkein heti ihan hirveen kipeiksi, niin kipeiksi että jokaikinen lihas jännittyi tahtomattaan supistuksen aikana, eikä puhettakaan rentona olosta mikä siihen asti oli ollut mahdollista...
No tunnin päästä sain epiduraalin ja huh helpotusta...Vähän ennen klo 2, olin vain 4cm auki sain epiduraalikatetriin toisen annoksen lääkettä, mikä ei enää auttanut siihen koko ajan voimistuvaan paineen tunteeseen alapäässä... 0215 pyysin päästä vessaan, ja vessareissulla rupesikin ponnistuttamaan niin vietävästi supistusten aikana ettei voinut mitään muuta kuin ponnistaa...Ja 10 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen klo 0250 rakas pikkuprinsessamme syntyi. Ja yhtän repeämää en saanut!!! JEE!!

Synnytyksestä jäi tosi positiivinen kuva 10/10, vaikka se käynnistettiin... Sinänsä olisi ollut mukava kokea ns. luonnollinen käynnistyminen mutta hei, aina ei voi voittaa....

Niin, että voi se käynnistetty synnytyskin olla ihana ja helppo. Tosin luulen että tässäkin asiassa nuoruus on valttia, olen 23v.

Tinka ja kuukauden ikäinen prinsessa

 

Heippa!

Mulla on molemmat synnytykset käynnistetty. Ensimmäinen käynnistys kesti viikon. Turhauttavinta oli odotus, kun mitään ei tapahtunut. Muutama kipeä supistus illalla ja sitten yöllä eikä aamulla mitään. Vauva vaan ei ollut valmis syntymään, mutta raskausmyrkytykseni takia synnytys oli käynnistettävä 37+5. Kun supistukset viimein alkoi en edes tajunnut, että ne olivat supistuksia, valitin vaan kätilölle, että haluan peräruiskeen kun hirveä kakkahätä, eikä mitään tule ulos No pääsin sitten ammeeseen, kun sanoivat ettei heillä siellä osastolla ollut kivunlievitystä. Olin niin ihmeissäni, kun en tajunnut, että mullahan on synnytys käynnissä. Vasta kun kivut olivat kovat ja tutkimuksessa kohdunsuu oli 3cm auki, tajusin, että täähän on nyt siis tätä, synnyttämistä. Sain epiduraalin ja sen turvin hieman lepäiltyä välillä. Synnytyksen rankin vaihe oli ponnistus. Lapsi ei kunnolla laskeutunut, ja jäi hartioistaan jumiin. Apuun otettiin imukuppi, ja lääkäri ja kätilöt tekivät kaikkensa, jotta vauva saatiin ulos. Hieman yli nelikiloinen vauva syntyi murtaen samalla häntäluuni. Mutta ei minulle mitään kammoa siitä jäänyt, enkä usko, että käynnistyksellä oli mitään tekemistä loppuvaiheen kanssa. Vauva vaan oli niin iso suhteessa lantiooni.

Toinenkin synnytys käynnistettiin. Seuraavana päivänä lapsivedet menivät ja supistukset alkoivat. Sain avautumiseen epiduraalin, synnytys kesti puolet ekan synnytyksen kestosta, ja mua ei oikeesti sattunut supistukset ollenkaan. Vasta kun vauva laskeutui synnytyskanavaan, tunsin painetta ja pian olinkin täysin auki ja sain ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti 4 min ja hieman alle nelikiloinen vauva syntyi napanuora neljä kertaa kaulan ympärillä(Löysättiin, kun pää oli syntynyt). Vertailuksi ekan synnytyksen ponnistusvaihe kesti 1,5h.

En tiedä, kun ei siis ole kokemusta, että miten luomusti käynnistyvä synnytys eroaa käynnistetystä, mutta oman kokemukseni mukaan käynnistetty synnytys voi olla äärettömän helppo. Älä liikaa jännitä vaan ota tilanne vastaan sellaisena kun tulee.

 

Esikoisen synnytys käynnistettiin vuonna 2003 cytotecilla raskausmyrkytyksen takia rv 39+3. Vuorokauden verran käynnisteltiin ja sain tabletinneljännekset suun kautta. Synnytys oli tosi nopea ja kieltämättä aika raju: avautumisvaihe 40 minuuttia ja käytännössä tauotonta supistelua. Sanoisin kuitenkin, että vaikka oli aika kipeät 40 minuuttia, oli se myös nopeasti ohi.

Kuopusta synnyttäessäni juttelin kätilön kanssa käynnistämisestä ja hän sanoi, ettei nykyään kovin monessa paikassa enää anneta cytotecia suun kautta, koska aiheuttaa just sen liian rajun supistelun.

Taitaa loppujenlopuksi olla aika paljon tuurista kiinni, millainen synnytyksestä tulee, oli se sitten käynnistetty tai luomusti käynnistynyt.

 

kaksi käynnistettyä ja uyksi luomu. kaikki sattuivat ihan yhtä paljon. käynnistetyt olivat nopeampia kuin luomu... eli minä liputan ennemmin käynnistyksen puolella.

 

Yhden olen synnyttänyt, käynnistelyä aloiteltiin 34+4, tyttö syntyi 34+6. Positiivinen kokemus, synnytys oli paljon kivuttomampi kaiken kaikkiaan kuin mitä olin kuvitellut. 7cm:ssä sain epiduraalin, siihen saakka mentiin kuumavesipullolla, jumppapallolla ja joogahengityksillä.