synnytyksen pahin vaihe?

Mun mielestä synnytyksen pahin vaihe oli ponnistuksessa se vaihe kun lapsen pää oli juuri tulossa esiin,mutta supistus loppui ja piti odottaa seuraavaa ennen kuin sai ponnistaa lapsen pään kokonaan ulos.Supistukset, jotka minulla kesti noin 15 tuntia, eivät olleet mun mielestä pahoja.Kipeää kävi mutta kroppa kesti kivun yllättävän hyvin!Ja kuuma kylpy auttoi älyttömästi,enkä muuta kivunlievitystä tarvinnutkaan! Myös minulla synnytyksen jälkeisten päivien, itse asiassa yli viikon kipu ja huonovointisuus yllätti! Palkinto on kuitenkin kaiken arvoista!

Mie+tyttö 3vkoa

 

Pahin vaihe varmaan se kun kaksi tuntia olin ponnistanut ja lapsi ei vieläkään maailmassa.
Oli sellainen fiilis että tehkää mitä vaan että saadaan se ulos.
Ponnistaminen ei sinälllään ollut kipeää, oli niin kovat puudutteet etten tuntenut juur mitään. Pahempaa oli supistuskivut.
Ja yllättävintä että vaikka eppari leikattu ja emätinrepeämä alapäässä niin pystyin jo sairaalassa istumaan ja muutenkin parani nopeasti.

 

ponnistusvaihe minustakin oli kauheinta ja se kun järkystä kivusta huolimatta yrittää tsempata ittensä ponnistaan päätä pihalle vaikka tuntuu että halkee ja alapäätä polttaa ja kirvelee ja mulla nyt rv 33 eli edes ois taas ja kyllä pelottaa!!!!tosin myös ihan viimeset supistukset on hirveitä jos puudutteet ei kunnossa..ai ai ai :'(

 

Kyllä mullakin oli ne avautumis supparit ne kauheimmat!!! Itse synnytys ei tuntunut miltään kun sain kohdunkaulanpuudutteen, se tehos tosi hyvin!!!

 

Ehdottomasti ponnistusvaihe oli kamalin. Tuntui että tajunta lähtee ja ei voi mitään muuta kuin huutaa! Kaikista kamalinta oli se kun supistukset muuttuivat yhtäkkiä niin rajuiksi, että vauva tuli "lentämällä" ulos (en ponnistanut ja kätilö yritti pidätellä kädellä...).

 

Ehdottomasti ponnistusvaihe, kun tuntui että halkeaa kahtia eikä se kipu helpota millään ja kätilö kannustaa jaksamaan vaikka tekis mieli lopettaa koko homma just siihen.

Mutta niin siitäkin selvittiin ja nyt viikko synnytyksen jälkeen tuntuu jo, et olen valmis kokemaan sen uudelleen.

 

kivuliainta oli avautumisvaihe ennen puudutuksia. kamalinta oli istukan käsinirroitus leikkaussalissa ja komplikaatiot kun kohtu ei supistunut. verta lähti 4,4 litraa ja heräämön 3 h oli pitkä aika odottaa että näkis vauvan ja miehen...se oli aivan kamalaa

 

Mulla neljä päivää käynnistyksessä, yli 30 h säännöllisiä supistuksia, 1,5h ponnistusvaihetta ja lopuksi sektio. Ponnistusvaihe ehdottomasti pahin, jätti pahat traumat ja painajaiset. Sektio oli helpotus.

 

Enpä olisi uskonut ennen kuin itse koin, miten kuvottavaa, sadistista ja traumatisoivaa voi ollakaan kun joutuu tunkemaan jotain aivan liian suurta aivan liian pienestä reiästä ulos. Avautumisvaiheenkin kivun pystyisi unohtamaan, mutta pahinta oli tietysti ponnistuvaihe kun elimistö yritti täysillä vastustaa repeilyjä siinä onnistumatta. Siis kun käytännössä on pakko puskea oma elimistönsä peräreikään asti rikki ja tuhota siinä samalla sisäelimiä, lihaksia ja hermoja. Täysin järjetöntä, ja lähinnä vain sairaalan kustannusten säästämiseksi.

Eikä jostain syystä lohduta edes se, että nyt lääkärit sanovat tämän ja yleensäkin synnytysvammojen olevan yleisiä ja niin "luonnollisia"...

 

jokaisessa synnytyksessä pahinta oli avauuminen 4cm eteenpäin.. yllätyksellisintä oli viimeisen synnytyksen jälkeinen päivä aivan kuin en oli synnyttänytkään sillä alapää aivan normaali =)

 

Ehdottomasti se kun kohdunsuu ei ollut vielä täysin auennut ja ponnistamisentarve oli valtava. Ja sitä kesti 1h 15min. Oli muuten helv******nen tunne.

 

Ponnistusvaihe! Oksensin kun olin vasta 2 cm auki, mutta ponnistusvaihe oli vielä kamalampaa!

 

kipeetä teki just 4cm jälkeen nopea avautuminen sinne loppuun..kuitenkin pahinta oli ponnistamisen tarve kun ei vielä saanut ponnistaa. tuntuu että repee alapää kahtia, eikä voi tehdä mitään muuta kun huutaa ja huohottaa ja pidättää ponnistamista.
kun vihdoin pääsin ponnistamaan, se ei sattunut, muuta kun tietty supparit sillä hetkellä ja se kun tuntui että lapsi ei mahdu ulos..
sieltä se sitten tuli kuitenkin.
synnytyksen kesti..
mutta istukan synnyttäminen vielä päälle 1h siihen päälle oli #&%?$!*ä..ja se käsin irrotus. ei kiva.
tekisin kuitenkin jo kaiken uudelleen! =)

 

Se hetki ennen kun oltiin sairaalassa ja sain puudutteita. Eli olin sairaalaan tullessa auki 6-7 cm. Supparit alko siis klo 3.30 ja sairaalassa oltiin klo 7.00. Supparit oli aivan s........nallisen kipeitä :kieh:

Ponnistamisvaihe ei tehnyt kipeetä, mutta kyl se tuntu siltä, kun koko alapää räjähtää ihan justiinsa ja peräsuoli lentää salin takaseinään. Siinä vaiheessa vasta teki kipeetä ja vihlas ilkeesti, kun vauva plumpsahti vauhdilla ulos. Repesin vähän, joten ihme että sattuikin. Pudendaali taisi viedä kivut pois ponnistaessa.

 

\

Ehdottomasti se kun kohdunsuu ei ollut vielä täysin auennut ja ponnistamisentarve oli valtava. Ja sitä kesti 1h 15min. Oli muuten helv******nen tunne.

samaa mieltä.. ponnistamisen tarve, kun vauva painoi alas eikä ollut vielä tarpeeksi auki.. siinä yrittää hengitellä.. huh..

 

supistukset, en olisi ikinä arvannut että ne on niin kovia..!!

 

Pahinta synnytyksessä epparin leikkaaminen, ompeleminen ja sen haavan kanssa eläminen.

Ja varmaan turha mainita että mulla oli helppo, nopea, lähes luomusynnytys. Saas nähdä miten tässä kk sisällä käy seuraavan synnytyksen kanssa.

 

Ponnistusvaihe kun ei saanut ponnistaa... Oli pojalla napanuora kaulan ympärillä. Ja sitten kun ne tunki paikallispuudutetta ja se laittoi ponnistamaan ja ei saanut... Muuten olisin voinut heti viikon päästä ottaa uusiks

 

Kuinka kauan teillä oli epari haava kipeä? Ja minkalaista kipua se oli? Minulla reilu viikko synnytyksestä ja edelleen haava kipeä, varsinkin liikkuessa levossa ei.

 

Kipein vaihe oli ehdottomasti n 1/2 tuntia ennen ponnistusta.
Lääkäri tarkisti kohdunsuun tilanteen joka 5cm auki,
mutta jo 10minuuttia myöhemmin auennut 10cm. Ponnistusvaihe
ei tuntunut ollenkaan, sain myös IV:n asteen repeämät vauvan
nopean syntymän vuoksi.

 

Tää ODOTTAMINEN \|O \|O \|O

 

\

Tää ODOTTAMINEN \|O \|O \|O

aika paljon olen samaa mieltä, mutta kyllä kaikkein järkkyintä on se istukan synnyttäminen ja se ku se ei tule kokonaan poijes vaan niitä riekaleita saa sitten synnytellä useampaan otteeseen...

 

Joo, tää olikin hyvä ketju, loppui vauvakuume justiinsakun alkoi muistella kaikkia synnytyksen "ihanuuksia"... :$

Mun mielestä oli pahin se ihan loppuvaihe kun vauvan pää on tulossa ulos. Se että pitää työntää sitä kipua ja kiristystä kohti (vaikka eihän se lapsi takaisinkaan mene...). Esikoiseni pipo oli 38 cm, tuntui oudolta nähdä kaveriani joka synnytti pari viikkoa mun jälkeen (mahtui omiin farkkuihinsa jo laitoksella), vauvan pipo oli ollut 34 cm eikä ollut saanut tikin tikkiä (vaikka oli esikoinen).

Samoin tosi kivuliaat jälkisupistukset yllättivät, niihin sai onneksi särkylääkettä. Miksei niistä koskaan kerrota missään?!? Samoin kuin siitä ettei entisiin vaatteisiin kannata normaaliäiskän yrittääkkään ainakaan vuoteen?!? Että ne äitiysvaatteet kannattaa ostaa sitä silmälläpitäen, että niitä jaksaa käyttää TOSI pitkäänkin.

 

Mulla oli pahinta tytön synnytyksessä se kun kroppa syntyi. Pään puski raivolla ulos, sen kivun kyllä kesti mutta sit loput likasta... Voi jösses! Tuntui kun tyttö olis ollut kilometrin pitkä! Ja sen jälkeen kun ei saanut heti vatsan päälle, kätilöt ottivat kaikessa rauhassa ne verinäytteet napanuorasta ja laittoivat tytön lakanan sisälle ennenkun sain hänen syliin.
Toivottavasti seuraava menis vähän paremmin...