synnytyksenjälkeinen masennus, mies, itsemurha

Aviomieheni ex-avopuoliso teki itsemurhan kun heidän lapsensa oli vain 2kk ikäinen, synnytyksen jälkeinen masennus.

Mietin nyt tässä kun oma lapsemme on kahden kuukauden ikäinen että paljonko oli miehessäni syytä tähän itsemurhaan...

Jos tällä exällä oli siis synnytyksen jälkeinen masennus, ja mieheni käyttäytyi samalla lailla kuin nytkin... eli kun hän on töissä=hänen ei tarvitse tehdä kotona mitään... siis uskomatonta käytöstä... mä laitan isommille lapsille aamupalat iltapalat ym ruuat, pesen vaatteet, ym-ym- "parhaimmassa" tapauksessa ukko makaa sohvalla, mä imetän, samalla lapset tarvitsis iltapalaa jne. ni ei... ei voi ukko hanuriaan nostaa..

ja sit vielä se häiritsee, että vitsailee jotain epämääräistä muista naisista... juuri silloin kun nainen on herkimmillään

Miks ukko ei tajuu et synnytyksen jälkeen ei oo naisella kaikki "kotona", hormonit hyrrää, aivosoluista puolet katoaa jne. luulis tajuuvan paremmin naisia ku eka vaimoke tappoi itsensä.... mut ei... onks miehet tosiaan näin tyhmiä...

 

SANOPPA MUUTA!!!!! \|O
eipä tuntunu oma miehenikään tajuavan tätä synnytyksen jälkeistä "tilaa". pahensi vaan asiaa, kun yritin selittää ja rautalangasta vääntää, niin ei kun mollataan vaan lisää... kyllä siitä selvitty on, mutta traumathan siitä jäi, jos/kun toinen tulee. MUTTA EI SE MIES VAIHTAMALLA PARANE!

 

\

SANOPPA MUUTA!!!!! \|O
eipä tuntunu oma miehenikään tajuavan tätä synnytyksen jälkeistä "tilaa". pahensi vaan asiaa, kun yritin selittää ja rautalangasta vääntää, niin ei kun mollataan vaan lisää... kyllä siitä selvitty on, mutta traumathan siitä jäi, jos/kun toinen tulee. MUTTA EI SE MIES VAIHTAMALLA PARANE!

:/ :/ Kuulostaa aivan tutulta. Aivan kuin olisitte ottaneet minun ensimmäisen mieheni puolisoksenne. Ei mies tajunnut, kuinka pilasi elämänsä tilaisuuden isänä. Nyt ehkä vasta on pudonnut maan pinnalle, kun olen hänestä eronnut ja vahingosta viisastuneena ottanut äärettömän hellän ja huomaavaisen MIEHEN. Ajattelin pärjääväni ilman miestä ja hyvin tulin lasteni kanssa toimeen pitkän ajan. Kunnes...vastaan käveli / juoksi mies, jota ilman en voisi kuvitellakaan eläväni. Aina on toivoa paremmasta, eikä pidä vaipua synkkyyteen.

 

Meillä miehen synnytyksenjälkeinen masennus on kestänyt pian 4v, ei #&%£$!* nouse sohvasta eikä kotityöt kiinnosta. Lapsia on kolme joista nuorin pian sen 4 v!

 

Minä en kestäisi jos mies ei ymmärtäisi minua. :'( Ei oma miehenikään täydellinen ole mutta tekee kotihommia ja hoitaa lapsia siinä missä minäkin.Yrittäkää puhua miehillenne tasavertaisesta parisuhteesta.Mutta helppohan se tietysti on minun sanoa.. :/

 

[quote title="21.08.2004 klo 23:04 isabella kirjoitti"]
SANOPPA MUUTA!!!!! \|O
eipä tuntunu oma miehenikään tajuavan tätä synnytyksen jälkeistä "tilaa". pahensi vaan asiaa, kun yritin selittää ja rautalangasta vääntää, niin ei kun mollataan vaan lisää... kyllä siitä selvitty on, mutta traumathan siitä jäi, jos/kun toinen tulee. MUTTA EI SE MIES VAIHTAMALLA PARANE!
[/quote]

Älkää hyvät naiset uskoko tuota! Kyllä vaihtamalla paranee, jos mies on tuollainen vätys! Eikä tuollainen luuseri edes ansaitse hänestä käytettävän termiä mies! Ja AP:lle sanon että kuulostaa siltä, että miehesi osuus ei ole ollut merkityksetön edellisen vaimonsa itsemurhaan.

 

\

Minä en kestäisi jos mies ei ymmärtäisi minua. :'( Ei oma miehenikään täydellinen ole mutta tekee kotihommia ja hoitaa lapsia siinä missä minäkin.Yrittäkää puhua miehillenne tasavertaisesta parisuhteesta.Mutta helppohan se tietysti on minun sanoa.. :/

Sama täällä! Mä varmaan ottaisin avioeron jos mun ukko makais sohvalla, eikä osallistuisi mihinkään.
Ei sen puoleen ei meillä mies imuroi koskaan, saati tiskaa varmaan kerran vuodessa, pesee pyykkiä kerran kahdessa vuodessa, MUTTA hän käy koiran kanssa ulkona, hoitaa lasta siinä missä minäkin, tekee ruokaa, käy töissä että me saamme ylipäätään sitä ruokaa pöytään. Ja näistä kaikista olen ikuisesti kiitollinen hänelle!
Enkä parempaa miestä haluaiskaan. =)

Tsemppiä kaikille teille joilla on saamattomat ukot! Pistäkää niihin vauhtia, niin ehkä nekin omalla tahollaan jollain asteella teitäkin sitten auttaa... :saint:

 

Uskomatonta toimintaa.
Meillä ainakin mies tekee ruokaa, tiskaa, siivoaa ihan siinä missä minäkin. Tosin ehkä nyt jopa vähän enemmän kuin minä, koska on pieni vauva talossa, jota pitää imettää.
Vaihtamalla paranee, ihan varmasti (kunhan vaan löytää kunnollisen miehen, niitäkin on).

Tsemppiä tuollaisten idiottien kanssa naimisissa oleville. Miten ihmeessä miehet voivatkin olla noin itsekkäitä!?

 

Ex avomieheni ole aivan taliaivo. Hän kyllä nosti takamuksensa VAIN sillo jos lähti omiin hommiin. Ja mulle tietenki jäi ruuan laitto, siivous ja lapsen hoito. Mäkin olin nii sinisilmäinen hänelle ja annoin kaikki juopottelu reissut anteeksi ja luulin muka, et hän muuttuu ku lapsi on syntyny mutta p**kat. Loppujen lopuksi mä olin sen juntin pelkkä piika vain! Hänen kans on yks yhteinen lapsi joka on jo 4-vuotias. \|O :ashamed:
No eipä siinä, kyll miehen vaihto kannatti! Nykyään mulla on kunnollinen, työssä käyvä aviomies joka hoitaa lapset, saattaa myös auttaa siivouksessa, kokkaa, leipoo sillon tällön...
Eipä meillä oo pelkkää ruusuilla tanssimista mutta aikalailla eletään sopuisasti.

 

\

SANOPPA MUUTA!!!!! \|O
eipä tuntunu oma miehenikään tajuavan tätä synnytyksen jälkeistä "tilaa". pahensi vaan asiaa, kun yritin selittää ja rautalangasta vääntää, niin ei kun mollataan vaan lisää... kyllä siitä selvitty on, mutta traumathan siitä jäi, jos/kun toinen tulee. MUTTA EI SE MIES VAIHTAMALLA PARANE!

Mies paranee vaihtamalla,ainakin minulla parani.

 

\

\

SANOPPA MUUTA!!!!! \|O
eipä tuntunu oma miehenikään tajuavan tätä synnytyksen jälkeistä "tilaa". pahensi vaan asiaa, kun yritin selittää ja rautalangasta vääntää, niin ei kun mollataan vaan lisää... kyllä siitä selvitty on, mutta traumathan siitä jäi, jos/kun toinen tulee. MUTTA EI SE MIES VAIHTAMALLA PARANE!

Mies paranee vaihtamalla,ainakin minulla parani.

Olen täysin samaa mieltä.Älytön sanonta..

 

Ensinnäkään älä ala ainakaan ääneen miestäsi exänsä itsarista syyttään. On varmana muutenkin ollut vaikea paikka hänelle.
Ja toisaalta se babyblues kyllä lähtee naisen sisältä ja hormoneista eikä siihen mies vaikuta.
Oma mieheni teki toki yrittäjänä pitkää päivää, mutta muuten otti huomioon minun ja lapsen, mutta silti tuntui että minä en jaksa ja koko maailma kaatuu päälle.
Ette te miestä syyttämällä ja haukkumalla saa osallistumaan. Ja tartteeko sen miehen ne kotityöt tehdä työpäivän päälle? Eiköhän hällekin voi suoda sen lepohetken töitä tultua vaikka sohvalla maaten. Oottehan te päässy kuiteskin vauvan kanssa sängyllä makoilemaan päivällä kun onhan se vauva nukkunut jossakin välissä.

 

\

Ensinnäkään älä ala ainakaan ääneen miestäsi exänsä itsarista syyttään. On varmana muutenkin ollut vaikea paikka hänelle.
Ja toisaalta se babyblues kyllä lähtee naisen sisältä ja hormoneista eikä siihen mies vaikuta.
Oma mieheni teki toki yrittäjänä pitkää päivää, mutta muuten otti huomioon minun ja lapsen, mutta silti tuntui että minä en jaksa ja koko maailma kaatuu päälle.
Ette te miestä syyttämällä ja haukkumalla saa osallistumaan. Ja tartteeko sen miehen ne kotityöt tehdä työpäivän päälle? Eiköhän hällekin voi suoda sen lepohetken töitä tultua vaikka sohvalla maaten. Oottehan te päässy kuiteskin vauvan kanssa sängyllä makoilemaan päivällä kun onhan se vauva nukkunut jossakin välissä.

Tiedätkö yhtään mitään masennuksesta??!!

kuinka juuri esim. se että mies ei tue puolisoaan millään tavalla jos tämä sairasta masennusta, vaan tuen sijasta pistää vettä myllyyn..

Onhan tuosta lehdissäkin kirjoiteltu, että puolison käytöksellä on suuri vaikutus masennuksen paranemiseen, pahenemiseen.

Eihän meillä terveillä ole hätää vaikka mies onkin vähän tai enemmän tollo. mutta jos sairastaa vakavaa masennusta, ni silloin voi ollakin hätä...

 

:\| Miehellä ON RATKAISEVA merkitys arjessa kun itse on masentunut!En varmasti olisi selvinnyt järjissäni ilman ukkokultaani pahasta ajastani...en todellakaan olisi.Hän vähensi töitään ja tuli monesti aiemmin kotiin kun itkuisena soitin etten ENÄÄ JAKSA,olin aivan veltto henkisesti ja fyysisesti.Oli kamalaa huomata itse ettei ole oma energinen itsensä kaikki asiat tuntuivat käsittämättömän raskailta ja vaikeilta ja inhottavilta...Väkisin ylös aamulla ja rutiinit pyykkikoneen täyttöineen,lapsen puuron laittoineeen,tiskikoneen täyttöineen olivat jotakin niiiin pakkopullaa ja kamalaa.Joka ikinen päivä toistuvat rutiinit tuntuivat tappavan minut hiljaa sisältäpäin Enempää en halua asiaa edes muistella.Sen haluan vain todeta että mieheni tuki ja ymmärsi jos ei sitä olisi tehnyt köpelösti olisi käynyt.....korvaamaton apu minulla.Hänkään ei aluksi ottanut ehkä todesta mutta onneksi ennenkuin oli liian myöhäistä havaitsi olotilani vakavuuden......Sinun pitää puhua miehellesi hänen käytöksestään VAKAVASTI,tuo ei ole missään puitteissa oikein.Kaksin kappaleni olette lapset saaneet alulle,myös kaksinkappalein heidät tulis HOITAA?Kotityöt kuuluvat samaan pakettiin?Puhu,puhu ja vielä kerran PUHU hänelle.Niin hölmö ei kukaan voi (tai ehkä voi)olla ettei ymmärrä järkipuhetta.Jos ei kantasi mene perille eikä asiat muutu,kannattaisiko harkita miehen vaihtoa?.......oma mielipiteeni vain.

 

Meillä mies on myös saamaton, ei osallistu kotitöihin lainkaan. Minä saan hoitaa lapset ja kaikki kotityöt. Kun mies tulee töistä niin syönnin jälkeen istuu heti tietokoneen ääreen ja sitten lähtee lenkille ja taas tietsikan ääreen ja siitä melkein nukkumaan. Eipä juurikaan tee muuta tai sitten katsoo telkkaria. Eilenkin pienimmällä oli kakka housussa ja itse tiskasin niin vihjasin miehelle että pojalle pitäis vaihtaa vaippa. Mies sanoi vaan että voin sitten laittaa vaipan kun ensin peset pojan. Odotin aikani kun mies yritti ottaa poikaa kiinni, joka pani tietysti homman leikiksi ja juoksi karkuun. Lopulta otin pojan itse kiinni ja näytin että vaippa pitää vaihtaa vaikka poika laittaa hanttiin. Välillä kyllä harmittaa kun tuli tollainen ukko otettua, mutta toisaalta se on päivät töissä, eikä polta tupakkaa, eikä myöskään ota viinaa, joskus saunakaljan vaan juo. Eikä myöskään ole väkivaltainen. Olen kyllä ajatellut että pistän ukon pihalle, mutta ei sitä tiedä löytäiskö uutta miestä tilalle ja jos löytäiskin niin saattais saada juopon tai väkivaltaisen eli voi saada vielä huonomman. Odotan vaan että lapset kasvaa niin pääsen sitten vähän helpommalla kun ne on omatoimisia niin ehkä saan sitten vähän enemmän omaa aikaa.

 

Kun lapsen syntymästä oli 2-3kk, mieheni rupes välillä sanomaan että saisin laihtua. No, ei mulle raskausaikana tullut muuta kun maha vähän isommaksi. Se ei tuntunut mukavalta. Mieheni välillä hoitaa lasta, joka on nyt 5kk. Itse teen kaikki kotityöt ja mitä se tekee, istuu tietokoneella ja pelaa/on netissä. Vieläkin muistuttaa mua siitä kun puhuin raskaudenaikana että aijon laihduttaa heti kun pystyn synnyttämisen jälkeen... Ei ole oikein kiinnostanut laihduttaminen. Välillä tuntuu että miestä kiinnostaa vain muut naiset ja katteleekin niitä että huomaan sen ja sekään ei tunnu mukavalta... Nykyään meillä on joka päivä riitaa tai ainakin jotain sanaharkkaa. Vaikka itse olisin hyvällä tuulella mieheni sen pilaa. Mieheni kummilapsen isä kuuntelee välillä minua ja ei välillä ymmärrä miksi mieheni puhuu tai käytäytyy tuollalailla...

 

Sain perjantaina siivottua huushollin. Koskakohan sitä ennen siivosin. Varmaan joku 2-4vk sitten Ei oikein kiinnosta kotityöt vaikka ne on mun ja mies ei tee koskaan mitään. Ehkä joskus, sillon tällön tiskaa ja sekin on vähän. Mun pitäs hoitaa kotityöt ja hoitaa lastakin. Onneksi mies edes siinä tekee jotain. Hoitaa lasta kun en itse jaksa/kiinnosta

 

Ylistystä arjelle :/ Minä sain raskautta edeltävää masennusta näistä tarinoista...miten tuon tilanteen voi välttää?

 

Meillä ei vielä ole lapsia, mutta miehenikin omasta ehdotuksesta aiomme nyt sellaisen tehdä (jos onnistuu). Minä en pelkää synnytystä tms. vaan just sitä, että jääköhän lapsen ja kodinhoito kokonaan minun niskoilleni kun mies tekee pitkiä työpäiviä ja sen jälkeen jo nyt vain istuu tietokoneensa ääressä ja käy ehkä vessassa ja jääkaapilla. Eli minä hoidan suurimman osan jo nyt kotitöistä ja olen kärsinyt silloin tällöin masista. Jätänkö vauvakuumeen pois (en pysty) kokonaan kaiken varalta?Olen koettanut vuosia puhua miehelleni asiasta ja hänen saamattomuudestaan, mutta tuloksena ainoastaan se, että raivoaa ja sulkee korvansa. Kyllä hän kotitöitä tekee vähän jos käskee, mutta onkohan toivoakaan omaaloitteisuudesta?Hän nyt sanoo ja vannoo että hoitaa vauvaa ja että minä saan käydä salilla jne. Mutta peloittaa että käyköhän sitten niin, että hän istuu tietsikan ääressä vauvan parkuessa paskavaipoissaan??!!Kokemuksia?Muuten mieheni on hyvä...osaa olla hellä ja huomaavainenkin joskus ja ei juo, ei tupakoi tma.

 

Meillä ei ole lapsia mut noita juttuja lukiessa en tiedä enää haluaisinkokaan. Me koht kolme vuotta seurusteltu ja asuttu yhes ja mies pesee pyykkiä, siivoaa avuks, lenkkeilyttää koiraa, ym.. että vielä kaikki hyvin, mut pelkään kanssa sitä että kun tulisin raskaaks muuttuuko kaikki kun oon joskus kärsiny masennuksesta niin pelkään et jotain tapahtuu mikä alottais sen uudelleen.
:\|

 

Ehkä me,joilla ei lapsia vielä oo mut on saamaton mies, niin ehkä me vielä ehitään kouluttaa äijiämme kuiteskin ennen synnytystä...mä jo tulostin sille näppäimistön päälle näitä kirjotuksia ja kirjotin kommentteja tyyliin "wau, mikä mies tolla naisella" tai, "no onneks susta ei noin huonoo tuu enään mitenkään" tms. Toivottavasti mies ei suutu vaan oikeesti lukee ne ja tajuaa, mitä pelkään. Tiedän, että parampaakaan en ehkä löytäis mut kyl mun miehenki on muututtava hieman omaaloitteisemmaks ollakseen hyvä isä.Tai sitten minä ja kesä82 pelätään liikaa etukäteen asioita....ehkä meiän pitää kuunnella sysäntämmekin ja ottaa riski?Voihan olla (toivottavasti onkin) että pelkäämme aivan turhaan.