Synnytyksestä toipuminen

Hei te kaikki,jotka ootte ennenkin synnyttäneet!!Apuja ja neuvoja tarvitaan nyt kipeästi!Miten kauan teillä mennyt aikaa synnytyksestä toipumiseen??Mä siis synnytin 17.8. ja en edelleenkään pysty pissaamaan kunnolla.Tuntuu,ettei rakko tyhjene kunnolla.Ihan kuin sinne jäis vielä virtsaa.Ja se kirvelee.Virtsatietulehdusta ei ollut labran mukaan.Lisäksi minulla sellainen olo,että kaikki tulee "ulos" ja "tippuu" tuolta alapäästä.Ihan kun kävelee täällä kotona vaan,ulosmenosta en voi haaveillakaan vielä.Tuntuu että tarttis käsi laittaa tulpaks tonne haaroväliin,et tavarat pysyy siellä minne ne kuuluu.Ja kauhea paineentunne siellä alakerrassa.Kätilö sanoi viime pe puhelimessa,että tarttis jo aloittaa ne lantionpohjajumpatkin!!No milläs aloitat ku tuntuu et se vähäkin puuttuu...Lisäksi istuminen tuottaa vieläkin vaikeuksia.Kerran olen ollut vaunulenkillä ja sen jälkeen niin loppu ja hakattu olo,etten enää uskalla yrittääkään.Mies on hoitanut kaikki kodin ulkopuoliset asiat,kun en voi poistua täältä mihinkään.Ainoa mitä teen,on vauvan imetys ja sitä on ollutkin se about 12 tuntia päivässä.
Onko kellään ollut vastaavaa?Kestääkö kauankin?Pääsenkö vielä joskus ulos lenkille tai uskallanki edes yrittää??

 

joillakin toipuminen voi kestää kauimmin ja normaalisti toipuminen ekasta lapsesta on vaikein .Itsellä kolmas lapsi tulossa ja eka oli rankka synnytys ja toipuminen vei aikaa mutta kakkosesta paranin nopeammin ja saas nähä miten kolmosen kanssa käy.

 

Toipuminen voi viedä aikaa paljonkin mutta ainakin jälkitarkastuksessa voit ilmaista huolesi ja tarkistuttaa paikat. Itse olen ollut aina aika kauan kipeä mutten nyt muista juuri tarkalleen kuinka kauan. Jos olet kovin huolissasi, voithan käydä lääkärissä aiemmin, onhan se mahdollista että synnytyksessä tulee jotain vaurioita. Koita varovasti alkaa sitä jumppaa että löydätkö aavistuksen niistä lihaksista. Vauvan imetys ainakin auttaa kohtua palautumaan.

 

Kiitos vastanneille!Neuvolan "täti" kävi tänään kotona ja antoi myös neuvon aloitella lihasten jumpaamista!Toivotaan,että siitä ois apua sit pikku hiljaa.. =)

 

Moi! Mulla oli/on samanlaista vaivaa, vaikka vauva on jo 9kk. Sulla tosin voi olla vielä turvotusta ja siitä johtua, ettei rakko tyhjene kunnolla, vaikkei se siltikään normaalia oo. Mulla oli kuukausia tota tunnetta, että jotakin tippuu ulos. Mulle gyne sanoi, että varsinaista laskeumaa ei ole, mutta jotain muutosta kyllä. Sanoivat, että vuosikin voi mennä, ennen kuin paikat palautuu (aina ei palaudu ennalleen). Ikävä kyllä se on laskeuman merkki (lieväkin riittää), jos rakko ei tyhjene kunnolla. Mullakin oli tota aluksi ja luulin kanssa, että olis ollu VTI, mutta ei ollu. Laita yv:tä,jos haluat.

 

Niin ja toi hymiö ei kuulunut tohon.

 

Moi! Mulla oli kova paineen tunne parinkin kuukauden ajan synnytyksen jälkeen, ja vaunukävelyt, liikkuminen ja istuminen oli ankeaa - juuri sellainen olo kuin kuvailit että sisälmykset tippuu jalkovälistä. Vähitellen paineen tunne kaikkosi, mutta tosiaan vähitellen. Lapsi nyt n. 1 v, ja nyt alkaa olo olla normaali. Onneksi, sillä jossain kohtaa mietin, voinko enää ylipäänsä mennä mihinkään. Mulla oli myös jotenkin puutuneen oloinen lantion seutu (ja vessakäynnit sen takia viheliäisiä), ja kontakti lantionpohjalihaksiin ihan kadoksissa. Luulen, että aika pikemminkin kuin jumppa auttoi. Pitkä toipumisaika tuli mulle kyllä melkoisena yllätyksenä. Kyselin paineentunteesta ja toisaalta lantionpohjalihasten tunnottomuudesta sairaalasta ja neuvolasta, mutta ei siihen kukaan oikein osannut sanoa mitään. Toivottavasti sulla kanssa aika auttaa, synnytyksestäsi kun on vielä tosi vähän aikaa. Mulla oli imukuppisynnytys, en tiedä vaikuttiko asiaan.

 

Mulla kans imukuppisynnytys ja nyt pissaaminen on alkanut sujua.toistamiseen katottiin ettei oo tulehdusta,eikä ollut.Liikkua olen koittanut päivittäin,mutta välillä se tuntuu enemmän et "kamat"tippuu tuolta alas.Lihakset "löytyi"pari päivää sitten,mutta niiden aktivointi tuntuu jotenkin työläältä tällä hetkellä.Makuulla vaan sängyllä onnistuu.Ei mitenkään siten,ku joskus ennen pystyi.Kuulatki mulla ois,mut niit ei kait suositella vielä käyttään.Onks tää sit merkki jostain laskeumasta jos on tunne et kohtu tippuu?Hui hirvitys.Ite hoitoalan ihmisenä hoitanu joskus vanhoja mummoja,joilla pidettiin semmoista "rengasta"tuolla alapäässä että se kohtu pysyis siel paikallaan...Huh huh

 

Mulla oli myös imukuppisynnytys ja se paineentunne, vessassa käymisen vaikeus sun muut kesti kyllä tosi pitkään, yli kuukauden muistaakseni. Ajan myötä päivä päivältä olo helpottui. Eli kyllä se siitä uskoisin. :hug: Mä ainakin muistan itse olleeni satavarma, etten kuuna päivänä toivu entisekseni synnytyksen jäljiltä, mutta reilun kuukauden päästä mulla tosiaan alkoi olemaan suht normaali olo. Vieläkin välillä särkee kyllä alapäähän toisinaan, vaikka synnytyksestä nyt 4½ kuukautta.. Että tosiaan voi viedä kauankin aikaa, mutta kai meistä suurin osa kuitenkin toipuu ennalleen. =)

 

Joo on se toipuminen välillä aikaa vievää. Meillä oli lapsen ristiäiset n 2 kk syntymän jälkeen, ja muistan silloin vielä ajatelleeni että miten selviän juhlista; lantionpohjalihasten kunto oli yhä onneton - just seistessä ja kävellessä olematon, muttei makuullakaan hääppöinen, ja paineen tunnetta oli yhä. Ja sit noi kaikki vessajutut ja muut... Jälkitarkastuksessa yritin asiasta kysyä mutta vastaus oli että "jumppaa, jumppaa, jumppaa". Kauhukuvat kävivät mielessä mm. siitä miten työelämään ja ihmisten ilmoille palaaminen onnistuu. Mutta kannustukseksi sanottakoon, että kyllä se sitten onnistui, aika teki tehtävänsä ja toivuin
Ai niin, sen voisi ehkä vielä mainita, että ystäväni (joka on lääkäri) sanoi, että niin kauan kuin on paineen tunnetta, kannattaa ottaa rauhallisesti liikkumisen kanssa, ettei jäisi mitään laskeumia, joten ehkei kannata rehkiä liikaa.

 

Kiitos tosi paljon teille vastauksista ja kokemuksista :heart: =)
Menen nyt yksityiselle eli omalle gynelle jälkitarkastukseen sit joskus reilun kk päästä.Uskon,että häneltä saan "rehellisiä"vastauksia siitä,että onko laskeumaa,ym.muita mahd.vaurioita tullut tästä synnytyksestä sit kuin jos oisin mennyt neuvolan tai terv.aseman puolelle tarkastuttamaan.Mulla siis oli imukuppisynnytys,olin ponnistanut jo melkein puolitoista tuntia,vauvan pulssi alkoi olemaan liian korkeaa tasoa ja minä väsyin,siksi imukuppi kaiketi käyttöön.Lisäksi vielä yksityiskohtana et oon 40+ ensisynnyttäjä!Et repikää siitä sit Normi fyysinen peruskunto mulla hyvä,koska olen aina harrastanut liikuntaa,mutta kait se synnytys ja se puolentoista vrk:n valvominen vei vaan sit voimat.
Mutta nyt siis pissaaminen jo sujuu,mut nyt sit toi isompi hätä on hiukan takkuillu täällä kotona.No katsotaan,josko sekin lähtis sujumaan.
kiitos Calypso tosta muistutuksesta sen liikunnan rajuudesta,ku oon ollut jo päivittäin vaunulenkilläkin.En kyl millään maratonilla.Mut otan sen rauhallisesti sit.

Kysymys vielä Teille arvon sisaret,että milloin uskaltauduitte eka kertaa synnytyksen jälkeen rakastelua kokeilemaan miehen kanssa?ku meillä raskauden loppuaikakin jo hiljaista sillä saralla ku miehellä jotain pelkoja asiasta.Nyt vaan joskus "hyvänä hetkenä" lämmittää kivasti sieltä alapäästä...En kyllä vielä uskalla tietenkään kokeilla,mut milloin te muut uskalsitte yrittää?

T:maria-s ja vastauksista kiitollinen mieli :flower:

 

Toi yksityisellä käyminen jälkitarkastuksessa voi olla hyvä idea. Mua harmitti jälkitarkastuksessa (joka tehtiin ehkäisyneuvolassa) se, että lääkärillä oli selvästi kiire ja porukkaa koko ajan tulossa ja menossa. Käski vain jumpata, ei oikeastaan muuta sanonut, vaikka tein muutaman kysymyksen. Tosta lakanoiden heiluttelusta: meillä siihen ryhdyttiin jälkitarkastuksen jälkeen. Aika myöhään, kun kävin jälkitarkastuksessakin myöhään, mutta toipuminen oli tosissaan hidasta. Oli siinä oma viehätyksensä pitkän tauon jälkeen

 

Kiitos Calypso Mäkin varmaan jälkitarkastukseen vähän ennen ristiäisiä vast.Muutenkin ottaa nuo yöt pattiin,ku herään parin tunnin jälkeen vieläkin siihen,et kylven lakanoissa.Synnytyksestä 2,5 vkoa ja joka yö menee yks yöpaita.No käyhän se pesukone nyt muutenkin tiheämpään...

 

Heissan, mullakin oli imukuppisynnytys esikoisestani pari vuotta sitten. Tosiaan se toipuminen kesti n. 2 viikkoa mulla, siis siihen tilaan, että esim. uskalsi lähteä pikku kävelylle. Istua ei voinut ennen sitä, ja jokainen istuma-yritys vei toipumista pidemmälle. Olin niin kipeä, että mieheni hoiti tuon 2 vkoa lähes kaiken muun paitsi imetyksen. En kyllä muista, miltä se tuntui, tuntuiko joku olevan tippumassa vaiko ei, mutta helkkaristi vaan sattui. Meillä neuvottiin jo synnärillä aloittamaan lantiopohjan lihasten harjoittelu, mutta my ass, en varmaan missään vaiheessa alkanut tehdä niitä säännöllisesti. Kun tytär oli n. 1,5 v, kysyin gynellä huvikseni niistä lantionpohjan lihaksista, ja hän yksinkertaisella sormipuristustestillä totesi, että lantionpohjanlihakseni ovat erinomaisessa kunnossa, vaikkakaan en niitä ole muistanut treenata. Toki varmaan silti kannattaa.

Seksistä, muistaakseni jossain vaiheessa jälkitarkastuksen jälkeen (6 vkoa synnytyksestä ) kokeilimme sitä, mutta on kyllä sanottava, että se alkoi tuntua ns. normaalilta vasta paljon paljon myöhemmin. Eppari tehtiin itselleni imukuppisynnytyksessä (varmaankin se aina tehdään?), ja se eppariarpi kyllä tuntui pitkän aikaa, vaikka olikin ns. parantunut. Se rajoitti ainakin niitä asentoja, joissa pystyi rakastelemaan.