Synnytys edessä rv15

Lyhykäisyydessään; Vauvamme on vakavasti sairas, joten raskaus keskeytetään ensi viikolla. Suru on valtava ja tuskan määrää ei voi mitata millään sanoilla....miljoonat kysymykset risteilee vaan mielessä, josko joku kertoisi omia kokemuksiaan.

Miten nopeaa yleensä näillä viikoilla synnytys on ohi? Pääsenkö heti kotiin jos kaikki menee hyvin? En tahdo nähdä vauvaa, pitäisikö kuitenkin..? miltä näyttää 15-viikkoinen sikiö? Kun saan esilääkkeen tiistaina joka valmistelee kohtua tulevaan, missä vaiheessa sikiö kuolee? voiko se olla vielä elossa synnytyksen jälkeen?

 

Omia kokemuksia ei kylläkään ole, mutta yritän vastata sen minkä osaan, koskapa olotilasi on varmasti sanoinkuvaamaton...
Osastolla oloon kannattaa varata koko päivä, noilla viikoilla kohdun tyhjeneminen ei välttämättä käynnisty aivan heti ensimmäisten osastolla annettujen lääkkeiden jälkeen. Kotiin pääsee yleensä siinä kaksi-kolme tuntia tyhjenemisen jälkeen kun nähdään ettei verenvuotoa ole juurikaan. Mainittiinhan sinulle käynnillä, että kaavintakin voi olla mahdollinen, jolloin tarvitset tietysti hakijan lähtiessäsi. Noilla viikoilla sikiö on pieni (10-15cm) ja laiha, lähes läpikuultava vielä, ei sinun ole pakko sitä katsoa jos et halua. Eikä sikiö noilla viikoilla ole enää elossa pois tullessaan. Toivottavasti sait edes jotain vastauksia kysymyksiisi, enkä turhaan järkyttänyt lisää. Voimia sinulle ja parempaa jatkoa... :hug:

 

Sä olit maalismasuissa....mä ihmettelinkin missä olet....mä olen niiiiin pahoillani, en pysty muuta sanomaan.... :hug:

Mullakin se rusehtava vuoto enteile pahaa ja tuulimunahan se oli, mutta koko "raskauden" ajan mulla oli sellanen tunne etten tule vielä äidiksi....mulla on ihan hyvä fiilis jo, mutta sun tuskaa.....

Mä toivon sulle kumminkin hyvää, toivottavasti kaikki menee hyvin. :hug:

 

Ensinnäkin olen hyvin hyvin pahoillani että teille kävi noin ikävästi!
Onko sulla lääkkeellinen vai kaavinta edessä? Kun otat ensimmäisen lääkkeen mikä valmistelee kohtua ja kohdunsuuta synnytykseen sen pitäisi lopettaa jo sikiön elintoiminnot. Jos sulla lääkkeellinen tyhjennys se voi olla hyvin kivulias ( yksilöllistä ) ja kestää muutamasta tunnista jopa yli 20h. Sikiö ei varmasti ole elossa enää kun tullut ulos.Jos kaavinta niin se tehdään kevyessä nukutuksessa ja jos kaikki mennyt hyvin ja vointisi hyvä pääset kotiin noin 4h jälkeen. :hug:

 

Gardenia: Mä oon tosi pahoillani ja itsekin jouduin maalismasuista poistumaan... Perjantaina olin sairaalassa ja minulle tehtiin kaavinta. Halusin mieluummin sen kuin lääkkeellisen, koska supistukset ovat lääkkeillä rajut. Omaa kokemusta ei lääkkeistä sinänsä ole, mutta näin lääkärit kertoivat.
Kovasti voimia teille! Olen huomannut että täällä palstoilla saa purkaa tuntojaan ja saa vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja paljonpaljon myötätuntoa saman kokeneilta.

 

Olen pahoillani, teillä on rankat ajat edessä. Tuosta vauvan katsomisesta synnytyksen jälkeen...

Ystäväni joutui keskeyttämään raskauden rv 18 sikiön vakavan sairauden vuoksi. Hän ei silloin halunnut nähdä vauvaa. Nyt hän kertoi katuvansa sitä, ettei katsonut.

Jos epäröit, pyydä, että ottavat kuvan. Saat kuvan mukaasi jos haluat, katsot sitten myöhemmin, jos siltä tuntuu.

 

Pahoittelut menetyksestänne

Minulla oli keväällä keskenmeno mikä todettiin rv 16, tosin sikiö oli kuollut 1-2 viikkoa aiemmin. Sain edellisenä päivänä istukan toiminnan keskeyttävän lääkkeen ja seuraavana aamuna menin osastolle missä kohdunsuulle laitettiin Cytotec-tabletteja. Niitä laitettiin muistaakseni 3 tunnin välein ja aina 2 tunnin ajan laitosta piti maata sängyssä ja ylös ei saanut nousta. Minulla synnytys käynnistyi toisesta annoksesta mutta toki se on aina yksilöllistä kauanko menee. Kun supistukset alkoi niin ne oli kipeitä, kipulääkkeitä sain reilusti mutta ne olivat aika tehottomia. Kätilö lohdutteli että yleensä se kipein osa menee nopeasti ja niin lopulta kävikin. Hän kehoitti välillä nousemaan ylös ja kun nousin sängyltä niin sikiö tuli ulos ja kipu loppui samantien.

Minä halusin nähdä vauvan joten se pestiin ja tuotiin minulle katseltavaksi. Minusta se oli kaunis ja oli hyvä että näin sen, en olisi malttanut ollenkaan antaa sitä pois :'( Istukka ei tullut itsestään ulos ja minut laitettiin vielä kaavintaan, pääsin kuitenkin heti sen jälkeen kotiin kun olo oli hyvä.

Käsittääkseni kun kyse on yli 12-viikkoisesta sikiöstä niin lääkkeellinen käynnistys on ainoa vaihtoehto, noin isoa sikiötä ei pysty enää kaapimaan eli kun raskaus on näin pitkällä niin toimenpidettä ei voi itse valita.

 

Kaavinta ei ole tosiaan enää mahdollista,edessä on siis sikiön synnyttäminen. Sanottiin että mikäli istukka ei irtoa normaalisti niin sen vuoksi voi vielä kaavintaan sitte joutua. Sikiö on myös erittäin turvonnut, joten voi olla kookkaampi kuin "normaali" sikiö näillä viikoilla.

Kiitos kaikille jo vastanneille, kiitos paljon. Tiedän vähän mitä odottaa.

 

syntyi pieni enkelivauva rv 19+3 15.8.2007. Hänen sydän sammui alle mun sydämmeni noin rv 19+0.
Mä sain 13.8 ultra käynnin jälkeen suunkautta lääkkeen, joka kypsyttää kohdunsuuta.
Sairaalaan menin klo 7.30 15.8. Noin klo 9 mulle laitettiin 3 tabua, en muista nimeä, jotka avaavat kohdunsuuta. Toista annosta ei laitettu.
Pieni enkelimme syntyi klo 12.15 ja lähes kivuttomasti fyysisesti. Henkisesti oli rankka kokemus.

Pieni oli meidän luona muutaman minuutin vaille kolmeen. Pidimme sylissä, otimme kuvia, silitimme ja ja... eikä häntä olisi millään malttanut antaa pois... Pakko oli... :'( :'(
Koskaan en voi pientä enkeliäni enää syliin ottaa, en silittää, en kädestä kiinni pitää. IKÄVÄ ON SUURI!

Mun suositukseni on, että katsot vauvaa ja pidät sylissäsi. Mutta jokainen tavallaan. Pyydä ainakin kuvia ottamaan.

Mua on jälkeenpäin kaduttanut muutamat asiat. Meidän vauvaa ei esim pesty, mutta kudosnäytteen ottamisen jälkeen... Miksi en kysynyt, että saanko pestä enkelimme ja kapaloida... Hän oli niin kylmäkin jo pian syntymänsä jälkeen.
Lapsillemme ei olla kuvia näytetty enkelistämme... Kapalokuvat olisivat voineet sellaisia mitä olisi voinut näyttää pienen enkelin isosiskoillekkin...

 

:hug: Olen pahoillani. olen kokenut saman.

Jouduin lääkkeelliseen keskeytykseen rv 15 jotain ja se kesti 3pvä kunnes oli pakko tehdä kaavinta koska paikat ei auennut eikä tippalla eikä lääkkeillä tehdyillä supistuksilla.

Henkisesti todella raskas kokemus ja fyysisestikin.
Olisin saanut katsoa sikiötä jos se olis syntynyt niin kun piti.
Sikiö kuulemma kuolee ensimmäisen annoksen jälkeen mitä ne antaa niitä lääkkeitä. Kauheinta oli kun piti päättää siitä hautauksesta kun oli päässyt osastolle sisään. Että halutaanko itse haudata vai pistetäänkö yhteishautaukseen muistolehtoon. :'( Sairaalaan menin perjantai aamuna ja heti aloittivat niitten lääkkeiden annon ja sunnuntai iltana(klo23) teki kaavinnan ja sairaalasta pääsin heti aamulla pois.

 

Kiitos teille kertomuksistanne ja kokemuksistanne. Kävin tänään ottamassa esilääkkeen sairaalassa, ja samalla tehty ultra paljasti että pienen vauvamme sydän on lakannut sykkimästä. Luonto siis hoiti homman näin...torstaina menen takaisin sairaalaan ja synnytys käynnistetään, ellei se käynnisty ennen sitä. Voi Seahorse miten rankkaa sinullakin on ollut, kolme päivää?! Tuota minäkin pelkään nyt eniten, että vielä kaiken tämän odottamisen jälkeen pitäisi sairaalassa kärsiä monta päivää...Beeduskalle myös kiitos kun kirjoitit, hirveän asian tekin olette joutuneet kokemaan! Scillasaanko kysyä miltä vauvanne näytti? minä olen myös nyt rv16.

 

Paljon voimia sinulle tulevina päivinä!! :hug:

:heart: :lla J

 

Kiitos Julietta :hug: voimia tässä kyllä tarvitaan, enemmän kuin koskaan ennen.. :'(

 

Gardenia.. Joudun liittymään joukkoon ja siirtymään maalismasuista tänne..

Tänään todettiin vauva menehtyneeksi.. Viikkoja 14+4... MAanantaina tyhjennys, enkä tiedä mitä tuleman pitää..

Iso hali täältä, tiedän mitä käyt läpi vaikka meillä ei aivan samanlaiset tilanteet olekaan... :hug:

 

voi MYYMÄ olen hirveän pahoillani! :'( Ei tätä soisi kenellekään, valtava tuska ja suru minkä joutuu läpikäymään. Ei auta kuin toivoa että vielä joskus saisi kokea onnellisen raskauden ja synnytyksen.

Mä olen nyt sitten keskeytyksessä käynyt. Vauva ei alkanut syntymään vaan jäi jumiin.... loppujen lopuksi olin niin väsynyt ja jonkinasteisessa sokissa että vauva kaivettiin väkisin ulos spekulan ja lääkärin avustuksella. Aivan kauhea kokemus. Ei hän tullut edes yhtenä palasena enää, ressukka. En saanut nähdä enkä olisi tahtonutkaan. siitä järkytyksestä olisin tuskin koskaan selvinnyt.

 

Gardenia,
olen tosi pahoillani!!! :hug:

Toivottavasti sait tarpeeksi sairaslomaa toipumiseen ja toivon, että sinulla on ympärilläsi ihania ihmisiä, jotka ovat tukenasi toipuessasi tästä. Tapahtuneet pyörivät varmaan pitkään mielessä...

Elämä on epäreilua.

 

:'( Kauhea kokemus :hug: Saithan maidon nousua estävän lääkityksen? Mulla nimittäin unohtivat mainita ees koko asiasta ja eikä auttanut enään 3pvä keskeytyksestä siinä asias vaikka soitin ja anoin et auttakaa kun sattuu kun maito nousi eikä uskaltanut lypsää. Sitten sitä rupes herumaan itsestään ja sitten sitä vasta tulikin ja sitä kesti muutaman viikon.

 

HONDIS: sairaslomaa sain 25.9 asti, olen siihen ihan tyytyväinen. On vielä yli viikko aikaa kasata itsensä ja laittaa asiat järjestykseen tuolla pääkopassa. Koko ajan tulee mieleen se hetki kun sikiö vihdoin saatiin ulos, se oli kertakaikkiaan kammottavaa. Helpottavaakin, mutta enimmäkseen kyllä se ahdistus tulee pintaan kun lääkäri sanoi että täältä tulikin ensin tämmönen osa..tiedän kyllä mikä osa mutta en viiti teitä enempää enää järkyttää.

SEAHORSE: sain sen lääkityksen, onneksi. Toivottavasti se tepsii!

 

Mulla ainakin auttoi ne maidoneritystä estävät lääkkeet.
Tai mä sain yhden lääkkeen vain silloin torstaina, pieni syntyi keskiviikkona.
Silloin vkl:na tuntui vähän nipistelyä rinnoissa, mutta maitoa ei kuitenkaan alkanut onneksi tulla.

Olitko sä kauan sairaalassa pienen enkelimme syntymän jälkeen?
Mä jouduin olemaan seurannassa torstaisiin asti, kun pieni syntyi ke.
Mähän en oikeen pysynyt jaloillani kunnolla tuolloin keskiviikkona vielä, eli ilmeisesti sen takia pitivät seurannassa.

 

:hug: kaikille näin vaikean asian kokeneille.
Nimim. kahden enkelivauvan isosisko

 

BEEDUSKA: menin osastolle torstai-aamuna, vauva syntyi torstai-iltana klo. 23 ja pääsin perjantai-aamuna yhdeksän maissa kotiin. Ensin sain luvan että olisin saanut lähteä jo silloin yölläkin kotiin mutta sitten lääkäri päätti että parempi olla kuitenki yö siellä.