Synnytys ja sairaala-aika

Ensimmäisen lapsen jälkeen lähdin sairaalasta 2vrk lääkärintarkastuksen jälkeen. Nuo muutama vuorokausi sairaalassa oli kuitenkin hyvin rankkoja, kun en saanut ollenkaan nukutuksi.

Aloin miettimään kuinka tärkeää on oikeastaan olla siellä sairaalassa noita muutamaa vuorokautta.
Mikä tarkoitus sillä oli, kun kerran päivässä käytiin vatsaa painelemassa? Kuinka tärkeää äidille on olla sairaalassa?

Jos vielä toisen lapsen aika tulee jossain vaiheessa. Kannattaako miettiä kotiin lähtemistä synnytyksen jälkeen ja tuoda lapsi sitten sairaalaan lääkärintarkastukseeen 2vrk ikäisenä? Olettaen tietenkin, että synnytyksen jälkeen itse on sellaisessa kunnossa että haluaa kotiin ja lapsikin on ok.

Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta?

 

Mä ainakin aattelen sen asian niin et toisen synnytyksen jälkeen olis kauemmin mielummin kun sen 2vrk.. Ihan sillä et sais imetystä harjoteltua rauhassa, paranneltua itteensä jne..Kotona hyppäät kuitenkin siihen samaan hullunpyörään kun ennenkin kun on jo lapsi/lapsia ennestää siellä odottelemassa, turha haaveilla levosta tms..

 

ei mulla ollu mitään ongelmia nukkua. oli ihanaa kun sai nukkua varastoon=)

 

Vatsanpainelulla seuratan kohdun palautumista, paikkansa silläkin tutkimisella.

 

Itse koin myös rankaksi sen ajan, mitä sairaalassa vietin. Ehdin olla siellä kaikkiaan viisi päivää, ja todellakin halusin päästä ihan vain oman kodin rauhaan nukkumaan ja jatkamaan muutenkin elämääni. Sairaalaolostani en todellakaan nauttinut, ja nyt pikkukakkosen kohdalla toivon, että kaikki menee hyvin jotta nopeaan tahtiin sieltä päästäisiin pois.

Vatsaa, tai oikeastaan kohtua, painellaan siksi jotta se kohtu tyhjentyisi kunnolla eikä tulehduksia tms. pääsisi syntymään. Ne ekat vuorokaudethan keskitytään muutenkin seuraamaan sekä äidin että vauvan vointia; nouseeko maito, onnistuuko imetys, eihän vauvan paino laske liikaa, onko vauvalla keltaisuutta, jne.

Kyllä mä näen hyväksi, että sen pari ekaa vuorokautta sairaalassa viettää vauvan kanssa ihan jo siksi, että apu on lähellä, jos vauvalla jokin akuutti hätä on. (Siis sellainen, mihin hoitajaa/lääkäriä tarvitaan.) En uskaltaisi lähteä sairaalasta kotiin, ihan vauvaa itseään ajatellen.

 

kyllähän sairaalasta saa lähteä jos kunto sen sallii ja lapsen vointi on sellainen että päästävät
onkos se joku 6t synnytyksestä kun päästävät?
mutta ensisynnyttäjillä aika on pidempi, jos kohtu ei lähde pienenemään, vointi ei ole hyvä, on komplikaatioita tai lapsen vointi ei ole kotiutus kelpoinen niin joutuuhan siellä sitten olemaan halusi tai ei

 

Mä olin ekasta lapsesta 2 yötä sairaalassa ja tokasta ajattelin että lähden mahd. nopeasti pois. Tokan kanssa kävikin niin että lapsi syntyi myöhään iltapäivällä joten pakosti oltiin yksi yö siellä. Sitte seuraavana päivänä olisin päässyt sieltä pois mutta halusivat juurikin tuon tarkastuksen 2 vrk:n ikäisenä heti seuraavana aamuna. Mä en nähnyt mitään syytä miksi olisin silloin lähtenyt illan suussa ja tullut heti seuraavana aamuna pienen vauvan kanssa reilun 20 asteen pakkasessa takaisin sairaalaan joten siksi olin kuopuksestakin sen kaksi yötä sairaalassa.

 

mää ratkasin nukkumajutun tulpilla. Oman vauvani kuulin aina siitä vierestä ja muutenkin herkästi vaistosin kuten tuore äiti. Ekan yön nukuin suht hyvin ja sitten vauva alotti sen itkemisen ja valvottamisen. Eihän se herkkua ole olla sairaalassa mut tilanteen mukaan.

 

Kaveri teki ns poliklinikkasynnytyksen. Kotiutui n 4 tuntia synnytyksen jälkeen.
Pari päivää sen jälkeen kävi vauvan lääkärintarkastuksessa ja samalla paineltiin kohtu jne.
Ainakin hänellä toimi hyvin.
Itse olen ollut sairaalassa jokaisen kanssa sen 2-3vrk
Mutta meillä jokaisella lapsella on ollut jotakin (yhdellä verensokerit, toisella happitasot jen) minkä takia aikaisempi kotiutus ei kyllä olisi onnistunutkaan

 

Polikliininen synnytys on mahdollista, jos äiti ja vaiva voivat hyvin.

 

Eikä mitää 2vrk tarkastusta ollu. Sitte tarkasti kun pois päästiin ja poika sen lähes 4vrk.

 

itse olin esikosta 6 tuskaista päivää ja kuopuksen kohdalla halusin heti kotiin kun mahd. Yhden yön valvoin sairaalassa naapurihuoneen lapsen vuoksi. Oma nukkui nätisti kainalossa ja tissin tungin heti suuhun ja syötin vähän väliä että ei tulisi siitäkään sanomista. seuraavana aamuna lääkäri tarkasti ja lähdettiin kotiin. koko sairaalassa olo vuorokauden aikana sain syötyä ehkä pari leipää sillä makuaisti on liian vaativa ja sairaala pöperöt ei maistu. muutaman päivän päästä oli käynti lastenlääkärillä sairaalassa. Pääsin kotiin sain nukuttua, sain syötyä ja kätilö ihmetteli sairaalassa käynnillä et kuinka niin hehkeenä vaikka synnytyksestä on muutama päivä vasta. Se on niin tapauskohtaista että mikä sopii kenellekkin. Kunhan muistaa kuitenkin ettei leiki itsensä tai vauvan terveydellä.

 

Mä olen jo neuvolan terkan kanssa sopinut, että käyn siellä sitten vauvan punnituttamassa jne, jos painon nousua tarvii tarkkailla- kun en halua siellä sairaalassa olla. Mut toki, jos on jotain vakavampaa, mitä pitää seurailla, niin sit oon sairaalassa...

 

Polikliininen synnytys tarkoittaa sitä, että äidillä ei ole lainkaan vuodepaikkaa. Äiti viipyy siis sairaalassa synnytyksen jälkeen vain muutaman tunnin (siis koko ajan synnytyssalissa eikä viedä osastolle lainkaan)

 

[QUOTE="tiu";25365974]itse olin esikosta 6 tuskaista päivää ja kuopuksen kohdalla halusin heti kotiin kun mahd. Yhden yön valvoin sairaalassa naapurihuoneen lapsen vuoksi. Oma nukkui nätisti kainalossa ja tissin tungin heti suuhun ja syötin vähän väliä että ei tulisi siitäkään sanomista. seuraavana aamuna lääkäri tarkasti ja lähdettiin kotiin. koko sairaalassa olo vuorokauden aikana sain syötyä ehkä pari leipää sillä makuaisti on liian vaativa ja sairaala pöperöt ei maistu. muutaman päivän päästä oli käynti lastenlääkärillä sairaalassa. Pääsin kotiin sain nukuttua, sain syötyä ja kätilö ihmetteli sairaalassa käynnillä et kuinka niin hehkeenä vaikka synnytyksestä on muutama päivä vasta. Se on niin tapauskohtaista että mikä sopii kenellekkin. Kunhan muistaa kuitenkin ettei leiki itsensä tai vauvan terveydellä.[/QUOTE]

niin ja yksi syy siihen että uskalsin lähteä oli se että asuimme kiven heiton päässä tk:sta silloin

 

HUSsilla näin

Lyhytjälkihoitoinen synnytys eli nk. polikliininen synnytys on mahdollinen kun tietyt kriteerit täyttyvät:

*terve uudelleensynnyttäjä, jonka raskaus on sujunut normaalisti
*raskauden kesto on synnytyshetkellä > 38 raskausviikkoa
*synnytys on säännöllinen alatiesynnytys
*vastasyntynyt on hyväkuntoinen ja syntymäpaino 2500-4500 grammaa.


Polikliiniseen synnytykseen eivät sovellu raskaudet, joita komplisoivat esim. verenpainetauti, toksemia, gestaatiodiabetes tai jokin äidin krooninen, mahdollisesti lapsivuodeaikaista toipumista vaikeuttava sairaus. Lyhytjälkihoitoinen synnytys ei myöskään tule kysymykseen, jos aikaisemmin syntyneellä lapsella on todettu esim. ABO-immunisaatiosta johtunut kellastuminen.


Synnytyksen jälkeen äitiä ja vastasyntynyttä seurataan vähintään kuusi tuntia ja kotiuttaminen tapahtuu vuorokauden ajasta riippuen 6-24 tuntia synnytyksestä. Ennen kotiuttamista lastenlääkäri tarkastaa vastasyntyneen.

Neuvolan terveydenhoitaja tekee kotikäynnin 1. vuorokautena synnytyksestä ja tarpeen mukaan myöhemmin.

Vastasyntynyt tulee lääkärintarkastukseen 3-5 vuorokauden iässä, jolloin äiti myös tarkastetaan synnytysosaston kätilön toimesta.

 

Minä olin sairaalassa yhteensä kolme viikkoa. Viikon oli raskauden loppupuolella tarkkailussa (rr koholla) ja viikon ennen synnytystä ja 5 pv.synnytyksenjälkeen.

Oli tuskaa juuri tuon nukkumattomuuden takia. Kaksi kertaa sain nukahtamis lääkkeen.Joka yö piti ollatulpat korvissa.Sellaiset mehiläisvaha tulpat oli hyvät. Lisäksi sänkyyn pyysin toiselle laidalle laidan jotta oli "turvallisempi" nukkua.

Minä sanoinkin ettei sepaikka ole nukkumista varten.Kellot raksuttaa ilmastointi humisee ja huonekaveri oli yli aktiivinen hössöttäjä.

 

Esikoisen kanssa sairaalassa olo oli aika tuskaa. Jos ei oma vauva itkenyt, niin huonekamujen vauvat itki, tai huonekamujen vieraat (toisella kävi vieraita vierailuajan ulkopuolella, sen suhteen mulla meni hermo ja vasikoin hoitajille ) piti muakin hereillä.

Kuopuksen synnytettyäni sain yksityishuoneen, ja siellä oli ihanaa. Oma rauha, oma vessa, oma telkkari...mikäs siellä oli ollessa, täysihoidossa

Jos saan kolmannen kanssa yksityishuoneen, niin jään sairaalaan varmaan ikuisiksi ajoiksi . Jos en saa, niin olen niin kauan kun on tarvis: mun omat kriteerit sanoo sen, että vaikka kaikki olisi muuten hyvin, niin en lähde kotiin ennen kun imetys sujuu. Mutta koska mulla on raskausdiabetes. niin voi olla ettei päästäisikään kotiin ennen kun muksun sokeriarvot on kohdillaan.

 

mun omat kriteerit sanoo sen, että vaikka kaikki olisi muuten hyvin, niin en lähde kotiin ennen kun imetys sujuu.

Mä olin esikoisen syntyessä viikon sairaalassa, kyllä ne vaan kotiin laittoivat vaikkei imetys lähtenyt missään vaiheessa sujumaan.

 

olin viikon ku vauva oli keskolassa ja itellä oli semmoset repeymät etten päässy kävelee kolmeen päivään ja jouduttiin laittaa lisää tikkejä parin päivän päästä synnytyksestä. Niillä oli tavotteena päästää mut heti kotiin ku olisin selvinny kaks kertaa suihkusta ilman pyörtymistä =) Oli kauhee skarppaaminen päällä aina suihkussa ja vessakäynneillä mut silti humahdin lattialle aina vaan =) Mutta oon itse niin huono ruoanlaittaja että pidin sairaalaruoasta ja oli mukavaa ku oli ruoka valmiina. Viikon päästä alko kyllä jo kaipaamaan nähdä muitakin ku äitiä anoppia ja miestä ku ei saanu ku isovanhemmat ja mies käydä osastolla. Oon sen verran sosiaalinen että alko ahdistaa.

 

[QUOTE="vieras";25366250]Mä olin esikoisen syntyessä viikon sairaalassa, kyllä ne vaan kotiin laittoivat vaikkei imetys lähtenyt missään vaiheessa sujumaan.[/QUOTE]
Aha.
No mä en kuitenkaan lähde ennen kun se sujuu. Jos siis saan terveen lapsen, jota ylipäätään on mahdollista imettää.
Maito mulla on kahdella ekalla kerralla noussut heti synnytyssalissa, enkä usko että terveen vauvan kanssa imuotteen opetteluun menee montakaan päivää

 

Tästäkin ketjusta huomaa kuinka erilaisia ihmiset ovat. Toisille toinen tapa on parempi ja toisille toinen.

Heti synnytyksen jälkeen ihmettelin kun kätilö/hoitaja sanoi, että nopea suihku vain. Itse olisin voinut jäädä vaikka asumaan suihkuun, rakastan lämmintä suihkua.
Inhosin sairaalan oloja enkä halunnut liikkua siellä. Makasin vain sängyssä valveilla lapsi vieressä. Sairaalaruuista liki kaikki jäi syömättä ja mies toi minulle syömistä. Olen ehkä nirso ja vaativa, mutta yrityksestä huolimatta en pystynyt sopeutumaan sinne. Enää yhtään useampaa valvottua yötä en olisi jaksanut. Nukahtamislääkkeitä en halunnut, kokemuksesta tiedän etteivät ne ole minua varten (enkä pitänyt ajatuksesta, että lapsi mahdollisesti saisi maidon mukana mitään ylimääräistä).

Itseni tuntien kuntoutuminen lähtee parhaiten käyntiin kotona, kun saan nukuttua edes pätkissä. Toki lapsen vointi on se tärkein ja sen mukaan menisin. Mutta aika näyttää tarviiko moista myöhemmin pohtia.

 

Aha.
No mä en kuitenkaan lähde ennen kun se sujuu. Jos siis saan terveen lapsen, jota ylipäätään on mahdollista imettää.
Maito mulla on kahdella ekalla kerralla noussut heti synnytyssalissa, enkä usko että terveen vauvan kanssa imuotteen opetteluun menee montakaan päivää

Jaa... elämässä tapahtuu ihmeellisimpiäkin asioita.
Kaksi lasta olen imettänyt, mutta yksi ei oppinut rinnalle koskaan (ja täysin terve lapsi). 6kk ikään asti sai pelkkää äidinmaitoa ja AINA pullosta. Sen jälkeenkin sai vielä rintamaitoa kiinteiden rinnalla 10kk ikäiseksi asti.
Että ihan en olisi voinut jäädä sairaalaan opettelemaan imettämistä...

 

Ekalla olin pari yötä osastolla ennen leikkausta ja sen jälkeen viidentenä päivänä pääsin pois. Huonekavereita oli reilut 10 vauvoineen isossa salissa, ei siellä korvatulpatkaan auttaneet. Kovasti yritin etten itke, mutta murruin sit viimeisenä yönä. Olin just saanut yövaatteet päälle kun yökkö vetäisi verhon auki varoittamatta ja mulle oli liikaa se että mut melkein paljastettiin salille jossa kaikki muut jo nukkuivat

Toisesta kotiuduttiin 2vrk:n iässä, tunteja kytättiin milloin tulee täyteen ja lastenlääkäri tarkastaa vauvan. Aikaisemminkin oltaisiin päästy, mutta täytyi myöntää että verenhukan vuoksi olo oli "ohut", heikossa hapessa. Onneksi silloin sain olla yksin (eristyksessä) vaikka osasto oli ihan tupaten täynnä :saint:

 

[QUOTE="kolmen äiti";25366541]Jaa... elämässä tapahtuu ihmeellisimpiäkin asioita.
Kaksi lasta olen imettänyt, mutta yksi ei oppinut rinnalle koskaan (ja täysin terve lapsi). 6kk ikään asti sai pelkkää äidinmaitoa ja AINA pullosta. Sen jälkeenkin sai vielä rintamaitoa kiinteiden rinnalla 10kk ikäiseksi asti.
Että ihan en olisi voinut jäädä sairaalaan opettelemaan imettämistä...[/QUOTE]
Joo, kaikkea voi tapahtua. Mutta en nyt ajatellut alkaa pessimistiksi kuitenkaan, vaan elän siinä uskossa että jos tämä kolmaskin lapsi on terve niin hänkin oppii rinnalle nopsaan.

Enkä mä oo ketään toista käskenyt sairaalaan jäämään imetyksen opettelua varten. Itse en vaan aio sännätä samantien kotiin, vaan tälläkin kertaa aion olla riesa hoitohenkilökunnalle ja vaatia kunnon imetysohjausta