Synnytys käynnityi ja ukko ei herää

Meille meinas käydä niin ettei mies ehtisi synnytykseen. Olin käynnistettävänä sairaalassa ja supistuksen alkoi yöllä kahden maissa. Sitten kätilö sanoi jossaki vaiheessa että kannattaisiko soitella ukolle että lähtee tulemaan(sairaalaan n.80km) No ukkopa ei heränny kännykän soittoon. Arvatkaa ottiko päähän siellä kipeiden supistusten kanssa soitella ja ei vastaa!!! |O Sit soitin äidilleni joka onneksi asuu 10 km päässä että käy herättämässä ja käskee sairaalaan. No kerkishän se sit synnytykseen onneks.. Onko muilla huvittavia juttuja synnytykseen liittyen?

 

Mun ei oo kyllä yhtä hyvä stroori ku tuo sun. Mut isännällä tulee aina kovasta stressistä ihottumaa ja Synnärillä sitte puhkes silmän alle. Ja vielä yhtä aikaa paheni supistusten kans

Tais tulla isännälle siinä vaiheessa vasta tosissaan stressiä.

 

Mä meinasin purra isäntää peukaloon ponnistaessa ja kätilökin jo vähän hätääntyi ja työnsi jostain äkkiä semmoisen puisen hierontapallon jalan mulle suuhun ja huusi ettei hän nyt millään ehdi ruveta ompelemaan sen miehen peukaloa, ei siihen saa purra.

 

Mä puristin miehen kättä niin kovin supistuksen aikana et sormus painautu tosi kipeesti kiinni ihoon -ei ihan tullu verta mut hierty. Mies sano et seuraavalla kerralla jättää sormuksen suosiolla kotiin

 

Eka synnytys käynnistettiin ja mies kysyi kätilöltä, että kerkeeköhän tässä odotellessa käymään kotona. Kätilö tuumasi, että voit käydä vaikka Inarissa ja tulla takasin. Mies kerkesi kotiin, kun piti jo soitella takasin, että nyt on jo kiire saliin. (Vauva ei kuitenkaan ihan heti syntynyt, meni useampi tunti, mutta salissa koko aika vietettiin)

Toinen synnytys käynnistyi itestään. Mentiin ä-polille ja kätilö vaan naureskeli, että ei se tänään synny, menkää kotia vaan. Ihmettelin siinä sitten, että kun suppareita tulee parikin viiden minuutin sisällä. Tunnin päästä synnytys oltiin salissa ja synnytys täydessä kännissä.

 

Mä puristin miehen kättä niin kovin supistuksen aikana et sormus painautu tosi kipeesti kiinni ihoon -ei ihan tullu verta mut hierty. Mies sano et seuraavalla kerralla jättää sormuksen suosiolla kotiin

Mun mies otti sormuksen pois kesken synnytyksen samasta syystä.

 

Mulla meni kuopuksestakin vedet kotona kuten esikoisesta. Esikoisen kohdalla ne meni aamulla, mies oli ehtinyt jo töihin. Soitin kotiin ja tämä tulee, rojahtaa sohvalle ja sanoo, et sit ei kyl lähdetä minnekään ku miehen veliki puolisoineen oli joutunu melkein vuorokauden sairaalassa odottamaan. Pari tuntia kärvistelin kotona ja sit pakotin lähtemään. Noin 8.30 oltiin sairaalassa ja vauva syntyi 18.30. Kiirettä ei siis silloin olisi ollut, mutta itse olin paniikissa ja matkaa kuitenkin 70km.

Tämän toisen kohdalla vedet meni 01.00. Soitin esikoiselle hoitajan, sitten sairaalaan et kohta tullaan ja sit herätin miehen. Eka kommentti ku sanoin et "nyt ylös ja on KIIRE! et "Ei voi olla totta! KESKELLÄ YÖTÄ!"
Tiuskaisin siihen et ei se perhana musta kiinni ole!

Päästiin vasta 02.00 lähtemään, ajettiin se 70km kaasu pohjassa. Mies rutisti rattia rystyset valkoisina ja mä huusin vieressä. Poika tuli kainaloon 03.43. Et noin 50 minsaa ehdittiin sairaalassa olemaan.
Meinasikin väärään paikkaan syntyä, mut kätilön ja miehen avustuksella pääsin synnytyssaliin. Oli se aika kohellusta. Mieskin tuli niin huonovointiseksi et päätti mennä hetkeksi lepäämään. Takas tullessa oli hoitaja tullut vastaan ja onnitellut pojasta. Mies ei ensin meinannut uskoa, kun oli ollut vain 8minuuttia poissa, mutta totta se oli.

 

Ja jos nyt lisäisi vielä sen että esikoista ulos pusertaessani pääsi kerran suusta et Ai saatana! Mies sit sanoi jälkeenpäin et miten sä kehtasit?!?

Mun vastaus on sen verran kirosanapitoinen että jätänpä laittamatta =)

 

Mulla alkoi supistelut ja lapsivesien lirahtelu kuin kirkkaalta taivaalta kesken yöunien.. Mies ei ollut silloin vielä nukkumassa mutta oman parhaansa ymmärtäen vetäytyi yöpuulle kun itse pyörin ympäri kämppää aamuyöhön saakka ja supistelin 5 minuutin välein. Viideltä herätin hänet tai siis yritin herättää että lähdetään käymään synnärillä ja katsotaan missä mennään. Oli tosi närkästynyt koska kellon soittoon oli vielä melkein 2 tuntia :headwall: No avauduin vähän tilanteessa ja pistin vaatteet päälleni ja painuin parkkipaikalle - vieden ensin koiran pissalle. Ei muuten olla koskaan kävelty sitä matkaa niin hitaasti, kyllä ehti nuuskia joka heinätupsun. No parkkiksella odotellessani alkoi kuulua housujen kahinaa ja ehdin jo huokasta että vihdoinkin..! Autossa istuminen ja odottaminen ei ollut oikein herkkua. No rakas siippahan sieltä tuli ajovarustein ja kypärällä varustautuneena- meinasi että ajetaan Jorviin peräkkäin, minä autolla ja motoristi omalla pelillään.. Väärä arvio.. lupauduin oitis kunhan hän ensin yrittää edes kävellä näillä suppareilla!!!

Passittivat synnäriltä kotiin odottelemaan ja ukko perkules sanoi lähtiessä että "mitäs mä sanoin" |O Kärvistelin sitten kotona vielä seuraavaan yöhön ja sitten menin taas tyrkylle ja kieltäydyin erittäin kohteliaasti B) poistumasta synnäriltä ilman vauvaa. Ottivat varmaan säälistä sisälle.. Meni melkein 2 vuorokautta ja erinäiset tipat ja kipulääkkeet ennenkuin aloin edes avautua.. muutenkuin sanallisesti. Yrittäessäni pysyä pystyssä pahinpien supistelujen aikaan satuin vilkaisemaan taakseni, siellä se kultsu luki hyvin tuohtuneena iltalehteä.. häiritsin ähinälläni ilmeisesti rauhallista hetkeä Kyllä nyt naurattaa, mutta sillon oli pinna hieman tiukemmalla. Onneks tunnen mieheni ja osaan jo odottaa tollasta käytöstä stressaavissa tilanteissa, ei minkäänlaista paineensietokykyä :kieh:

 

Mulla käynnistettiin ja mies lähti illalla seittemältä kotiin, ehti kotiin ku soitin et tuu takas, mut siirretään saliin, ku niin kivuliaita supistuksia tuli. Koko yö oltiin salissa, mies nukku sängyssä, ite en jaksanu liikkua yhtään, niin herätin miehen aina välil soittaan kelloa et hoitsu tulee antaa kipulääkettä. Mies soitti aina kelloa, mut oli unessa jo ennen kun hoitsu oli ehtiny huoneeseen. :headwall:

 

nää on hauskoja!

Ponnistusvaiheessa olin jotenkin niin suurta tunnelatausta täynnä, että kun kätilö ystävällisesti jossain vaiheessa sanoi "pää näkyy jo, haluatko koittaa?" karjuin vastaukseksi "No en p**le halua enkä kerkee!" Kätilö repes siinä vaiheessa nauramaan, ja sanoi että "ei pakko ole...."
Hitto, kun hävetti jälkeenpäin...

 

Meille meinas käydä niin ettei mies ehtisi synnytykseen. Olin käynnistettävänä sairaalassa ja supistuksen alkoi yöllä kahden maissa. Sitten kätilö sanoi jossaki vaiheessa että kannattaisiko soitella ukolle että lähtee tulemaan(sairaalaan n.80km) No ukkopa ei heränny kännykän soittoon. Arvatkaa ottiko päähän siellä kipeiden supistusten kanssa soitella ja ei vastaa!!! |O Sit soitin äidilleni joka onneksi asuu 10 km päässä että käy herättämässä ja käskee sairaalaan. No kerkishän se sit synnytykseen onneks.. Onko muilla huvittavia juttuja synnytykseen liittyen?

Mun mies ei kerenny.......

Käynnistettävänä olin minäkin ja mies ja esikoinen kävi illalla vielä osastolla katsomassa. Vedet meni kuuden aikaan illalla ja supistukset alkoi 20.45 ja kipeäksi muuttuivat 23 kieppeillä.

Yöhoitaja tarkasti paikat puolen yön aikaan ja tuumi ettei mitään ollut tapahtunut aamuisesta äitipolikäynnistä, eli paikat visusti kiinni. Pyysin jotain kivun lievitystä ja sain 2 Panadolia Tunnin päästä sain kuitenkin mikrokuumat pyyhkeet selän ja mahan puolelle kätilön hokiessa että salissa saat sitten kunnon kivunlievityksen.

2 aikaan yöllä pyysin, että voinko käydä edes suihkussa kun sattuu niin p*****eesti. Sisätutkimuksen mukaan mitään ei edelleenkään ollut tapahtunut ja vauvakaan ei ollut kiinnittynyt, mutta sain silti luvan suihkutteluun. Miestä ei siis vielä kannattanut kotoa pois komentaa esikoisen nukkuessa. Aamusta olisi esikoisen hoito helpompi järjestää...

Suihkusta muistan vain sen, että oli pakko istua koko ajan ja välillä oli niin tuskaista etten pysynyt pystyssä. Jossain vaiheessa sitten havahduin suihkuhuoneen lattialta ja tajusin että työnnätyttää Laitoin vielä sinnikkäästi hoitoaineen päähän ja pesin sen pois, ettei vaan tukka ole huonossa kunnossa kuivuessaan :headwall: Vetäsin vaatteet päälle ja hipsuttelin kansliaan (olishan siellä ollu se hälyytysnappikin...) Sanoin yöhoitajalle että työnnätyttää. Hoitsu naureskeli että "nooh, katsotaanpa nyt sitten, mutta tuskin mitään on". Hymy hyytyi kun reidet leväytin auki. Olin täysin auki. Siinä vaiheessa hoitsu kysyi että pitikö jonkun tulla mukaan synnytykseen, ja jos piti, niin nyt olis hyvä aika soittaa. Soitin miehelle 05.04.

Hoitajalle tuli yhtäkkia tosi kiire ja pakotti vaihtamaan vielä sen osastomekonkin salimekkoon vaikka kuinka estelin. Edelleen hän oli sitä mieltä että ainakin spinaalin saan kunhan saliin päästään. Hän passitti minut pyörätuoliin ja oltiin jo ovella menossa kun käskin peruuttamaan -kasvorasva jäi laittamatta SAin rasvan naamaan ja lähdettiin kohti salia. Puolessa välissä matkaa mulla loppui usko ja pidätysvoimat ja sanoin että en voi enää pidättää, kohta tulee. Hoitaja hoki koko ajan vaan , että pidätä, pidätä! Minä puristin itseäni pyörätuolia vasten ettei vauva ainakaan mahdu tulemaan sieltä välistä vaikken jaksakkaan pidätellä lihaksilla

Synnytysalin ovella oli 2 kätilöä ja kolmestaan he saivat minut kangettua irti pyörätuolista mun jalkojen lakattua toimimasta. Pyörähdin sängylle ja muistan vielä kun painoin päätä tyynyyn, niin kysyin että saanko epiduraalin -ei kuulut vastausta :kieh: Koska en itse saanut jalkoja erilleen, piti kätilön "repiä" mun jalat irti toisistaan, ja sen tehtyään käski mun ponnistaa. Ponnistin kerran -tuli tytön pää, ponnistin toisen kerran -tyttö tuli kokonaan. SAmalla hetkellä kun neitiä laskettiin rinnalle ovi aukesi ja mies tuli sisälle saliin. Kello oli 05.20. Mies oli hieman pölmistyneen näköinen, luuli että aletaan siihen samaan 12 tunnin työstöön niin kuin esikoisestakin....

Että olin sitten sammunu sinne suihkun lattialle ja se onneton hoitaja ei tajunnu mua kaivata |O Oon siellä suihkureissulla ollu 3 tuntia Noh, tuli sieltä 2 Panadolin (vieläkin naurattaa tuo ) voimalla oikein ihana pikkutyttö, mutta olisin mielelläni synnyttänyt sen ihmisen läsnäollessa joka oli minut siihen tilaan saattanut :kieh: Harmittaa vieläkin ihan pirusti!

Mammoliino ja Silja 5kk

 

Meille meinas käydä niin ettei mies ehtisi synnytykseen. Olin käynnistettävänä sairaalassa ja supistuksen alkoi yöllä kahden maissa. Sitten kätilö sanoi jossaki vaiheessa että kannattaisiko soitella ukolle että lähtee tulemaan(sairaalaan n.80km) No ukkopa ei heränny kännykän soittoon. Arvatkaa ottiko päähän siellä kipeiden supistusten kanssa soitella ja ei vastaa!!! |O Sit soitin äidilleni joka onneksi asuu 10 km päässä että käy herättämässä ja käskee sairaalaan. No kerkishän se sit synnytykseen onneks.. Onko muilla huvittavia juttuja synnytykseen liittyen?

Mun mies ei kerenny.......

Käynnistettävänä olin minäkin ja mies ja esikoinen kävi illalla vielä osastolla katsomassa. Vedet meni kuuden aikaan illalla ja supistukset alkoi 20.45 ja kipeäksi muuttuivat 23 kieppeillä.

Yöhoitaja tarkasti paikat puolen yön aikaan ja tuumi ettei mitään ollut tapahtunut aamuisesta äitipolikäynnistä, eli paikat visusti kiinni. Pyysin jotain kivun lievitystä ja sain 2 Panadolia Tunnin päästä sain kuitenkin mikrokuumat pyyhkeet selän ja mahan puolelle kätilön hokiessa että salissa saat sitten kunnon kivunlievityksen.

2 aikaan yöllä pyysin, että voinko käydä edes suihkussa kun sattuu niin p*****eesti. Sisätutkimuksen mukaan mitään ei edelleenkään ollut tapahtunut ja vauvakaan ei ollut kiinnittynyt, mutta sain silti luvan suihkutteluun. Miestä ei siis vielä kannattanut kotoa pois komentaa esikoisen nukkuessa. Aamusta olisi esikoisen hoito helpompi järjestää...

Suihkusta muistan vain sen, että oli pakko istua koko ajan ja välillä oli niin tuskaista etten pysynyt pystyssä. Jossain vaiheessa sitten havahduin suihkuhuoneen lattialta ja tajusin että työnnätyttää Laitoin vielä sinnikkäästi hoitoaineen päähän ja pesin sen pois, ettei vaan tukka ole huonossa kunnossa kuivuessaan :headwall: Vetäsin vaatteet päälle ja hipsuttelin kansliaan (olishan siellä ollu se hälyytysnappikin...) Sanoin yöhoitajalle että työnnätyttää. Hoitsu naureskeli että "nooh, katsotaanpa nyt sitten, mutta tuskin mitään on". Hymy hyytyi kun reidet leväytin auki. Olin täysin auki. Siinä vaiheessa hoitsu kysyi että pitikö jonkun tulla mukaan synnytykseen, ja jos piti, niin nyt olis hyvä aika soittaa. Soitin miehelle 05.04.

Hoitajalle tuli yhtäkkia tosi kiire ja pakotti vaihtamaan vielä sen osastomekonkin salimekkoon vaikka kuinka estelin. Edelleen hän oli sitä mieltä että ainakin spinaalin saan kunhan saliin päästään. Hän passitti minut pyörätuoliin ja oltiin jo ovella menossa kun käskin peruuttamaan -kasvorasva jäi laittamatta SAin rasvan naamaan ja lähdettiin kohti salia. Puolessa välissä matkaa mulla loppui usko ja pidätysvoimat ja sanoin että en voi enää pidättää, kohta tulee. Hoitaja hoki koko ajan vaan , että pidätä, pidätä! Minä puristin itseäni pyörätuolia vasten ettei vauva ainakaan mahdu tulemaan sieltä välistä vaikken jaksakkaan pidätellä lihaksilla

Synnytysalin ovella oli 2 kätilöä ja kolmestaan he saivat minut kangettua irti pyörätuolista mun jalkojen lakattua toimimasta. Pyörähdin sängylle ja muistan vielä kun painoin päätä tyynyyn, niin kysyin että saanko epiduraalin -ei kuulut vastausta :kieh: Koska en itse saanut jalkoja erilleen, piti kätilön "repiä" mun jalat irti toisistaan, ja sen tehtyään käski mun ponnistaa. Ponnistin kerran -tuli tytön pää, ponnistin toisen kerran -tyttö tuli kokonaan. SAmalla hetkellä kun neitiä laskettiin rinnalle ovi aukesi ja mies tuli sisälle saliin. Kello oli 05.20. Mies oli hieman pölmistyneen näköinen, luuli että aletaan siihen samaan 12 tunnin työstöön niin kuin esikoisestakin....

Että olin sitten sammunu sinne suihkun lattialle ja se onneton hoitaja ei tajunnu mua kaivata |O Oon siellä suihkureissulla ollu 3 tuntia Noh, tuli sieltä 2 Panadolin (vieläkin naurattaa tuo ) voimalla oikein ihana pikkutyttö, mutta olisin mielelläni synnyttänyt sen ihmisen läsnäollessa joka oli minut siihen tilaan saattanut :kieh: Harmittaa vieläkin ihan pirusti!

Mammoliino ja Silja 5kk

outo että se hoitaja ei käynyt 3 tunnissa katsomassa mut älä sitä murehdi että mies ei kerennyt pääasia että vauva pääsi maailmaan turvallisesti =)

 

outo että se hoitaja ei käynyt 3 tunnissa katsomassa mut älä sitä murehdi että mies ei kerennyt pääasia että vauva pääsi maailmaan turvallisesti =)

Minä luulenkin, että sillä sattu ihan inhimillinen virhe. Olisko vähän niinku unohtanu, ja sitten ku mun paikat oli vielä ihan kiinni kun sinne suihkuun menin, niin ei sitä vissiin syntyminenkään huolettanu... Se oli nimittäin aika pöllämystyneen näkönen kun sieltä suihkusta kampesin itteni sinne kansliaan. Tais sillä sekunnilla ittekin tajuta, että hitto, tuo tyyppihän meni suihkuun joskus 3 tuntia sitte :kieh:

Noh, ei auta itku markkinoilla, mutta oon siltikin miettiny, että josko kävisin juttelemassa tuon yöhoitajan kanssa. Vaivaa se sen verran.

 

Mä meinasin purra isäntää peukaloon ponnistaessa ja kätilökin jo vähän hätääntyi ja työnsi jostain äkkiä semmoisen puisen hierontapallon jalan mulle suuhun ja huusi ettei hän nyt millään ehdi ruveta ompelemaan sen miehen peukaloa, ei siihen saa purra.

 

Hauskoja tapahtumia, ihanaa luettavaa. Mulla on aikaa edellisestä synnytyksestä 9 vuotta...aika kultaa haavat. Jotenkin sitä on jäänyt mieleen ilokaasuhumala ja kandiryhmä ja minun härskit vitsit :wave:

 

mammolino mut olihan sulla sit kuiteskin tukka hyvin - ja naamakin rasvattu
onneks ei suihkuun syntynyt sit kuitenkaan...

 

Mulla käynnistettiin ja mies lähti illalla seittemältä kotiin, ehti kotiin ku soitin et tuu takas, mut siirretään saliin, ku niin kivuliaita supistuksia tuli. Koko yö oltiin salissa, mies nukku sängyssä, ite en jaksanu liikkua yhtään, niin herätin miehen aina välil soittaan kelloa et hoitsu tulee antaa kipulääkettä. Mies soitti aina kelloa, mut oli unessa jo ennen kun hoitsu oli ehtiny huoneeseen. :headwall:

Vähän samanlainen kokemus. Vuorokauteen en ollut silmiä ummistanut supistusten takia. Ja synnärille mennessä oli kello 1.00 yöllä, saliin ei vielä päästy kun oli niin kiinni paikat. Hoitaja antoi petidiniä, jotta saisin hetken nukuttua koska h-hetkeen oli vielä reilusti aikaa. Mies nukkui, siis toisin sanoen kuorsasi yön kun huusin vieressä. Laittoi oikein kellon soimaan aamuksi, että ehtisi soittaa ajoissa töihin synnärillä olosta :headwall: Meinasi äijä lentää siinä aamuyön tunteina ovesta ulos supistuksista huolimatta.