synnytysmuistot

Muisteletteko usein synnytystä!!!

Itsellä synnytyksestä kohta jo 5kk mutta silti se aika ajoin tulee mieleen!!! Nyt sitä on vasta ruvennut oikein ajattelemaan!!! Hurjaa touhua!

Ja kivaa on siitä kertoa jos joku kysyy!!!

 

Synnytyksestä puolitoista vuotta ja silti kiva muistella...
Niin hieno kokemus, siitä vaan pääse yli

 

Synnytyksestä 4kk ja kyllä sitä tulee mietittyä aina välillä. Miehen kanssa tulee muisteltua silloin tällöin. Ja koska ei ollut mikään kauhu kokemus, niin on mukava puhua muidenkin kanssa siitä. Siis silloin, jos jotakuta kiinnostaa...

 

nuorimman synnytyksestä 1,5 v ja silti muistelen synnytystä. Samoin esikon synnytystä, josta 2,5 vuotta. Hartaasti toivon, että vielä kerran saisin synnytyksen kokea.

 

Aina välillä tulee niitä muisteltua. (Varsinkin nyt, kun vauva masussa.) Oikein ihanat muistot joka synnytyksestä.

 

Kyllä =)
Ekasta synnytyksestä 6½v ja toisestakin 2v :heart:
Ja hyvillä mielin muistelen

 

Mulle ainakin muistelu, puhuminen ja läpikäyminen tuttujen ja tuntemattomien kanssa oli henkistä toipumista. Elämäni kamalin kipu -ihanin lopputulos. Ei kai se ihme ole, jos vaatii sulattelua

 

Synnytyksestä on 2,5v ja muistelen lämmöllä. Aika kultaa todellakin muistot ja jää ne kauneimmat hetket mieleen. Jos se niin kamalaa olis niin tuskin kukaan sinne toista kertaa menis...mut itelläkin alkuvuodesta taas meno ja odotan innolla =)

 

Synnytyksestä kohta vuosi ja välillä tulee muisteltua ihan hyvilläkin mielin ja toisaalta taas ei
Kipuherkkä ihminen kun olen, ja synnytyksen ilokaasulla vain avulla oli pakko mennä. huh :\|

Olen kyllä ihmisille paljon omasta kokemuksestani kertonut, jos ovat halunneet kuulla
Aika haavat parantaa
Silti välillä pelottaa tuleva synnytys, joka on aika piakkoin :x

 

Ekasta synnytyksestä tulee tammikuussa 10 vuotta ja kyllä sitäkin tulee usein mietittyä. Kakkosen synnytyksestä on 9 kk aikaa ja sitä tulee mietittyä aikas usein, varsinkin nyt, kun kolmonen siintelee mielessä Kakkoselta nimittäin kerkesin olla sairaalassa 20 min, joten arveluttaa, miten kävisi mahdollisen kolmosen kanssa!

Positiivisin mielin synnytyksiäni muistelen.

 

Kyllä tulee muisteltua. Nyt kun on lähipiirin perheillä "toinen kierros" käynnistynyt oikein kunnolla, niin synnytyksistä tulee taas puhuttuakin vähintään viikottain jonkun kanssa.

Hyvät muistot jäi. On se hämmästyttävää, miten nopeasti se kipu ja pelko ja kokemuksen rankkuus alkoi tuntumaan ihan epätodelliselta. Nyt sitä vain muistelee kaihoisasti sitä endorfiinikänniä, joka teki olosta niin maailmojasyleilevän ihanan aina hetkeä ennen seuraavaa supistusta...