synnytyspelkoa

Ihan jo kauhistuttaa ajatus synnytyksestä! Laskettu aika olisi helmikuussa ja ekaa vauvaa odottelen...taitaa olla myös viimenen, ku pelkotilat on niin mahtavat.
Eniten mua pelottaa kivut, jotka koituu synnytyksestä. Olen aina ollut jännittäjätyyppiä, enkä osaa rentoutua vaikka kuinka joku tohtorismies meitsille selittää kuinka asiat ja kivunlievitykset hoituu synnytyksessä.
Meitsille helpointa kai (?) olisi sitte leikkaus. Mutta mites se niinku etenee?
Saakos leikkauksen pyytämällä vai pitääkös siihen olla ns. "terveydellisiä syitä" että tekevät sen?
Ja kuinkas se sitte tapahtuu? Eikös leikkausaika tule jo ennen laskettua aikaa? Ja olisinkos hereillä vai nukuksissa? Ja saako siitäki ite valita?
Kuinkas sitte lääkitystä annetaan? Ennen leikkausta kai jotakin...mutta mitä ja kuinka?
Hiukka pakko kysellä jos vaikka jollain olisi samankaltaisia pelkoja olleen... :/
Tiedän, että pelkotiloihin suhtautuvat toisinaan kevyesti sairaalassa, mutta jos pelottaa ni pelottaa...ei sille mitään voi. Haluaisin vain jo vaavin ulos maailmaan ja unohtaa koko synnytyksen... Mutta taitaa olla mieleenpainuvaa sorttia.

 

Kerro ihmeessä peloistasi neuvolassa niin osaavat ohjata sinut sairaalaan "pelkopolille". Et ole ensimmäinen etkä ainoa pelkääjä joten kyllä sinua siellä osataan auttaa. Kovin helposti sitä sektiota ei ilman lääketieteellistä syytä anneta. Ja voin itse kaksi sektiota läpikäyneenä (molemmat ensin alatiesynnytysyrityksiä lähemmäs 10 tuntia) että sektio ei todellakaan ole mikään oikotie onneen. Hereillähän sektiossa ollaan jos ei hätäsektiosta ole kyse. Toimenpiteeseen kuuluu katetrointia, leikkaussalia, pistos selkään, alavartalon täydellistä halvaantumista, ja päälle vielä melkoisen hellllvetilliset leikkaushaavakivut jälkeenpäin, joiden takia esim. maidontulo saattaa viivästyä, vauvaa ei heti pysty hoitamaan itse, sairaalassa joutuu olemaan pidempään jne. Suosittelen sinulle lämpimästi asiasta keskustelua ammatti-ihmisten kanssa - ja sitä kaikkein luonnollisinta ja lapselle (sekä itsellesi) turvallisinta alatiesynnytystä! Tehokkaita kipulääkkeitä löytyy ja ymmärtävää sairaalahenkilökuntaa myös. :hug:

 

Hilmariina puhuki asiaa tuossa. Kerron vaan omasta kokemuksesta lyhyesti! Eli minäki pelkäsin synnytystä ihan mielettömästi, mutta ekaa odottaessani en sitä pahemmin tuonut esiin, ku kaikki vaan hokivat että "ethän voi pelätä ku et tiiä mitä pelätä, ja uloshan se sieltä tulee kuitenki jne." joten jätin pelkoni omaksi tiedokseni.. ja se synnytys sitten MINÄ TOSIAAN PELKÄSIN, JÄNNITIN JA ITKIN, enkä uskaltanut edes kunnolla ponnistaa.. jotenka vauva autettiin ulos imukupilla ja synnytys kesti 13h.. no, luonnollisesti tämä vaan lisäsi synnytys-pelkoani ja toista ku ruvettiin suunnitteleen niin enne ku ehkäsyn heitin pois niin varmistin että saan apua pelkooni! Tulin raskaaksi uudelleen ja kävin pelko-polilla (saa käydä niin monesti ku tarvii) siellä tehtiin synnytys-suunnitelma, suunniteltiin koko synnytys;puudutuksineen kaikkineen.. ja sieltä minä sain avun ja luottavaisin mielin lähdin toista synnyttämään ja synnytys olikin erittäin hyvä kokemus! hymyssä suin muistelen =) Eli ehdottomasti pyydä päästä pelko-polille sieltä saat varmasti avun.. Puudutuksesta vielä, kannattaa huomioida muutkin ku epiduraali, minulta se vei voimat ja oli kaikin puolin huono kokemus, toisella kertaa sain mini-spinaalin ja kohdunkaula puud. ja ne vei kaikki kivut, mutta voimat säilyi =) ja synnytys kestiki n.3h, muistaakseni

 

Jännitys/pelot on tavallisia, esikoisen tiesin olevan aika iso tapaus syntyi yli 4 kiloisena, itse olen pienehkö 162cm nainen. Kävin synnytys tapa arvioinnissa jossa lääkäri totesi että kyllä sieltä 4 kiloinen mahtuu hyvin tulemaan. Siihen loppui mun pelot kun tiesin faktat. En ollut peloistani juuri puhunut, siitä syystä että toitotettiin että on siihen naiset aina pystynyt niin mikset sinäkin.

Kun ajatuksia synnytyksen jälkeen purin niin päädyin siihen että pelko johtui siitä että jännitin heittäityä mukaan niin tuntemattomaan juttuun. Kun synnytys käynnistyi niin pelot kaikkosivat sitä myötä, kun selvisi supistukselta supistukselle. Sain epiduraalin sopivassa kohdassa js lepäsin pahimpien supistusten ajan joten niitä en kokenut kuin 2-3 epiduraalia laitettaessa. Ponnistus vaiheessa en juurikaan tuntenut kipua samasta syystä. Keskityin vain siihen mitä käskettiin hengitykset yms... Sain lapsen syliin ja muutaman pienen tikin. Lopulta pelottava synnytys sai oikeat mittasuhteet ja totesin pelot turhiksi.

Kannattaa käydä juttelemassa peloista, kuitenki Suomessa on hyvä ammattitaitoinen kätilö ja synnytyslääkäri henkilöstö jolla on kokemusta synnytyksistä ja heihin uskaltaa luottaa. Koska kenenkään synnytystä ei varmasti pitkitetä turhaan ja vauvan vointia ja tietysti äidinkin seuraillaan kokoajan joten riskit on mielestäni pienemmät kuin sektiossa.

Itselläni on molemmat synnytykset olleet nopeita 4h ensimmäinen ja toinen 1h57min. Toinen oli hyvin kivuton epiduraalista johtuen ja toinen täysin luomu koska mitään ei ehditty antaa. Kaikki tapahtui käytännössä 1h koska tilanne oli auki kahdelle sormelle 23:30 vesien mentyä ja vauva syntyi 00:27, ennen vesien menoa ei ollut selkeitä supistuksia vain paineen tunnetta alavatsassa ja selässä. Kipuja pystyi hallitsemaan kävelyllä ja keinuttamalla itseään seinää/sänkyä vasten nojaten toki jokaisen keho on erilainen ja eriasiat helpottaa. Pitää vain kuunnella omaa kehoa ja luottaa itseensä, niin on jokainen äiti joutunut ennen tekemään kun vaihtoehtoja ei ollut.

Kaikkiaan kun ajattelee niin toinen syynnytys oli siinä mielessä mielekkäämpi että tunsin kokoajan kehoni ja tiesin mitä tapahtui, ponnistusvaihekkin oli helpompi kun tiesi kipunsa.

T:Heidi81

 

nostan tämän jotta tintti84 voipi lukea =)

 

Mulla oli sama homma kuin heidi81:llä,pelkäsin sitä tuntematonta ja sitä että joudun paniikkiin,mutta kun synnytys oli käynnissä ts.supisteli kunnolla,tajusin että tästähän selviää.Etukäteen kuvittelin haluavani kaikki mahdolliset kivunlievitykset,mutta loppujen lopuksi selvisin ilokaasulla.En silti sano että oli helppoa,sitä se ei ollut,mutta siitä selviää!!

Ja pelkoni oli tosiaan niin paha,että lähinnä itkin päivät ja yöt näin painajaisia.
Kävin myös pelkopolilla,mut se oli pettymys,silti suosittelen koska monet muut ovat sieltä saaneet avun!Onneksi minua auttoi ihana terveydenhoitaja.

Samassa huoneessa oli osastolla kaksi sektion läpikäynyttä,ja tuntuivat olevan paljon kipeämpiä kuin minä,eivätkä tosiaan voineet hoitaa vauvaa.Imetys kyllä onnistui kummaltakin.

Tsemppiä,kyllä se siitä :hug: