Synytys ilman kivunlievitystä ja sen glorifiointi

Mutta miksi? Miksi synnyttää ilman kivunlievitystä?

Ja mielellään sellaisia perusteluja, jotka eivät liity syntyvän lapsen terveyteen.

Miksi sietää kamalaa kipua, kun siihen voi saada apua? Antaisitko hammaslääkärin vetää hampaan pois ilman kivunlievitystä? Haluaisitko asua kivimajassa ilman sähköä? Jne jne.

Haen siis vain perusteluja sille, että miksi jokun haluaa kokea kamalaa kipua ja mahdollisesti vain siksi, että se on luonnollista.

 

Ensimmäisessä synnytyksessä otin epiduraalin, mutta en tuntenut lainkaan ponnistustarvetta... Koska halusin tuntea sen, en ole kahtena seuraavana kertana sitä ottanut. Eikä se kipu mitään sietämätöntä ollut siitä huolimatta.

 

Esikoisen kanssa spinaali joka oli hyvä ja tehokas. Toivoin samaa puudutusta toisen kanssa, mutta poika päätti olla nopea ja sitä ei keritty laittamaan. Joten jouduin ilman kivunlievitystä synnyttämään. Ei jäänyt kauheita kokemuksia eikä kipu ollutkaan niin voimakas kuin kuvittelin.

 

Mulle laitettiin viime synnytyksessä spinaalipuudutus ja sen lisäksi, että ko. puudute ei toiminut ja kärsin koko synnytyksen kivuista niin "kiitokseksi" sain spinaalipäänsäryn, joka oli aivan helvetillinen tuska, joten kun tämä masussa oleva vauveli syntyy en edes harkitse selkäydinpuudutusta juuri tuon päänsäryn pelossa, mieluummin se muutaman tunnin tuska supistuskivuissa kun se järjetön päiväkausia kestävä päänsärky joka oli ihan oikeasti pahempaa kuin ne supistuskivut!

 

Ensimmäisessä synnytyksessä otin epiduraalin, mutta en tuntenut lainkaan ponnistustarvetta... Koska halusin tuntea sen, en ole kahtena seuraavana kertana sitä ottanut. Eikä se kipu mitään sietämätöntä ollut siitä huolimatta.

Nää on varmaan aika yksilöllisiä juttuja. Itse olisin halunnut epiduraalin, mutta en ehtinyt saamaan sitä ja kipu oli itselleni jotain aivan järkkyä. Jos joskus vielä synnytän niin haluan ehdottomasti epiduraalin. Paitsi voihan olla etten taaskaan ehdi sitä saamaan.

 

Synnyttäminen ei sattunut, miksi lääkitä kipua, jota ei ole?

 

En kerennyt saamaan mitään, niin nopsaan tuli toinen lapsi. Ekasta sain epiduraalin, (käynnistetty) mut kivut oli potenssiin 100 verrattuna toiseen joka luomuna tuli.

 

En ole vielä synnyttänyt, mutta se on tässä ihan lähellä ja minä olen ajatellut olla ottamatta lääkkeitä tai ottaa mahdollisimman jos tuntuu, että on pakko.

Miksikö?
No, koska pahaa nivelreumaa sairastavana en pelkää kipua ja siedän sitä hyvin. Toisekseen tiedän, että melkein kaikista lääkkeistä tulee jotain sivuvaikutuksia eli en oikein edes luota niihin lääkkeisiin. Lisäksi vahvoista kipulääkkeistä tulee aina sellainen olo kuin olisi ihan aineissa ja uskon, että synnytys sujuu nopeammin ja helpommin jos on "täysissä järjissä".

Minua ainakin kiinnostaa kokeilla pystynkö siihen. Ajatus siitä, että olen kuitenkin kestänyt reilun vuoden kauheassa koko vartalotulehduksessa niin luulis, että max parin päivän synnytyksenkin kestäis. Varsinkin just siksi kun sen TIETÄÄ, ettei se kestä ikuisuutta. Ja kyllähän siitä varmasti tulee vahva olo jos on synnyttänyt ilman lääkkeellistä kivunlievitystä (muita kivulievityskeinoja kuten allasta aion siis käyttää, jos on vapaana).

Mutta joo JOS synnytän ilman lääkkeellistä kivunlievitystä en aio alkaa mainostamaan sitä ja kuvittele olevani jotenkin parempi kuin ne jotka haluavat kivunlievitystä, mutta olen varmasti ylpeä itsetäni että pystyin siihen.

 

esikoisesta sain epiduraalin ja sen jälkeen järkyttävän päänsäryn. kahdesti laittoivat veripaikan. ja sängystäkään ei nousta saanut.

kakkosen kohalla en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Eikä se ollut mitään ihan kamalaa ja olin paremmassa kunnossa mitä esikoisesta.

jos kolmas lapsi joskus tulisi niin en tiedä mitä teksin, siis ottaakko kivunlievitystä vai ei.

 

ekassa synnytyksessä en ehtinyt saamaan kivunlievitystä,vaikka viikon kerkesin makoilla samassa kerroksessa,missä synnytyssali oli eikä se synnytys sitten ollutkaan kivulias,mitä olin lukenut muun muassa tältä palstalta tämän toisen kohdalla olen ajatellut synnyttää ilman lievityksiä myös,jos vain suinkin kykenen..
enemmän "pelkään",että saan niistä aineista semmosen hönttöolon eikä se tunne sitten katoakaan vähään aikaan..en kyllä ymmärrä miten se muita voi haitata,jos joku kokee pystyvänsä/haluavansa synnyttää luomuna?

 

Mä en voi sitää neuloja joiden pistämistä en näe. Esim. hammaslääkärin puudutusneulat mut siellä mä niitä kuitenkin otan.
Esikon kanssa ajattelin että mä yritän selvitä ilman epiduraalia ja kas kummaa mulla olikin sitten sen verran kivuotn luomusynnytys että en tarvinnut edes ilokaasua. Ponnistuskipukin katosi sillä että ponnistin kipua vastaan.
Kuopuksen kanssa olis muuten ollu samanlainen kivuton luomusynnytys mut hän päätti kesksen ponnistusvaiheen kääntyä avotarjontaan mikä kyllä tuntu kipuna selässä kun joku hermo jäi puristuksiin, mut ei sekään mitään kauheeta kipua ollut.

Kohta on kolmas tulossa ja samalla tyylillä ajattelin mennä.

 

Mä pyysin synnytyksessä puudutteeksi kohdunkaulan puudutuksen, ei tehonnut ei. Joten kipujen kanssa synnytin. Mutta koska kipu ei ihan mahdottoman kamalaa ollut, aion seuraavan synnyttää ilman puudutuksia.

 

Niin, onhan se tietysti totta, että jokainen kokee kivun omalla tavallaan. Itse sinnittelin noin seitsemään senttiin, jonka jälkeen otin epiduraalin. Meni parin tuntia ja vauva oli ulkona. Ne kivut oli jotain niin kamalaa, että kun toisen joskus ehkä saan, niin en halua tuntea sellaista enää. Mutta joidenkin näiden kommenttien perusteella toinen synnytys ei olekaan ehkä niin kamala..

Siis mua vaan häiritsee tässä se, että synnyttäminen "luomuna" koetaan niin hienona ja jokaisen naisen ns. velvollisuutena. Tai siis, eivät kaikki näin ajattele, mutta aika moni ainakin mun lähipiirissä. Jokainen tietysti tekee niin, kuin itse parhaaksi kokee. Tietty.

 

Siksi että synnytys on nopeampi ilman kivunlievitystä ja kun synnyttäjällä on tunto tallella hän ponnistaa paremmin oikeaan suuntaan ja esim. tikkauksia tarvitaan vähemmän. Itselleni ei puudutukset sovi, vaan niistä tulee ahdistunut olo ja todellakaan en ota hammaslääkärissäkään mitään puudutteita ennen kuin on ihan pakko.

 

mä en ota epiduraalia koska edellis kerran kun sen otin heräsin hengitysputken kanssa ja suosittelivat etten moista ottaisi enää koskaan.
ekassa synnytyksessä otin kohdunkaulan puudutteen, toimi loistavasti, kakkonen tuli luomuna kun oli pikkasen kiireinen ja kolmosesta taas otin kohdunkaulan puudutteen. mulla on ilmeisesti rakenteellinen vika, en avaudu kuin 4cm ilman apuja, joten ihan mukavaa jos niille loppuhetkille jotain helpotusta saa (kaikki avautunu nopeasti sitten loppuun kun on saatu homma liikkeelle taas)

 

Otin ekaa synnyttäessäni epiduraalin, en tuntenut supistuksia ollenkaan enkä osannut ponnistaa oikeaan aikaan, seurauksena välilihan leikkaus ja pihdit enkä voinut kävellä 24h synnytyksen jälkeen kun jalat olivat ihan hyytelöä.
Myöhemmin kärsin selkäkivuista ja päänsäryistä ja sain veripaikan kahteen kertaan.

Toka käynnistettiin mutta muuten syntyi luomuna, helpompi ponnistaa, sain liikkua ja etsiä hyvä asentoa ja välilihan leikkauksen tikitkin piti vaikka vauva oli 4,5kg.
Synnytyksen jälkeen pystyin heti kävelemään suihkuun ja pääsin parin tunnin jälkeen kotiin.
Toipuminen oli muutenkin nopeampaa kuin ediduraalisynnytyksestäni.

 

Ekassa supistukset lakkasivat epiduraalin oton jälkeen ja sain oksitosiinia. Avautumisvaihe pitkittyi. Kipu ei missään vaiheessa ollut kamalaa, otin "varmuuden vuoksi", jos pian olisikin sattunut enemmän. Toisesta en sitten ottanut epiduraalia, mutta sama kävi jälleen; omat supistukset eivät kantaneet avautumisvaiheen yli; en muista kuitenkaan epiduraalin helpottaneen oloani ihmeemmin. Kipu ei ollut kamalaa missään vaiheessa. Sektioon mentäessä sain tietenkin sitten asianmukaiset puudutteet.

Luulen, että olisin voinut synnyttää alateitse ilman kivunlievitystä, joten miksi olisin sitten siihen ottanut mukaan sekoittamaan puudutteita? Mutta tämä taitaa jäädä haaveeksi..

 

Itse olen harkinnut ilman kivunlievitystä synnytystä ihan sen takia että esikoisen synnytyksessä minua ylilääkittiin ja olin niin muissa maailmoissa etten edes muista synnytyksestä paljoa, se toki jäi mieleen kuinka hienosti epiduraali toi miten sattuu jne..Mielummin olisi sitten edes täysissä järjissään jos sen joutuu kuitenkin kärsimään..

 

3/5 ilman kivunlievitystä ihan vaan sen takia, että kipu on käynyt hyvin myöhäisessä vaiheessa sietämättömäksi.

Epiduraalia en uskalla ajatellakaan ( piikkikammo, lisäksi alaselässä hyvin voimaks luontainen notko, anestesialääkärin mukaan -> hakaloittaa laittoa )

Kerran saanut jonkin kipupiikin tms lihakseen ja luopukselta kohdunkaulakanavapuudutteen viimeisillä hetkillä.

Ilokaasua kokeilin esikoisen aikaan, mutta se naamari haisi niin pahalle etten sitä halunut enempää käyttää.

 

Kärvistelin liian myöhään tuon ainokaisen synnytyksen tiimoilta kotona, en ehtinyt sitten saada oikein mitään... Endometrioosin takia kuukautiskivut olivat aina niin valtaisat, että luulin avautumissupistuksia vaan pahoiksi selkäkivuiksi (olin pari pv aiemmin liukastellut ja venäytin selän). Nopeaa olis sitten touhu, 2.30 saliin, ehdin torkkuakin, ja sitten 7 aikaan tyttö syntyi. Siinä vaiheessa kun epiduraalia kysyin, ei ehtinyt enää, vaan piti alkaa ponnistaa...

Olen hirveän kipuarka yleensä, mutta tämä tilanne meni ihan hyvin kuitenkin. Mitään sädekehää en todella ole vailla, seuraavassa synnytyksessä (jota ei koskaan tullut ) olisin lähtenyt paljon aikaisemmin sairaalaa kohti...

 

En halunnut epiduraalia, koska en halunnut, että tunto menee. Siinä perustelu siis epiduraalittomuudelle. Pyysin ihan loppuvaiheessa kohdunkaulan paikallispuudutuksen, kun kipu alkoi tuntua kovemmalta, eli ei mulla mitään pakkomiellettä ole, etteikö mitään kivunlievitystä voisi ottaa.

 

Pärjäsin kivun kanssa, ja hups heijaa, olin avautunut viidestä sentistä yhdeksään puolessatoista tunnissa ja kätilö sanoi, etten enää puudutteita saakaan, vaikka haluaisin. Ilokaasua taas en halunnut ottaa, koska sen mukanaan tuoma "pöhnä"olo tuntui sillä hetkellä jo ajatuksenakin epämiellyttävältä. Aquarakkuloita kokeilin, joita en varmasti suostuisi ottamaan enää ikinä Olihan se fiilis synnytyksen jälkeen aika mieletön senkin takia, kun uskoakseni kehon omat endorfiinit jylläsivät täysillä lääkkeettömästä kivunlievityksestäkin johtuen.

 

Toi hammaslääkäri vertaus pisti naurattamaan: pelkään hammaslääkäriä ihan helvetisti ja otan aina siellä niin paljon puudutusainetta kun ne vaan suostuu laittamaan. Kuitenkin olen synnyttänyt kolme lasta ilman puudutuksia Ilokaasu on ollut ainut, minusta se riitti. Mulla on oikeesti todella korkee kipukynnys ja minusta tois synnyttäminen ei nyt niiiiiiiin kipeetä tehnyt. Sattuihan se toki, mutta hyvin noiten kipujen kanssa pärjäsi.

Että siihen ap:n kysymykseen: en käyttänyt kivunlievitystä, koska en kokenut sitä tarpeelliseksi.

 

Ensimmäinen synnytys käynnistettiin. Supistukset olivat todella rajuja, olin pyörtyä niiden takia, puolitiedottamana pystyin vaan makaamaan. Otin epiduraalin. Se synnytys tosin päätyi sektioon, joten ponnistusvaiheesta puudutusten kanssa ei ole kokemusta. Toisella kerralla synnytys käynnistyi itsekseen, eikä missään vaiheessa sattunut niin paljon, että olisin tarvinnut mitään lääkitystä siihen. Toisella kertaa se synnyttäminen on suorastaan ihanaa

 

Kivusta nautintoon on matkaa
Pelottavan vähän - jos edes sitäkään (Apulanta) =)

Tunsin kestäväni synnytyskivun ilman kivunlievitystäkin (ekassa synnytyksessä kokeilin jotain), joten sen vuoksi olen kokenut, etten tarvitse niitä.