neljäs
Olisiko jakaa kokemuksia tosi nopeista syöksysynnytyksistä?Syntyikö ihan kotiin tai matkalla? Miten selvisit?*itsellä pelkona moinen :/ Kiittää ja kumartaa kaikista kertomuksista :flower:
Meidän kolmas lapsemme nyt kaksiviikkoinen ja tuli maailmaan vauhdilla!Olin yksin 2 1/2-vuotiaan ja 1v3kk ikäisten lastemme kanssa kotosalla ja mieheni oli työmatkalla...tyypillistä!Viikkoja oli "vasta" 37+2,joten en odottanut vauvaa ihan vielä...puoli seitsemän aikoihin ihmettelin kyllä vessassaramppaamistani ja vatsan "tyhjentymistä" sekä runsasta valkovuotoani (joka olikin ollut sitten lapsivettä).Supistelikin,mutta oli supistellut jo viikoilta 30 ja jotain....keitin iltapuurot ja pesin lapset sekä puin yöpuvut.Aloin olla jo kipeäkin...Silloinen kupus nukahti onneksi kahdekalta ja kaksivuotias istui vieressäni sohvalla kun yritin katsoa Käenpesää.Hän nukahti yhdeksältä,jolloin soitin miehelleni ja kerroin,että jotain ehkä oli tapahtumassa.Hän päätti lähteä ajamaan kotiin.Soitin synnytysosatolle kymmeneltä ja kerroin tilanteen.Sanoin meneväni vielä lämpimään suihkuun kotona miestä odotellessani.He kuulivat ehkä äänestäni,että olin jo aika kipeä ja pyysivät tilaamaan taksin.Kun aloin vääntämään taksin numeroa,tajusin,etten saisi enää vaatteita päälleni,joten soitinkin naapurissa asuvalle ystävättärelleni,joka tuli viidessä minuutissa.Olimme synnärin takaovella 22.30 ja OIKEASTI konttasin lyhyen matkan synnytyssaliin,hyppäsin nelinkontin synnytysvuoteelle säkkituolia halailemaan ja sanoin,että alan ponnistamaan.Kätilö työnsi sormet sisääni ja sanoi,että anna tulla!Poika syntyi 22.40!Siitä synnytysvuoteelta soitin sitten miehelleni,ettei olisi enää kiire 
nneksi olkoon,sinulla on poika!Ystäväni oli onneksi käväissyt vielä huikkaamassa seinänaapurillemme,joilla on itselläänkin vauva,että meidän lapset on yksikseen kotona,mutta nukkuvat kyllä ja että mieheni on tulossa kotiin.Mieheni tuli sitten synnytyssalin kautta,jossa juotiin kuohuviinilasilliset ja meni sitte kotiin....
Olin aika shokissa kauan aikaa ja nyt vieläkin olisi tarve jakaa kokemus jonkun kanssa.Mutta onneksi vauva ja minäkin voimme alusta asti tosi hienosti.
Jos neljättä alan odottamaan,pelkään kyllä aikalailla....
nneksi olkoon,sinulla on poika!Ystäväni oli onneksi käväissyt vielä huikkaamassa seinänaapurillemme,joilla on itselläänkin vauva,että meidän lapset on yksikseen kotona,mutta nukkuvat kyllä ja että mieheni on tulossa kotiin.Mieheni tuli sitten synnytyssalin kautta,jossa juotiin kuohuviinilasilliset ja meni sitte kotiin....Olin aika shokissa kauan aikaa ja nyt vieläkin olisi tarve jakaa kokemus jonkun kanssa.Mutta onneksi vauva ja minäkin voimme alusta asti tosi hienosti.
Jos neljättä alan odottamaan,pelkään kyllä aikalailla....
Hei Gloria
Kassu: aika hurja kokemus! Onneks kaikki on hyvin kuitenkin molemmilla Paljonko merkittiin synntyksen kestoksi?
Paljonko merkittiin synntyksen kestoksi?Olin joutunut sairaalaan korkean verenpaineen vuoksi ja synnytys piti käynnistää seuraavana aamuna. Supistuksista ei ollut tietoakaan kunnes sitten illalla kahdeksan aikoihin tuli ensimmäinen. Samantien alkoi tuntua kakkahädän tunnetta. Pyysin kätilöä sitten katsomaan ja hän totesi että nyt tuli kiire synnytyssaliin. Sängyllä mentiin sitten vauhdilla. Ehdin olla salissa 5 minuuttia kun vauva oli syntynyt. Synnytyksen kestoksi on merkattu 1h 15min. Tämä johtui siitä että istukka ei sitten itsestään irronnut vaan jouduin leikkaussaliin käsinirroitukseen. 15min kesti ensimmäisestä supistuksesta vauvan syntymään. Mies oli kyllä ihmeissään kun kätilö oli pyynnöstäni soittanut hälle että synnytys on jo tapahtunut!
Pip
Minulla kesti toinen synnytys tasan kaksi tuntia. Jos anoppi ei olis meidät pakottanut heti lähtemään sairalaan, olisi mieheni saanut toimia kätilönä. Pian on kolmas tulossa ja pelottaa jo kauheasti, kun lääkärikin varoitti uudesta nopeasta synnytyksestä...
Mitä jos en kerkii sairaalaan?...
Mitä jos en kerkii sairaalaan?...
Hei!
Mulla ensimmäiseksi synnytyksen kokonaiskestoksi merkattiin 1h 30 min ja siitä ajasta ehdin olla sairaalassa 55 min, kun vauva oli syntynyt. Toisen synnytyksen kokonaiskestoksi merkattiin 2 h 30 min, josta sailaassa ehdin olla n. 1 h ajan. Kummatkin synnytkset ovat alkaneet aamuyöstä/aamulla niin, että olen herännyt supisteluun ja sen jälkeen se on ollutkin menoa suoraan sairaalaan. Tässä toisessa synnytyksessä ehdittiin kuitenkin mieheni kanssa viedä esikoinen lähelle hoitoon ja sairaalaan on onneksi ajomatkaa n. 20 min. Kummassakaan synnytyksessä en ole ehtinyt saada kivunlievityksenä muuta, kuin ilokaasua. Ensimmäisessä meni lapsivedet jo kotona ja toisessa onneksi kalvot puhkastiin vasta sairaalassa....en tiedä oltaisko ehditty muuten sairaalaan.
Mulle aina sanottiin ensimmäisen synnytyksen jälkeen, et sit menet suoraan sairaalaan etkä jää yhtään ihmettelemään, mut kummassakaan en todellakaan ole kotona ehtinyt ihmetelläkään enkä venytellä lähtöä. Ennen näitä synnytyksen alkusuppareita ei ole ollut mitään sen tapaisia oireita, että olisin ollut valmiustilassa jo aiemmin, vaan loppuraskaudessa on muutenkin tullut normaaleita suppareita mutta ei mitään säännöllistä. Myöskään rv:stä ei voi päätellä milloin syntyisi sillä ensimmäinen syntyi rv 40+6 ja toinen rv 39+1 ja nyt sitten odotellaan kolmatta!
Saa nähdä miten tän kolmannen kanssa käy. Luulenpa, että mieheni ei ehdi synnytykseen mukaan, kun on kuitenkin nuo 5 v. ja sillon n. 1 v ikäiset myös jotka pitäis pukea ja istuttaa turvavöihin ym. ja sit viedä hoitoon. Taídan ottaa taksin. Tosin mua kyl vähän pelottaa mennä yksin...no kyl kaikki menee omalla painollaan. :wave:
Mulla ensimmäiseksi synnytyksen kokonaiskestoksi merkattiin 1h 30 min ja siitä ajasta ehdin olla sairaalassa 55 min, kun vauva oli syntynyt. Toisen synnytyksen kokonaiskestoksi merkattiin 2 h 30 min, josta sailaassa ehdin olla n. 1 h ajan. Kummatkin synnytkset ovat alkaneet aamuyöstä/aamulla niin, että olen herännyt supisteluun ja sen jälkeen se on ollutkin menoa suoraan sairaalaan. Tässä toisessa synnytyksessä ehdittiin kuitenkin mieheni kanssa viedä esikoinen lähelle hoitoon ja sairaalaan on onneksi ajomatkaa n. 20 min. Kummassakaan synnytyksessä en ole ehtinyt saada kivunlievityksenä muuta, kuin ilokaasua. Ensimmäisessä meni lapsivedet jo kotona ja toisessa onneksi kalvot puhkastiin vasta sairaalassa....en tiedä oltaisko ehditty muuten sairaalaan.
Mulle aina sanottiin ensimmäisen synnytyksen jälkeen, et sit menet suoraan sairaalaan etkä jää yhtään ihmettelemään, mut kummassakaan en todellakaan ole kotona ehtinyt ihmetelläkään enkä venytellä lähtöä. Ennen näitä synnytyksen alkusuppareita ei ole ollut mitään sen tapaisia oireita, että olisin ollut valmiustilassa jo aiemmin, vaan loppuraskaudessa on muutenkin tullut normaaleita suppareita mutta ei mitään säännöllistä. Myöskään rv:stä ei voi päätellä milloin syntyisi sillä ensimmäinen syntyi rv 40+6 ja toinen rv 39+1 ja nyt sitten odotellaan kolmatta!
Saa nähdä miten tän kolmannen kanssa käy. Luulenpa, että mieheni ei ehdi synnytykseen mukaan, kun on kuitenkin nuo 5 v. ja sillon n. 1 v ikäiset myös jotka pitäis pukea ja istuttaa turvavöihin ym. ja sit viedä hoitoon. Taídan ottaa taksin. Tosin mua kyl vähän pelottaa mennä yksin...no kyl kaikki menee omalla painollaan. :wave:
neljäs
Kiitos kaikille kertomuksista , edelleen saa laittaa lisää , jos löytyy
Asia kun mietityttää sattuneesta syystä
Asia kun mietityttää sattuneesta syystä
NELJÄS
Moikka , kerron vielä asiasta kun tän ketju kerran aloitin.
Olin lääkärineuvolassa ja mulle kyllä käytännössä luvattiin ,että kunhan la tulee täyteen saisin käynnistysajan .
Olen tästä tosi mieleissäni, edellinenkin käynnistettiin 41+7 ihan vaan kalvojen puhkaisulla ja tipalla ja hyvin meni.
Sekin vaikuttaa asiaan että lapset on aina olleet kookkaita,nippa nappa olkapäistään mahtuneet, joten niitä ei "turhaan" kasvateta isoiksi.
Ihanaa,olen tosi mielissäni , että täällä on järjen valoa lääkäreissä.
Voihan tässä tietty niinkijn käydä , että asukki päättää tulla etuajassa ja kiirus tulee kumminkin
Olin lääkärineuvolassa ja mulle kyllä käytännössä luvattiin ,että kunhan la tulee täyteen saisin käynnistysajan .
Olen tästä tosi mieleissäni, edellinenkin käynnistettiin 41+7 ihan vaan kalvojen puhkaisulla ja tipalla ja hyvin meni.
Sekin vaikuttaa asiaan että lapset on aina olleet kookkaita,nippa nappa olkapäistään mahtuneet, joten niitä ei "turhaan" kasvateta isoiksi.
Ihanaa,olen tosi mielissäni , että täällä on järjen valoa lääkäreissä.
Voihan tässä tietty niinkijn käydä , että asukki päättää tulla etuajassa ja kiirus tulee kumminkin