Noniin! Ukko ja esikoinen nukkuu joten äiti saa taas rauhassa notkua netissä. Anteeksi puheripuli
Ennen kuin kukaan ihmettelee, niin mies tekee pelkkää yövuoroa ja joutui heräämään tänään ihan yliaikaisin kun minä en suostu enää ikinä menemään yksin yhteenkään ultraan. Ja mitä siellä ultrassa tämän kaiken ahdistuksen jälkeen näkyikään, ihan pienenpieni möykky jolla sydän sykki. Aloin itkeä jo ennen kuin lääkäri sanoi mitään kun hän oli niin hiljaa pitkään, ja itkin sitten luonnollisesti vielä hiukan enemmän kun asian laita selvisi.
Ainut mikä jäi mietityttämään oli pienen koko, koska lääkäri sanoi tämän hetken koon olevan alle viikkojen(?). Koko oli 5mm kun nyt 6+0 viikolla olisi pitänyt olla 6mm. Ei kai se nyt ihan millistä voi olla kiinni ja kai ne laitteetkin voi hämätä kun noin pikkuisia otuksia mitataan? En suostu tuosta stressamaan, yksiössä on asukas! :heart:
Peruimme siis maanantain varhaisultran ja nyt aloitan elämäni raskaana, vihdoinkin
Tissitkin sopivasti aristaa, jee.
Kohtukivuista oli aiemmin puhetta, ja täällä niitä ei ole pahemmin tuntunut. En tosin muista niitä tunteneeni aiemmissakaan raskauksissa, joten lienenkö sitten kivuttomasti venyvää sorttia. Liitoskivutkin ovat vieras käsite, mutta olen ymmärtänyt niiden olevan varsin hurjia joillakin epäonnekkaimmilla.
Päivähoidosta, hoidan tällä hetkellä 1v 2kk esikoista kotona ja tarkoitus oli jatkaa 08/2015 asti. Juuri tänään pohdimme, että taitaa tuo työelämään siirtymiseni venyä vielä yhdellä vuodella, jotta uusikin tulokas saa saman kohtelun kuin esikoinen. Esikoiselle pitää kyllä kehittää jotain kerhoilua tms. kun ikä alkaa lähestyä 3 vuotta, silloin tuskin pelkkä äiti ihan riittää. Vielä ollaan tultu keskenämme toimeen varsin vaivatta, kunhan äiti jaksaa leikittää eikä roiku täällä
Facebookista, toivottavasti jotkut teistä jaksavat napsutella myös täällä palstalla, sillä tänne on liittynyt myös sellaisia reliikkejä jotka eivät moista vempainta käytä. *vilkuttaa nolona* :wave:
Leijona2014: Toivon sydämestäni, että tuomio ei ole lopullinen, mutta eihän tuo missään nimessä hyvältä kuulosta. Ja aivan liikaa olet saanut noita tragedioita jo osaksesi, kuulostaa todella julmalta. Suuret pahoittelut ja osanottoni mikäli pieni jäi todella taas matkasta! :hug:
Emeli-: Voi elämä, mulle on käynyt tuo Punainen sormi jo pari kertaa ja voi että se osaakin säikäyttää aina yhtä paljon. Ja se helpotuksen tunne kun tajuaa oman tolloutensa on jotain niin huvittavaa
Wc-paperin läpivalaisu tulee jatkumaan täällä vielä piiiiiiiiitkään.
Simppu Teille on sattunut ihanan terve esikoinen! Toivottavasti saatte jatkaa samaan malliin, mikään ei ole niin ikävää kun pieni sairastaa. Itse ollaan oltu ekan vuoden aikana valvomassa vuodeosastolla jo kolmesti ja aina eri syystä, kerran mentiin ambulanssilla :| Josko tämä toinen vuosi menisi hiukan seesteisemmin. On ollut muuten
lapsivakuutuksesta "iloa"! Alkakaahan muuten leidit sellaistakin pohtia jossain vaiheessa.
Smesmira: Tilanteesi kuulostaa todella haastavalta mutta varmasti olet tehnyt oikean ratkaisun. Saako kysyä minkä ikäisiä muut lapset ovat, että olisiko heistä jo jotain pientä apua vauvanhoidossa? Niin kuin vaipan ojentamista, leikittämistä tms.
Fritang: Tuhruilu ei näemmä meinaa aina pahinta, onnea sinullekin sykkeestä
Näit pienen ihan 4D:nä! Mahtoi olla vänkä näky. Itse kävimme kurkkaamassa esikoista 4D-rakenneultrassa ja sitä kokemusta voin kyllä lämpimästi suositella. Pikku-ukko oli silloin jo ihan itsensä näköinen ja heti tunnistimme iskän suun ja varpaat. Kivaa oli se, että saimme mukaan myös DVD:n johon oli nauhoitettu koko ultraus. Se odottaa nyt pojan muistolaatikossa ja saattaa olla jännää katsottavaa sitten isompana.
Piretti: Minusta valitsitte fiksun ajan varhaisultralle, varmasti tuolloin näkyy jo kaikki tarvittava. Meillä olisi ollut samana päivänä vu, mutta tässä kaikenlaisten käänteiden jälkeen näimme pienen jo tänään ja se riitti meille. Ei muuta kuin tsemppiä 10. päivän odotukseen, voin täysin samaistua tunteeseen!
Ja tänäänhän muuten poksahteli täälläkin! 6+0, kivakiva =)
-Iloinen Napsi-
