Syyskuun Söpöliinit 2012 *Huhtikuussa*

Ultrassa käyty ja mun pahin painajainen ei onneks toteutunu vaan vauvalla oli kaikki hyvin! :heart:
Oon kyllä niin helpottunu ja onnellinen. Viime yön nukuin tosi huonosti ja näin vaan unia ultrasta ja varmaan aina ne uutiset oli huonoja. Nyt mä alan nauttia tästä raskaudesta enkä yritä enää peitellä mahaa. Nyt saa kaikki tietää että vauva on tulossa.

Sukupuoliki saatiin tietää mutta en vielä sitä sano. Kerrotaan nyt ensin noille lähimmille ja makustellaan sitä täällä kotona oman perheen kesken.

Tänään vielä kampaajalle ni ei voi päivä enää paremmaksi muuttua!

Aksuliina 20+0

 

Onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista!

minä olen taas saikulla oksutauti alkoi eilen illalla ja viime yö oli ihan kamala!toivon vaan ettei tyttö tai mies sairastu..

Nyt pitkälleen ja lepäämään!pysykäähän terveinä..minä oon sairastanu tänä keväänä ihan urakalla..riittäis jo!

Biba ja pikkunen 18+6

 

Täälläkin on ultra takana ja pienellä näytti olevan kaikki hyvin Kovasti jumppasi koko ultrauksen ajan, mutta kaikki tarvittava saatiin mittailtua ja tutkittua. Poikaolon tilalle voi kirjata poikalupaus.

murmeli 22+0

 

Onnea kaikille ultrissa käyneille ja hyviä uutisia saaneille!! :flower: toivotaan että tällä linjalla jatketaan!!

Mulla on ollu aikas tuskanen olo koko päivän...iskias vaivaa ja koko selkä oikeelta puolelta ihan jumissa! :| kävely näyttää lähinnä siltä kuin ois sonnat housussa!
viime yönä meni pari tuntia ennen kun uni tuli,tyyppi piti sellaset kinkerit että oksat pois! ihan hytkähin aina kun se potkas! :O muutenkin meni yö sitten pyöriessä kun ei selkä antanu periks nukkua kunnolla.

Onkohan meijän nlatäti unohtanu sit antaa sen voimavara kyselyn?? vai onko se pakollinen joka paikassa? kuiteskin niin moni teistä on sen jo saanu!

enää ois 23 päivää töitä jos sopimus puretaan jo keäkuun alussa! ärsyttää vaan kun sillon ei tarvii työnantajan maksaa 72 päivältä palkkaa äippärähän pääle... mietityttää vaan että onko se sit oikee syy purkaa sopimus ennemmin...

kaktuspiikki ja tyyppi 20+4

 

Sekava selostus, mutta nyt siihen pointtiin; eilen illalla iski ajatus, että kääk! Meillä on kohta kaksi poikaa! Jonkinlainen haikeus iski, kun en tarkkaan tiedä onko lapsiluku nyt tämän jälkeen sitten tässä -vai täydentyykö se vielä tulevaisuudessa (ja jos täydentyy, niin yhtälailla poikavoittoista voipi sitten olla). Tajusin, että mahdollisesti jää minulta kokematta äiti-tytärsuhde, jota jossain määrin olen kaipaillut. Olenkohan vanhanaikainen myös siinä, kun ajattelen, että lapsieni tullessa aikuisikään jään enemmästä paitsi - koska lapseni ovat poikia ja pojat tuntemissani perheissä eivät paljon vanhemmilleen enää aikuisempana tai teini-iässäkään elämästään jaa. Toisin kuin tyttäret yleensä. Lisäksi mietin niinkin pitkälle kuin tulevia lasteni häitä, lastenlapsia ym. En ole koskaan ennen miettinyt miltä tästä näkökulmasta tuntuu olla "pojan äiti". Hulluja ajatuksia, mutta näiden kautta vasta tajusin, etten ole koskaan miettinyt itseäni tytön/pojan äitinä ja nyt vasta toisen pojan tulossa ollessa tajusin, että statukseni "poikien äitinä" vain vahvistuu ja sitä kautta kai jotain haikeutta iski.. Lisäksi aloin ajattelemaan miten ihmeessä saan rakennettua lapsiini sellaisen suhteen, että oli sukupuoli kumpi tahansa, lapseni säilyisivät läheisinä ja uskaltaisivat kanssani asioita myös aikuisena jakaa! Ja siitäkös kauheat kasvatuspaineet iskivät! Hurjaa miten pitkälle sitä ajatuksissaan pääsee aivan pienestä kipinästä! Hih!

Halusin vain jakaa näitä ajatuksia, joita tieto sukupuolesta herätti pienellä viiveellä! Ja kiva oli lukea teidän muidenkin ajatuksia vauvan sukupuolesta ja siitä mitä ultra paljasti! Ja muitakin odotuksia/toiveita/ajatuksia tähän sukupuoli/lapsiluku-asiaan liittyen! Täällä palstalla uskallan näitä ajatuksia ääneen pohtia, kun uskon että monella muulla vastaavassa tilanteessa olevalla saattaa yhtä mielenkiintoisia aivoituksia esiintyä ja enpä usko kenenkään tästä pillastuvan (Samaa ei voi sanoa kaikista ystävistä/sukulaisista). Tuossa edellä oli ainakin monta hyvää kirjoitusta ja kyllähän tuo sukupuoliasia tunteita voi herättää! Esikoisen kohdalla tosiaan tällaisia ei vielä putkahtanut mieleen.

Bastet + tyyppi rv 21 + risat

Tähän kirjoitukseen piti kommentoida, että olisi voinut olla mun kirjoittama. Ymmärrän täysin sun tunteet ja ajatukset. Näin olen itsekin usein ajatellut äiti-tytärsuhteesta ja ajatellut myös, että sen niin mielelläni kokisin. Mulla kun ei ole itselläni siskojakaan, 2 veljeä, joiden kanssa olen hyvinkin läheinen, mutta ei sitä miesten kanssa ihan samanlaisista jutuista puhuta, tai vaikka puhuttaisiinkin, niin ei ne samalla tavalla ymmärrä, kuin nainen naista

Mulla on mun äitin kanssa tosi läheiset välit ja äiti on kyllä ihan mun paras kaveri. Sen kanssa jaan niin huolet, murheet, kuin ilotkin. Äitille aina ensimmäisenä soitan ja äitiltä ensimmäisenä kysyn/kerron. Kyllähän äiti on läheinen mun isoveljenkin kanssa, mutta ei kuitenkaan samalla tavalla. Me äitin kanssa käydään yhdessä hemmottelulomilla Tallinnassa, käydään yhdessä shoppailemassa tai muuten vaan ihan vaan oleskellaan

Niin, asiaan. Oon siis jollakin tavalla aina, ehkä salaakin, toivonut myös itselleni tytärtä, jonka kanssa välit olisivat läheiset, vielä ja ehkä etenkin senkin jälkeen, kun kotoa pois muuttaa. Siis totta kai poikienkin kanssa EHDOTTOMASTI ihan samalla tavalla, ja toivon, että poikien kanssa välit olisivat niin läheiset, että pidettäisiin tiivistä yhteyttä, mutta poikia ei välttämättä kiinnosta äitin kanssa shoppailut ja hemmottelulomat, mitä tyttöjä... Jos ymmärrätte, mitä ajan takaa. Vähän jotenkin vaikea selittää, mitä tarkoittaa. Ettei tule väärinkäsityksiä kenellekään.

Mulla on siis 2 poikaa. Joista olen maailman onnellisin :heart: :heart: On niin mammanpoikia, ettei tosikaan. Joka päivä suukottelevat äitiä ja halivat yms. Kummastakin olin todella onnellinen, tietenkin. Varsinkin kuopusta odottaessa tiesin, että sekin olisi poika. Olin 100% varma.

Nyt kolmatta odottaessa en ollutkaan varma, että tämäkin poika olisi. En jotenkaan uskaltanut, että meille voisi tyttö tulla, vaikka tyttöolo mulla olikin. Mies ei uskonut alkuunkaan, että se olisi tyttö. Ei melkeinpä suostunut kuuntelemaan, kun kerroin, että mulla kyllä on enemmän tyttö-, kuin poikaolo. Sanoi, että ei semmoisiin usko ja uskoo vasta, jos ja kun ultrassa näkyy, tai kun on syntynyt. Mies on jostain syystä alusta lähtien ns. avoimemmin tyttöä toivonutkin, tai sanotaanko, että etenkin kahden pojan jälkeen varsinkin. On paras isä pojilleen ja selvästi nauttii poikien jutuista ja käy poikien kanssa luistelemassa, jääkiekkoa pelaamassa, jalkapalloa potkimassa ja sählymailoilla lämimässä pihalla yms. Suunnittelee tulevaisuuden harrastuksia ja on sanonut, että haluaisi olla mahdollisesti mukana valmentamassa, jos ja kun jompi kumpi/kummatkin pojista lätkän kunnolla aloittaa.

Me se tyttölupaus saatiin viime viikolla ja kyllähän se tuntuu ihan mahtavalta :heart: Oltaisiin kyllä iloittu pojasta ihan yhtä lailla, mutta jokin salainen haave/kaipaus toteutuu. En ole halunnut näistä kauheasti ääneen puhua, mutta uskon, että moni teistä ymmärtää, mitä ajan takaa ja kun Bastetin kirjoitus liippasi niin läheltä omia mietteitä ja ajatuksia.

Mistäs muusta oottekaan puhuneet. Äitiyspakkausta ei oteta. Meillä on tallessa esikoisen pakkauksesta makuupussi, varmaankin harsoja (niitä tuleva kummitätikin lupasi meille ostaa). Siinä ne käytetyimmät taisikin olla. En esikoisenkaan aikaan niitä vaatteita jotenkaan osannut/halunnut pitää, ei olleet niin mieleisiä.

Voimavara/parisuhdekysely ollaan saatu, pitäisi jossain vaiheessa täyttää. Seuraavaan neuvolaan on kyllä 3 viikkoa vielä aikaa, joten ei vielä niin kiire...

Tutkimuksiin osallistumisesta. Kuopuksen kohdalla pyydettiin diabimmune, eli diabetestutkimukseen, johon osallistuttiinkin. Siinä ei ollut muita tehtäviä, kuin 3v. ja 5v. käynnit, ensimmäisellä käynnillä otettiin verikokeet koko perheestä, toisella käynnillä vain tutkimukseen osallistuvalta lapselta. Verikokeiden vastaukset saatiin (siinä oli mm. allergia/yliherkkyys yms. testejä verestä katsottu). 3-vuotiaasta 5-vuotiaaseen täytettiin kyselyä mm. terveydentilasta, sairasteluista, lääkehoidosta sairasteluiden aikana, vitamiinivalmisteiden käyttö, kontakti eläimiin, kotioloista (minkä kokoinen asunto yms.) ja pituus, paino ja neuvolassa saadut rokotteet. Ei oikeastaan kummempia.

Ihanaa lukea hyvistä rakenneultrauutisista ja sukupuolilupauksista Meillä on rakenneultra vappuaattona, 4D ultrassa käytiin jo viime viikolla. Jaksamisia kaikille, jotka vielä odottavat tarkempia tietoja rakenneultrassa löydetyistä asioista. Toivotaan, että kaikki saavat pian hyvät uutiset niistäkin!

Iik, Greyn anatomia alkaa. Nyt pakko mennä Anteeksi pitkä ja sekavakin teksti...

Peppi85 + tyttö 19+3.

 

Onkohan meijän nlatäti unohtanu sit antaa sen voimavara kyselyn?? vai onko se pakollinen joka paikassa? kuiteskin niin moni teistä on sen jo saanu!

Hyvä kysymys, et antaako ne sen vaa sit tietyis paikkakunnil en tiie. :/
Mut ei toi kysely enää nii tärkee ole, jos on jo entuudestaan lapsia.
On teillä varmaan tullu ne asiat esille, mitä siinä lomakkeessa kysytään.
Ekan kohdalla toi on ihan must, kun vanhemmuus on molemmille uutta.
Silloin on hyvä oikeesti pohtia niitä kysymyskohtia ja jutella.

Mut en tosiaan usko, et sie paljoa menetät (jos et tätä lomaketta saa, mut jos saat ni hyvähän se vaan on : )), ku teillähän on jo yks lapsi niin ei oo uusi juttu tää "vauva tulee taloon!" asia.

 

Kysymys sukupuolen tietäville:Aiotteko kertoa muille lähipiirin ihmisille tai jos joku sitä sattuu kysymään, niin vauvan sukupuolen vai pidättekö sen vaan omana tietona?

Itse ei olla sitä koskaan muille paljastettu. Ei olla edes sanottu, että tiedetään kumpi sieltä on mahdollisesti tulossa. Kovasti kyllä tuli aina kyselyitä ja sitten piti naama peruslukemilla vaan valehdella, että ei tiedetä. Nyt taas mietin, että toimitaanko tällä kertaa samalla tavalla.

 

Billabee: Me kans pidettiin esikoisen sukupuoli salaisuutena mutta nyt tällä kertaa mietin jos kertois avoimesti ketkä kysyy...En tiedä vielä. Katotaan nyt eka se rakenneultra ja mitä siellä sanotaan

Oksutauti alkaa helpottaa mut tän päivän vielä huilin tytön kanssa kotona. Huominen ois vp ja sit ois 4työpäivää ja 1,5viikon loma!!!! Aikas kivaa

Tänään muuten poksahtaa 19+0!!! Eli 20:s viikko käynnistyi..
Aamulla kun makoilin sängyssä selällään niin masu tuntuu ja näkyy nyt todella selvästi. Sellainen pieni kova kumpu ja kohtu tuntuu melkein navan kohdalla Potkutkin on vahvistunut tosi paljon! Kohta vois varmaan mieskin ne tuntea..

 

ku teillähän on jo yks lapsi niin ei oo uusi juttu tää "vauva tulee taloon!" asia.

niin,siis ei meillä ole vielä lapsia,esikoinen on enkelivauva,kun se keskeytys oli rv22+3.

Mutta joo,ei haittaa vaikka vaikkei saataskaan sitä lappusta,meillä on kyllä kaikki kunnossa ja molemmat se tiedetään ilman lomakkeiden täyttöäkin!

Sukupuolesta sitten kunhan tyyppi suostuu vilauttamaan,niin ei kyllä ollut tarkotus muille sitä kertoa,mutta voihan se olla ettei malteta olla kertomatta! Molemmat tulevat mummut kyselivätkin rakenneuä:n jälkeen että kumpi tulossa! ja tuleva kummikin on kovin utelias tietämään!

tutkimuksista ei oo mihinkään pyydetty,eikä varmaan osallistuta. tässä saa melkosena koekaniinina muuteskin olla!

ekat orvokit purkkiin tungettu,en ois kyllä vielä laittanu mutta anoppi toi eilen niin pakkohan ne oli sitten hänen mieliksi laittaa. saattaahan nuo paleltua vielä yöllä!

kaktuspiikki

 

Onnea jokaiselle hyvistä ultra kuulumisista

Meillä myös rakenneultra takana ja kaikki oli niin kuin pitikin. Pikkuinen oli leuka rintaa vasten, pylly pystyssä, ihan ihmeellisessä asennossa.. ei mikään erkonomisin asento Lisäksi painautunut niin alas kohtuun kuin vain mahdollista. Siksi kai potkutkin tuntuu lähinnä ihan tuolla alhaalla. Hetkittäin tuntuu ylempänä mutta useimmiten aivan alhaalla. Varovainen veikkaus saatiin sukupuolesta (vaikka aluksi meinattiin, että ei kysytä), mutta sen verran epävarmaa oli, että en ala mitään pinkkiä tai sinistä ostella Saadaan lopullinen yllätys ja tieto sitten synnärillä

Tuosta äiti-suhteesta lapsiin.. Meillä esikoinen poika ja vaikka meillä on läheiset välit, niin on enemmän "isän-poika". 6v nassikka, joka on aivan hupsuna kaikkiin konehommiin ja -juttuihin Leikitkin on kokoaikaista pärinää tms.. Itseäni ei ne kauheasti kiinnosta, mutta tottakai aika-ajoin leikitään pyrin olemaan kiinnostunut ja kyselemään jne kun toiselle moiset ovat niin tärkeitä.
Työn (3v) kanssa välit on jotenkin läheisemmät. Hän on ollut aina äitin vauva, viihtyy sylissä jne. Asiaan saattaa toki vaikuttaa, että tunsin tytön syntyessä itseni paljon varmemmaksi enkä ajatellut, että mitä muut ajattelee, jos lapsi sitä tai tätä ja ja ja.. Olin paljon rennompi ja osasin monia asioita katsoa enemmän sormien läpi mitä esikoisen aikaan.
Mutta varmasti luonne erotkin vaikuttaa jonkun verran. Esikoinen oli suht helppo lapsi, eikä "vaatinut" paljoa. Kuopus sitten tasan tarkkaan tietää mitä haluaa ja myös ottaa sen.
Toivon kovasti, että läheiset välit lapsiin tulee aina säilymään. Ja, että uskaltavat tulla puhumaan sekä hyvistä, että pahoista asioista tulevaisuudessakin.
Ihania lapsia ja molemmissa omat erityispiirteensä :heart:

Vähän jos pyykkejä laittelis ja sitten huilais, että jaksaa illan töissä.

danjuska ja manna 21+1

 

Äitiyspakkauksesta. Me tulimme siihen tulokseen, ettei oikeastaan sitä tarvita ja 2 pakkausta on jo tosiaan ennestään. Tarvittais kuitenkin siitä äitiyspakkauksesta se patja ja laatikko missä vauva nukkuu ensikuukaudet ja sit haluaisin sen haalarin... Mistähän ne sais? Sit meillä on ylimääräisenä 2009 pakkauksen Luonnonlapsi haalari. Niitä on siis 2 kpl.

Yeppee ja Pikkuinen 21+4

 

Ultrassa käyty. Neiti voi hyvin, eli meille saa päivittää tyttöupauksen :heart:

 

niin,siis ei meillä ole vielä lapsia,esikoinen on enkelivauva,kun se keskeytys oli rv22+3.

Mutta joo,ei haittaa vaikka vaikkei saataskaan sitä lappusta,meillä on kyllä kaikki kunnossa ja molemmat se tiedetään ilman lomakkeiden täyttöäkin!

Ai anteeks, ymmärsin kun sun kohal lukee "toinen" et teil on jo yks syntynyt vauva..

Joo ei se välttämätön ole, mukava lisä vaan. Maailma ei sellaseen kaadu.

Sukupuolesta Ainakin kummi tulee tietämään, just sen takii et sukupuolen perusteella valitaan kummiki. Mut aion kyl sukupuolenki heti kertoa sen r-u jälkeen. Nimen saavat kuulla vast siin nimiäisis.

 

ei se mitään! toisena tätä pidetäänkin! ja siis syntyhän se esikkokin kun jouduin synnyttämään,mutta eipäs nyt takerruta näihin!
pääasia on että tällä kaverilla on kaikki hyvin ja hyvin todennäköisesti saadaan tällä kertaa vauva kotiin asti! =)

 

hei mamit :heart:

Voi että nuita teirän ultra kuulumisia ihan kateeksi käy kun itte ei pääse niitä vielä hehkuttamaan vielä reilu viikko pitää oottaa :kieh: Välillä pelottaa niin lujaa että en edes halua koko ultraan ja välillä vaan odotan että pääsisinpä jo sinne. voi tätä myllerrystä

Bastet ja peppi85 nuo teirän tekstit on aivan kuin omaa tekstiä lukis <3

Äitiyspakkauksesta se otetaan, tietysti siksikin että eka lapsi on tulossa ja tuo raha on niin pieni summa siihen paketin sisältöön nähden, vaatteita toki ollaan saatu jonkin verran mutta ei niitä liikaakaan vielä ole =)

Tuosta voimavara kysely jutusta Emme mekään ole täälä semmoista saaneet ja kolme kertaa neuvolassa on jko käyty. eikai tuo ole jokaisessa paikkakunnassa, huomaa että tääläkin niin paljon eroaa toiminnat =) Joten kaktuspiikki et ole ainoa joka ei oo tuommoista kyselyä saanut

Niille jotka kamppailevat vielä vaunujen valinnoissa
Laitanpas tännekkin tämän oli sähköpostiin tullut eilen, varmaan moni muukin on voinut tämän saada Vaunujen valintaopas tuolta löytyi tosi kiva lista mistä näkyi kaikki vaunut lueteltuna kuvien ja tietojen kera =)

(.) Nyt on multa sitten työt loppu tai siis toi työelämänvalmennus loppu ja nyt alkaakin sitten kotona oleskelu Tarkoitus oli loppua vasta huomenna mutta sain nämä loppu päivät vapaaksi kun ei mulle ollut mitään tekemistä kun kaikki muutto hommat on tehty hyvin valmiiksi. Ajattelin nyt kyllä ottaa ihan rennosti nämä päivät ja sitten saada itseni siivoamaan kappeja niin että heitän kaikki vanhat roinat mitä ei käytetä pois.....
Eilenkin vietin vapaa päivää ja siivoilin keittiötä ja innostuin sitten muuttamaan sielä vähän järjestystä nyt ruokapöytä on eripaikassa ja näyttää omasta mielestä isoommalta tuo keittiö hih. oon kyllä aina ollut sellainen että yhtäkkiä (yleensä yöllä) mulle iskee inspiraatio huoneen uudelleen järjestämisestä ja sitte se on pakko toteuttaa seuraavana päivänä. NUorempanakin kun asuin vielä kotona monesti heräsin jo kahreksalta aamulla ja rupesin siirteleen huonekaluja, äiti heräs kauheaan meteliin ja sielä minä pienenä flikkana isojen tavaroiden keskellä hääräsin jotta mikä tulee mihinkäkin voih olis pitäny mennä johonkin sisustus kouluun ja hankkia siitä ammatti

Hei tuli muuten mieleen että olitte puhuneet tuosta että tuleeko lapsi oleen makkarissa vai omassa huoneessa Meillä nyt näin aluksi ainakin makkarissa, eipä ole muutakaan onneksi makuuhuone on aika iso verrattuna talon muihin huoneisiin... Mies toki on nyt kovaa suunnitelllut jotta remppaisi tuon yläkerran peräkammarin ja tekisi siitä meille makkarin ja tuosta alakerran makkkarista saataisiin lasten huone, se olisi ainaki tosi hyvän kokoinen leikeille ja tavaroille =) saa nährä kuinka käy. Mies on meillä onneksi hyvä uninen mutta en tiedä sitte kuinka hyvin nukkuu jos ja KUN vauva itkee yöllä ja valvottaa...


Puoliväli o nyt ylitetty eilen poksu 20+0 ja tänään se on nyt virallisesti ylitetty HYYYYYII SE!! huhhuhhuhh, mihin se talvi/kevät katosi? juurihan mä tein testin ja oli tammikuu ja nyt jumankauta on jo pian toukokuuu voi helkkari sentään :O paniikki iskee voi jumbe pian musta tulee äiti APUA pian me ollaan miehen kanssa äiti ja isä hooooooh oi voi oi voi siis apua oikiasti tämä alku on mennyt yhdessä hujauksessa ja nyt olisi saman verran edessä ja jos sekin menee yhtä nopeaa niin se on vain naps ja olen jo osastolla nyytin kanssa =) huhuhhohoho

Tulipahan purettua taas, mutta näin itsellä on ajatukset nyt taas pyörinyt.. Nyt menen laittamaan kutrit vähän ojennukseen jotta kehtaan mennä kauppaan rupesi tekeen niiin lujaa mieli muru eskimoa jotta sitä on pakko lähteä hakeen

Kakaa ja Toukka 20+1

 

Meillä esikoinen nukkui 9kk meidän kanssa samassa huoneessa, sitten siirtyi viereiseen makkariin. Sänky oli huoneen seinän vieressä, ei siis sängyn vieressä. Tuntui jotenkin helpommalta. Pikkuvauvan kanssa suunnitellaan samaa toimintatapaa, mutta saa nähdä, miten käy. Vastasyntyneen kanssa mä olin aika paljon aikanaan olkkarissa valvoskelemassa ja välillä nuokuin sohvalla. Sitteri oli hyvä paikka mahapuruiselle vauvalle, siinä sit vaan kitkutti jalalla sitteriä ja lepuutti silmiään...
Me otetaan äitiyspakkaus kai rahana. Esikoisen pakkaus oli hyvä ja siitä riittää hyvin seuraavallekin. Vaikka jotenkin olisi kiva hankkia pakkaus kaikille, mutta ehkäpä pitää ajatella järjellä eikä tunteilla, niin mä yleensä yritän tehdä.
Oih, muru-eskimo, nam... mulla on herkkuhimopäivä, meinaan kohta leipoa pitsaa ja äsken söin sipsejä. Vauvasta taitaa tulla herkkuhiiri...
Mä otin aikanaan tuon äitiyspäivärahan sen 6kk työssäolon mukaan. Siinä työnantaja lähetteli jotain lappuja Kelalle sitten, kun tiesi tarkkaan, mitä on mulle maksamassa. Muuten se hakemus lähetettiin aiemmin.

 

Meilläkin aikoo vauva nukkua makkarissa. Varmaa ainakin 6kk, saa nährä sitte kuinka pitkään tarkalleen.

Meillä kyllä mies on se, joka sit saa nukkua vierashuoneessa..
En ala pinnasänkyä siirtelemään makkarista vierashuoneeseen itkemisen takia vaa saa mies itse mennä vierashuoneeseen nukkumaan sohva sänkyyn. Mä en itse pystyis edes sohval nukkuu - on aivan liian kova. Tota vieras sänkyä (sohvasänky) en oo viel testannu, mut en nää mtn järkee jos se pinnis on makkaris ni sit siirrellä sitä työhuoneeseen (sama ku vierashuone), jotta mies sais nukuttua makkaris.. Vai sitterissäkö ne nukkuu siel olkkaris/vierashuonees?

 

Ihania ultrakuulumisia <3 Onnea!

Tosi ihanaa ja helpottavaa lukea muidenkin juttuja sukupuoli-pohdinnoista!! =) On tää vaan eri mainio palsta! Ja itselle ei ainakaan henk.koht tullut todellakaan sellaista fiilistä kenenkään jutusta, etteikö molemmat sukupuolet ois ihan yhtä toivottuja. Mut totta kai sitä miettii kaikenlaista ja siitä nää palstat on loistavia, ku tunteet voi purkaa tänne. Sellasetkin mitä tosiaan esim. sukulaisille ei voi sanoa, ettei ymmärretä väärin.
Vähän kurja fiilis tuli siitä, kun kuulin et anoppi oli tokassu et "no on niillä vielä aikaa sitä poikaakin yrittää".. Hitto sentään, vaikka joskus neljäs lapsi tehtäs (hyvin, HYVIN, epätodennäköstä,et tulee..) ni ei kai me jumankauta mitään poikaa voida lähteä tekeen, vaan ihan vaan lasta, koska mitä jos se poika ei sillonkaan tuu...
Mut me siis kyllä ollaan kerrottu nyt ja viime raskaudessakin ihan avoimesti et tyttö tulossa =)

Nyt muuten muistin, mitä viimeks piti kommentoida. Yks oli ainakin toi paino-juttu. Ihanko tosi täällä kaikilla on tullu vaan jotain 1-3kg. Voi kauhistus Mulla on tullu 8kg!! Repikää siit huumorii Noh, mut vaik mul tulis saman verran viel loppuaikana, on se hyvin. Parissa ekassa mul on tullu 20kg.

Ja nyt tää teksti rupes jostain syyst hyppiin, eikä kirjottamisest meinaa tulla mitään.. Ärsytys!

Murueskimoa, nam!! Täytyy varmaan itekin kauppareissulla ostaa jätski, et kiitti vaan kakaa. Muutenkin kun tota painoa on tullu tollee hillitysti

Nyt vaunuista kuulus kutsu, pakko mennä. Pakko viel sanoo kuitenkin iso kiitos äippä88:lle palstan aktiivisesta päivittämisestä!:flower: =)

Pääsinkin vielä muokkaileen kirj.virheitä, kun ynisikin siellä silmät kiinni

 

Hei kaikille uusille ja vanhemmille palstalaisille!

Tulin vain kertomaan että tänne kuuluu hyvää, kaikkea hyvää!:heart:
Yritän rajoittaa koneella nuokkumista niin en ole nyt täällä pitkään aikaan kirjotellut.

Masu kasvaa kovaa vauhtia ja vauva potkiskelee päivittäin tomerasti!:heart:
Vointi on hyvä ja mielikin on tasaantunut, ihanaa kun olemme aivan kesän kynnyksellä!

Ultra meillä on vajaa viikon päästä ja jännittää/pelottaa tosi paljon.Minulle mikään ei ole itsestään selvää ja jokainen syntyvä terve vauva on pienisuuri ihme.

Täällä kans ollan päädytty P&T exploreihin.

Synnytykseen valmistaudun jo hyvää vauhtia ja se pyörii mielessäni päivittäin ja haen kokoajan synnytyksestä uutta tietoa kirjoista ja netistä.Odotan siis synnytystä hyvillä mielin, ei pelota mutta jännittää kyllä vähän
Viimeksi lähdin synnyttämään ilolla ja jännityksellä, koin että olin hvyin hyvin valmistautunut siihen koska olin niin levollinen ja onnellinen koko synnytyksen ajan.
Kuka täällä kyselikään aktiivisesta synnytykstä ja luomusynnytyksestä?
Tuntuu että tähän asiaan on vaikea saada tukea muilta...Ihan kuin tästä asiasta ei saisi puhua ja jos puhut niin saat kyllä kuulla kunniasi heti tyylin että olet hullu ja kommentteja että kyllä sä sen epiduraalin kuitenkin otat..
Synnytys luomuna hyvin valmistautuneena ja imetysten onnistuminen ovat niitä herkkiä aiheita mitä varotaan että ei vain loukattais muita.Mikä on aika sääli koska kun asiosta ei puhuta niin jää monelta oikea tieto saamatta.
Itse aion mennä tämän synnytyksen ilman lääkkeellistä kivunlievitystä ja siihen minulla on perustellut syyt ja hankittu tieto asiasta.

Muita?

Myy & tomera ikiliikkuja 19+1

 

Täällä poksahdellaan tänään 22+0 ! :heart: Tuntuu aika isolta luvulta jo, varsinkin kun nyt on se 154päivän etappi saavutettu ja huomenna neuvolassa saadaankin kaikki paperit kelaa varten.

Ekaa kertaa tän viikon on ollut tosi hyvä ja varma fiilis tästä raskaudesta. Jaksaa iloita jokaisesta liikkeestä ja potkusta. Tänään aamulla ekaa kertaa aamupalan jälkeen näin, että masun nytkähtely näkyi ulospäin! Ekaa kertaa huomasin, että potkut tulee suoraan masua kohti.. yleensä tuntuu, että enemmänkin vain pomppinut rakon päällä tai potkinut selkärankaa kohti Olipa ihan hassun näköistä.. odotan, että jos toistuis niin ehkä mieskin pääsis näkemään ja kokemaan ekat potkut.

Wasabi 22+0

 

Mulle vois nyt päivittää et 36v. neljäs tulossa ja poikalupaus
Tässä ollaan nyt "sulateltu" poikalupausta ja kerrottuki jo ketkä on sitä sattunu kysymään. Ei jääny kyllä mitään epäselvää kumpi on tulossa. Niin moneen kertaan vilautteli sukukalleuksiaan. Musta on kanssa kiva lukea toisten kommentteja sukupuoli asioista. Meillehän tää on nyt ensimmäinen poika ja kyllä tuntuu niin oudolta. Ihan suoraan sanottuna taisin vähän järkyttyä. En jotenki oo osannu kuvitella itteäni pojan äitinä.. onneks tässä on aikaa totutella asiaan. Meillä ei oo koskaan ollu mitään väliä kumpi tulee. Kunhan on terve vauva, se on ollu tärkeintä ja niin oli nytteki. Mitään muuta en toivonu ku et ultrassa olis kaikki hyvin. Ärsyttää vaan toisten ihmisten kommentit siitä kuinka on niin ihanaa että meille vihdoin tulee poika ja kuinka mies on varmaan nyt tosi onnellinen pojasta. Monelle oonki tokassu et ei me olla koskaan lapsia tehty sen perusteella et tulis jompaa kumpaa sukupuolta eikä kumpikaan oo meille tärkeempi. Me halutaan se lapsi! Ja nyt oon sitä sanonu et eipä se mies sen onnellisempi ollu tästä poikauutisesta. Itseasiassa tuntu olevan vähän vaisuna ku oli jotenki ajatellu et tulis tyttö ja olis sit tolle kuopukselle kaverina. Meillä oli kyllä niin samat ajatukset asiasta ku sit eilen puhuttiin. Multaki kysyttiin et oonko nyt onnellinen... no en sen onnellisempi ku jos olis sanottu et tyttö se on. Mä en vaan tajuu ihmisiä jotka niin vauhkoo tosta asiasta. Kai meille vielä seki kommentti tulee et näin monta lasta piti sit tehä et se poika sieltä vihdoin tuli. Huoh!!! Mä ihan oikeesti pelkäsin et ultrassa ilmenee jotain kamalaa ja nyt ku kaikki oli hyvin ni oon vaan niin onnellinen ja helpottunu ja toivon et loppuraskauski sujuis hyvin ja saatais se vauva sitte syyskuussa syliin terveenä! Eilen illalla sit mietin et nyt ku uskaltaa nauttia tästä ni tuli vauvaki jotenki konkreettisemmaks, persoonallisemmaks ja ehkä jopa rakkaammaks. Sitä on vaan nyt niin onnellinen olo.

Äitiyspakkaus me otetaan. Oon ottanu aina. Sitä on sit niin kiva hiplailla... Ja mä haluun säästää ainaki sen makuupussin.

Meillä vauva tulee meiän makkariin. Tällä hetkellä ei oo enää yhtään vapaata huonetta. Sit ku vauvaki on isompi ni joutuu jakaa sit huoneen ton kuopuksen kanssa. Sit ku noi pienemmät kouluun menee ja tarvii enempi sitä omaa huonetta ni johan noi isommat on muuttanu kotoota pois. Tääki on muuten yks asia mikä on muille ihmisille ongelma. Muitten mielestä me tarvitaan isompi talo ku ei nyt oo vauvalle omaa huonetta. Onpahan noi lapset ennenki ollu samassa huoneessa. Hyvin me tänne mahutaan. Auto on toinen.. ei tarvita isompaa autoakaan, hyvin mahutaan. Muitten mielestä vissiin ei..

Onnea vielä kaikille hyvistä ultrakuulumisista!

Aksuliina 20+1

 

Aksuliinalle piti tulla kommentoimaan että ite oon jakanut huoneen aikoinaan kahden pikkusiskon kanssa ja ei minusta tämän omituisempi ole tullut Ei siis puhettakaan, että omaa huonetta olisi ollut. Ehkä siinä oppii ottamaan muita jollain tavalla enemmän huomioon..
Tällä hetkellä meillä molemmilla lapsilla omat huoneet (yläkerta on lasten valtakuntaa) mutta aikanaan tämä pikkuinen siirtyy luultavasti siskonsa kanssa samaan huoneeseen ( tai kumpiko nyt silloin suurempaa huonetta asustaa)
Aluksi kyllä vauva tulee ehdottomasti meidän makkariin, joko pinnasänky meidän sänkyyn kiinni ja laita alas, että on helppo ottaa yöllä syömään tai sitten ihan lähiseinustalle. Toki saattaa käydä niin että vauva viettää suurimman osan yöstä minun kainalossa ja nostan omaan sänkyn jos satun olemaan hereillä syönnin päätyttyä hyvin tuttu ilmiö varsinkin kuopuksen aikaan Esikoisen aikaan ei ollut niin väsynyt kun voi poika kainalossa päikkäreitäkin nukkua

PikkuMyy: täällä mennään ihan tilanteen mukaan, mutta pyrin ettei tarvitsisi kivunlievitystä ottaa.

 

Pikku myy<3 Oot rohkee! Miusta ei tod. oo mikskää luomu synnyttäjäks...
Otan kaikki maailman tilbehöörit, jotta selviän hengissä.
Ainakin epiduraalin haluaisin, kattoo sit tilanteen mukaan mitä pystyy ottamaan.

 

Mä synnytin edellisen avautumisvaiheen loppupuolelle asti veden ja ilokaasun voimin, mutta sitten tarvitsin muita apuja. Tilanne olisi voinut mennä myös niin, että vauva olisi syntynyt ilman lääkitystä. Nytkin ajattelen, että niin pitkälle mennään ilman lääkkeitä kuin mahdollista, mutta jos siltä näyttää, niin sitten ollaan avoimin mielin. Kaverini synnytti joku aika sitten ilman lievityksiä isokokoisen vauvan, ja oli vielä ensisynnyttäjä. Kertoi kokemuksen olleen mahtava, vaikka on "aina" pelännyt synnyttämistä. Käytti vissiin jotain itsesuggestiojuttua apuna. Ja luotti, että luonto hoitaa.
Sandra n. 19+6 (ei enää jaksa ajatella tähän aikaan illasta)

 

Onnea ihanista ultrakuulumisista, tyttö- ja poikalupauksista! Ihana, kun tuntuu, että monien (lue: minunkin) mielen ailahtelut ovat ehkä vähän tasoittuneet, ja tilalle alkaa hiipiä onnellisuus ja varmuus tulevasta vauvasta. Tsemppiä teille, jotka vielä odottelette rakenneultra-aikaa!

*muoks: lisäys vielä, että tyttölupaus ollaan kerrottu muillekin ihan avoimesti. Miksipäs me sitä nyt salattaisiin, kun kerta itse tiedetään, enkä edes osaisi salata

Nukkumisjärjestelyistä: esikon kanssa nukuimme samassa huoneessa noin 9 kk saakka, jolloin sitten minä ja mies siirryttiin viereiseen makkariin, tyttö siis jäi samaan huoneeseen. Noh, vieläkin hän tulee viereen nukkumaan yleensä aamuyöstä. Toivon, että piakkoin tyttö alkaisi nukkumaan omassa huoneessa aamuun saakka. varmaan joudutaan pitämään hänelle jotain unikoulun tapaista. Vauvalle ajatellaan laittavamme pinnasängyn "sivuvaunuksi" parisänkyyn kiinni niin, että perhepedissä on turvallista nukkua, jos vauva niin vaan viihtyy. Toisethan selvästi häiriintyvät vierekkäin nukkumisesta jo tosi pieninä, mutta esikko ainakin on meillä ollut kainalossa nukkuja Ja olihan se kätevää imettäessäkin, että ei tarvinnut kunnolla itse herätä, senkun vain laittoi vauvalle tissin suuhun, kun pienen nälkä yllätti. *ja toinen muoks (ei pitäisi yrittää kirjoittaa näin väsyneenä): siis nukutaan perhepedissä varmaan yöt, ja välillä esim. alkuyöstä vauva omaan pinnasänkyyn sängyn viereen, tuossa vanhassa sängyssä kun ei saa laitaa alas.

Aktiivinen, luonnonmukainen synnytys kyllä kiinnostaa, ja ollaan siitä jo aika paljon tuolla fb:n puolella puhuttukin. Esikoisen synnytys meni ilman lääkkeellistä kivunlievitystä ilman etukäteissuunnittelua, en vaan kokenut tarvitsevani järeämpää kivunlievitystä missään vaiheessa, enkä sitä enää loppuvaiheessa olisi tietysti saanutkaan. Melkein luomu synnytys oli kyllä kokemuksena tosi voimaannuttava ja antoi jotenkin uskoa oman psyykeenkin voimaan... Mutta silti mielestäni kivunlievityksen käyttö on tosi jees juttu, jos tuntuu, että ilman sitä ei pärjää. Mun mielestä synnytyksessä on tärkeintä turvallisuuden lisäksi, että se jäisi omaan mieleen hyvänä kokemuksena, eikä sillä väliä, jos se tarkoittaa toiselle synnyttämistä lääkkeettä ja toiselle taas mahdollisimman kivutta. Aiheeseen tutustumisesta ei varmasti ole kuitenkaan haittaa, vaan päinvastoin, voi antaa varmuutta ja luottamusta yllättävänkin paljon sitten h-hetkellä. Itse toivon pääseväni kakkosen synnytykseen mahdollisimman avoimin mielin, aion mennä omien fiilisten mukaan ja jos tuntuu, että tarvitsen vaikkapa jotain puudutetta, niin sen aion kyllä pyytää. Jos taas synnytys menee lääkkeettä, niin hyvä niin!

Esikon 2v. synttärit ovat ihan lähellä, ja mieli on jotenkin tosi haikea: minun vauva on jo niiin iso tyttö! :heart: Miten aika kulkeekaan niin nopeasti? Olen jotenkin tosi herkkänä nyt ja itkettääkin, mihin tytön vauva-aika katosi yhtäkkiä? Jos saisin palata vielä siihen aikaan takaisin, luultavasti vaan tuijottaisin pientä niin, etten unohtaisi näkyä koskaan ja haistelisin sitä ihanaa vauvantuoksua... Voih. Niin ne lapset kasvaa. Onneksi on vauva tulossa taloon, kun tuo yksi tättähäärä kasvaa niin mielettömän hurjaa vauhtia.

Krumeluu rv 21+3