Syyskuun Söpöliinit 2012 - MEIDÄN KUU!!

Tsemppiä kaikille vielä yhtenä kappaleena oleville! Kyllä ne nyytit sieltä kohta on teilläkin kainalossa

Täällä on ollu aika hurjia synnytyskertomuksia monella, joten ajattelin nyt saada aikaseks oman "helpon" tarinan

Maanantaina 17.9. mentiin osastolle käynnistystä varten. Suunnitelmana oli käynnistellä cytoteceillä. Sain ensin yhden tabletin ja neljän tunnin päästä kaksi lisää. Niillä tuli sitten jonkin verran suppareita ja enempää ei niitä sitten yötä vasten annettu ja mieskin lähti yöksi kotiin odottelemaan seuraavaa aamua.

Aamulla heräsin viiden hujakoilla muutamaan kipeään supistukseen ja lähdin vessaan. Sinne päästyä lorahti hieman housuun ja ajattelin, että pissi meni housuun, mutta pöntöllä huomasin, että vuoto olikin vaaleanpunaista. Hoitajalle mainitsin asiasta, jolloin tehtiin testi ja todettiin sen olevan lapsivettä ja käyrille siitä sitten tunnin ajaksi pötköttelemään. Supistuksia tuolloin tuli alle kymmenen minuutin välein ei kovin kipeinä. Siitä johtuen aamulla ei enää annettu uusia tabletteja.

Mies tuli takaisin sairaalaan kahdeksalta aamulla, kun ei raukka osannut kotona yksin nukkua Supparit sitten hyyty totaalisesti puolen päivän seutuun yli puolen tunnin väleille ja sanoin jo miehelle, että taidat saada lähteä kotiin tänäänkin ja me ollaan täällä varmaan viikko käynnistyksessä! Kohdunsuullakaan ei muutosta perjantaista ollut oikeestaan tapahtunut, joten yksi cytotec päätettiin jälleen antaa.

Puoli kolmen aikaan alkoikin sitten supistella jälleen n. kymmenen minuutin välein ja ihan kohtuu napakasti. Supistusten ajan nojailin ikkunalautaan ja keinuttelin lantiota, jolloin kipu helpotti. Pikkuhiljaa suppareiden väli pieneni n. viiteen minuuttiin, mutta kivut olivat ihan siedettävät ja lähes naureskellen pystyin miehelle sanomaan supistuksen aina tulevan taas. Siinä neljän hujakoilla sitten ajattelin pyydellä pientä helpotusta suppareihin, ajattelin lähinnä panadolia tai buranaa. Sitä ennen kuitenkin halusivat tarkistaa kohdunsuun tilanteen. Pyysin siinä vaiheessa miestä hakemaan ruokatarjottimeni aulasta, että voin sitten syödä. Hoitaja tarkisti kohdunsuun tilanteen ja sanoi, että nyt et kyllä kerkeä syömään kun jotain hyvin nopeasti sillä välin kun haetaan synnytyspaita päälle, nyt lähdetään nimittäin kiireesti saliin, koska kohdunsuu oli jo viisi senttiä auki.

Saliin kun päästiin, niin siellä tilanne oli hetken päästä kuusi senttiä auki, ja päätin haluta kokeilla ammetta, jossa löllöttelin sen tunnin, jonka sai siinä kerralla olla. Ihana paikka! Oli melkein kuin olisi kylpylässä ollut, hämärä valaistus, tuikkuja vieressä pöydällä, jäävettä mukissa ja rauhallinen musiikki! Supistukset tuntuivat toki ammeessa, mutta kipu oli lievempi ja helpompi vastaanottaa! Suosittelen ammetta muillekkin. Ammeesta noustua klo 18.10 kohdunsuu oli auki jo 8 senttiä, ja pyysin tässä vaiheessa spinaalia, ajatuksena, että se helpottaa sitten ponnistusvaiheen kipuunkin. Anestesialääkäri oli kuitenkin muualla, eikä heti kerkeä (ts. ollenkaan) minulle spinaalia laittamaan, mutta toinen lääkäri voisi laittaa kohdunsuun puudutteen, joka laitettiinkin sitten 18.45. Samalla puhkaistiin kalvot, joista lapsivesi oli vuotanut aamulla jostain ylhäältä. Puudute helpottikin mahan puolen kipuun aika hyvin, eikä siis enää kipua ollut kuin selässä. 19.15 alkoi tuntua ponnistuksen tarve ja kohdunsuu olikin jo kokonaan auki ja puoli kahdeksan aikaan sain luvan ponnistaa kunnolla. 19.40 syntyi sitten pieni virkeä poika.

Supistuksia tuli ammeesta tulon jälkeen alle kymmenen, eli synnytys oli "rauhallinen", koska supistusten välillä kerkesin rentoutumaan kunnolla. Sanoisin, että synnytys oli tosi helppo, eikä pahoja supistuskipuja kerennyt siis montaa tulemaan, lähes luomusynnytyksestä huolimatta. Kivunlievityksiksi oli merkitty papereihin amme ja paraservikaalipuudutus. Kaikkein helpoin kaikista neljästä synnytyksestäni, vaikka kivunlievitys oli kaikkein vähäisin Helppous johtui ehkä siitä, että sain oltua pitkään jalkeilla ja aiemmissa kaikissa jouduin olemaan eri syistä pötköllään.

Vauva-arki on ihanaa, vaikka yöllä ei saa aina kunnolla nukuttua

Koski ja pikkumies 10päivää joka kasvaa kovaa vauhtia

 

Pikaisesti ilmoitan, että aamuinen verinen limavuoto olikin lapsivettä. Ei tarvinnut käynnistellä. Kaunis synnytys takana, klo 18.18 syntyi maailman ihanin prinsessa <3 äiti ja isi ovat niin rakastuneita. Tyttö oli syntyessään iso paino tasan 4000g, pituutta 52cm ja pipo 37!

Villaruusu ja pieni iso prinsessa

 

Onnea villaruusu :flower:

Taidan kohta olla ainut joka yhdessä osassa enää. Täällä ei mitään toiveita tai tuntemuksia että syntyyn lähtis. Onneks ens viikon perjantai takaraja. Silloin käynnistellään jos ei ole itsestään lähtenyt liikkeelle. Vaikka sinnekin pitkä aika vielä

40+4

 

Suuret onnittelut Villaruusu Smurffiina84 täälläkin ollaan vielä kokonaisena. Aletaan me olee aika viimesiä. Eilen meni la. Suppaili päivällä ja yö oli kivulias. Vauva puski alemmas ja tuli semmosia hirveen kipeitä vihlaisuja kohdun suulle. Jomotteli alamahaa. Tiesin kuitenki, ettei ne ollu synnytyssuppareita ja otinki pari lääkettä, jotta sais nukutuksi. No ei ne paljoa auttanu. Lisäksi tuli kävellessä semmosia puukoniskuja nivusiin ja pakaroihin : / Kipeitä auts.
Kolmen aikaan vasta tuli uni. Ärsyttävimpiä nuo kivut, joista ei oo mitään apua. Tuskin ees avaavat.

Tänään taas käyty kauppakeskuksessa. Kotiin tultua lapset jäi pihalle, jolloin mies avitti omalta osaltaan synnytyksen käynnistelyä. Ei suuria toiveita, että tehoaisi. Huoh, luulenpa, että vielä kestää ennen kuin alkaa tapahtua.

Kaikki on valmiina. Vaivat vaan lisääntyy, niinkuin ne tahtoo tehdä loppua kohti. Tulis jo ulos.

T Sumppa83 rv 40+1

 

Tulenpa tännekki ilmoittamaan et meille syntyi 13.9 poika kello 3.26. Pojulla painoa 4450gr ja pituutta 52cm, pipo 37,5cm.
Synnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia 41+1 ja poika syntyi sitten 41+2. Aamusta mentiin synnärille jossa sain Cytotec-tabun puolikkaan, klo 13 sain toisen puolikkaan ja viiden aikaan supistukset alkoivat. Seitsemän aikaan meni vedet, puoli kymmeneltä siirryttiin saliin. Kahdeltatoista olin auki 8cm, joten vikat pari senttiä oli aika tiukassa kun ponnistamisen sain aloittaa vasta klo 3.00. Ponnistamisen tarve oli todella kova jo puolilta öin, joten tappelin ponnistamista vastaan 3 tuntia! Kivunlievityksenä olin suihkussa viidestä tonne puoli kymmeneen (ekologista, eikö ), Tramal-kipupiikin sain ja salissa käytin sitten ilokaasua ja epiduraalin sain kun olin 6-7cm auki. Ponnistusvaiheen alussa sain vielä tehosteen epiä. Toisen asteen repeämä tikattiin, kohdunsuulla myös repeämä jota ei tikattu ja häntäluu pikkasen napsahti, muuten kaikki meni hyvin. Poika on niin mahtava ja arkikin alkaa pikkuhiljaa luonnistua <3

Ihanaa odotusta vikoja päiviä kärvisteleville, palkinto on todellakin sen arvoinen <3

- lintetsa ja Julle poika 16pv -

 

41+4 ja täällä on nyt ollut levossa muutama supistus? Eli maha kovettuu ja samalla se tuntuu enemmän myös kipeältä kun ennen, joten erilaisia tuntemuksia siis kuin ennen. Toivoisin että nämä ovat nyt niitä jotka tästä kehittyvät eteenpäin vielä tänään! Limaakin tullut hieman tänään mutta tälläistä tällä kertaa

 

Toivotaan New, että supistukset on nyt NIITÄ. Silläkin uhalla että minä jään tänne yksinäni mahan kanssa

Tänään on tarkotus vetää kaikki ässät hihasta. Jonkun verran on suppaillut taas, sitä jomotusta vaan plaah. Jospa tulis niitä oikeitakin, eletään toivossa. Kohta sauna kuumaksi ja sitä ennen vähän liikuntaa

Lapset laitettu nukkumaan tavallista aikasemmin. Tää on niiiin pitkästyttävää aikaa : /

Sumppa83, jonka ajatukset kiertää samaa rataa

 

Mä todella toivon että nä olisi nyt niitäa, nyt 10 minuutin välein tullut tunnin ajan ja siis jotenkin tommosia jomottavia siis vaan hetken kunnes odotan että koska se alkaa taas, kivaaa! Mutta ei nä kyllä vielä mitään kipeitä ole eikä paikkoja avaavia, mut jos tä tästä?

 

Hitsin hitsit. Yöllä tuli pari kipeetä supistusta, sellasta polttavaa joka levis alhaalta ylös. Heräsin siihen, mutta jatkoin unia ajatellen,että kyllä ne jatkuu ja pahenee. Heräsin nyt kuuden maissa ilman mitään oloja :headwall:

Taas uusi pitkä päivä edessä, ei voi mitään. Oletan jotenkin, että yöllä vaan alkaa tapahtumaan. Olishan se jännä kokea päivällä käynnistynyt synnytys, mutta taitaa olla harvinaisempaa.

Tulepa New kertomaan miten on olon laita Ja muutkin, mikäli teitä täällä vielä on.

T Sumppa83 rv 40+2.

 

Eilen kävin pitkästä aikaa saunassakin mutta eipä siitäkään ollut mitään apua. Yhdessä osassa edelleen. En kyllä välttämäti tuota käynnistystä haluaisi. Kaksi aikasempaa lasta tullut ihan normaalisti itsestään.

40+5

 

Heippa pitkästä aikaa ja anteeksi jo valmiiksi niille jotka vielä tuskailevat mahansa kanssa!
Tulin meinaan ilmoittamaan että meille syntyi (rv 40+3) 6.9 klo 22.15 ihana pienen pieni tyttö 2905g,49cm. Raskausaikana mulla oli jos jonkinlaista vatsakipua jota jouduttiinkin moneen otteeseen tutkimaan ja koskaan ei syytä löytynyt mutta itse veikkaan nyt jälkeenpäin että todennäköisesti istukka ei sitten kuitenkaan ollut täysin normaalisti ollut pelannut kun neiti jäi niin pieneksi. Pieni koko oli toki eduksi mulle synnytyksessä, helpompi se on punnertaa ulos sellanen päälle 2kg nyytti kun lähemmäs 5kg mitä itse oon painanut syntyessä.. myös koko raskausaikani suurin stressinaihe, vauvan liikkeiden vähyys taisi vaan johtua myös siitä että neiti oli niin pikkuruinen että mahtui liikkumaan 'salaa' lisäksi mulla oli istukka edessä että se myös vaimensi liikkeiden tuntemista. Meidän neitokainen on edelleenkin suhteellisen rauhallinen että turhaan oon stressannut sillon masuaikana..no minkä sitä luonteelleen voi.
Meillä opetellaan vauva-arkeen tottumista, itseä yllätti suurestikin että miten rankkaa tämä äitiys kaikkinensa on..rankkaa ja ihanaa! Oon hoitanut 10 vuotiaasta lähtien toisten lapsia mutta mikään ei oo pystynyt valmentamaan tähän rooliin ja tilanteeseen. Nyt tämä pieni huutava olento onkin mun vastuulla täysin ja mun on osattava pieni hoitaa ja rauhoittaa. Se on haastavaa mutta samalla siitä myös kantaa ylpeyttä, niin, minä tosiaan olen tuon prinsessan ÄITI!
Imettäminenkin yllätti, en todellakaan ollut ajatellut miten kipeetä se alussa tekee ja myös että miten työlästä se on! Ei sillä ettenkö siitäkin tykkäisi, mielelläni mä lastani imetän. Tosin tällä hetkellä joudun varpaat kippurassa ja hampaat irvessä imettämään kun sain hankittua ihanan rintatulehduksen..ja voin kertoa että tekee KIPEÄÄ! Mutta mitäpä sitä ei lapsensa eteen kärsisi..

Että tällaista täältä suunnalta Kovasti TSEMPPIÄ masuaan vielä hautoville ja ONNEA meille jo pienokaisista nauttiville!



Turcanen kipeine tisseineen ja ihana pieni tytön tyllerö 3vk 3pv ..

 

ei sitä vaan ehi käydä täälä kirjotteleen.

Ollaan oltu "pikkuveljen" kans kotona nyt reipas kaks vuorokautta, unta en ole pahemmin saanut edes yöllä koska mulle iski synnärillä kauhia flunssa ja heti kun menen makuulle alkaa aivan kauhia yskiminen, poika on todella paljon tällä hetkellä tissillä, tilaa tieten lisää ja lisää ja lisää...

väsy on siis aika armoton tällähetkellä, meillä on kotona 5v ja vajaa 3 vuotias, ja kun tulin kotiin niin viisvuotias oli vaan ilonen ja ihana... mutta tämä pienempi uhmapussi järjesti melkoisen shown kun tulin kotiin, se oli verisesti loukkaantunu kun olin ollu sairaalassa, se mullisteli äitille oikein olan takaa, sehän särki äidin sydämmen. hormoonit pitää tunteet täsä muutenki herkässä niin se tuntu niin pahalta kun oma pieni tyttö oli niin vihanen äitille. Sitte juteltiin ja se kerto että ei ollu löytäny äitiä mistään että äiti oli menny hukkaan. sitte oon halinu ja huomioinu sitä oikein kovasti ja höpöttäny että äiti ei enää mee mihinkään. niin kappas tänään on tyttö ollu oma ihana itsensä, toki luonnetta löytyy silti.

jalat on ihan järkyttävän turvoksissa, sehän on ihan normaalia että maidon nousun myötä jalat menee pariksi päiväksi pölkyiksi (mulla ainaki)

 

Meidän poika syntyi perjantaina 28.9. klo 10.26!
Mitoiltaan nuori mies oli seuraavanlainen: Paino 4355g, pituus 54cm ja hattu 38cm. Isän näköinen enimmäkseen, mutta jotain meidänkin suvun piirteitä on nähtävissä. Erittäin rauhallinen ja tarkkaavaisesti maailmaa tutkiva tyyppi hän näyttää näin muutaman päivän kokemusten perusteella olevan.

Tänään kotiuduttiin. Maito ei ole vielä noussut, mutta olen antanut 20ml lisämaitoa joka syötöllä, jolla poika on pysynyt tyytyväisenä. Tissikin kelpaa kyllä, sitä tuntuu olevan mukava imeskellä ihan huvikseenkin! Eiköhän tuo maidonnousu ensi yönä tapahdu, nyt ainakin lievää kireyttä tisseissä havaittavissa.

Sitten synnytyskertomuksen pariin:

Supistuksia oli siis torstaina aamusta alkaen noin vartin välein, silloin kun viitsin kelloa vilkuilla. Aika mietoja olivat, enkä missään vaihessa oikeastaan kuvitellut, että ne mihinkään johtavat, kun kipeämpiäkin on ollut ja useammin.
Supistelu loppuikin iltaa myöten, mutta uni ei tullut. Siirryin sängystä olkkariin lueskelemaan ja tappamaan aikaa nukkumattia odotellessa.

Puoli viiden paikkeilla olin juuri ajatellut mennä nukkumaan, kun mahassa poksahti. Meni varmaan puoli minuuttia, ennenkuin tajusin, että poksaus tuli sikiökalvojen puhkeamisesta. Varovasti kampesin itseni sohvalta ja samantien vettä alkoikin sitten valua. Huikkasin miehelle sänkyyn tapahtuneen, ja menin vessaan "tukkimaan vuotoa". Vedet tulivat ihan maltilliseti, vaikka paljon tulikin, ja siksi uskasinkin olla jaloillani.

Soitto Jorviin, josta todettiin, että tule nyt sitten näytille, jos ei ole kerran kiinnittynyt, mutta varmaan pääset vielä kotiin. Jorvissa oltiin viiden jälkeen, jolloin supistelukin alkoi. 2cm oli kohdunsuu auki, mutta ekan tunnin ajan supistukset olivat tosi rajuja ja pitkiä, kun makailin siinä käyrävehkeessä. Eivät lähettäneet enää kotiin, mutta jouduimme odottelemaan osaston olohuoneessa, koska saleissa oli ruuhkaa. Siinä supistukset lyhenivät ja oli helpompi olla, pystyin jopa rentoutumaan niiden välillä.
Salin vapauduttua ja sinne kävellessäni supistukset taas voimistuivat, ja tajusin tässä vaiheessa, että nyt on syytä pyytää se epiduraali, koska kätilö ei näyttänyt lukeneen papereistani sitä, että on sovittu sen laittamisesta heti. Anestesialääkäri olikin sopivasti osastolla, ja laittoi yhdistelmäpuudutuksen, eli ensin spinaalin, jakatetrin epiduraalia varten.
Jännitti ja pelotti ihan kauheasti tuo puuduttelu. Ja tietenkin piikkikammoiselle tippa meni ensin väärin - ehti tiputtaa paukaman käteen, vaikka sanoin heti, että nyt se ei ole oikein.
Siinä kätilöillä vaihtui vuoro, ja lopun synnytyksen hoitanut kätilö olikin oikein hyvä! Samoin kätilöopiskelija, jonka mukanaolosta ei kyselty mitään, mutta koska oli hyvänoloinen, en käynyt kyseenalaistamaan asiaa. Opiskelija hoitikin synnytyksen ohjattuna melkein kokonaan.
Epiduraali ja spinaalihommaakin piti pistellä useampaan kertaan ennenkuin onnistui, mutta yllätyksekseni se ei ollut yhtään niin kauheaa kuin olin kuvitellut, eikä juurikaan tuntunut miltään. Sen jälkeen olikin ihan taivaallinen olo! Hullua on ollut lähes luomuna synnyttää edelliset, kun homma voi hoitua noinkin helposti! Oksitosiini laitettiin tippumaan, koska puudutteet vähentävät supistelua. Tätä kivutonta ihanuutta kesti tunnin ajan, kunnes supparit muuttuivat taas kipeiksi klo 9:n paikkeilla. 5 yli sain sitten epiduraalin, joka vei aluksi pahimman terän supistelulta, mutta hyvin vähän sitäkään.

Alkoi olla melko tuskaista olla, enkä usko että paikalla olleista kukaan tajusi, että oltiin jo aika pitkällä. Itselleni tuli joku kauhutila, ja yritin salata sitä, että vauva syntyy ihan juuri. Kätilö onneksi tajusi tilanteen jonkin ajan kuluttua. En pystynyt aloittamaan ponnistamista ja olin muutenkin ihan solmussa niin, että tutkiakin piti väkisin. Kätilö ja opiskelija roikkuivat polvissani, ja laittoivat väkisin pudendaalipuudutuksen - ihan hyvä etteivät edes kysyneet - huomasivat, että en olisi pystynyt asiasta mitään järjellistä päättämään. Puudutuksen myötä tuli ponnistamisen tarve, mutta en edelleenkään halunnut saada vauvaa syntymään. Aiemmin ilman puudutteita olen halunnut hoitaa tuon vaiheen niin nopeasti kuin suinkin!

Kätilö oli kärsivällinen, ja antoi vauvan syntyä hitaasti. Ponnistusvaihe kesti noin 25 minuuttia, ja sitten vauva oli ulkona. Välillä jumitettiin nenän kohdalla neljän supistuksen ajan. Nenä olikin syntyessä hiukan lysyssä...

Reippaasti alkoi heti imemään ja katseli jo varmaan puolen tunnin kuluttua viisaannäköisenä meitä.

Kokonaisuutena synnytys meni hyvin, ja koin tulleeni kuulluksi ja ymmärretyksi. Vauvalla on kaikki hyvin, ja tässä harjoitellaan tätä hoitamista pitkästä aikaa!

 

Kuukausi vaihtuu ja yhdessä kasas viel. En olisi kyllä uskonut että näin pitkälle menee. On kumminkin 3 synnytys jo aikasemmat tulleet 39+6 ja 40+3
Pelottaa että on kohta niin iso että vaikea saada ulos

 

Onnea taas vauvansa saaneille...olikos ainakin villaruusu ja kumiankka jo synnyttänyt

Ja tsemppiä ja jaksamista smurffiina, new, ja sumppa!! Kyllä te ihan pian pääsette nyytin hakuun! Olikos vielä muita odottajia??

Etna: Meilläkin kohta 3vuotias neiti ja kyllä on pientä uhmaa havaittavissa! Huh, on päiviä että mikään ei suju ja joka asiassa saa olla vääntämässä. Välillä sitten kaikki sujuu mukavasti...

Vauva on huomenna illalla sitten viikon vanha Toinen on niin ihana ja voisin vaan tuijotella sitä päivät pitkät...<3

 

Nopeasti vaan tulen moikkailee, tässä kun makaan sängyllä poika rinnalla tuhisten
Eli ke-to välisenä yönä heräsin siihen kun lapsivedet levahti sänkyyn klo 1:45, supistukset alkoi ja tosi tiheästi. Klinikalle kirjauduttiin klo 3:35, käyrille ja kätilö toteaa että olen auki 7 cm! Äkkiä synnytyssaliin, en ehdi edes vaihtaa vaatteita. Lopuksi 13 min ponnistusvaiheen jälkeen poika 3690g ja 51cm syntyy 4:53. En halunnut mitään kivunlievitystä, ilokaasua kokeilin pari minuuttia mutta tuli oksennus enkä sit halunnut sitäkään enää. Annoin kätilön laittaa paikallispuudutuksen ponnistaessa kun rupes olemaan kiire saada poika pihalle ennen kun olisivat tehneet viillon.

Jaas, taitaa olla taas ruoka aika, palaillaan!

 

Meille syntyi pikkujätti 24.9 klo:21:10 Poika painoi 4690g, oli 52,5cm pitkä ja päänympärys 38cm.

Menin maanataina sovitusti yliaikaskontrolliin jossa tarkoitus käynnistää synnytys. Viikkoja siis 41+6. Edellisenä päivänä oli alkanut tulemaan tosi vetistä valkovuotoa ja vähän jo mietin oisko kyseessä sittenkin lapsivesi. Kun samalla tavalla holahti tutkimuspöydälle lääkärin ultratessa ottivat myös lapsivesitestin joka antoi aihettä epäillä kalvoihin tulleen reijän jonnekkin ylös. Supistuksia ei tullut ja päätettiin alottaa cytoteceillä. Käyrillä maatessa harjoitussupistuksen aikana meni sitten lapsivedet kokonaan ja siitä alkoikin omat supparit ennen kuin kerkesin cytotecin napata.

Omat supparit loppu kuitenkin yhden maissa kokonaan. Koska lapsivesi oli keltarusehtavaa ja tieto siitä milloin sitä oli alkanut tulemaan hieman epäselvä, sain antibioottia suoneen. Labroista oli tullut tulokset, joiden mukaan veren hyytymistekiät oli alakanttiin ja jos laskee vielä en voisi saada selkäydinpuudutuksia. Niinoä ei jääty odottelemaan josko omat supparit tuliski takaisin vaan nappasin tabletin ja tarkistin vielä että voinhan vielä saada sen epiduraalin Eikä suotta, noin 15min lääkkeen oton jälkeen alkoi armottomat supistukset, onneksi osasin jo varautua ettei kivuttomia hetkiä lääkkeen jälkeen tulee ollenkaan ja supistuksen huiputkin tulivat noin parin minuutin välein. Pääsinkin nopsaa saliin ja hengittelin ilokaasua, joka auttoi kivasti unohtamaan kivun epiduraalia odotellessa. About puoli 4 iltapäivällä anestesialääkäri vihdoin saapui ja pian tulikin helpotus. Tosi pian aloin kuitenkin tuntemaan voimistuvaa paineen tunnetta kohdunsuulla, joka yltyi todella ahdistavaksi kivuksi johon ei tehonneet mitkään dropit, kätilö päätti katetroida siinä toivossa että siitä olisi apua. Sen jälkeen avauduinkin viimoiset viisi senttiä vajaassa parissa tunnissa paineen tunteen koventuessa. Ponnistusvaihe meni täysin normaalisti, kunnes pää oli saatu ulos. Raasu oli hartioista kiinni. Kaksi kätilöä repi kaikin voimin poikaa ulos dramaattisin elkein, otteet lipsuen ja huutaen. Tuntui kauhea muljahdus ja poika oli ulkona saaden heti alkuun ihmetyksekseni jo 9 apgar-pistettä. Tässä vaiheessa kätilöt päivitteli miten voi vauva ollakkin niin iso ja halusivat käyttää puntarilla ennen kuin sain pojan rinnalle. Poika oli ihan mustelmilla ja aika karun näköinen kaveri. Tuo koko myös selittää sen kovan paineentunteen jota avautumisvaiheessa tunsin ja tietysti sen jumiin jäämisen hartioista. Hieman epäilivät solisluun ottaneen osumaa ja lääkäri haki pojan tarkitukseen. Kaikki kuitenkin ihan ok, mutta poika sai kipulääkettä mustelmien takia. Samalla aloitettiin sokeriseuranta, jossa ei kertaakaan tullut lopulta muita kuin hyviä arvoja.
Ihme ja kumma minä en saanut tälläkään kertaa tikin tikkiä alapäähän ja olo oli heti virkeä ja hyvä, vaikka kuumetta olikin melkein 39 astetta. Parin tunnin odottelun jälkeen pääsinkin pojan kanssa osastolle ja seuraavana päivänä saatiin perhehuone. Ruokahalu on poitsulla kyllä hurja, ja tissillä vois asua monta tuntia kerrallaan..

Voimia kaikille vielä kasassa oleville ja tsemppiä synnytykseen!

Menhit ja Touho 1vko :heart:

*muoks* päivämäärä korjattu Biban vihjeestä ;D

 

Onnea kaikille vauvautuneille!! Ihan viimeisiä varmasti viedään jo ja kohta on kaikilla söpöliineillä vauvat kainalossa :heart:

Menhit: Onnea pikkuisesta. Tarkoitit varmaan 24.9? Ei heinäkuuta kuitenkaan Meidän vauvat syntyny siis samana päivänä
Tulkaahan sitten tuonne vauvat osioon höpöttelemään arjesta

 

1.10 klo 18.58 syntyi poika 52cm 4280g

Synnytys oli helppo. Synnärille saavuin noin 16.00. Käyril oltiin hetki. 5cm olin jo auki kun saliin pääsin. Kohdunkaulanpuudutetta kokeiltiin ei auttanut. 7cm kohtaalla sain spinaalin joka auttoi ja avauduin todella nopeasi ja en kipua tuntenut enää yhtään. Työnsin 5 kertaa ja poika oli maailmassa. Eilen kotiuduttiin non viiden aikaan. Nyt nautitaan vauvasta

Synnytys oli ihana ja rauhallinen. Ihana muisto jäi kaksi aikasempaa synnytystä varsinkin keskimmäinen jätti pelon mutta nyt haihtui

 

Täällä syntyi sunnuntai aamulla tyttö, eli supistukset olivat niitä. Sairaalaan kun päästiin olin 8 cm auki ja siitä heti 10 cm auki, mutta yllätysperätilan takia sektioon päädyttiin. Vauva 51 cm ja painoa 3900 g tuhisija viityy rinnalla paljon!

 

Hei vielä kerran!

Meidänkin möttiäinen on nyt nähnyt päivänvalon. Poika syntyi 29.9.2012 klo.7.26 melkein viikko lasketun ajan jälkeen ja kooltaankin oli sen mukainen. Painoa huikeat 4666g ja pituuttakin 54cm. Meni nuo pienimmät vaatteet nyt sitten suoraan kierrätykseen=). Oltu pari päivää vasta kotona, kun kotiuduttiin 4.10. Kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Synnytys kertomusta lyhyesti...oli niin vauhdikasta menoa, että itelle jäi vähän sellanen olo ettei ihan pysynyt perässä koko touhussa eikä tajunnutkaan tilannetta. Heräsin lauantai-aamuyöstä (29.9) puoli kolmelta vessaan. Istuskelin ja luulin, että nyt taisi mennä muutakin kuin pissat pönttöön (ei kuitenkaan ollut lapsivedet, vaikka niin oletin). Jäin kuulostelemaan olotilaa ja niinhän ne supistukset alkoivat lisääntyä tihenevällä tahdilla. Puolineljän aikaan ne tulivat jo säännöllisinä 3-5minuutin välein ja aina vain kovempina. Miehelle tuli kiire hakea mummo lapsenvahdiksi. Laittelin odotellessani kassin valmiiksi ja kävin suihkussa. Välillä puuskuttelin supistuksia ohi. Puoli kuuden maissa oltiin synnytyssalissa ja kätilö teki sisätutkimuksen. Olin melkein auki jo siinä vaiheessa. Ei osannut sanoa, että kuinka paljon, koska kalvot pullottivat niin ulkona kuin vain voivat olla. Eivät siis olleet puhjenneet vielä. Oli kaksi vaihtoehtoa, joko puhkaista kalvot heti ja alkaa ponnistaa tai odottaa että puhkeavat spontaanisti. Minut laitettiin käyrille ja nousin sängystä heijaamaan itseäni. Enää ei voinut saada mitään puudutteita, koska olin niin pitkällä. Ilokaasun ja lämpimän geelipussin avulla selvisin jonkin aikaa, kunnes alkoi supistukset olla niin kipeitä ja aloin väsyä seisomiseen. Nousin takaisin sängylle. Kätilön vuorokin taisi siinä välissä vaihtua ja tämä uusi kätilö teki sisätutkimuksen. Ei ehtinyt sormiaan sisälle laittaa kun lapsivedet hulahtivat pöydälle. Ja ponnistaminen alkoi heti miten. Kipu oli valtava ilman puudutteita. Huusin ja välillä taisin jo sanoa etten pysty. Kätilökin ärähti että älä potki minua pois. 11 minuuttia tuskaa ja suloinen iso pieni mies oli maailmassa. Poika huusi ja kaikki vaikutti normaalilta...hänet nostettiin rinnanpäälle lämmittelemään. Ihmeteltiin siinä nyyttiä, kun kätilö touhusi jalkovälissä. Jostain pulppusi verta ja ihan kunnolla. Tunsin sen itsekin, vaikka olin ihan turtana. Kätilö alkoi jo häätäntyä että mistä tämä vuoto tulee...viimein löytyi syy, joku verisuoni oli revennyt. Luulin, että ponnistusvaiheen jälkeen kivut olisivat siinä mutta ehhei...se puudutussuihke kirveli ja se ompeleiden laitto oli jotain karmeaa. Kun minut oli kursittu kasaan, alkoi huoli vauvasta. Ei suostunut imemään rintaa, valitti vain. Kätilö katsoi parhaaksi viedä pojan tarkastettavaksi lastenlääkärille. Seuraavan kerran näimme pienen poikamme teholla, johon minut kärrättiin sängyllä, happiviiksiin yms.laitteisiin kytkettynä.:'(. Vauva vietiin teholle siis infektioepäilyn ja hengitysvaikeuksien takia. Pääsi vierihoitoon vasta tiistaina ja kotiin päästiin torstaina kun antibioottikuuri oli loppunut.

Lauantain olin ihan voimaton. Pää ja jalat eivät pitäneet pystyssä. Ja edelleen, vaikka synnytyksestä on viikko, olo on voimaton ja väsynyt. Koko synnytys ja kaikki muu tapahtui niin nopeasti, ettei oikein ehtinyt tajuta mitä tapahtui. Synnytyksen kokonaiskesto oli jotain neljä tuntia. Mietittiin jo miehen kanssa entä jos olisi lähdetty myöhemmin tai jos lapsivesi olisi mennyt kotona, niin sairaalaan ei olisi ehditty. Nyt niitä asioita miettii, kun on aikaa...

Nyt kaikki on kuitenkin onnellisesti ohi ja täällä harjoitellaan nyt arkea kolmen lapsen kanssa...kaikki on hyvin ja olemme onnellisia näistä lapsistamme!:heart:

emäntä82 ja möttiäinen 1vkoa

 

Heips!

Mua niin hävettää kun en ikinä jaksa kirjautua sisälle kommentoimaan juttuja taikka kertomaan kuulumisia.. fb:ssä pyörin senkin edestä

Onnea kaikille vauvautuneille <3

Meidänkin pallero päätti vihdoin saapua maailmaan rv 41+5 eli poika syntyi 4.10 klo 22.27 painoa 3980g ja pituutta 53cm vauhdilla tuli, synnytyksen kesto oli n. 1,5h josta ponnistus 1min

 

Meille syntyi tyttö 3.10 klo 01.28. Mitoiltaan pikkuruinen typy oli 2765 ja 48 cm.

Synnytyskertomusta..
Tiistaiaamuna 2.10 kävin neuvolassa, oli 40+4 kasassa. Kerroin, että limaa on tullut ja muutamana yönä suppareita harvakseen. Varattiin aika perjantaille, jolloin soitettaisiin yliaikaiskontrolliin. Kolmen maissa mies lähti asiakaskäynnille, aloin tuntea vähän vatsakipua. Sanoin, että älä mee kauas, on vatta vähän kipeä. Kipua jatkui ja viiden maissa varoitin lapsenvahtia, että voipi olla yötä vasten lähtö edessä.

Kuudelta lähdettiin käymään tossuostoksilla prismassa. Supisteli 10 minuutin välein säännöllisesti ja aika kipeästi. Laitettiin lapset nukkumaan ja supistukset napakoituivat. 9 maissa tuli noin viiden minuutin välein suppareita, joita lievitti lämmin kauratyyny. 10 ltä lähettiin sairaalaan lapsenlikan saavuttua. Matkalla kuuma jyväpussi mahaa vasten ja penkinlämmitys täysillä. Supistuksiin sai jo keskittyä, tulivat 4 min välein ja olivat kipeitä. Matkalla mies pysähtyi ostamaan evästä ja lämmittämään pussin. Oli sanonut myyjälle, että eiköhän näillä eväillä yksi lapsi saada maailmaan. Oli myyjä ollut kun puusta päähän lyöty ja kovasti toivotellut onnea.

Sairaalaan saavuttiin klo 11, jolloin tehtiin sisätutkimus. 2-3 cm auki. Pääsin saliin, kiikkustuolissa istuin ja hengittelin ilokaasua, painelin mahaa jyväpussilla. Kätilö meni pyynnöstäni täyttämään ammetta. Ammeessa supistukset tiheni kahteen minuuttiin ja voimakin koveni. Keskityin rentoutumaan ja etsin hyviä asentoja, joissa ottaa supistus vastaan.

Tunnin lillumisen jälkeen siirryin takasin saliin. Alatutkimuksessa kätilö totesi kohdunsuun olevan 5-6 cm auki ja sanoi, että nyt voitaisiin soitella sitä spinaalia. Olin niin helpotunut, että itku pääsi. Samalla toistelin, näinkö vähällä mä pääsin tästä :O

Puoli yksi yöllä sain spinaalin, tuon autuaallisen piikin. Vei tykkänään kaikki kivut. 45 minuuttia kului, jolloin meni lapsivedet ja vauva laskeutui. Kätilö tuumasi, että ruvetaanpa sitten synnyttämään =) Hän haki jakkaran, jolla olin toivonut pääseväni ponnistamaan.

Klo 01.28 pikkuinen tyttö tuli maailmaan puolen minuutin ponnistusvaiheella Kivuton ponnistus, erittäin hieno kokemus.

Synnytyksestä jäi mahtavat muistot. Oli erittäin hallittu ja seesteinen olo koko ajan. Kipeää teki, mutta sitä osasi nyt paremmi lievittää ja henkinen valmistautuminen teki sen, että supistuksiin ja kipuun keskittyi paremmin. Olenkin oikein ylpeä itsestäni, että löysin voimani tähähän neljänteen synnytykseen. Samalla on haikea olo, tämä oli luultavasti viimeinen kertani. :'(

Osastolla olin 3 päivää, jotka sujuivat rauhallisissa merkeissä. Maito nousi kotiutumista edeltävänä yönä, oli turvallista lähteä kotiin kun kaikki reilassa.

Nyt tuolta huoneesta kuuluu äkinää, täytyy mennä. Kiitos kaikille palstalaisille myötäelämisestä raskaudea aikana! Tää on ollut huipputärkeä vertaistukipaikka itselleni

Heippa hei :wave: Sumppa83 rv 0 jäljellä kiittää jä postuu vauvantuoksuiseen arkeen. Tsemppiä vauvanhakuun ja hoitoon lopuillekin!

 

Olipa kiva lukea synnytyskertomuksia täältäkin! Sumppa83 kertomus ja sen loppusanat oli jotenkin ihanan tunnelmalliset! :heart:

 

Osaako joku kertoa mitä ei vielä:lle kuuluu?
LA on kuitenki ollu jo 7.9, eikä hänestä ole kuulunut mitään meidän yhteisellä palstallamme:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2089365-ensimmaista-lastaan-odottavat-yli-35v/