Syyskuun Söpöliinit 2012

täälä on ollu kyllä niin takkunen alku kun olla ja voi. tällä hetkellä mulla menee antibiootit kohtutulehdukseen...Ja koska olo on ollu kurjalla puolella niin maitoa ei minusta tule tarpeeksi ja näin kolmannen kohdalla saan opetella sitä pullolla ruokkimistaki.

toisaalta helpottavaa kun vauva osaa juoda myös pullosta, jos joutusinki sairaalaann niin vauvan kans pärjää muutki...

 

Hei

Vau, Täällä olikin tällainen pino!! Mekin tullaan mukaan. Poika on nyt tasan 4 viikkoa.
Kaikki on menny aika hyvin vauvan kanssa. Imettäminen oli alkuun hankalaa ja pohdin jo
lopettamista. Rintakumia ja pumppausta tuli kokeiltua, mutta aika oli näköjään paras
lääke janyt jo alkaa jotenkuten sujua.

Poju on aika rauhallinen ja tyytyväinen kun vaan on kuiva vaippa ja vatsa täynnä. Ja äitiys
alkaa tuntua ihanalta.

Tänään käytiin toistamiseen näyttämässä napaa neuvolassa, kun napatyngän irrottua napaan
jäi vielä sellanen ylimääränen uloke (ihan kuin "suolenpätkä"), johon laitettiin jotain laappista (?) ja katotaan et kuivahtaako se pois. Nyt kyl sanottiin et se saattaa jäädä siihen, kun on muuttunu ihon väri-
sekskin..

Etna, voimia kohtutulehduksen kanssa.

 

moi,
minilläkin tehtii napaan tuo "laappistuS" mikä ikinä sitten onkin, yleensä vuolaasti kaikesta kertova neuvolantäti ei alkanut siitä selittämään, enkä mä kysynyt, siitä olisi varmaan seurannut vartin esitelmä... 2vk neuvola kesti meillä 1,5 tuntia, en tiedä, onko se tavallista? No, huomenna on lääkärineuvola ja eri täti.
imetän tässä samalla, vähän hankala kirjoittaa, palaillaan :9)
väsynyt santra

 

Hei vaan,

minäkin olen täällä taustalla jo lueskellut, yritän jatkossa keretä kirjoittelemaankin.

Meillä oli tänään kolmas neuvola ja samalla minun jälkitarkastus. Vauva kasvaa hirmuista vauhtia nyt 7vkon iässä paino 5940g ja pituus 56,5cm (synt. 3725g, 50cm). 50 ja 56 senttiset vaatteet on jo laitettu pois, nyyh, ei pysynyt kauan ihan pienenä vauvana.

Täällä imetys sujuu hyvin ja maito riittää, mutta olen kärsinyt jo 4 rintatulehdusta, joista kahteen oon syönyt antibiootit, viimeiset loppuivat juuri sunnuntaina. Toivottavasti ei enää tulis uusia tulehduksia, olo niiden aikaan on aika karmea, kun kuume nousee liki 40 asteeseen.

Poika hymyili toissapäivänä ekan kerran tarkoituksellisesti, mutta muutaman kerran päivässä vasta hymyjään jakelee. vähän myös ääntelee ja yrittää "jutella" sekä kovasti käsillä ja jaloilla viuhtoo. Siitähän ne taidot lähtee kehittymään.

Nyt suuntaan nukkumaan, taas jo turhan pitkään tullut valvottua, kun vauva kuitenkin nukahti tähän syliin jo vajaa tunti sitten...

Teeu ja poika 7vko

 

BiBa onnittelu pikkuisesta

kirjoiteltiin lokakuisissa 09 käväsin siellä sivuilla ja näin että olit kirjautuneena niin löysin tämän sivun. välillä aina iskeytyy silmiin joku tuttu nimimerkki niin että onnea oikeen paljon jos viittit niin olisi kiva kuulla päivityksiä lokakuisissa meidänhän "pikkuset " täyttää tässä kuussa 3v

solmu & nika 3v niia 1v ja11kk ja niko 3.5kk

 

Hellurei!

Haasteellista tämä koneella oleminen nykään kun ainakun ajattelet meneväsi rauhassa hetkeksi aikaa koneen ääreen, niin jo alkaa kitinä
Täällä opetellaan kovasti vauva-arkea tyllerön kanssa ja nyt 6vk:n jälkeen alkaa hiljalleen tuntumaan että ollaan "elämässä kiinni". Kaikki on ollut niin uutta ja "ihmeellistä".. Itseä ainakin on suuresti yllättänyt koko tämä äitiys. On mulla kokemusta lastenhoidosta mutta ei mikään ole voinut valmentaa tähän äitiyden ihanaan mutta haastavaan rooliin. En tosiaankaan tiennyt miten kiinni sitä ollaan tuossa pienessä, ensinnäkin päivät ja yöt läpeensä tuntuu että en muuta ehdi tekemään kun imettämään ja voi että kuinka se tekikään alussa kipeetä ( en tiennyt tosiaankaan että imettäminen sattuu, tai että miten haastavaa ja hankalaa se alkuunsa on, ja että sen onnistumiseen vaikuttaa niin moni asia.) ja rintatulehduksen 2vkoa sitten sairastaneena voin kertoa että imettäminen oli sillon varsinkin kaikkea muuta kun ihanaa, hampaat irvessä itkun kanssa imetin ja miehen kommentti "anna pullosta se maito ja lopeta tuo jatkuva itkeminen", ja minähän itkin sitten vielä enemmän.. Lisäksi sen asian hyväksyminen että enää ei ole "minua" vaan me, minä+vauva, ja vauva on se joka sanelee paljolti sen että millon nukutaan, syönkö aamupalaa klo 9 vai klo 17 illalla jne. Oman roolin hyväksyminen ja siihen mukautuminen on vienyt aikansa ja se mikä itseä on hirvesti ahdistanut ( vaikka neuvolassa annettiinkin synninpäästö että se kuuluu asiaan ja on normaalia.. ) niin olen haaveillut koko ikäni äitinä olemisesta, luonut mielikuvia asiasta ja oikein odottamalla odottanut muiden lapsia hoitaessa "sitten kun itse olen äiti niin teen niin ja näin ja oon sellanen ja sellanen ja nautin kaikesta täydellisesti"-ajatuksia niin nytkun vihdoin sain oman nyytin syliini ja häntä hoitanut ja rakastanut sen 6vkoa niin miten paljon on ollut hetkiä että ei ookkaan tuntunut niin ihanalta ja auvoiselta. :/ Kaiken sen haaveilun jälkeen oonki ollut välillä että voiko tuon huutavan, tississä roikkujan, kaiken mun "oman ajan" vievän kakkakoneen palauttaa..ahdistavaa kun onkin niin negatiivinen olo välillä. Onko teillä muilla ollut vastaavaa? Kyllä mä siis rakastan tuota lastani ja pieni kulta on kaikki kaikessa enkä ikimaailmassa hänestä enää luopuisi mutta välillä kysyy voimia tämä kaikki "urakka".

No jospa tämä tästä, kauhean sekavaa tekstiä ja negatiivista. Vissiin osittain myös jatkuvan valvomisen takia tällänen olo nytten..

Neuvolakäynneistä: meillä on ollut yhteensä 3 neuvolakäyntiä näiden 6vk:n aikana, ensin viikon ikäisenä th kävi kotona, sitten 3vk:n ikäisenä th:llä käynti neuvolassa ja tänään th+lääkäri 6vk:n ikäisenä.

Imetyksestä: mulla sattui alussa imetys tosi pitkään, nyt alkanut hiljalleen tottumaan touhuun (sekä nännit että minä) edelleen joskus jos rinnat on liian täynnä niin sattuu hetken aikaa kun vauva on alkanut imeä. Mulla on kahteen otteeseen tarkistettu vauvan imetysotetta mutta se on ollut koko ajan hyvä ja normaali, ilmeisesti se on vaan tilanteesta vähän kiinni ja siitä että rinnat vielä totuttelee imetykseen ja jatkuvaan rasittamiseen. Itse oon myös huomannut että imetysasennolla on suuri merkitys siihen miltä imettäminen tuntuu. Etenkin jos imetän istualteen niin vauva pitää olla oikeassa asennossa sylissä, muuten tekee kipeää. Maaten imetettäessä taas jos on joku myhkyrä rinnan alla, peitto tai tyyny tai vaan vaikka paidan helma rullalla painamassa niin se aiheuttaa kiputuntemuksen. Itse olen saanut suuren avun imetystukilistan nettisivuilta, kannattaa käydä tutustumassa!

Tulipas tekstiä kun vihdoin sain rauhassa hetken istua koneella, nyt tyllerö kutsuu ja pitää rientää nukkumatin luoksekin. JAKSAMISIA SYYSMAMMAT syksyn pimeyteen ja sateeseen, toivotaan että kohtapuoliin tulis lunta että saatais vähän valoa tänne pimeyteen!


Turcanen ja pikkuinen tyllerö 6vk joka on kaikesta huolimatta IHANA:heart:

 

Turcanen on kuule varmaan jokaisen vauvan kohdalla jossain kohtaa tullu fiilis et voisko tän palauttaa. Varsinkin siinä vaiheessa ku väsyttää, vauva itkee, joku muu lapsista vaatii jotain ja kämppä on sekasin. Sillon tuntuu et mä en vaan enää jaksa!!! Ja kyllä, myös tämän vauvan kohdalla on tullut fiilis et saispa olla hetken ihan yksin, ilman vauvaa, ilman lapsia. Vaikka ikinä en yhestäkään lapsesta luopuis ni ei se vaan aina oo niin ihanaa ja auvoista tää elo niitten kanssa. Kaikesta huolimatta ihanaa vauva-arkea kaikille! On nää nuppuset niin pienen hetken vauvoja joten nautitaan!

Aksuliina ja poika 1kk ja muutama päivä päälle

 

voi vee!!! Kirjoitin piitkän tarinan ja se hävis johonkin !!!!

Ja vauva heräs...joku toinen kerta

 

Turcanen, nuo negatiivisetkin tunteet selkeesti kuuluu asiaan, koska minulla ainakin ekan kuukauden aikana oli niitäkin. Tosiaan kun ensimmäinen lapsi on kyseessä ni sitä ei ollut ollenkaan tietoinen mitä kaikkea se mukanaan tuokaan, meillä huudettiin 4-5päivää kellon ympäri vatsavaivoja, kunnes tilanne saatiin helpottamaan ja kun on yksin päivät yli viiteen asti niin siinä kyllä itkettiin sekä minä lapsi yhtä paljon. Alussa oli vielä paljon väsymystäkin kun ei ollut tähän rytmiin tottunut. Ihana mies huomasi itkuisuuteni ja alkoikin onneksi ottamaan enemmän hoitovastuuta iltaisin ja niin on jatkunut tähän päivään asti, vaikka nykyisin arki on jo valoisaa ja rakkaus lasta kohtaan kasvanut isoksi.

Myös kun täysimettää niin yllätys oli miten pitkään menee ennenkuin pääsen olemaan "minä" ja käymään itse edes hetkeksi muualla ilman vauvaa. Tähän mennessä olen kerran ollut postijonossa yksin, kun mies oli kaupassa tyttö turvakaukalossa mukana, toisella kerralla sain tytön päiväunille, mies jäi vahtimaan ja minä sain ihan itse käydä lähikaupassa Mutta päivääkään en vaihtaisi <3
Ja alun rankkuudesta huolimatta hetkeäkään en epäile ettenkö toista lasta tulevaisuudessa haluaisi.

Meillä hymyiltiin jo 4viikon iässä ja nykyisin päivittäin - toissapäivänä myös lääkärille vilautettiin hymyä. Kasvu on huimaa, pituutta on tullut syntymäpituuteen jo 7cm.. hui!

nyt ruokkimaan lasta!

wasabi ja typy kohta 6vk

 

No nyt jos jotain kirjoittais...

Täällä arki sujuu aika mukavasti kahden tyttösen kanssa. Vauva on vielä selvinnyt ilman masuvaivoja ja yötkin nukkuu vielä melko hyvin. 1-2kertaa herää syömään ja joskus tarvii vaippaa vaihtaa. Yhteen aikaan tyttö akkas aina öisin monta kertaa, mut nyt onneksi kakkaaminen on painottunut päiväsaikaan
Kohta tulee meidän neitikin kuukauden ikään! Hui kauhee kun tää aika vaan juoksee...Mies lähti tällä viikolla takas töihin

Maanantaina on sitten neuvola niin näkee kuinka tyttö on kasvanut. Vaatteet on mennyt ainakin 50cm pieneksi ja pääsääntöisesti 56 käytössä.

Tuossa tuo tyttö makoilee mun vieressä masullaan,,tyytyi tuohon asentoon tällä kertaa Nautitaan nyt kahdenkeskisestä ajasta kun esikoinen lähti miehen kanssa jäkispeliin ekaa kertaa

 

Helpottavaa kuulla että muillakin on samanlaisia ajatuksia välillä tästä vauva-arjesta..Sitäkun pyörittelee näitä ajatuksia pelkästään oman pään sisällä niin tulee vaan syyllinen olo omista fiiliksistä ja kun miehelle puhuu niin ei se samanlailla ymmärrä kun te toiset kanssasisaret vertaistuki se paras tuki!
Nyt on taas ihan eri olotila jo, kun tuota edellistä tekstiä kirjottaessa, huomaa heti mitä kunnon yöunet saa aikaseksi kun mieli on heti pirteempi ja elämä näyttää paaaljon valoisammalta! Meillä kun neitillä tahtoo olla päivä ja yö päälaellaan, päivällä nukkuu 5h tuntiakin putkeen ja yöllä sitten valvotaan ja ihmetelleen maailmaan ja sitten kitistään kun äiti ei ookkaan niin juttutuulella.. haastavaa tuon pienen neitosen kanssa on ollut se ettei hän viihdy vaunuissa eikä suostu käyttämään tuttia niin äiti ja tissi täytyy olla koko ajan "valmiustilassa" millon maitobaari täytyy taas aukaista. Ollaan just lähdössä miehen, neitin, koiran ja anopin kanssa laavulle paistaa vähän makkaraa kun vihdoin paistaa vähän aurinkokin kun koko viikon sadellu vaan vettä ja jouduttu kykkimään täällä sisällä. Jospa sitä piristys vähän ulkoillessa!

 

Turcanen, täällä sama homma. Vaunuissa ei viihdytä kovinkaan hyvin, tosin pikkuhiljaa paremmin ja paremmin sinnikkään harjoittelun tuloksena. Väsyneenä vaan kannattaa yrittää häntä vaunuihin laittaa ni on edes toivoa saada neiti pysymään siellä tyytyväisenä tai jopa nukahtamaan Virkeänä on turha yrittää lähteä edes lähikauppaan vaunuissa. Muuten ollaankin menty kantoliinalla koko tämä alkuaika, kun siinä neiti viihtyy vähän paremmin.

Myöskään tuttia ei meidän neitokainen suostu käyttämään, myöskin tätä ollaan treenattu ja treenattu. Viime aikoina olen kokonaan luovuttanut sen suhteen kun se ei kuitenkaan ole _välttämättömyys_ emmekä ole näiden viikkojen aikana edenneet tutinkäytössä mihinkään. Edelleen alkaa kakomaan kun tutin laittaa suuhun ja näyttää kuin oksentaisi.. tiedä sitten onko vain näyttelyä, mutta en mä ala ehdontahdoin pientä kiusaamaan. Varsinkin kun hän loukkaantuu ja suuttuu, jos ensimmäisen kakomisen jälkeen yritän uudelleen sitä tutti laittaa... välillä kun on tiheän imun kausi tai vaan suuri imemisen tarve esim. iltaisin rauhoittuakseen olisi hyvä, että välillä olisi tarjota muutakin imemistä kuin aina tissiä.

 

Juuri näin: Kun kaivoin tietsikan sohvan alta, niin tietysti alkoi öhinä ja silmät aukesivat... Eli samoja tuntemuksia jaetaan täälläkin - miten ei muistanutkaan kuinka kiinni sitä on vauvassa koko ajan. Kolme viikkoa täyttyi perjantaiaamuna.

Väsyttää ja välillä ärsyttää, kun koko elämä pyörii parin neliömetrin sisällä ja rytmittyy aina muista kuin omista tarpeista. Ulkoilemaan pitäisi ryhtyä, mutta itkuhälyttimen puute on sitä ehkäissyt. Tänään kävin semmoisen ostamassa sitten.
Joku ihan perushälytin piti ostaa, mutta sattui olemaan melkein samaan hintaan tarjouksessa tuo (Philips Avent 505), joka soittaa musiikkia, välittää puhetta ja kantomatkakin on pitempi, niin valitsin sitten semmoisen.
Eilen kävin itsekseni eläinkaupassa, kun vanhin kissamme on ryhtynyt pissailemaan vääriin paikkoihin vauvan tulon jälkeen ja hain semmoista hormonia, joka saattaisi auttaa. Noloja hetkiä koin mökkihöperöityneellä päälläni koitin muistaa kissalani nimen kanta-asiakaskorttia varten...
"Omaa aikaa" sain tänä aamuna mieltäni osoitettuani, sain sitten nukkua viisi tuntia ihan putkeen! Vaikka kyllä siltä omalta ajalta jotain hengenravintoakin kaipais. No, joka tapauksessa, mies oli ihan ihmeissään "kun ei ehtinyt kuin vauvaa hoitaa" - hei haloo - oon vissiin sille jonkun kerran sanonut, etten ehdi syödä enkä käydä vessassa enkä mitään muutakaan, kun on hiukan vaativa vauva! Kiva kun olen tullut tosissaan otetuksi tässäkin asiassa...

Vastikkeella mennään meillä edelleen, nyt on viimeisen viikon käytetty Nutrilon Peptiä, jonka aloittamisen jälkeen kitinät ovat kyllä vähentyneet. Tosin yhtä hyvin siihen on voinut vaikuttaa Cuplaton ja maitohappobakteeritkin. Ostettiin kuitenkin uusi pakkaus tuota vastiketta. Kalliimpaahan se on selvästi kuin muut, mutta ei viitsi alkaa kokeilemaan ja kuuntelemaan itkuja... Nyt muutaman päivän ajan tissikin on kelvannut aina jälkiruoaksi. Tosin kun sen nyt ääneen mainitsen, se varmasti loppuu siihen!
Kakan tulon kanssa on edelleen vaikeaa, mutta emme ole laksatiiveja kokeilleet vieläkään. Selkeästi rauhallisempia ovat kuitenkin vatsan toiminnan jälkeiset päivät, joten ehkä pitäisi. Tavara on kyllä tullessaan ihan normilöysää, mutta sitä vihreämpää, mitä useamman päivän se on tulematta.

Meillä 9-vuotias on selvästi harmissaan vauvan saamasta huomiosta. Eilen aamulla hän tuli heti kuultuaan, että ollaan vauvan kanssa hereillä vaatimaan pelaamaan Afrikantähteä, kun olin edellisiltana luvannut, että huomenna. Ovet paukkuen meni huoneeseensa ja huusi että tartten mäkin aikaa, kun sanoin, että nyt pitää vähän odottaa, että vauva syö ja käy uudestaan nukkumaan. Itseäkin ärsyttää, kun ei ehdi antaa aikaa, ja sitten kun toinen jankuttaa asioita, niin tulee kiukkuisesti vastattua, kun yrittää tehdä miljoonaa muuta asiaa samaan aikaan, tai on muuten vaan pinna kuin viulunkieli, kun on vähällä unella ja koko ajan pelkästään muiden tarpeita varten.

Mitään päivärytmiä meillä ei vielä ole. Unijaksot vaihtelevat 2-5:n tunnin välillä.

 

Huhhuh! Koitanpa minäkin keretä jotain kirjottelemaan...

Samoja tuntemuksia täälläkin kun muillakin tuntuu olevan : / Välillä on niin väsynyt olo jatkuvaan kitinään ja kiljumiseen, että tulee tunne, että tätäkö mä oikeesti halusin!? Meillä pojalla koliikki vaivaa ja huuto on välillä koko päivän kestävää lähestulkoon. Sillon tuntuu tosi rankalle, kun itsellä olo on kuin olis vaan vauvan jatke kaikkine maitosine tisseineni! Toisin sanoen, mitään muuta on turha yrittää tehdä kun pitää vauvaa sylissä! Vessassa käynnin ja syönnin ajan se vaan huutaa kun hinaaja

Kaiken lisäks mies särki jalkansa niin, että kepeillä könkkää seuraavat kolme viikkoo ainakin eli siitäkään ei oo juurikaan apuja vauvan hoitoon! Pikkusen meinaa välillä koitella jaksamista! Kaiken lisäks ristiäiset on kahen viikon päästä ja pitäis sinnekin jotain leipoo sun muuta!

Pientä apua meillä on saatu koliikkiin disflatyl-tipoista ja d-vitamiinit vaihdettiin maitohappoversioon. Lisäks pahimmat huutokonsertit on saatu aisoihin kapaloimalla poika peittoon ja kanniskelemalla sitä sit ympäri kämppää nukahtamiseen asti.

Kaikesta huolimatta päivääkään en vaihtais pois! Meneehän koliikki ohi ja pitäis ainakin jo jouluna olla rauhallisempaa sillä saralla Jaksamisia kaikille muillekin!

Koski ja poitsu kohta 5 viikkoo

 

Jaksamista kaikille mammoille väsymyksen ja kitinän keskellä..mutta onneksi on välillä niitä hyviäkin hetkiä ja pieni hymykin saa hyvälle tuulelle ja pakahtumaan rakkaudesta :heart:

Meillä vauva onneksi ollut hyväuninen eikä masuvaivojakaan kummemmin ole ollut. Mutta esikoisestakin ne alkoi vasta 2kk iässä...et saas nähdä!
Nyt alkaa hieman olemaan jotain rytmiäkin elämässä. Vauva nukkuu yleensä aamupäivästä ulkona pidemmät unet n.klo 10-14 (vaihdellen, ei aina noin pitkiä unia tai joskus pätkissä) Ja sitten valvoo pari tuntia ja illasta taas tunti pari unia. Sitten illalla rupeaa yöunille n.22 maissa.

Neuvolakin oli maanantaina ja hienosti on kasvanut rintamaidolla. Painoa nyt 4130g (synt.3520g) ja pituuttaa 51,5cm (48cm) Kyllä jo suurin osa 50cm vaatteista on laitettu pois..nyyh :'(

Kyllä vaan parhaimmat unet on tuolla ulkona! Siellä tosiaan nukkuu jopa 4h putkeen, mutta sisällä on katkonaisempaa. Aika hyvn tuo typy nukahtaa ihan itsekseen ja tutiakin oppinut syömään. Muutaman kerran olen käynyt nyt kuntosalilla ja tyttö on saanut pullosta mun pumppaamaa maitoa, on pullokin kelvannut onneksi!

Ristiäisiä pitäis nyt tosissaan rueta miettimään kun ei niihin ole enää kun pari viikkoo..en tykkää järjestää juhlia, mutta pidetään pienet juhlat kotona. Ei mitään "ylimääräisiä" vieraita kutsuta..

Päivät menee nopeesti ja tyttö tänään tasan kuukauden vanha! Voi mahoton...ihan haikeus iskee, kun tää on todennäköisesti meidän viimeinen lapsi..voih..

Mitäs muut on aatellu ehkäisyksi vai onko jo toiveissa uusi raskaus? Mä varmaan laitan sen hormonikierukan.onko kokemuksia??

 

Eilen oltiin neuvolassa, ja nuorimies oli tasan 5kg ja 56cm. Saatiin kuulla, että syötetään liikaa vauvaa. Vauva sai kyllä kovasti kehuja kehityksen puolesta. Nostaa hienosti vatsallaan ollen itseään, välillä jopa suorille käsille.
Nyt ruokamääriä on laskettu kuuteen desiin vastiketta päivässä, ja tissimaitoa alettiin tarjoilemaan ennen pulloruokintaa. Sen verran muutosta on, että vauva nukkuu enemmän. Eli joko sillä on hyvä olla, tai sitten energian puutetta...

Mahavaivat neuvolan mukaan saattavat johtua liiasta ruoasta. Jätettiin saman tien pois myös maitohappobakteerit ja Cuplaton, että nähdään mikä mistäkin johtuu. Tämä eka päivä uudella ruokasysteemillä on osoittanut, että ainakin pulauttaminen on vähentynyt. Kakka ei kulje sen paremmin, ja mahavaivat aiheuttavat kovia itkukohtauksia, kun aiemmin oli enimmäkseen kitinää, ja itkuunkin auttoi asennon vaihto, syli tms.

Taas on pakko kritisoida neuvolaa, kun tuosta pulloruokinnasta ei kukaan ole mitään ohjeita antanut - olen sitten syöttänyt niinkuin rintalastakin, eli "tarpeen mukaan". Nyt sitten olivat lähinnä kauhistuneita siitä. Kyllä tuli taas olo, että on huono äiti... :|
Onhan vastikepurkissa ollut ohjeellinen taulukko, mutta onhan lapsiakin kovin erilaisia, niin eipä tullut mieleen sitä orjallisesti noudattaa. Nyt sain sitten neuvolasta kaikenlaista lippulappua asiasta. Terkkari myös "epäili", että mahanportti on löystynyt liian ruokamäärän takia, ja siksi pulauttelu on lisääntynyt. Tosin hänellä ei ollut mitään lääketieteellistä faktaa sen tueksi, vaan arveli näin voivan tapahtuvan. "Kiva" jos olen aiheuttanut jonkun pysyvän vaivan vauvalle... :'(
Tuohon kakan kulkemattomuuteen saatiin ohjeeksi antaa mallasuutetta "vähän". En taida uskaltaa semmoista antaa, kun tuo annostuskin on tuommoinen arvausmetodilla tehtävä - seuraavaksi mokailen jotain sen kanssa.

Vaikka ihmisellä on viisi lasta, niin näköjään uutta opittavaa on roppakaupalla. Ja neuvola näköjään olettaa, että kaikki on hallussa, semmoinenkin, mistä ei ole aiempaa kokemusta (niinkuin pulloruokinta noin pienenä).
Neuvolassa tosin sijaiskierre vaan jatkuu jatkumistaan, joten miten siellä voisikaan tietysti olla mitään käsitystä siitä, mitä on kerrottu tai ei ole. Eilinenkin luuli että tämä on toinen lapseni... Toisaalta tekevät kyllä muistiinpanoja, joten ois suotavaa sijaisenkin perehtyä edes vähän ennen vastaanottoa!

Hormonikierukasta sen verran, että itse olen menossa sterilisaatioon, koska en huoli missään nimessä hormonikierukkaa enää! Kaksi niitä minulla on ollut, ja molemmilla kerroilla oli turhan usein alapäätulehduksia ja jälkimmäisen aikana olin keskivaikeasti masentunut. Masennus parani ihmeellisesti kun poistatin kierukan ja lopetin kahvinjuonnin. Ei ole tarvinnut sen jälkeen mitään lääkkeitä popsia, ja olen kolmatta vuotta terveen kirjoissa nyt, eikä yhtään tunnu siltä, että isotkaan vastoinkäymiset kaataisivat takaisin siihen alhoon. Alunperin burn-out vei masennukseen. Kierukoitten aikana olo oli ihan toisenlainen, elämä tuntui raskaalta. Keräsin murheita käsittelemättä niitä. Itsekin ihmettelen saattoiko kahvi ja hormonikierukka olla syyllisiä tuohon, mutta siltä vaikuttaa vahvasti.
Eihän ne hormonikierukat kaikille samanlaisia oireita aiheuta, olen todennut itseni hormoniherkäksi. En voi olla suosittelematta muille hormonikierukkaa, jos ei ole ollut ongelmia muun hormonaalisen ehkäisyn kanssa, sillä onhan se tosi helppo ja vaivaton ehkäisykeino.
Kun itsellä on lapsiluku jo täysi, ei tartte hirveesti miettiä vaikka sterilisatio onkin lopullinen ratkaisu. Lähetteet odottaa jo sairaalassa ajanvarausta n. kolmen kuukauden päähän.

Hypin muuten kohta seinille, kun tuo lapsi nukkuu "ihan liikaa". Nytkin on ihan syvässä unessa jo kolmatta tuntia putkeen. Luultavasti tää on ihan normaalia, ja muutos parempaan, mutta taas on tää oman mielen luoma "worst case -skenario" iskemässä...

 

Wasabi, hassua että meillä on saman "luontoiset" typykät Mä en oo kans sitten väkisellä yrittänytkään sitä tuttia opettaa vaikka se olisikin monessa tilanteessa pelastus kun yleensä se on sitten AINA pelkästään se tissi johon rauhoitutaan ja kun en aina ite tiedä millon kaveri on saanut masun täyteen niin monesti kun huutaa niin kauan että annan tissiä, tuleekin kaikki ylös ja kunnon oksennus eli ei ollut nälkäitkua vaan imutarve ja lohtutarve. Meilläkin harjoitellaan kovasti vaunuilua ja joitakin kertoja on jo pidempiä pätkiä vaunussa viihtynyt mutta pitää olla kans sikeässä unessa kun sinne laittaa, muuten alkaa huuto. No ehkä se tästä kunhan opetellaan vaan kärsivällisesti, voihan se olla että vanhemmiten viihtyy vaunuissa tuttisuussa

Kumiankka: en tiennyt että lasta voi syöttää liikaa!! Mulle sanottiin neuvolasta päinvastasta että lapsi osaa itse kyllä säädellä omat syömisensä, vauvat on viisaita, kunhan me osattas "lukea" heitä oikein että ei oo vaaraa ylensyöttämisen kanssa. ( Kysyin siitä itse huolissani kun meidän tyttö ei huoli tuttia ja tissiä kaivataan lähes aina kun itketään ja sitten on ollut monta kertaa se tilanne että on oksentanut sitten kunnon maitooksennukset kun onkin ollut vaan imutarve eikä nälkä..) suosittelen että otat yhteyttä tossa teidän "syömisongelmassa" johonkin imetystukiryhmään/tukihenkilöön, mä oon pelkästään nettisivuja lukemalla saanut jo paljon ohjeita ja vinkkejä mitkä auttanut omassa tilanteessa. Ainakin tuntuu että teidän neuvolassa ei tueta imetystä/syöttöjuttuja mitenkään jos kerran tollasia ohjeita ootte sieltä saanu! Ihan tyhjän päälle jättäneet teidät : / Älytöntä miten me saadaan niin erilaisia ohjeita ja neuvoja joka paikassa. Tuntuu että se on ihan paikkakuntakohtaista/työntekijän persoonasta kiinni että miten mihinkin asiaan ottaa kantaa yms..yritä tässä neuvojen ja ohjeiden viidakossa sitten onnistua äitinä.. Itse oon yrittänyt nyt luottaa eniten omaan maalaisjärkeen ja intuitioon, muuten hajoo pää pähkäillessä.

Mä oon kans ehtinyt jo murehtia meidän tytön nukkumisesta, tänään viimeksi valitin miehelle kun pikkunen ei oo muuta kun kävässyt hereillä, sen että vaippa vaihdettu ja ihan pikkusen ottanut tissihuikkaa ja heti nukahtanut tissille uudestaan. Tänään yritin väkisellä herätellä/pitää hereillä, tuloksetta. Vaipatkin ollut jotkut ihan melkein kuivia että huoli kasvoi että onko vaan väsähtänyt ettei jaksa enää edes syödä vai nukkuuko sen takia että on kova kasvupyrähdys meneillään..? Kasvu on kuitenkin ollut normaalia, syntymäpainosta on tullut 6vk:ssa kuitenkin melkein 2kg ja pituuttakin jo 5cm lisää.
Pitäs varmaan vaan olla tyytyväinen että on nukkuvainen vauva, mutta kun on muutenkin varustettu kovalla stressiluonteella+esikoisvauva kyseessä niin heti pitää huolestua että on jotain vikana. Tosin meidän neidin rytmi on pitkään ollut jo se että päivällä nukkuu enempi ja pidempiä pätkiä ja yöllä sitten kukutaan ja pällistellään maailmaa. Tuntuu vaan että nyt pienen unijaksot päivällä on pidentyneet ja tissilläkin viihtyy ihan pari minuuttia ja sitten nukahtaa taas. Onko mun maito sitten niin ravitsevaa että jaksaa/ tainnuttaa niin nopeasti että nukuttaa pidempään nykyään. AARGH kun pitää ressata!! Voimia kumiankka teidän ongelman kanssa, toivottavasti saadaan helpotusta tilanteisiimme!:hug:

Nii ja tosiaan, käy ihmees kurkkaamassa eri imetystukiryhmien nettisivuilla josko sieltä saisit apua/vinkkejä teijän syöttötilanteisiin. esim. Imetystukilistan kotisivut

 

Ei ole mahanportti löystynyt. Pulauttelu loppui, siis joko ruoka-annoksen pienenemisen tai Cuplatonin lopettamisen takia. Kakkavälissä on tehty uusi ennätys, joten eilen annettiin mallasuutetta. Kakka tuli pari tuntia antamisen jälkeen (vaan olisiko muutenkin tullut....), ja tänään huudettiin sitten kuuteen asti illalla piereskellen. Eli tilanne ei ainakaan parantunut.
Sain eilen totaaliraivarin miehelle, joka vetoaa aina siihen että "ei kelpaa kuin äidin syli" kun huutavaa lasta pitäisi pitää... Mentiin makkariin iltaa viettämään (lue: Etsimään sopivaa asentoa mssä ei satu). Nukuttiinkin pojan kanssa kahdestaan, kun mies ymmärsi ihme kyllä kasatuista nukkumavehkeistään ja vallatusta paikastaan tehdä johtopäätöksensä. Kun tuo edes pitäisi paikkansa, mutta kun kyse on katsekontaktista ja asennon vaihtamisesta, millä tuo rauhoittuu jos rauhoittuu - se siis siitä äititaiasta...

 

Pitkästä aikaa minäkin taustalta tulen höpisemään. Meidän poika syntyi tuossa syyskuun alussa, mutta ei tarvi lisätä listoille tarkemmin. Pientä masuvaivaa ollut tässä jonkun aikaa ja painonnousun hidastumisen takia ollaan osittain korvikkeella. Se oli kyllä todella paha takaisku, että oma maito ei pojalle riitä kasvamiseen. Joten korviketta sitten lisänä, tosin taitaa mennä jo suurin osa korviketta, yksinkertaisesti en vaan saa omaa maitoa riittävästi tuotettua. Ja mulle ois ollu tosi tärkeetä että poika sais kaikki vasta-aineet ja muut hyvät. Tätä olen itkenyt nyt useasti. Ja ARVATKAA kuinka paljon mua riipii ihmiset, jotka antaa pullosta korviketta vain siksi, että vauva nukkuisi paremmin??? Eli oman hyvän luonnollisen maidon sijaan omaan lapseen tungetaan ties mitä teollista paskaa, joka ei ole lähellekään äidinmaidon vertaista. Mua se ahdistaa suuresti, mutta mun lapselle se on elinehto, mun oma maito ei vaan riitä. Mutta toiset tekee sitä vapaaehtoisesti... En ymmärrä, voisiko joku selventää asiaa???

Pahoittelen avautumista, mutta meillä poika 2 kk kyllä nukkuu ihan äidinmaidollakin (pumpattua syö illalla pullosta niin näkee määriä) kunnon yöunia, jopa 8-10 tuntia nukuttu putkeen. Sitten päivälläkin usen tunnin päikkärit ja yhdet lyhyemmät. Joten mä en ymmärrä tuota korvikkeella nukutaan paremmin väitettä.

Sitten piereskelystä: Lasten erikoislääkäri sanoi, että siihen saattaa auttaa vain perinteiset keinot, eli masujumppa, hieronta, kunnon röyhtäytykset, jne, tai sitten ei auta. Toisilla vain sitä ilmaa kertyy sinne ja piereskely kiukuttaa vauvaa. Cuplatonit sun muut hän kyllä teilasi suoraan humpuukiksi. Korvikkeet usein lisäävät masuvaivaa, varsinkin kiinteyttää ulostemassaa, jolloin kakkaaminen vaikeutuu. Lehmänmaitopohjaiset korvikkeet siis tekevät näin lähes kaikille vauvoille.

Avautumista vielä: vauvan nukkuminen... Miten jotkut ajattelevat, että jos vauvaa herätellään usein päivällä ja yritetään valvottaa sitä, niin se nukkuisi yöllä paremmin?? Kun se tosiasia meillä ainakin on, että mitä paremmat päiväunet, sitä parempi yö.

Nukkumisesta vielä: Jotkut ihmettelevät miksi vauva on iltaisin ja öisin levoton ja ei nuku päivisinkään kunnolla. Noh, sitten ne sivulauseessa toteavat että me käytiin tossa kaupassa ja kummilla ja serkulla ja mummilla ja torilla ja kirpparilla ja vielä neuvolassakin. Jaah, ei kai mikään ihme että vauva menee sekaisin, kun se ei koskaan herää samasta paikasta mihin on käynyt nukkumaan. Ei voida mitenkään uskoa että rutiinit on vauvalle tärkeitä ja vauva on levollisempi kun sitä ei retuuteta joka paikkaan..

MIehistä... Miten joillain voi olla niin kusipäisiä miehiä? Vauvan hoito voi olla rankkaa ja mies ei ole mitenkään etuoikeutettu siihen, että saisi enemmän omaa aikaa äidin kustannuksella. Yhdessä se laps on tehty ja nainen on sitä saanut jo 9 kk kantaa ja kärsiä vielä synnytyksenkin. Miehen tulisi tehdä kaikkensa, jotta äidillä olisi hyvä ja turvallinen olla. Meillä ainakin mies hoitaa illat kun tulee töistä kotiin. Itse olen vain ruokapankkina ja siinä lähellä vain nauttimassa isän ja pojan yhteisestä hetkestä. Viikonloppuisin sitten isällä on enemmän hoitovastuuta, mutta en mitenkään itse katoa kuvioista vaan olen läsnä ja yhdessä oikeastaan teemme kaiken. Sitä se lapsi tarvitsee, rakastavat vanhemmat, jotka osaavat yhdessä tehdä pienelle parhaan mahdollisen kodin. Nih.

Anteeksi vielä tää avautuminen, mielipiteitä saa ja pitää olla. Nyt oli vaan tällainen aamu, ja kuitenkin ne 10 tunnin yöunet takana...

 

Meikäläinenkin pitkästä aikaa täällä.
Miehistä, mullakin oli ekan lapsen kanssa vapaa-ajat vauvaa hoitava mies, tai sitten aika kultaa muistot. Epäilisin, että vaikka mies on sama, niin tokan lapsen myötä se homma on kasvanut niin paljon, että sitten yhtäkkiä se kodin ja lasten hoito onkin äidin vastuulla. Tai sitten kaikki johtuu harmaasta pilvestä ylläni, jota myös babybluesiksi kutsutaan. Keskivaikea onneksi, ainakin vielä, ja sellaisena se saa luvan pysyäkin. Viime kerralla tästä suosta noustiin puolessa vuodessa, toivottavasti nytkin. Ongelma on vaan se, että viimeksi sain hyvin keskusteluapua ja nyt jotenkin pelkään myöntää paha olo ääneen. Sitä vaan yrittää esittää neuvolassa parempaa kuin oikeasti on. Eikä läheisiäkään haluaisi huolestuttaa. Eikä tässä vielä ole aihettakaan huolestua.
Yöt meillä nukutaan vaihtelevasti, tai yleensä jompi kumpi lapsista huutelee tunnin tai parin välein.
Masuvaivaa on, siihen auttaa jonkinverran hoitopöydällä masullaan olo, tulee aikamoisia pöräyksiä.
Jälkitarkastus oli, valittelin siellä kuivia limakalvoja ja suosittelivat estrogeenivalmisteita suoraan emättimeen. Onkos joku käyttänyt sellaisia?
hyvää yötä kaikille, pitänee ottaa tuo natiainen syliin.

 

Huomenta!

Jospa sitä itsekin kirjottaisi tänne vihdoinkin jotain. Monta kertaa pitänyt, mutta aina se on jäänyt. Neitokainen täällä reilu 5 vk ja kasvu on hurjaa! Paino tasan 5 vk iässä vajaa 4900g, syntymäpaino 4kg ja pituuttaki tullu 6cm, nyt siis 58. Neiti on jäntevä ja seurallinen, juttelee jo jonkinverran, hymyilee ja on tosi tarkkaavainen. Vauvakuume yrittää tulla päälle, tuntuu että se ihan pieni vauva on jo vähän isompi. Joku kysyikin ehkäisystä, me ei siihen ryhdytä, seuraava saa tulla heti kun on tullakseen

Mä annan lapselleni korviketta iltaisin, muuten en saa lastani nukkumaan yöunille. Viimeyönä meni siltikin kolmeen, ennen kuin ähinä loppui. Molemmat rinnat tyhjennettiin vielä 130ml korvikeannoksen jälkeen. Päivällä oma maito riittää hyvin ja iltasinki oon lapsen antanu roikkua rinnalla, jotta oma tuotanto lisääntyisi. Kokolle pakko kuitata tuon jäätävän avautumisen jälkeen, et mulle on kerrottu maidontulon olevan omasta asenteesta ja viitsimisestä kiinni. En kyllä silti allekirjoita tuota, vaan uskon, että perimäkin vaikuttaa siihen kaikkien muiden syiden lisäksi.

Miesten osallistuminen vauvanhoitoon... Mä ajattelen, ettei mieheni tarvitse hoitaa, koska käy kuitenkin raskaassa työssä ja huonoilla yöunilla ja tuo leivän meidänpöytään. Me neitokaisen kanssa saadaan nukkua niin pitkään ku halutaan. Neidillä riittää unta yleensä kolmeen asti, toki välillä syö. Itse siis herään kun jaksan. Toki mieheni lastaan hoitaa, pärjää hänen kanssaan paremmin ku koskaan uskalsin toivoakaan. Meille on annettu kiltti vauva, joskus kakan tuloa pitää itkeä, mutta pääsääntöisesti on tyytyväinen ja viihtyy pitkiäkin aikoja itsekseen. toki tilanne olisi eri, jos lapsi huutais tai olis muuten hankala päivisin.

Itse olen nyt nukkunut tosi huonosti, kun vauva vihdoin nukahti, ei itselle enää uni tullut... Onneksi näin käy harvoin .. Mutta ottaisin vinkkejä vastaan, miten saisin vauvan nukahtamaan yöunille aikaisemmin. Viime yö meni näin: ilta 9 - 10 molemmista rinnoista maitoa, nukkui koiran unta 22.15-22.50, seurusteli puolisen tuntia ja nukkui puolisen tuntia. Puolen yön aikaan sai lisämaitoa 130ml, sen jälkeen isot kakat. Ja siitä rinnalle n. 00.15 Ja nukahti puoli 1. 20 min nukku ja taas halusi rinnalle (tutti ei enää kelvannut). Syönnin jälkeen vielä ähelsi ja pyöriskeli kolmeen asti. Itse en pystynyt nukkumaan, kun toinen ähelsi niin paljon. Mies onneksi pystyi nukkumaan. Tällaista melki joka yö, joskus saa vielä päälle rintaraivareita..

Santralle ja kaikille muillekin väsyneille tsempit!

T. Villaruusu ja pitkänhuiskea pikkuplikka.

 

Moikka!

Koitan kans saada täs nyt jotain pikaseen kirjotettuu vauva sylissä, just tultiin vaipanvaihdosta ja sit oli hyvä ilmesest taas kakkia, joten vaippaakin täytyy pian taas lähtee vaihteleen =)

Kokon viesti oli melkosen provosoiva ja mietin vaan et jos se ei saanu tätä palstaa eloon, niin saako mikään Toivottavasti nyt kuitenkin täs jaksettas kirjotella kuulumisia! Sen verran tosta vauvan levottomuudesta kuitenkin kommentoin, et ei todellakaan tarkoita sitä et vauva ois levoton vaan sillon jos sen kanssa juoksee joka paikassa. Edellinen vauva oli äärimmäisen levoton, vaikka ja juurikin sen takia, ei koskaa oikeestaan misään käyty saatika juostu monessa paikkaa.

No nyt vauva rupee hermostuun et lyhkäsekshän tää taas jäi.. Sen verran Villaruusulle, et apua en osaa sanoo, mut mulla esikoinen oli ihan samanlainen, saatto kans kukkua kolmeen neljään. Oli tosi aikasin jos sai puolilta öin nukkuun. Muuta en osaa sanoa, kun et onneks oli esikoinen ja aamusin tosiaan vois sit nukkua hänen kanssa =)

kaarja ja neiti reilu 2kk

 

Onpa hiljaiseksi tosiaan foorumi muuttunut.

Meillä mies on onneksi myös ihana ja iltaisin ja viikonloppuisin ottaa suuren hoitovastuun neitokaisesta. Viime sunnuntaina illalla mielissäni naureskelinkin, etten yhtään vaippaa vaihtanut koko päivän aikana

Käyttekö jossain perhekahvilassa tai mistä olette saaneet mammakavereita?
Itselläni ei ole oikeastaan yhtään lähipiirissä kaveria, jolla olisi vauva tai pienempiä lapsia. Joko sitten isompia lapsia tai vielä lapsettomia. En vielä kaipaile seuraa, mutta lähinnä sitten myöhempää ajankohtaa mietin, että kun haluaa alkaa enemmän liikkumaan vauvan kanssa ja etsiä lapselle kavereita jne. niin mistä kannattaisi aloittaa?

 

Tervehdys. Mekin tahdottaisiin vielä mukaan, hiukan myöhässä toki. Mutta parempi myöhään kuin ei
Milloinkaan. eli tyttö syntyi 41+6 viikoilla ja päivä oli 21.9.

Nyt pääsee lukemaan kohtalotovereista. Ja jakamaan kokemuksia.

 

Moikka! Laiskan vatsan saa toimimaan luumusoseella. Meillä on jo pari teelusikallista auttanut. Kannattaa antaa heti aamusta, jos vauvalle tulee masuvaivoja. Neuvolasta "annettiin lupa " luumulle jo kun tyttö oli n. 5vk vanha.

rauha räppääjä + neiti nro.5 2,5kk:heart: