Syyskuun Söpöliinit 2012

moikka kaikki!
aattelin mäkin kertoilla että hengissä ollaan vaikka kirjottelut loppu odotusaikana ku seinään..jouduin nääs osastolle myrkytyksen takia...ja sit alkokin se kiireinen vauva-aika kun päästiin kotiin.. :)

poika siis syntyi käynnistettynä 26.8. rv 37+5 :heart:
 
Aika kuollutta näyttää meidän ketjussa olevan, mutta ehkä tämä tästä virkistyy, kun vauvoille alkaa tulla ikää. Meillä on ainakin alettu nukkumaan öisin ensin 6-7 tunnin pätkä, ja siihen jatkoksi tankkauksen jälkeen 4-5 tuntia. Muu aika päivästä onkin sitten jatkuvaa syömistä, mutta kummasti sitä itse itse on järjissäänolevampi, kun saa nukkua!
Imetykset ovat sujuneet vaihtelevasti. Ristiäisjärjestelyjen tiimellyksessä maidontulo taas väheni, ja nyt ollaan menty isommalla vastikemäärällä ja enemmillä vatsavaivoilla. Saatiin resepti apteekin vieläkin pilkotumpaan vastikkeeseen, kuin tuo käytössä oleva Nutrilon Pepti on, mutta ei kuitenkaan kokeiltu sitä, kun vatsavaivat vähenivät sitterissä keinutella avulla, ja lääkäriäkin totesi, että tuskin on maitoallergiaa, koska poika on kasvanut niin hyvin.
Päivät kuluvat enimmäkseen sylitellen. Nytkin nukkuu sylissäni sohvalla, joten mitään en yleensä pysty kotona tekemään. Alan tosin jo tähän tottua, joten jos poika on jonkun muun sylissä, minulla on suorastaan vieroitusoireita!
Kokoa oli pari viikkoa sitten 2kk neuvolassa 60,5cm ja 6160g. Hiukan alkaa olla kiinnostusta käsien käyttöön. Sitterilelua huidotaan, sekä makuulla leikkitelineen leluja. Hymy tuli vähän myöhässä edellisiin lapsiin nähden, eli 7 viikkoisesta on aktiivisemmin hymyillyt. Sitä edeltävät hymyt olivat vaikeasti tulkittava, olivatko sosiaalisia, vai pelkkiä vatsavaivoja.
Nimen keksiminen oli tosi vaikeaa. Etunimihän meillä oli jo vanhastaan valmiina, mutta siitä eteenpäin ratkaisut syntyivät 2 tuntia ennen papin vierailua. En nyt aio nimeä paljastaa, ettei turhan paljon yleisty: Kun meidän Lumi sai nimensä, niitä oli jokunen sata, ja nythän niitä on vaikka kuinka paljon. Samoin kävi Aavan kanssa, joita taisi olla jokunen kymmen niihin aikoihin. Toista nimeä on muutamia kymmeniä vaan, ja ekaakaan ei lasketa kuin sadoissa. Ehkä se, kun itsellä on erikoinen etunimi, on laittanut etsimään lapsillekin sellaiset nimet, joiden kantajia ei heti tule vastaan.
Ristiäiset sujuivat hyvin, vaikka kaikki olikin valmiina vasta viime hetkellä. Optimistisia ajankäyttäjinä olemme tähän kyllä tottuneet, että omissa juhlissamme näytämme variksenpelättimiltä, kun aikaa meikkiin ym. Jää noin viisiminuuttinen ennen vieraiden tuloa. Onneksi oli ihan mukava pappikin, joka katsoi sormien läpi sylikummin konfirmaation puuttumisen, kun asia oli kuitenkn hoidossa. Ko. seurakunnassa kun nuorena käyty rippikoulu ei riittänytkään siihen, että ehtoollisella käyminen olisi sinetöinyt koko jutun, vaan kummi joutui tekemään 7 sivua tehtäviä, ja sitten vielä papin kuulusteltavaksi. Eli ristiäisiä edeltänyt aika ei riittänyt tähän kaikkeen. Kummisetä pääsee ripille huomenna.

Jaahas, nyt pojalla on nälkä taas. Toivottavasti aktivoidumme taas kirjoittelemaan!
 
Tasan vuosi sitten tänäpäivänä tein positiivisen raskaustestin ja nyt se pieni yllärimasumatkaaja on jo kohta 4kk naureskeleva pikku aurinko! :) Mihin tämä aika oikeen katoaa..jotenkin ihan haikea olo. Ja tossa eilen hämmästelin ihan ääneen että miten voi olla jo vauvakuume kun vasta alkanut päästä jonkilaiseen elämisen rytmiin tuon edellisen kanssa..huoh! Ja mies ei tietenkään ollut kovin innostunut asiasta kun hällekkin ääneen menin sanomaan et miten ois tää kaikki sama uusiks..no joo. Vois se olla shokki jos oikeasti tulis toinen ihan heti perään mutta toisaalta, oishan ne sitten leikkikavereina toisilleen niin ei äitin tartteis olla koko ajan keksimässä tekemistä. Mut luulempa että tässä perheessä on turha haaveilla ihan hetkeen pikkukakkosesta, ainakin jos isännän mielipidettä kysytään. Ja onneksi on tuo pieni aurinkoinen kuolakalle joka lieventää sitä kuumetta..
Mites teillä muilla pienokaiset on kehittynyt ja kasvanut? Mua vähän tympii kun saan jatkuvasti kuulla eri ihmisiltä et "ohhoh kun iso tyttö, ompa tanakka, pullero, painava jne," vaikka neuvolassa ei ainakaan vielä olla saatu noottia. Keskikäyrällä mennään vaikka onhan tuolla sellaset vauvanpyöreät pullukka reidet ja kädet ja hieno kaksoísleukakin löytyy mutta 3kk neuvolassa mitat oli 61cm/6,5kg. Ja äidinmaidolla olisi tarkoitus mennä vielä sinne puolivuotiaaksi asti, sitten aloitellaan soseita.
Oletteko muut jo aloittaneet soseita ja miten on mennyt? Ja onko hyviä neuvoja mistä mauista kannattaa aloittaa kun olen kuullut että mm.perunasta saatta tulla vatsavaivoja eli parempi aloittaa esim.porkkanasta.
Meidän neitillä on tällä hetkellä kauhea kuolauskausi meneillään ja sen verran tuskasesti nyrkkiä ja kaikkea sinne suuhun hamutaan että todennäköisesti hampaanalut siellä alkanut vaivaamaan pientä. Oisko neuvoja miten helpottaa toisen olotilaa? Meillä kun ei vielä osaa tarttua omalla kädellä leluihinkaan eli sitä "pururengasta" on vielä vähän turhaa yrittää ellen itse sitä pidä toisen suussa.
 
Tosiaan harmillisen hiljanen tämä meidän ketju on! Mikä sitten lienee syynä? Joulu, vaativat vauvat ja perhe-elämä?

Meillä poika oli 3kk neuvolassa kasvun suhteen mennyt käyrillä jyrkästi alaspäin... Pojalla alko ripuli itsenäisyyspäivänä ja kesti pari viikkoa ennen kun alko helpottaa... Käytettiin lääkärissäkin, mut ei siellä sen kummempiin toimenpiteisiin alettu kun ei ollu kun hiukka kuivunut eikä tilanne ollut akuutisti hälyyttävä niin päätettiin vaan tarkkailla tilannetta...Samoin neuvolassa kun oli kuitenkin virkeä poika niin ei tarvetta lääkäriin... Aluksi hyvin kasvaneen pojun mitat oli 3kk neuvolassa 59cm ja 4830g eli pikkunen poika.
Ite päätettiin sit alottaa vellit kun alko tervehtymään niin tuntu ettei mikään maito riitä täyttämään pienen miehen mahaa. Koko ajan vaan olis tissillä ollu eikä siihenkään kerenny sitä maitoo tarpeeks tulla. Eli viikko sitten maissivellillä alotettiin ja nyt menee peruna-porkkanavelliäkin. Aamupäivällä purkillinen toista ja illalla purkillinen toista velliä ja johan on pojalla paino alkanu nousta. Ihan näkee miten on naama ja massu alkanu pyöristymään uudelleen :) . Harmillisesti tää kaikki vaan on sotkenut imetystä ja tuntuu siltä ettei maito enää kunnolla nouse, ainakaan samalla tavalla kuin ennen. Noi vellit kuitenkin lähti menemään tosi hyvin ilman minkäänlaisia irvistelyjä ja tosi hyvin tuntuu pojalle uppoovan, välillä menis varmaan enemmän kun purkillinen kerrallaan! Toi varmaan pistelis vaikka pieniä kiviä syödä jos nälkänen olis :D

Toivottavasti porukka aktivoituis kirjottelemaan kuulumisiaan enemmän. Olis niin kiva lueskella samanikästen lasten kasvusta ja kehityksestä...
 
Moi!olen uusi täällä, mutta tosiaan syyskuun 29 päivä meille syntyi pieni tyttö. Tänään vietettiin 3kk "juhlia". Miten aika meneekin niin nopeaa?
Turcanen:meillä on ihana samoja kommentteja tullut jo jonkin aikaa. 3kk neuvola on vasta keskiviikkona joten en tiedä tarkkoja mittoja mutta veikkaanpa et ollaan aika lähellä teidän painoa. Ainakin yli 6 kilon mennään. Posket on kuin oravanpoikasella ja syönnin jälkeen maha on todellakin maha:) mutta niinhän noiden vauvojen kuuluukin näyttää pikku michelinmiehiltä. Ymmärrän silti tunteesi.

Miten useasti teidän vauvat syö? Meillä jostain syystä hän on omaksunut rytmin että söisi aina kun herää (lukuunottamatta jos ollaan kaupassa jossa on katseltavaa). Ruokavälit saattaa siis päivällä jäädä välillä 2,5 tuntiinkin koska valvoo 2 tuntia kerrallaan ja välillä noi unet sisällä on vain puolituntia. Olen koittanut välillä olla antamatta ruokaa heti, mutta siitä ei tule kuin kiukkuinen lapsi ja äiti.
Onko mitään vinkkejä? Auttaako kiinteään ruokaan siirtyminen? Tuntuu nimittäin myös että hän ei enään saa tarpeeksi maitoa tissiltä. Iltaisin on aina saanut pullosta jotta saa tarpeeksi ruokaa eikä yöllä tarttuisit herätä niin usein. 2 kertaa kylläkin mutta ei usein onneksi.

Meillä on myös kuolaaminen alkanut dramaattisesti ja käsi tai lelu pitäisi olla suussa vähän väliä. Pahimpina päivinä pidin kylmässä puruleluja (niitä joissa on vettä) ja pidin niitä sitten syömisetäisyydellä. Se lisäsi kuolaamista mut helpotti kitinää. Jos siis epäilet hampaita. Tosin olen tässä vielä amatööri kun ekan lapsen kanssa opetellaan.
 
Suurin osahan tästä syyskuun ryhmästä taitaa olla facebookissa, kuten itsekin olen, joten sinne tulee kirjoiteltua päivittäin. Täällä en ole käyny pitkiin aikoihin!

Mutta siis juu, tuttuja kommentteja. Meilläkin poika (s. 17.9) on ihan iso poitsu, meillä myös 2kk neuvolassa painoa melkein 6,5kg ja rintamaidolla edelleen mennään. Toisaalta mä olen ihan "ylpeä" siitä, kun kehutaan, että se on iso, koska jotenki otan sen tavallaan kohteliaisuutena, että olenpahan jotenki "onnistunut" kasvattamaan sen tai ts. saanut sen kasvamaan omalla maidollani :D, en osaa selittää, mutta siis en ole sinänsä loukkaantunut noista kommenteista tai muutakaan. Musta on vaan hauskaa, että poika on tollanen pallero. Tosiaan reidetki on niin paksut että :)

Turcanen tunnistan myös ton haikean olon! Itseasiassa se tuli mulle ihan yllätyksenä, että tässä vaiheessa jo voi tuntea haikeutta, vaikka pienihän tuo edelleen on. Jotenkin vaan huomannu, miten nopsaa aika kuluu ja kun laittaa pieniä vaatteita jo pois, niin tuntuu kyllä haikeelta. Musta tuntuu muutenkin, että tää imetys sotkee edelleen mun hormoonitoimintaa ja oon sen takia tosi herkällä mielellä. Mun pitää usein ihan itkeä tirauttaa siks, miten ihana tuo lapsi on tai sit just sitä, että se ei olekaan kohta enää vauva jnejne. Kai se on vaan sitä, kun osasi aina kuvitella itelleen vaan sen vauvan, koska sellanen on niin helppo kuvitella kun se vaan "on", mutta sitten ei osaa vielä nähdä millanen hauska veijari siitä kasvaa, niin siksi tuntuu haikeelta. Vähän niinku kaikki olevinaan loppuis siihen, kun se ei oo enää vauva, vaikka siitähän se sitten oikeestaan niinku alkaa :)
Mullekin välillä tulee sellasia vauvakuumeen häivähdyksiä, mutta toisaalta itseni tuntien ehkä parempi pitää väliä ihan kunnolla, oon kuitenki ollu aika väsyny noiden öiden takia, kun meillä poika nukkuu vieressä ja siinä unissaan usein potkii ja huitoo ja itse sen takia valvon paljon. Sit hän myös syö aika usein öisinki vielä..että väsymystäkin tässä kyllä on. Ajattelin, että jos nyt ei ihan mahdottomaksi se vauvakuume ylly, niin voisi odotella siiheksi kunhan tää vesseli on melkeinpä parivuotias. Monet sanoo, että sillon kun esikoinen on about 3 ja tulee uusi vauva, on jo paljon helpompaa, kun esikko on jo niin omatoiminen jne....mut katsoo nyt :)
 
Heippa!

Olen uusi tällä palstalla, mutta pakko osallistua keskusteluun kun syyskuun 19 päivä syntyi aivan ihana tyttönen. <3

Raskausaika minulla ei ollut kovinkaan helppoa.. Mutta synnytys, siitä vasta suoraan sanoen paska maku jäi suuhun. Synnytin siis Jorvissa. Käytiin kyseisenä päivänä lääkärillä, mietittiin että voinko synnyttää alateitse kun maha-asukki oi aika iso. ..Noh, olin jo silloin päivällä auennut 4 cm ja lääkäri sanoi että jos nyt jäisit niin saisit epiduraalin. En tiedä miksi noin sanoi koska kotiin minut lähetettiin. Illalla noin 18 aikoihin supistukset olivat kovin voimakkaita ja soiteltiin miehen kanssa vuorotellen synnärille, että saisimmeko jo lähteä. Vastaus oli muutaman kerran, että "ei vielä, olet ensisynnyttäjä". Ihmettelin kommenttia, koska minä itse tiedän milloin kivut ovat liian kovat. Viimein noin seittemän aikaa lähdimme Jorviin kovien supistusten takia. Pääsinkin saman tien synnyttämään koska olin aunnut 8cm muistaakseni. Halusin kaikki mahdolliset kivun lievitykset ajatellen että eihän minun tarvitse kärsiä. Sillä seurauksella että puudutteet eivät ehtineet auttaa ja sain niistä jälkioireet. Oli kyllä aika tuskallinen synnytys muutenkin, ponnistus keski kaksi tuntia ja loppujen lopuksi alapäätä piti eikata että vauva mahtuisi ulos.
Se tunne oli kylläkin aivan mahtava kun sain vauvan rinnalle. <3 Kipu häipyi hetkeksi. Siirryttiin vuodeosastolle. Minulla ei noussut maito kovinkaan hyvin rintoihin ja huomasi että vauva ei saa tarpeeksi ravintoa. Lääkäri määräsi lisämaitoa, mutta kuitenkaan hoitajat eivät sitä antaneet. Muutaman kerran pyysin sitä ja sain. Noh, kuten arvaatte pari kertaa ei auttanut. Paino vain laski ja sanottiin kyllä se lähtee nousuun.
Päivä synnytyksestä ja minulle tuli tosiaan puudutteista kova päänsärky. Kaksi veripaikkaa tehtiin, mutta harmikseni niistä ei ollut apua minulle. Join kahvia tolkuttomasti, koska se edes hieman auttoi särkylääkkeiden rinnalla. Voitte arvata kuinka vauva kärsi jo tuosta kofeiini määrästä aiheuttaen paljon itkua. Kotiin päästyämme päänsärky jatkui ja minä makasain sängyssä ja mies toi vauvan aina syötöille, muuten siis isä hoiti. Tätä kesti kaksi viikkoa kunnes oloni helpottui.
Isä meni takaisin töihin ja minä jäin kahden koiran, kissan ja vauvan kanssa kotiin. Kissasta jouduimme luopumaan kun se kävi päälleni kaksi kertaa. Luultavasti puolusti vauvaa kun tämä itki. Samoihin aikoihin vauvalle todettiin koliikki. Koliikki olikin aika hurja, luulin että tulen hulluksi. Meillä siis itkettiin koko päivä ja lähes aina itkuun nukahdettiin. :( Luulin ettei tämä lopu koskaan mutta lapsen ollessa reilu 2kk itku helpottui. :)
Nyt lapsen ollessa 3½kk elämä on paljonkin rauhoittunut siitä mitä se oli. Lapsi on kasvanut paljon. Viihtyy lattialla vaihtelevasti ja sitterissä hieman paremmin, muuten mennäänkin sylissä. Josta tulikin mieleen, että kuina kauan teidän lapsenne viihtyy lattialla? Ja mitä kaikkea on jo ehtinyt oppia?
Meillä kääntyillään selältä kyljelleen ja sitterissä tartutaan vaihtelevalla menestyksellä leluun joka yritetään viedä suuhun. Tässä vielä tietenkin paljon harjoittelemista. Hymyilee ja nauraa sekä on kiinnostunut ympäristöstä. Kiukuttelee vielä jonkin verran, mutta ei siis enää koko päivää. Nukkuu ihan hyvin ja vaunuissakin on oppinut olemaan pieniä hetkiä hereillä ilman että vetää kauheita raivareita. :) Onko muilla itkuisia vauvoja, osaako kukaan kertoa kuinka monta hetkeä päivässä menee siihen itkuun? Tuntuu, että välillä on helpompaa ja välillä vaikeampaa. Mutta kyllä se tästä. :)
 
Kiva kun uusiakin tulee joukkoomme!=)

Oltiin just neuvolassa. Pituutta on 65,5, painoa 7350. Hattu 42. Painoa olis kuulemma voinut olla enemmän, muttei mitään hälyttävää laskua suhteessa pituuteen kuitenkaan. Rokotuksista oltiin miehekkäästi eri mieltä kuin äiti ja terkkari!

Kiinteät ruoat aloitettiin perunalla joulupäivänä. Nyt on kolmatta päivää porkkanan maistelu meneillään. Soseet upposivat alusta alkaen tosi hyvin! Peruna teki hiukan mahavaivaa, mutta ihan inhimillisissä mittasuhteissa. Se, kun kokeiltiin ei-allergisten vastiketta, teetti ihan järkyt ja pahanhajuiset ilmavaivat ja vesilöysän kakan. Ja sitä tuskaista huutoa! Koe kesti 2 päivää, ja Pepti-vastikkeeseen siirtyessä, oireet normalisoituivat. Onkohan pojalla kuitenkin siis maitoallergia, vai oliko tuo sopimattomuus tottumattomuutta ja muiden mahavaivojen osumista samaan hetkeen. Tietääkö joku miten maitoallergiaa tutkitaan?
Meillä käännytään selältä vatsalleen, istutaan tuettuna (kun ei voi estääkään...), tartutaan esineisiin ja pisteenä i:n päälle, sanotaan äiti :LOL:: Pojalla on kaksitavuinen äännähdys, jonka se sanoo aina kun höpisen äitisitätaitätä, ja se on ihan kuin äiti!
Yöt nukutaan pääsääntöisesti, ennätys taitaa olla 9,5 tuntia, mutta toisaalta joinakin öinä se univäli on sen 4-5 tuntia edelleenkin. Riippuu mahavaivojen määrästä. Soseitten aloittamisen myötä kakka on ruvennut tulemaan parin päivän välein, joten vatsanvääntö on sikäli helpottunut.=)
Vaipoissa on siirrytty 4-kokoon, kun kolmoset alkoivat imukyvyltään tulla pieniksi. 68:t vaatteet on käytössä.

Viikonloppuna menemme kaverin 50wee juhliin ja jantteri menee mummin hoitoon! Vähän jänskättää... Onneksi se hoitaja ei ole hiukan simppeli anoppini, vaan miehen isän vaimo. Sille uskaltaa jättääkin...
 
Ai niin, vesirokkokin sairastettiin joulun aikaan muutamalla näppylällä. Isosisko sairasti ensin - näppylöitä oli aivan järjettömästi! Onneksi pieni säästyi samalta. Apteekista saatava vaahtomainen vesirokkovoide oli erittäin hyvä!
 
Täälläkin uusi ilmoittautuu... Odotusajan luin ahkerasti kirjoituksianne, mutta saamattomana en rekisteröitynyt aiemmin:ashamed:

Meidän kolmas tyttäremme syntyi 28.9. Muutettiin uudelle paikkakunnalle just ennen koulun alkua (ja reilua kuukautta ennen laskettua aikaa). Isot tytöt 7v ja 8v ehti asua täällä kokonaisen päivän ennen ku koulu alkoi...

Nuorimmainen käynnistettiin rv 39+6 raskaumyrkytysoireiden vuoksi. Aiemmissa ei moisia oireita ollutkaan. Neiti oli 3200g ja 47cm. Viikko sitten 3kk neuvolassa oli 5500g kipsin kanssa, todellista painoa ei siis tiedä eikä pituutta.

Neidillä on lonkkaluksaatio, joka todettiin jo kotiinlähtötarkastuksessa. Kuukauden iässä lonkat ultrattiin ja laitettiin Pavlikin valjaat. Niitä pidettiin 2vko kerrallaan ja sit sairaalassa vaihdettiin uusiin. 2kk iässä juuri ristiäisten jälkeen toivottiin jalkojen olevan kunnossa -just joo!!!!!
Lääkäri (kokenut ja vuosien kokemus) ihmetteli, miten on voinut mennä vaan huonommaksi. En kuulemma ole voinut tehdä mitään väärin, mutta silti syyllisyys musertaa. Kuulemma tän lääkärin mukaan 1 lapsi vuodessa Tays:sin alueella ei hyödy valjashoidosta ja meidän tyttö vuoden toinen) Viikon päästä saatiin leikkaus ja kipsausaika. Välissä itsenäisyyspäivä sotki kuviot. Sairaalaan siis mentiin ja 2kk neiti nukutettiin, lähentajäjänne katkaistiin lonkasta ja koko alaruumis kipsattiin vyötäröltä nilkkoihin. Tosi kiva paketti tissimaitovauvalla... Löysä uloste on ihan pikkasen haastava sormella (ja kosteuspyyhkeellä) kaivaa kipsin alta! Tätä ihanuutta 6vko ja 4pvä. Tänään jäljellä 2vko ja 1pvä. Jatkosta ei ole tietoa. En nähnyt lääkäria ennen leikkausta enkä sen jälkeen. Kolme sairaanhoitajaa, joilta hoidosta kyselin pyörittelee vaan päätään.
Sairaalaan mennään siis kipsin vaihtoon. Vaihdetaanko se vai poistetaanko, onko vaihto yleinen hoitotapa vai vaan varmuuden vuoksi paperiin kirjattu? Lääkäri lomalla. Ajattelin soitella perään niin kauan, että saan jotain tietoa. Tämä epätietoisuus kypsyttää!!!

Muuten neiti on todella aurinkoinen ja helppo tapaus. Nukkuu hyvin ja syö hyvin. Uusin taito on jokeltelu ja leluihin tarttuminen. Hymyilee ja hakee sillä kovasti kontaktia. Uusin muiden hauskuttamiskeino on sylkipallero... neiti puhaltaa sylkipalloja suullaan ja meidän muiden kuuluu hihkua riemusta =)
Ei niin hauska keksintö on nyrkin syöminen.

Neidin avulla olen päässyt tutustumaan paikkakunnan muihin äiteihin ja ihan huippua porukkaa täältä löytyykin! Operaatio verkostoituminen on onnistunut yli odotusten. Huomenna vauvakinoon, jes!!!

-Pihlis ja Kiira
 
Moikka!

Olin aktiivinen kirjottelija Lokakuun Onnenmurujen ketjussa, mutta se tuntuu kuolleen täysin, joten arvelin josko te olisitte lähimpänä oikean ikäistä seuraa vauvoinenne :) Neiti siis syntyi 5.10, nykyisin aurinkoinen 5,5 kiloinen ja 60senttinen jokeltelija<3 Öisin herätään kellon tarkasti kolmelta ja kuudelta syömään, sit vielä kasilta ja nukkuu yönsä 22-10 välisen ajan ihan täysiään. Päikkärit onkin sitten tosi lyhyitä ja pienissä pätkissä..
Täysimetyksellä mennään koska on helpointa ja luonnollisinta mun mielestä (korvikkeetkin on hyviä hoitoon mennessä), tarkotus ois 6kk asti, isomman lapsen imetys tuntuu miun mielestä jo oudolta.. Soseita pitäs alkaa kokeilemaan :p

Tyttö onkin jo kerennyt olla hoidossa yön yli noin viitisen kertaa synnytyksen jälkeen, mun on vaan pakko ollut päästä tuulettamaan päätä ja alun itkukonsertin jälkeen oli aina pakko lepuutella korvia, onneksi on niin ihana mummi lapsella että hoitaa<3 :p Oon siitäkin arvosteluja kuullut mutta mielestäni äidin jaksaminen on myös tosi tärkeää.. Nää neljä seinää tulee nimittäin tutuksi vauva-arjessa :D

Pihlami04 Hurjalta kuulostaa teidän arjen käyntiinlähtö, voikun pienen jalat hoituis kuntoon!
 
Heippa,

Mäkin oon yksi niistä taustailijoista, jotka seuraili keskusteluja koko raskausajan, mutta ujosteli kirjoittamista. Nyt ollaan noin neljä kuukautta tehty tuttavuutta ton pienen neidin kanssa ja arki on alkanut vihdoin rullaamaan, joten itellekin on jäänyt taas ylimääräistä aikaa roikkua netissä. :)

Kysymyksiä on herännyt, vaikka millä mitoin. Mielipiteitä ja kokemuksia olis kiva vaihdella samassa tilanteessa olevien kanssa. Ite vähän vierastan täällä yleisesti kirjoittelua. Olisko muilla kiinnostusta vaihtaa ajatuksia vähän yksityisemmin, jos perustettais kerhopuolelle suljettu ryhmä?

Onko muut alotellut soseita? Miten on lähtenyt käyntiin? Meillä on nyt bataatti ekana kokeilussa. Hyvin on uponnut nyt muutaman päivän ajan. Kuinka nopeesti ootte nostanut noita sosemääriä ja ottaneet uusia makuja kokeiluun?

Pihlami04 Tsempiä sinne! Meilläkin ollut lonkkien kanssa pieniä ongelmia, mutta ei onneks noin pahoja. Seuraava ultraus on meillä edessä puolen vuoden iässä ja toivotaan, että sillon olis kaikki jo kunnossa. Toivottavasti sielläkin lonkat saadaan kuntoon! Se on varmasti kamalaa seurata vierestä kun pieni joutuu kokemaan kovia. :(
 
Nonni, mä päätin ottaa jo itseäni niskasta kiinni ja perustaa "kerhot" -puolelle suljetun ryhmän kaikille syyskuun söpöliinin omaaville, joita kiinnostaisi aktiivisesti vaihtaa kuulumisia. Koska kyseessä on suljettu ryhmä, niin siellä itsekin uskaltaisi vaihtaa henk.kohtaisempiakin asioita, kun kuka tahansa ei pääse niitä lueskelemaan.

Toivottavasti täältä löytyisi muitakin, jotka nyt innostuisi vauva-jutustelemaan tuolla! Itse kaipaan kovasti vertaistukea, kun ensimmäinen lapsi on kyseessä eikä tuttavapiirissä ole turhan montaa vauvallista. Kerho löytyy nimellä "Jatkoilevat syyskuun söpöliinit 2012". Klikkaa kohdasta "liity", niin lisäilen keskusteluun mukaan. :)
 
Mie ainakin mielellåni ilmottaudun siihen suljettuun ketjuun, jos sitä tulis sitte tähän aktiivisemmin oltua mukana täällä :) käyn kyllä päivittäin kurkkimassa näillä sivuilla muttei tuu niin ahkerasti kirjotettua. Mut jospa nyt sitten. Kiva ois tosiaan saada vertaistukea ja vinkkejä vauva-arjen keskelle kun mullakin esikoinen kyseessä,
 
  • Tykkää
Reactions: gesina
Moikka!

Mäkin liityin mukaan :) Tosin meillä täällä sen verran työntäyteistä tää elämä, etten tiedä miten paljon ehdin kirjotteleen, mut parhaani mukaan osallistun.

Mites muilla, onko teillä hyvät tukiverkostot? Mulla välillä tuntuu täällä kotona kaatuvan seinät niskaan, ku kaikki päivät viettää yksin lasten kanssa. Ois niin ihanaa ku olis ees vähän useemmin seuraa :/

Meillä neiti täytti jo 5kk kaks päivää sitten.. Vitsit et tää aika menee nopeeta. Rupee oleen jo aika möllykkä. Naureskelee, juttelee, kääntyilee, pyörii napansa ympäri ja vahingossa aina myös peruuttelee ku nousee käsiensä varaan. Mutta myös kiukuttelee, TOSI paljon. Ihan samanlainen ku siskonsa (1v 10kk) vauvana. Nukkuu huonosti ja sit on oikeestaan koko ajan väsyny, enkä tiiä miten saisin nukkuun paremmin. Hitsi, mä en tajua, ku meil oli tosiaan ton keskimmäisen kans ihan sama ongelma. Aattelen jo et teenkö jotain väärin (?) Esikoinen kyllä aikoinaan nukku hyvin..

Noh, nyt jo taas herättiin, pakko mennä. Koitan taas kirjotella :)
 
Minäkin liityn mukaan. Odotusaika tuli tiiviisti seurailtua keskustelua, mutta ei sitten tullut kirjoitettua ikinä. Poitsu syntyi 4.10, viikko lasketun ajan jälkeen, joten voinen jatkaa tätä syyskuisten seurailua.

Alku oli kyllä yhtä hullunmyllyä, ensimmäisen lapsen ollessa kyseessä ja totuttelua riitti (ja riittää vieläkin). Alkaa arki kuitenkin tasaantua tuon aurinkoisen ilopillerin kanssa <3 Soseita ollaan tässä pariviikkoa yritetty syödä, välillä paremmin ja välillä huonommin tuloksin. Poika kun päätti viikon jälkeen, ettei halua suutaan lusikalle avata, mutta kovasti yritetään jotain saada edes menemään. Muuten on kyllä ihanaa aikaa seurata uusien juttujen opettelua.

Itestä tuntuu että on kyllä niin jämähtänyt neljän seinän sisään omien ajatuksien ja mietintöjen kanssa, että pakko päästä välillä vaihtamaan kuulumisia muidenkin kanssa :)
 

Yhteistyössä