Syyskuun Sydänkäpyset *S Y Y S K U U*

Moikka!!

Tulin vaan pikaisesti "käymään" tuolta tammikuun 2012 vauvojen puolelta. Itsellä siis vasta rv 23 menossa mut on tosi jäänä lukea teidän juttuja H-hetkestä.
Oletteko kuulleet/kokeilleet seuraavaa kikkaa synnytyksen käynnistämiseen kotona: Mee vasemmalle kyljelle makaamaan, paa kädet ristiin ja hiero nännejä n. 20 min. Eli ei kämmenillä vaan sormilla! Sen jälkeen nouse ylös ja kävele vähän aikaa. Mulla siis käskettiin tehä noin sairaalassa ku esikoistani odotin ja oli mennyt jo laskettu aika. Pari minuuttia siitä ku nousin, lorahti lapsevedet lattialle ja siitä ne "ihanat" supistukset alko. Olen tämän kertonut myös ystävilleni ja 3:lla viidestä on toiminut. se saa jotenki hormonit sekasin,hyvin tepsii mut ei varmaankaan kaikilla. Suosittelen kuitenki kokeilemaan, varsinki jos aika on täysi =)

 

Freundin voi aivan unelma synnytys!!!=) se on huippua ku jää hyvä "maku" siitä!!

Jemmiksin kuva aivan ihana! oi.... Meikä ku osais laittaa jotain kuvia tänne niin mikä ettei,mutta ku on ihan "tyhmä" nuijen kans....

En usko kyllä että synnytys on lähimaillakaa. siis niistä liikkeistä päätellen... ei mulla semmosia supistuksia oo tullu... mutta ei täsä kiire ookkaa,sais kasvaa neiti vielä pikkusen...

nannu voisin kokeilla tuota viikon-parin päästä ja muistaakseni esikoista ku synnytin,mun käskettiin tehöä samallai ku supistukset meinas lakata....

Vois lähtiä kävelylle ku ei täsä muutakaa oo....

 

Freundin, hienon kuuloinen synnytys

nannulle kiitos vinkistä!

marja, ei oo tosi!!! Sama kai se sitten miten äiti voi, uskomatonta...

Jemmiksi, soma kuva :heart:

Raskausarvista, niitä ei onneksi ole ollenkaan. Vaikka painoa on tullut runsaasti siihennähden että olin ihan hoikka/normaali, niin ilmeisesti kuitnekin kudostyyppi mahassa on hyvä

Tarttis varmaan mennä jollekin lenkille tms. Liikkuminen sattuu, mutta jospa se jotain tekisikin...

 

Hauskaa kun kätilö juuri kävi ja paineet 115/175 ja sit toinen 108/165 ja puisteli päätään, että ei noilla paineilla kotio lähtetä...sit vaan sano,että katotaan kuka lääkäri huomenna on!!!

 

Synnytyskivuista joku kyseli. Mä en ole kokenut niitä mitenkään kauhistuttavina, muistaa pitää vaan lopputuloksen mielessä. Ja hengittäminen on ihan ehdottoman tärkeää, eli ei saa unohtaa hengittää vaikka sattuis kuinka. Muutenkin kannattaa koittaa pitää leuka ja naama rentona, mun mielestä se jostain syystä auttaa. Mutta siis molemmilla aiemmilla kerroilla oon kävelly salista osastolle ja todennu, että voisin lähteä synnyttään taas uudestaan. Synnyttäminen on oikeastaan ainoa asia, mitä jään raskaudesta kaipaamaan, se on jotain huikeaa.

Tänään neuvolassa oli ihanaa. Täti anto mulle toiveita, että vois tää maha tästä lähteä aika pian. Totes kun kävelin jo sisään, että mun kasvot on sen näköset, että lähden pian synnyttään. Kuulemma kohta 30 vuoden neuvolakokemuksella on todennu, että pian synnyttävien äitien kasvot pyöristyy jollain tietyllä tapaa. Saapa nähdä pitääkö paikkaansa. Seuraavan ajankin sain vasta kahden viikon päähän, kun sano, että jos ei nähtäis enää kun oon kokonainen. Toivottavasti vasta vauvan kanssa saan kysellä tätiä meillä kotona käymään. Mun äiti on ihan vakuuttunu, että tää syntyy sunnuntaina, kun alkanee täyskuu. Tarvis varmaan miettiä se sairaalakassi ja ehkä vauvalle sänkykin olis ihan kiva...

38+2

 

Carlotta, mä tavallaan odotan kans tuota täysikuuta Tää lapsukainen nääs sai vihdoin alkunsakin kun ovis osui täydenkuun ajalle.

 

Mädchen Sit vaan viikonlopulle vielä kovasti tota nännihierontaa, niin eiköhän se siitä.

 

tuo nännihieronta on aiheuttanu täällä ainaki kipeitä supistuksia,mut ei ole loprahtanu vielä mutta en olekaan 20min tehny ja lähteny käveleen sen jälkeen joten eiku testiin mut supistuksia on saanu aikaan/voimistanu..voi kunpa ensi yö olisi se yö..tuli postissa lasku tuolta pe-la yöltä ja tuntuuhan se hurjalta maksaa reilut 60euroa 15tunnilta!! no nyt kyllä kituuttelen sinne 12 asti et ei maksua tule niiiiin paljoa!

ja toi Jemmiksin kuva on ihana niinku FBssaki kommentoin =)

Sauna päälle,sit saunasiideri ja rentoutumista =)

 

Ärrin murrin!!

Täällä ollut koko päivän sellanen olo, että lähtö lähenee... Otinpa sit ja menin pitkäkseen tuohon soffalle kuuden aikaan ku olin ihan puhki niin johan se olo siitä sitten rauhottu!! Mä kohta lähden tonne kaatosateeseen juoksemaan tuota saikun mäkeä ylös alas ja ravaan niin kauan, että tulosta saadaan...

Pinna on sitten jo ihan loppu!! Ei kestä pää enään yhtään mitään!!! Huomenna taas neuvolaan moikkaamaan tätiä ja sanomaan, että nyt alkaa riittämään!

Taidan kokeilla tuota nännihierontaa vielä josko siitä ois jotain apua!!

Synnytyskivuista Tuntuu, että siitä on niin kauan ettei meinaa muistaa enään mitähän se olikaan! Ensimmäisen jälkeen sanoin, että ei enään ikuna... Toisen jälkeen olisin ottanut seuraavana päivänä uusiksi (vaikka ei siis mitään kivunlievitystä) ja kolmas tais mennä jo rutiinilla!! Kunnon supistukset on kyllä kipeitä ja avautumisvaihe ihan tuskaista joiltakin osin ainakin, mutta ponnistusvaihe jo helpompaa kun tuntuu että voi tehdä kivulle jotain!! Sitten se mystinen hetki, kun vauva ensimmäisen kerran äänen päästää...kaikki se kipu katoaa!! Viikon kuluttua, kun joku asiaa tiedustelee sitä huomaa sanovansa hyvin meni eikä sattunut ollenkaan =)

Marja tsemppiä sinne, että saisit vihdoin fiksun lääkärin joka ymmärtäisi tehdä oikeat päätökset!!!

Oli paljon muutakin sanottavaa ja kommentoitavaa, mutta nyt lyö rattaat aivan tyhjää!!!

 

Täällä tuhisee kainalossa pööpö Eli poika syntyi tänään aamulla klo 9.26, Rv 39+1 ja mitat on 50cm ja 3485g, pipo 35cm. Kirjottelen kotikoneelta tarinaa enempi.
miirikki ja pööpö alle 1vrk <3

 

Paljon onnea miirikki

 

Kaunis kuva Jemmiksillä!

Toivotaan nyt kunnon supistuksia JiiMiille, jotta pääsisit vihdoinkin tositoimiin! =)

Jahas, vai täysikuu tuo toiveita - kyllähän se passais itse kullekin (vaikka päivämäärä onkin synkkä).

( . ) Tänään jo mietin, tuleeko tästä jännittävä yö, kun oli epämääräisiä selkä- alavatsa- ja reisikipuja, mutta ne lopahti sitten ihan täysin. Käytiin iltalenkillä ja olihan se taas melkoista vaappumista ja tuskailua. Jos tässä vielä neljä viikkoa menee, voi olla jo melko raihnainen olo. Harmittaa, ku halu olis tehdä vaikka mitä, mutta ei vaan kykene enää. Alaselkä on tosi kovilla pienistäkin ponnistuksista. Leivoin korvapuusteja pari päivää sitte ja jo se teki tiukkaa : / Syöminen ei niinkään Kamalaa, miten huomaa taas viihtyvänsä herkkujen äärellä ja paino on sen mukaisesti kohonnut, huh! Pakko ryhdistäytyä!

Kiitos synnytyskipuja koskevista kommenteista! Lisääkin kuulen (ja varmasti muutkin) mielellään!

Mayah ja Pupu 38+0 :heart:

 

Onnea Miirikki! :heart:

 

miirikki paljon onnea pojasta!

 

Paljon onnea pojasta miirikki!!

 

Onnea miirikki :heart:

 

Oon päivittäin seurannu teidän juttuja, mutta elokuun puoles välis jäi n. viikko välistä, sen jälkeen on kuulkas ollu kovan työn takana päästä viimeseen viestiin. Äsken sain viimesen viestin luettua. Kovasti on ollut tunteet pinnassa lukiessa. Oon ehtiny kyllästyä monta kertaa siihen tunteeseen että muilla ne vauvat syntyy ja tätä vaan saa odotella. Mutta toisaalta laskettukin on vasta 25pv. Ehdin jo olla varma että kun pääsen keskutelun viimeiselle sivulle ovat kaikki vauvautuneet, mutta ei nyt sentään!
Onnittelut kaikille jotka ovat saaneet sydänkäpysensä syliin, ensimmäisten vauvat ovat jo n. kuukauden, hurjaa!
Santulle perheineen syvimmät osanottoni! Ei ole varmasti mitään kauheampaa kuin oman lapsen kuolema enkä sitä osaa edes käsittää. Silti se saa itkemään. Ihanaa että jaksat ajatella hetkittäin tulevaisuuttakin vaikka varmasti se on vaikeaa. Ja hienoa että pystyt juttelemaan lapsellesi, se on auttanut minua ystävän kuolemassa.

Oikeasti ihan hävettää kun en oo kirjotellu vaikka täällä päivittäin notkun. Mutta kun tuntuu ettei mulla oo mitään asiaa:/ En osaa puhua synnytyksestä saatika ajasta synnytyksen jälkeen. Neuvolakuulumisissa ei ole ikinä mitään erikoista eikä niiden töissäolo-aikaisten selkäkipujen jälkeen ole ollut paljonkaan valittamista. Itse oon kuitenkin saanu teiltä paljon vinkkejä ja vertaistukea. Kiitos kaikille siitä<3

(.)
Oltiin pari viikkoa sitten ä-polilla painoarviossa ja silloin (vko35?) arvio oli 3kg.
Sokereita on pitänyt mittailla, mutta ruokavaliolla on arvot pysyny kurissa painoa on tullut 6.9 kg, eikä turvotuksia ole ollut kuin pari kertaa vähän jaloissa. Vessassa tarvitsee käydä kerran tai kaksi yössä. Muutenkin olen jaksanut ihan viime päiviin asti tehdä hommia normaalisti, nyt tällä viikolla olen ollut väsyneenpi kuin ennen. Supistuksia on ollut varmaan jo kaksi kuukautta useasti päivässä mutta kohdunkaula ei ole lyhentynyt, ulkosuu oli sormelle auki. Eilisessä neuvolassa sf-mitta oli tippunut 35:stä 33:een ja tunnusteltaessa vauva oli jo aika alhaalla.
Ollaan pientä pintaremonttia tehty ja oon siitä ollut niin hermona kun aikataulut ei oo yhtään pitäny miehen reissuhommien takia. Vieläkin on hommaa, mut jos vauva ei kovin paljon ennen la:ta tule, ehditään juuri ja juuri

Jaksamisia kaikille kärsimättömille odotukseen!
Yritän nyt viimeisinä viikkoina osallistua vähän aktiivisemmin jotta teilläkin olisi jonkinlainen kuva minusta siirryttäessä kerhoihin/ facebookkiin.

Eliiisa ja tyyppi jolla ei oo kutsumanimeä 37+4

 

Vauvoja satelee joten onnea kaikille vauvaantuneille!
Täällä tuli joku helvetin tärinä pahoinvointi kohtaus ja kätilöt soittivat lääkärin...käyrää ja verenpainetta jotka olivat sit taas jotain ihan hulluja lukemia...nyt sit kipulääkettä, pahoinvointilääkettä ja verenpainelääkettä...tosin ne kyl sitten auttoi oloon hiukan. Aamulla uudet toksemia kokeet ja yön seuraavat paineita ja käyrää otetaan vauvasta! PRKL!!! ja sit varmaan huomenna käsky kotiin...no joo...

Synnytyskivusta,että joo siinä kohti kun se alkaa, niin mulla tulee joka kerta ajatus, että mihin mä taas oon itteni tunkenut, mutta onneks kivut helpottaa siihen kun vauva on sylissä.

 

miirikille onnea pojasta

 

Onko teillä kissoja ja kuinka olette "varjelleet" vauvoja niiltä? Tarkoitan tällä sitä ettei kissat vaan mene nukkuvan lämpöisen vauvan päälle nukkumaan öisin tai ulkopäikkäreillä. Hätäisenä olen vauvan rottinkisen ensisängyn jo laittanut sängyn viereen ja kissa on sieltä parin viikon aikana muutaman kerran bongattu ja annettu lähtöpassit.

Meillä on pikkukoiria joista toisen suhtautumista pieniin olen jännittänyt. Se on tullut meille puoli vuotiaana enkä tiedä mitä sen entisessä elämässä on ollut. Luultavasti ainakin liian vähän sosiaalistamista. Kavereiden muksujen kanssa on mennyt yllättävänkin hyvin mutta oon huomannu että se on tosi kares omastaan. Just konttaamaan oppinu kaverin muksu meni liian lähelle sitä kun se söi luuta niin se heti murahti. Tiedän että koiria ja lapsia pitää aina tarkkailla eikä niitä saa jättää ikinä kaksin, mutta tuntuu että tuon koiran kanssa tulee olemaan tavallista enemmän vahtimista
Toinen tympeä juttu noihin koiriin liittyen on että ne on karvattomia, mikä siis tarkoittaa että itseni ja vauvan pukemisen lisäksi mun pitää pukia kaks koiraa toppavaatteisiin kun lähdetään ulkoilemaan. Oon ymmärtäny että pelkästään vauvan ja ittensä saaminen liikenteeseen on aloittelijalle saavutus!

Ens viikon ä-polikäynnillä ottavat sydänkäyrää. Kauanko se kestää ja miten se tapahtuu?

 

Eliiisa: Kiva kuulla sinustakin Vauvan sydänkäyrää otetaan noin puolisen tuntia ja äiti on joko kyljellään pedillä tai lepoasennossa nojatuolissa (niinkuin meitin polilla nykyään) Paljaan vatsan ympärille laitetaan vyöt ja anturit ja niissä piuhoissa sitten köllöttelet sen ajan kun piirturi käyrää raksuttaa.

 

Onnea Miirikki! :flower:

 

Tervetuoa Eliiisa!

Kissat ja vauvat: meillä ei ole miehen allergian takia karvaisia kotieläimiä, mutta onneks päästään koirakyläilyille niin usein kuin tahdotaan, mä kun oon ihan :heart: kaikkiin karvaisiin olentoihin. ..Mutta veljeni syntyessä vanhemmillani oli useampi kissa. Kun veljeni oli juuri oppinut ensimmäisiä sanojaan, niin pinnasängystä kuului aamulla "höpö, höpö, höpö". Äitini meni katsomaan mikä hätänä, ja pinniksestähän veljeni vierestä löytyi Söpö-kissa ja kuusi pentua. Siellä Söpö pesi vuoroin pentujaan vuoroin veljeäni Itse ollessani vauvana vaunuissa nukkumassa meidän Hani-kissa aina vaani vaunujen vieressä koko päikkäreiden ajan ja pyydysti joka ikisen linnun ja pikkuöttiäisen, joka tuli lähelle vaunuja, varsin suojelevainen tapaus siis.. Nämä siis oman äitini kertomia tarinoita, en tiedä kuinka paljon ovat saaneet väriä matkan varrella

Tänään kovin kiukkuinen Kiippu & kj (37+2)

 

onnea Miirikki! :heart: Miten meni?

Leo: kiva nähdä suakin, olenkin miettinyt useana päivänä, että missä oot ja mitä kuuluu. :hug:

nännien hierontaa: en todellakaan kokeile, alkaa panettamaan vaan entistä enemmän! (muutenki tarpeeks tuskaa kestää sitä fiilistä, riittää että nänniin hipasee ovi, seinä, käsi tai paita.... niin oon ihan helisemässä. ja miehestä ei oo helpottajaks ollu moneen kuukauteen... :headwall

eliisa: me laitamme pinnasänkyyn reunapehmusteet ja sitten kissaverkon siihen päälle, eli jäykän verkon joka ei taivu kissan painon alla. Yleensä yritämme pitää kissat pois makuuhuoneesta, mutta jos ei jaksa kontata sängyn alusia jne niin nostetaan se verkko vaan pinnasängyn päälle. Myös vaunuihin on saatavilla sellaisia metalliverkkoja, tai sen voi tehdä itse - se meiltä vielä puuttuu, mutta ihan ehdoton hankinta, koska terassilla vauvaa aiotaan nukuttaa ja siellä ei kukaan pysty valvomaan että mihin kissat hyppäävät.
Koiraa kuuluu vahtia aina, mutta myös lasta - koirien kuuluu saada olla omassa rauhassa, eikä lapsi saa mennä häiritsemään luuta syövää koiraa... pistää vihaksi vanhemmat jotka eivät opeta lapsilleen ollenkaan miten eläinten kanssa ollaan... :kieh: Me aiotaan pitää vauva turvallisen etäisyyden päässä aluksi, kunnes koirat ovat täysin tottuneet, ja tottuneet nimenomaan omaan tahtiinsa. Ja sitten kun vauva on lattialla tms niin aina vahditaan, ettei koirat mene liian rajusti leikkimään siihen viereen, ja kun lapsi oppii ryömimään niin vahditaan, ettei ahdista koiria nurkkaan tai häiritse niitä kun nukkuvat tms. Meillä on huolta vain yhdestä koirasta, joka pelkää lapsia ihan hirveästi... mutta tottuu kyllä varmasti kun saa rauhassa tutustua ja tottua. Ja rohkeammat koirat otetaan varmaan mukaan vauvanhoitoon heti kun haluavat, ettei ainakaan mustasukkasuus vaivaisi. Olen suunnitellut jopa jotain "hommia" niille, että vaikka voisivat tuoda jonkun vaatekappaleen käskystä tai viedä likavaipan pyykkikoriin (haha niin varmaan, se revitään heti ja levitetään olkkarin lattialle kuitenkin ) Tsemppiä haalarirumbaan!

Raskausarpia: oli tullut pari lisää yhtäkkiä, tohon navan ympärille. :O

Synnytyskivut: pelottaa ja mietityttää kun ei ole aavistustakaan siitä mitä ne voi olla. ja kauanko kestävät ja miten väsynyt sitä on. mutta kysynpä nyt, pessimistinä, että kun aina sanotaan, että siihen ne kivut loppuivat kun vauva syntyi... no kauanko aikaa ne sitten oli pois ennenkuin repeämä-, lihas- ja muut kivut alkoivat? :stick:

väsyttää ja kiukuttaa....(kuten ehkä kirjotuksesta voi joku päätelläkin ) päivällä oli supistuksia jo jonkin verran, kirjotin ihan ylös aikoja. mutta toisen panadolin jälkeen sain unta hitto kun sais nuijanukutuksen jostain nyt...

Voikaa hyvin ja suppareita niitä haluaville!!!!!
tömpsis ja super 40+0

 

Heippa!


Olen lueskellut teidän juttuja täällä ja ajattelin josko vielä pääsisin mukaan iloiseen syyskuisten seuraanne.

Itsellä odotus alkaa olemaan jo loppusuoralla, la sunnuntaina, mutta epäilen kovasti, että yliajalle mennään niin kuin mentiin esikoisenkin kanssa.

Odotusaika menny ihan jees, mutta nyt kypsyttää jo kovasti tää olotila...tulis jo!!

Kateellisena lueskelen, ku muilla käynnistyy synnytykset, mutta itsellä ei mitään...

Onnittelut siis kaikille nyytin jo saaneille ja Santulle suuri osanotto suureen suruunne! Voimia masunkasvattajille ja paljon supistuksia kaikille tasapuolisesti!

MioMio ja masukki 39+4