Onnea kaikille vauvautuneille! :kiss:
Ja kiitokset vielä synnytystarinoista
Ja
Santulle :hug: :heart:
Sairaalakassin pakkaamisesta, meiltä löytyy mulle kotiinmenovaatteet ja yöhousut ja
villasukat! En osaa nukkua enää ilman
Toki kirja ja vähän herkkuja myös. Mies sanoi että lähinnä karkkikassi tuo sairaalakassi. Se ei vaan ymmärrä :headwall:
Tiikkonen ja
Hassel, meillä myös noita perhanan höntiäisiä, jotka pyrkii kaikkeen kuivaruokaan. Alkaa jääkaapissa olla ahdasta, kun ollaan suurin osa sijoitettu sinne. Täytyy noita tiiviitä muovipurkkeja koittaa, jos niihin eivät menisi..
JiiMii, toivottavasti kohta tapahtuu 8)
Mädchen ainakin kirosi turvotuksia! Ne perhanat tulleet tännekin. Tai on niitä jo aiemminkin ollut, mutta nyt jotenkin lisääntyneet ihan uskomattoman paljon. Mulla on värkkikin ihan turvoksissa
Tuntuu, ettei tosta vedestä eikä ananasmehusta oo oikein apua, mutta toiveikkaana jatkan juomista!
).( Nyt teen hoikan oman navan, kun kerran Kättärin nelososaston lääkäri oli sitä mieltä, että mulla on varmasti joku syömishäiriö kun en ole lihonnut raskauden aikana yhtään. Tosiaan tossa 28.8. menin Kättärille päivystykseen jatkuvien supistuksien takia. Kivuliaita olivat ja säännöllisiä. Särkylääkkeet eivät auttaneet ja sanoivat etteivät he voi tehdä mitään tälle, mene kotiin.
31.8. neuvolatäti soittaa, että sulla on proteiinit koholla, ja kun neuvolalääkäri oli merkannut kuitenkin siitä kohdunkaulan kypsymisestä ja raskausmyrkytysoireista, ni hän suositellis et menisin tarkistuttamaan verenpaineen ja lähtisin sitten Kättärille. Supistukset oli olleet kaks päivää jo ihan uskomattoman kipeitä, mut Kättärille soitettaessa vastaus oli aina sama, "ei me voida sille mitään." MISSÄ SITTEN JOS EI SIELLÄ? Lähetteellä kuitenkin illalla päivystykseen ja kahden tympeän lääkärin ja kolmen kätilön jälkeen vuosinkin jo ihan kunnolla verta.
Yksi lääkäri sitten totesi vaan että, "No vähän on sulla ahtaat paikat, sisätutkimuksista johtuvaa tuo vuoto vaan."
Kahdeksan tunnin jumppapallohötkyttelyn, kuumevesipullon ja kohtalaisen särkylääkemäääränkin jälkeen (3x Litalgin, 1x Tramal, 1x Oxynorm) supistukset olivat vielä kipeitä ja tulivat kolmen minuutin välein. Lääkäri tuli sitten huoneeseen ja sanoi että "Voidaan ottaa seurantaan, mutta ei olla kyllä niin pitkällä vielä, että synnytys oikeesti käynnistyis."
Onneksi mulla oli oma äiti mukana siinä, joka tiukahkoon sävyyn selitti tälle tohtorille, että kyseessä on muutenkin sektio. "Ai, emmä tienny." No siinähän se luki lähetteessäkin ensimmäisessä lauseessa :headwall:
Olin ite jo niin kipee ja väsyny, ettei musta ollut tappelemaan kenenkään kanssa, ni oli hyvä että äiti oli sitten paikalla pitämässä mun puolia.
Vanhemman lääkärin päätöksellä sitten siirsivät siihen päivystysosastolle ja lääkäri antoi ymmärtää että leikataan seuraavana päivänä. Kuten myös mua hoitanut kätilö.
Seuraavana aamuna sitten oli osastolääkärin vastaanotto. En mitenkään kauheetsi uskaltanut toivoa sitä sektiota, koska aiemmat käynnit Kättärillä olivat olleet jo huonoja kokemuksia. En jotenkin uskaltanut toivoa yhtään parempaa.
Olin väsynyt koko yön kestäneen supistelun takia, väli vaihteli puolesta tunnista viiteen minuuttiin ja aamulla taas mentiin tasaisesti 5-7min välillä.
Mun sovittu sektio johtuu ahtaasta lantiosta ja hyväksikäyttö/raiskaustaustasta. Ensimmäinen mitä lääkäri kysyy on "Oliko kyseessä joku insestitapaus?" Selitin sitten itkua pidätellen, että musta ei ole relevanttia ensimmäiseksi kysyä tollasta, mutta että ei, ei ole siitä kyse. Ja että mä en halua myöskään huonon alatiesynnytyskokemuksen herättävän mitään sellasia tunteita Omppua kohtaan, kuin mitä mulla on mun hyväksikäyttäjiä. Lääkärille ei ihan mennyt perille.
"Kuule, kyllä sitten vasta on nainen, kun on synnyttänyt alakautta, niin luonto sen tarkoitti!" oli lääkärin kaikenkuittaava kommentti. "Ei me aleta tälläsestä syystä leikkaamaan täällä ketään."
Jotenkin jäi niin tyhjä olo tosta. Uskomattoman kurja fiilis. Tänään sitten soitin Naistenklinikalle ja pyysin sinne sektiosuunnitteluajan, mikäli vauva siihen asti kyydissä pysyy. Kätilö puhelimessa oli ihanan myötätuntoinen ja ymmärtäväinen ja jäi hyvä mieli soitosta
Ens viikon keskiviikkona sitten tietää, että koska tän meidän pienen pitäisi syntyä! ^^
Tiedustelin siltä kätilöltä kuitenkin, että miten jos mulla menee vedet nyt tai en oikeesti enää kotona tän kivun kanssa pärjää, pakottaako ne mut synnyttää alakautta, niinkuin Kättärin lääkäri mulle sanoi. Eivät kuulemma enää tosiaa näillä viikoilla pakota
Vielä kauheesti syksyisiä synnytystuulia nyt kaikille! :flower:
Jemmiksi&
Omppu