Syytöksistä..

Onko teitä itseänne syytelty lapsen kehityshäiriöistä,vammasta tai muusta piirteestä,joka ei ole riippuvainen teistä?

Mulla on poika,jolla on puheenkehityksen viivästymä,ja olen saanut kuulla olevani syyllinen siihen.En ole lukenut,lorutellut,laulanut..samalla tavalla kuin muille lapsilleni.Ja ihan samlla tavalla-jos en jopa enemmäänkin oon lukenut jne..

Syytöksi laukoo esim.isovanhemmat(jotka alussa sorsivat poikaa,haukkuivat avoimesti idiootiksi ja vammaseksi),umpituntemattomat..Neuvolassa kysyttiin olenko lukenut lapselle..

 

Ilmeisesti meidän pojalla on ollut ja on jonkinasteinen SI-häiriö vieläkin. Pienenä oli kovin ääniherkkä,arka, vierastava ja ylipäätänsä kovin "stressaantuva" lapsi. Tosi moni oli sitä mieltä että "kyllä se tottuu kaikkeen kun vaan opetat, kuljet, kyläilet jne" "Sun pitää enemmän vaan mennä kaikkialle vauvan kanssa että tottuu" Mutta eihän sen kanssa voinut paljoa missään käydä kun vauva hikeentyi ja huusi vaan aina. Rauhoittui sitten aina kun esim. lähdettiin kyläpaikasta pois; oli tosi hölmö olo itsellä kun ei tiennyt mitä tekisi. Tuntui kurjalta kun monet totesivat ykskantaan että arkojahan noista lapsista tulee kun olet ne totuttanut kotona oleiluun liikaa... Pikkuhiljaa pojan ärtyisyys alkoi helpottaa, mutta siihen mielestäni auttoi aika eikä mikään toiminta. Puheenkehitys on myös jäljessä mutta siitä en voi eikä kukaan muukaan voi meitä syyttää kun niin paljon on kaikkee sen eteen kyllä tehty! Ja jopa vieraatkin huomaa sen; poika kun osaa ulkoa monia kirjoja!

 

\

Ilmeisesti meidän pojalla on ollut ja on jonkinasteinen SI-häiriö vieläkin. Pienenä oli kovin ääniherkkä,arka, vierastava ja ylipäätänsä kovin "stressaantuva" lapsi. Tosi moni oli sitä mieltä että "kyllä se tottuu kaikkeen kun vaan opetat, kuljet, kyläilet jne" "Sun pitää enemmän vaan mennä kaikkialle vauvan kanssa että tottuu" Mutta eihän sen kanssa voinut paljoa missään käydä kun vauva hikeentyi ja huusi vaan aina. Rauhoittui sitten aina kun esim. lähdettiin kyläpaikasta pois; oli tosi hölmö olo itsellä kun ei tiennyt mitä tekisi. Tuntui kurjalta kun monet totesivat ykskantaan että arkojahan noista lapsista tulee kun olet ne totuttanut kotona oleiluun liikaa... Pikkuhiljaa pojan ärtyisyys alkoi helpottaa, mutta siihen mielestäni auttoi aika eikä mikään toiminta. Puheenkehitys on myös jäljessä mutta siitä en voi eikä kukaan muukaan voi meitä syyttää kun niin paljon on kaikkee sen eteen kyllä tehty! Ja jopa vieraatkin huomaa sen; poika kun osaa ulkoa monia kirjoja!

Toi on kuin just meiltä. Minun äti syyttää minua, kun tyttömme ei käy kylässä oikeen missään. Tulee kuulemma erakko ja pelkuri ihmisiä kohtaan. Tytöllämme epäillään tuota SI-häiriötä ja toimintaterapeutille pääsee keväällä. Toivottavasti kohta arkemme helpottuu.

 

mun paras on ett mun isäpuoli ihmetteli josko veetin downin syndrooma johtuu mun raskausajan diabeeteksestä yhdisetettynä cola lightiin

 

Meiän pojan downius johtuu sit varmaan aurajuuston syönnistä raskausaikana..Ihmiset,jotka noin ajattelee,se on niiden pienuutta.Aina löytyy noita syyttelijöitä ja jossittelijoita.mut onneks me ihanien erityislastemme vanhemmat ollaan tollasen yläpuolella.Pidetään lippu korkeella!

 

Niin ja toi raskausajan diabetes oli muuten mullakin..

 

Hupsista! Me kun ollaan tähän asti pidetty downin hyvänä puolena juuri sitä ettei siitä ainakaan voi ketään syyttää... Mutta näemmä kukaan ei ole turvassa

 

\

Onko teitä itseänne syytelty lapsen kehityshäiriöistä,vammasta tai muusta piirteestä,joka ei ole riippuvainen teistä?

Mulla on poika,jolla on puheenkehityksen viivästymä,ja olen saanut kuulla olevani syyllinen siihen.En ole lukenut,lorutellut,laulanut..samalla tavalla kuin muille lapsilleni.Ja ihan samlla tavalla-jos en jopa enemmäänkin oon lukenut jne..

Syytöksi laukoo esim.isovanhemmat(jotka alussa sorsivat poikaa,haukkuivat avoimesti idiootiksi ja vammaseksi),umpituntemattomat..Neuvolassa kysyttiin olenko lukenut lapselle..

Olisi voinut olla minun kirjoittama.
Pojalla on puheen tuotto viivästynyt. Ymmärrys on ihan normaali ikätasoinen.
Syyttäjinä ei onneksi ole sukulaiset, vaan ulkopuoliset. Neuvolatäti piti lasta myös ikäisensä oloisena.
Lorutella tosin kuulemma pitäisi, se olisi se avainsana ja avaa kielenkantimet puheelle.

Vanhimman lapseni ylivilkkautta ja enegisyyttä pidettiin minun aikaansaamana, olen tehnyt lapsesta tarkoituksella sellaisen, ja kiukkukohtauksetkin olivan minun provosoimia. "itehän sinä olet sen tommoseksi opettanut" sanoi sisko, kun lapsi makasi lattialla ja huusi, kun ei saanut tahtoaan läpi.
Olihan siinä itsellä hurjan syyllinen olo, että ai, minun vikani, minä olen siis tekemällä tehnyt tästä yhdestä lapsesta tämmöisen. Rauhallisemman lapsen kohdalla kukaan ei kuitenkaan tullut kiittämään, miten hyvin olen sen lapsen kasvattanut. Kyse olikin nyt vain erilaisesta persoonasta ja rauhallisemmasta lapsesta

 

"Kai täällä lapsi häiriintyykin, kun KURI on niinkuin armeijassa."

Tämän sanoi ad hd poikani ISÄ, kun kerroin diagnoosista ja lääkityksestä. (Pojan vaikeudet pahenevat heti jos rutiineista poiketaan!!! Ja isänsä tapaa häntä joskus ja jouluna, eikä oikeastaan tunne poikaa kovinkaan hyvin. )

 

meillä on kans esikoisella puheenviivästymä, tosin nyt ollaan jo normaalikoulussa ekalla, omana aikanaan. Mutta eipä kellään oikein ollut mitään sanomista, kun selkeesti suvussa on näitä että on tätä ollut muillakin. Ja kolmannella lapsellani todennäköisesti on ihan sama häiriö.

Musta on jotenkin aika naurettavaa että ihmiset on aina ensimmäisenä arvostelemassa, kun ei tiedä mitään mistä joku todellisuudessa johtuu. Vaikka toisaalta ennemminkin siitä on sanottu että toinen poikamme on puhunut jo 1½ vuotiaana kuin papupata, että se on kuulemma tullut minuun :ashamed: :ashamed:

 

meillä ei ihan vastaavaa ole koettu..mutta olen saanut kuulla eräältä tutultani kuinka pidän omaa lastani muiden yläpuolella ja etten voi edes tavallisten ihmisten pariin tuoda lastani ja vain sen takia kun otan eri paikoihin omat leluni mukaan koska meillä on kielto että esim sairaalassa ei saa ottaa leluja millä muut lapset on leikkineet koska lapseni voi saada niistä flunssan (ihan lääkärin määräys) sekä koko ajan pitää desifioida paikkoja ja käsiä ja meillä on lääkäri kieltänyt menemästä terveyskeskukseen koska siellä meitä ei voida auttaa vaan aina joudutaan menemään sairaalan kautta ja erään tietyn lääkärin kautta. ja meillä on paljon muitakin rajoituksia eli menen minne tahansa joudun aina kantamaan kolmea laukkua täynnä tavaraa mukanani, ei se minusta ole yhtään hauskaa vaan raskasta. sain vaan purra huuleeni kun kaverini moitti ja päästi suustaan luultavammin kateudesta mutta silti kyllä se sattui ja paljon. ei heti uskoisi kaverista tuollaista. sitten sekin oli väärin että vien lapseni joihinkin pieniin ryhmiin leikkimään, olen kuulemma kamala äiti kun vaarannan lapseni hengen. pitäisikö meidän kuitenkin elää 4 seinän sisällä vangittuna?? sitä en halua lapselleni kuitenkin pidän kaiken mahdollisen huolen ettei lapseni sairastu. ja jos joku on nuhainen lähdemme heti pois. joskus ihmisten pit'isi ajatella että kaikki se ylimääräinen touhu mitä sairaiden lasten äidit joutuu tekemään niin ei ole sitä että pitää lastaan muiden yläpuolella ja parempana.se on raskasta ja uuvuttavaa elää erityissääntöjen keskellä.
muille hyviä jatkoja ja vointeja!!! kyllä me jaksetaan

 

Meillä erityislasten äidellä on paljon avarampi katse tähän maailmaan. Yksinkertainen asia, ei välttämättä ole sitä. Kuten edellinen kirjoitti. :hug:

 

\

Hupsista! Me kun ollaan tähän asti pidetty downin hyvänä puolena juuri sitä ettei siitä ainakaan voi ketään syyttää... Mutta näemmä kukaan ei ole turvassa

meille kertoi eräällä luennolla sofianlehdon ylilääkäri m.hassinen (ollut kehareiden kanssa tekemisissä vuodesta 73) että "onhan se ihan selvää että downin syndrooma tulee äidiltä.ajatelkaa,tarvitaan vain yksi munasolu ja miljoonia siittiöitä.. ja että KAIKILLA naisilla on munasoluja joissa on trisomia 21,on vaan sattumaa mikä niistä pääsee vauvaksi asti"
tämä ihminen oli niin PERSOONA että miehenikin kävi kiittelemässä luennon jälkeen (oli muuten eka ja vika kerta ett olen sen mukaani saanut raahattua)

 

\

\

Hupsista! Me kun ollaan tähän asti pidetty downin hyvänä puolena juuri sitä ettei siitä ainakaan voi ketään syyttää... Mutta näemmä kukaan ei ole turvassa

meille kertoi eräällä luennolla sofianlehdon ylilääkäri m.hassinen (ollut kehareiden kanssa tekemisissä vuodesta 73) että "onhan se ihan selvää että downin syndrooma tulee äidiltä.ajatelkaa,tarvitaan vain yksi munasolu ja miljoonia siittiöitä.. ja että KAIKILLA naisilla on munasoluja joissa on trisomia 21,on vaan sattumaa mikä niistä pääsee vauvaksi asti"
tämä ihminen oli niin PERSOONA että miehenikin kävi kiittelemässä luennon jälkeen (oli muuten eka ja vika kerta ett olen sen mukaani saanut raahattua)

Oletko tosissasi että juuri "se" munasolu tulee äidiltä? ei pidä nimittäin paikkaansa.

 

Kehitysvammaisten parissa vuosikaudet työskennellyt ja asiaa tutkinut lääkäri Antti-Oiva Mäki,on myös sanonut,että downius tulee useimmissa tapauksissa äidiltä ja juuri näistä munasoluista.Mutta mitäpä sillä on väliä,kummalta se tulee.Turha potea itsesyytöksiä.

 

www.verneri.fi sivuilla on kysymyspalsta, jossa on vastattu hiljattain, että downin syndrooma voi tulla myös isältä, ja pahoittelut siellä olevasta diagnoosin kuvauksen yhteydessä olevasta tiedosta, jossa sanotaan ko. asian tulevan äidiltä.

 

ja myös siellä kehitysvammaneuvolassa työskentelevä toinen lääkäri on lievästi sanottuna outo...

 

\

www.verneri.fi sivuilla on kysymyspalsta, jossa on vastattu hiljattain, että downin syndrooma voi tulla myös isältä, ja pahoittelut siellä olevasta diagnoosin kuvauksen yhteydessä olevasta tiedosta, jossa sanotaan ko. asian tulevan äidiltä.

.. onneksi vihdoinkin löytyi SYYLLINEN. Nainenhan se on , tottakai! - kuinkas muutenkaan! ?

Menneinä vuosisatoina NAISEN tehtävä oli saattaa maailmaan lapsia ja ennenkaikkea POIKIA, perillisiä miehelleen. Ja oli naisen vika, jos ei tämä onnistunut.
Että silleen.