Taapero herännyt reilu viikon joka yö kerran itkemään korvia vihlovasti...

Meillä on 1v7kk ikäinen taapero, joka nukkuu välissämme. Lapsi nukahtaa suht hyvin, vaatii äidin tai isän viereen makaamaan nukahtamisen ajaksi, mutta ei muuta. Tulee yleensä itse kainaloon, ja nukahtaa siihen. Nukkuu sikeästi, n.klo 22-09. Jossain vaiheessa yötä, ehkä 2-3 aikaan, joka yö alkaa unissaan itkeä. Itkee kuin paniikkia, kauan. Rauhoittelu on todella vaikeaa, ei auta silittely, rauhallisesti, hiljaa puhuminen, ei syliin ottaminen, ei mikään. Rauhoittuu itsestään ehkä 5-10 minuutin kuluttua, ja jatkaa taas sikeää untaan aamuun asti. Onko nämä niitä kauhukohtauksia? Pystyykö noille tekemään mitään?
Lapsi on terve, ei korvatulehdusta, tms. Korvat on katsottu näiden öiden alkamisen jälkeen.

 

eikö kenelläkään muulla näin?

 

On muillakin, meillä on ollut molemmilla pojilla. Yökauhuja tms, tulee yleensä tunti-pari nukkumaanmenon jälkeen ja on ilmeisesti ihan normaali kehitysvaihe joka menee ohi aikanaan eikä sille voi mitään. Jos siis kerran lapsi on tutkitusti muuten terve.

Ole kuitenkin onnellinen että lapsi rauhoittuu noin nopeasti, meillä juniori karjuu tunnin tai kaksi lähes henkeä vetämättä. Ei onneksi sentään joka yö (enää...).

 

Voisi olla myös korvatulehdus, kannattaisi käydä tsekkaamassa.

 

Menee kyllä ohi itsestään. Meillä kans kesti puolestatunnista tuntiin tuo huuto, eikä mikään auttanut.

 

[QUOTE="korvis";23431903]Voisi olla myös korvatulehdus, kannattaisi käydä tsekkaamassa.[/QUOTE]

No mutta kun ei ole, kun juuri tuossa ekassa kirjoitin, että korvat katsottu viime viikolla, viikko sen jälkeen, kun huudot alkaneet.

Rauhoittuuko muillakin siis itsestään, vai saatteko jotenkin rauhoiteltua?

 

Meillä esikoisella oli jossain vaiheessa näitä "kauhukohtauksia" eli kurkku suorana huusi ihan paniikissa. Joskus kesti kauankin (15-20min). Pilttipiirin lehdessä muistaakseni oli juttua niistä ja varmasti netissä. Missään nimessä ei saisi herättää siinä tilassa, lapsi saattaa säikähtää. Muutenhan hän ei muista niitä itse. Pitää vaan sylissä yms. rauhottelua. Nykyisin 5v. huutelee, mutta rauhoittuu ihan hetkessä.

 

Kuulostaa kauhukohtauksilta. Meidän typykkä alkoi oirehtia samoihin aikoihin (myös uhmakausi alkoi silloin) ja sitä kesti vuoden verran.. Nopeimmin rauhoittui, kun antoi huutaa vaan. Koskeminen tai syliinotto vain pahensi huutoa, silloin lapsi meni ihan paniikkiin ja huusi vaikka kuinka pitkään. Mä olin siis vain vieressä ja välillä hiljaa kysyin, että joko jatkettais unia. Jossain vaiheessa se sitten painoi päänsä tyynyyn.

Kesti aika pitkään, että noita itkukohtauksia tuli semmoisina öinä, kun oli ollut erityisen vauhdikas päivä. Mutta vuoden verran tosiaan kesti sitä lähes jokaöistä huutelua. Jonkun verran apua oli siitä, kun kävin tyttöä havahduttamassa hereille noin pari tuntia nukahtamisesta. Silloin itkukohtausta ei tullut välttämättä ollenkaan.

 

Niin joskus kauhukohtaukset oli niin rajuja, ettei lasta voinut pitää sylissä kun riehui ja repi, joten vaikka sängyllä vaan silittää...

 

Kauhukohtaus voisi olla. Ei lasta edes saisi silloin ottaa syliin, koska se voi pahentaa kokemusta.

 

Näin olen epäillytkin, että on kauhukohtaus. Minä annan vain maata vieressäni, korkeintaan koitan vähän hyssytellä tai silittää. Mies taas on niin "lepsu", että ottaa välittömästi lapsen syliin ja alkaa puhua tälle, että rauhoittuisi. Ja mielestäni silloin huuto vain yltyy. Mutta kun mies ei usko, että niin ei kannata tehdä :/
No, ehkä kaivan hänelle jostain todisteita luettavaksi

 

Kesti aika pitkään, että noita itkukohtauksia tuli semmoisina öinä, kun oli ollut erityisen vauhdikas päivä.

Meilläkin vauhdikkuus vaikutti asiaan, esim. lomareissulla tuli useampana yönä peräkkäin. Nykyisin tosiaan rauhoittuu sillä ihan että "kaadan" hänet takas sänkyyn ja sanon että nyt nukutaan.

 

Niin, ja meillä on ollut tuota nyt joka yö, riippumatta siitä, millainen päivä on ollut.
Ei riehu, makaa vaan paikallaan, välillä voi nousta istumaan.