taapero muuttaa (haikeaa)

Eli koko perhe muuttaa, ei taapero yksin (se se vasta haikeaa olisikin... ). On vain vähän surullinen mieli, kun kaksivuotiaan ensimmäiset ja tosi tärkeät kaverit jää. Tiedän kyllä että ne unohtuvat pian ja uusia kavereita varmaan löytyy, mutta jotenkin on paha mieli kun tietää että lapsi muistelee ja kaipailee pihan kavereita pitkään. (On pienemänäkin muistellut kuukausia jälkeenpäin ihmisiä joita ollaan tavattu.)
Eli lohdutusta ja tsemppausta kai kaipailen muuttoon, joka jännittää kai vähän äitiäkin, vaikka ihan hyvillä mielin pääasiassa ollaan lähdössä uudelle paikkakunnalle.

 

Meidän taapero (1v8kk) se muutti myös kuun alussa äidin ja isin kanssa toiselle puolelle kaupunkia. Vanhoja kavereita on käyty treffaamassa, vaan vielä kun saisi ne suunnistamaan tänne meille saakka joskus. Kovasti nuo entisen kotikulman kaverit pyörivät taaperon mielessä ja heistä pitää lähes päivittäin puhua. Uusia suunnilleen saman ikäisiä kavereita ei ole vielä oikein löytynyt. Äidin sydän särkyy aina, kun taapero juoksee samalla tavalla kuin entisillä kotikulmilla innoissaan ulos kysyen:"onko kavereita?" Toteaa sitten "ei oo", vauhti hiipuu kävelyksi ja sitä mäkeä pitää laskea taas kaksistaan äidin seuraillessa vierestä. :'(
Uusi koti on sentään aivan ihana ja viihtyisä. Ehkä se seuraelämäkin tästä syksyn mittaan elpyy.

 

Minäkin kauhulla jännään, tarkoitus olisi tossa parin vuoden sisällä muuttaa, jolloin lapset jo päiväkodissa.. Mutta sellaiseen paikkaan muutamme, josta ei sitten lähdetä piiiitkäään aikaan. Ei ainakaan niin, että tarvis koulua vaihtamaan. Itse olen koulua joutunut vaihtamaan 4 kertaa, joten tiedän kuinka inhottavaa se on! Joten ota muuttaminen siltä kantilta, että varmasti tuon ikäinen saa nopeasti uusia kavereita, ja parempi muuttaa nyt kuin myöhemmin!

 

me muutettiin kans just vähän aikaa sit toiseen maahan, käydään aina lomilla suomessa ja täälläkin kaverit käy, isi on espanjalainen ja perusti firman, täällä on kyllä hyvä olla ja tyttö on viihtynyt, ikää on 1v8kk.