Taapero tarhaan kun vauva syntyy?

Missä lapsesi on kun olet koko päivän roikkunut täällä??

 

Jos kerta huolehdit, että sinä et väsy viemällä esikoisen hoitoon. Miten aiot huolehtia ettei esikoinen väsy ympärivuotisiin hoitopäiviin? Missään vaiheessa et ole tässä keskustelussa sanonut olevasi huolissasi esikoisen jaksamisesta tarhassa vaan oletat, että kun on ollut jo vuoden tarhassa jaksaa lisää. Muut vanhemmat sumplivat lomansa ja työvuoronsa niin, että lapset voisivat enemmän olla kotihoidossa. Sinä et et mieti, koska olet päättänyt jo valmiiksi ettet jaksa etkä halua..

:flower: näin juuri.
esikoisesi tulee tuntemaan itsensä hylätyksi, kun joka hemmetin aamu viet hänet pois jaloista päiväkotiin, ja lähdet uuden vauvan kanssa kotiin. ja esikoinen TULEE oireilemaan siitä. eli tilanne vaan pahenee, ja sitten vasta oletkin väsynyt.

mikä siinä on, että me kaikki muut ajattelemme asiaa sinun lapsesi parhaaksi (2 vuotiaalle parasta on kotihoito) paitsi hänen oma äitinsä? nurinkurista..

Onneksi teidän KAIKKIEN joukossa on myös näitä, jotka ymmärtävät minua. Suosittelen lukemaan tarkemmin, jos sen tyyppiset kommentit ovat unohtuneet tyystin.

Ja voi että kuinka lapseni on jo melkein vuoden verran joka "hemmetin aamu" tuntenut itsensä hylätyksi, kun olen vienyt hänet hoitoon.

Niin hän on jaksanut olla siellä vuoden, mutta ymmärrä nyt hyvä ÄITI että lapsikin tarvii lomaa tarhasta. Hän on ollut siellä jo vuoden ja vielä jatkaa!!!!! Mä olen koittanut vääntää rautalangasta asiaa ei nii paljon hoitopäiviä ja aluksi ei ollenkaan!!!! Kerro miten aiot huolehtia esikoisen jaksamisesta??? Leikkiminen on lasten työtä mutta tuo 6 tuntia joka arkipäivä 6-8 tuntia on liikaa!!!!

 

Hyi minkälaiset ihmiset tekevät lapsia. Hylättyjä ovat jo s yntymästä saakka, ei voi äiti heitä hyväksyä kun ei hyväksy eikä sulata toisten ratkaisuja vaan ottaa jumalan osaa ja yrittää tuomita, vaikka itse ei olisi päivääkään jaksanut esim. yh:na ilman tukiverkkoa. surkimuksia olette jotka ap:ta haukutte.

Peesi

 

Tässä jälleen yksi hyvä syy, miksi subjektiivinen päivähoito-oikeus pitäisi poistaa ja muuttaa se tarpeisiin perustuvaksi! Voi hyvänen aika, että nykyajan äideistä löytyy täysin ajattelemattomia, tunteettomia ihmisiä. Kun sisarukset asetetaan jo syntymästä täysin eriarvoiseen asemaan, mikä voi olla seuraus. Tuskin yletön rakkaus äitiä kohtaan ainakaan myöhemmin elämässä tällä esikoisella...

 

Ajatteletko koskaan lapsen jaksamista? Hänen tunteitaan, ajatuksiaan hoitoonmenemisestä, kun sinä olet kotona? Kertaakaan et ole tainnut sitä pohtia. Entä ne MUUT vaihtoehdot päiväkodin sijaan?

Alusta asti on ollut sellainen tunne, ettei tällaisia äitejä voi olla olemassa.

En näe muita vaihtoehtoja kuin päiväkodin. Täälläkään ei ole ehdotettu sellaista, mikä meidän perheelle sopisi.

Ajattelen lapseni jaksamista ja etenkin tämän hyvinvointia. Minusta on parempi, että lapsi saa jatkaa tutussa päiväkodissaan tuttuun tyyliin. En usko, että lapseni jää joka aamu miettimään, minnehän se äiti nyt menee. Uskon, että on parempi lapselleni jatkaa päiväkodissa kuten ennenkin ja alkaa pikku hiljaa vähentää hoidossa oloa. Tämähän tapahtuu melkeinpä häneen "huomaamattaan". Huonompi vaihtoehto on hyppyyttää lasta joka toinen päivä hoidossa muutaman tunnin verran ja sitten myöhemmin mahdollisesti laittaa lapsi joka päiväksi hoitoon, jos minun jaksaminen sitä vaatisi.

 

Ajatteletko koskaan lapsen jaksamista? Hänen tunteitaan, ajatuksiaan hoitoonmenemisestä, kun sinä olet kotona? Kertaakaan et ole tainnut sitä pohtia. Entä ne MUUT vaihtoehdot päiväkodin sijaan?

Alusta asti on ollut sellainen tunne, ettei tällaisia äitejä voi olla olemassa.

En näe muita vaihtoehtoja kuin päiväkodin. Täälläkään ei ole ehdotettu sellaista, mikä meidän perheelle sopisi.

Ajattelen lapseni jaksamista ja etenkin tämän hyvinvointia. Minusta on parempi, että lapsi saa jatkaa tutussa päiväkodissaan tuttuun tyyliin. En usko, että lapseni jää joka aamu miettimään, minnehän se äiti nyt menee. Uskon, että on parempi lapselleni jatkaa päiväkodissa kuten ennenkin ja alkaa pikku hiljaa vähentää hoidossa oloa. Tämähän tapahtuu melkeinpä häneen "huomaamattaan". Huonompi vaihtoehto on hyppyyttää lasta joka toinen päivä hoidossa muutaman tunnin verran ja sitten myöhemmin mahdollisesti laittaa lapsi joka päiväksi hoitoon, jos minun jaksaminen sitä vaatisi.

No miksi ei vaikka ma,ti, ke täysiä hoitopäiviä ja sitten pitkä viikonloppu sais esikoinen kunnolla ladata akkuja? Miksi se ei käy?

 

Uskomatonta, että siellä kirjoittelee äiti. Mistä lähtien sinulle lastesi hoitopäivät on ollut LOMAA? Huhhuh...

Ja kyllä, kyse on jaksamisestani. Hyvä, jos se tässä vaiheessa keskustelua selkenee... Tahdon olla äitinä lapsilleni ja se edellyttää, että jaksan. Nyt jaksamisessani ei ole mitään moitittavaa. Kuitenkin tiedostan, että asiat muuttuu, kun vauva syntyy. Tahdon ennalta ehkäistä voimavarojeni loppumisen ja siksi esikoinen saa jatkaa päiväkodissaan kuten ennenkin.

Uskomatonta juu, käsistin että olet väsynyt ja siksi tarvitset "lomaa" esikoisestasi että saisit olla kaksin vauvasi kanssa. Tietty tuon loma-sanan voi korvata lapsivapaalla tai millä tahansa, ideana siis se että lapsi on hoidossa jolloin hän ei ole äidin vastuulla ja äiti saa keskittyä yksin vauvaan.

Kyllä minusta on kiva saada välillä lomaa lapsistani, joskus toisesta ja joskus ihan molemmista. Jos olisin tämän 5v ollut kokoajan 24/7 kiinni lapsissani en tiedä miten olisin jaksanut.

Mutta sinua en vaan voi ymmärtää. Siis tajuan tuon 5 hoitopäivää viikossa jos äiti on todella loppu jo valmiiksi ja palkää tyyliin vahingoittavansa lastaan väsymyksensä keskellä tai vaikka niin ettei kykene vastaamaan edes lapsensa perustarpeisiin. Silloin pidän hyvänäkin että lapsi pääsee päiväkotiin saamaan ansaitsemaansa hoitoa ja huolenpitoa (ja että äiti myös saa hoidettua itseään kuntoon).

Mutta jos nyt olet täysissä ruumiin ja sielun voimissa niin minusta se ajatus että palat loppuun jo tulevan lapsesi ensimmäisinä viikkoina jos esikoisesi hoitoaika lyhenee vaikka siuihen 3pv/vko on aika... utopistisen tuntuinen. Uskoisin että se 2-3 hoitopäivää viikossa riittää hyvin takaamaan jaksamisesi, sellaisena mitä se kahden pienen lapsen äideillä ruukaa olemaan. Jos sitten koetkin että masennut tai uuvut täysin niin varmaan sen osa-aikaisen paikan saa aika helposti muutettua kokoaikaiseksi?

Vaikken ole yksinhuoltaja niin uskon että olen läpikäynyt aika rankkojakin vaiheita kahden pienen lapsen kanssa ja ymmärrän siis väsymystäkin ja kuten olen kokoajan korostanut niin äidinkin pitää pitää itsestään huolta.

Eli sinun mielestäsi on fiksumpaa ensin polttaa äiti loppuun ja sitten vasta hakea helpotusta elämään, kuin ennakoida ja koittaa välttyä tuollaiselta uupumiselta?

 

Eikä sun tarvitse olla mikään viihdyttämisautomaatti esikoiselle Vietätte leppoisia päiviä tutustuen vauvaan, lepäilet esikoisen päikkäriaikaan jos vauva sattuu silloin torkkumaan (ja ensi viikkoina varmasti nukkuu...) ja välillä ei-niin-leppoisia päiviä. Normaalia elämää Sulta puuttuu nyt usko itseesi. Vaikka sä kuinka yrität itsellesi toista todistaa, tuo sun kuvailema toimintatapa on esikoiselle väärin.

Vaikeita päiviä tulee, mutta tulee niitä ikimuistoisiakin. Kuopus hymyilee ekan kerran, nauraa ekan kerran, leikkii ekan kerran - isosisarensa läsnäollessa :heart: Älä vie näitä asioita pois isosisaruksen elämästä, ethän?

 

Asia ois ok jos lapsi menisi sinne päiväkotiin muista syistä ku sen takii et taloon tulee uusi vauva.

 

Ajatteletko koskaan lapsen jaksamista? Hänen tunteitaan, ajatuksiaan hoitoonmenemisestä, kun sinä olet kotona? Kertaakaan et ole tainnut sitä pohtia. Entä ne MUUT vaihtoehdot päiväkodin sijaan?

Alusta asti on ollut sellainen tunne, ettei tällaisia äitejä voi olla olemassa.

En näe muita vaihtoehtoja kuin päiväkodin. Täälläkään ei ole ehdotettu sellaista, mikä meidän perheelle sopisi.

Ajattelen lapseni jaksamista ja etenkin tämän hyvinvointia. Minusta on parempi, että lapsi saa jatkaa tutussa päiväkodissaan tuttuun tyyliin. En usko, että lapseni jää joka aamu miettimään, minnehän se äiti nyt menee. Uskon, että on parempi lapselleni jatkaa päiväkodissa kuten ennenkin ja alkaa pikku hiljaa vähentää hoidossa oloa. Tämähän tapahtuu melkeinpä häneen "huomaamattaan". Huonompi vaihtoehto on hyppyyttää lasta joka toinen päivä hoidossa muutaman tunnin verran ja sitten myöhemmin mahdollisesti laittaa lapsi joka päiväksi hoitoon, jos minun jaksaminen sitä vaatisi.

Kyllä on ehdotettu, sinä et vaan kuuntele!

Miksi teidän perheelle ei sovi joku perhetyöntekijä, siis kotiavustaja? Joka vaikka veisi esikoisen puistoon, tekisi ruuat jne?

 

Mäkin sanoisin, että laita tarhaan ennen vauvan syntymää niin ei tosiaan tule liikaa muutoksia kerralla. Itsellä melko sama tilanne eli esikoinen on 2v4kk ja vauva nyt 2kk ja meillä kanssa esikoinen aloitti noin reilun vuoden ikäisenä tarhassa ja oli siellä nyt siihen asti kun vauva oli noin 1,5kk ja nyt on sitten kokonaan kotihoidossa. Mä olin sitä mieltä itse, että en jaksa roudata esikoista tarhaan ja takaisin kaiket päivät vaan mieluummin ollaan kaikki kotona ja nimenomaan saan viettää ihanasti aikaa myös esikoisen kanssa nyt, enemmän nää päivät onkin tota esikoisen hoitamista kuin vauvan hoitoa, sehän nyt menee tossa sivussa vielä. Toki vauvan kanssa seurustellaan koko ajan ja kun esim. leikin esikoisen kanssa niin vauva on siinä mukana vieressä lattialla jne.

Ja tosiaan mulla ainakin oli sit ihan loppuraskaudessa jo tosi raskasta toi esikoisen hoito että silloin en ois kyllä oikein jaksanut olla päiviä yksin kotona sen kanssa tai ainakin silloin koin, että lapselle oli mukavampaa mennä päiväksi tarhaan kuin olla kotona äidin kanssa, joka ei jaksa mitään tehdä. Tietenkin toisten on pakko jaksaa mutta itse pidin lasta tarhassa vähän pidempään niin sain levättyä ihan loppuraskaudessa ja pääsin mukavasti alkuun vauvan kanssa.

 

Ajatteletko koskaan lapsen jaksamista? Hänen tunteitaan, ajatuksiaan hoitoonmenemisestä, kun sinä olet kotona? Kertaakaan et ole tainnut sitä pohtia. Entä ne MUUT vaihtoehdot päiväkodin sijaan?

Alusta asti on ollut sellainen tunne, ettei tällaisia äitejä voi olla olemassa.

En näe muita vaihtoehtoja kuin päiväkodin. Täälläkään ei ole ehdotettu sellaista, mikä meidän perheelle sopisi.

Ajattelen lapseni jaksamista ja etenkin tämän hyvinvointia. Minusta on parempi, että lapsi saa jatkaa tutussa päiväkodissaan tuttuun tyyliin. En usko, että lapseni jää joka aamu miettimään, minnehän se äiti nyt menee. Uskon, että on parempi lapselleni jatkaa päiväkodissa kuten ennenkin ja alkaa pikku hiljaa vähentää hoidossa oloa. Tämähän tapahtuu melkeinpä häneen "huomaamattaan". Huonompi vaihtoehto on hyppyyttää lasta joka toinen päivä hoidossa muutaman tunnin verran ja sitten myöhemmin mahdollisesti laittaa lapsi joka päiväksi hoitoon, jos minun jaksaminen sitä vaatisi.

No miksi et tee niin, että viet lapsen hoitoon ma, ti, ke täyden 6-8 tuntia ja sitten pitkä viikonloppu sais taapero ladata akkuja ja tutustua sisareen kunnolla????

 

Ajatteletko koskaan lapsen jaksamista? Hänen tunteitaan, ajatuksiaan hoitoonmenemisestä, kun sinä olet kotona? Kertaakaan et ole tainnut sitä pohtia. Entä ne MUUT vaihtoehdot päiväkodin sijaan?

Alusta asti on ollut sellainen tunne, ettei tällaisia äitejä voi olla olemassa.

En näe muita vaihtoehtoja kuin päiväkodin. Täälläkään ei ole ehdotettu sellaista, mikä meidän perheelle sopisi.

Ajattelen lapseni jaksamista ja etenkin tämän hyvinvointia. Minusta on parempi, että lapsi saa jatkaa tutussa päiväkodissaan tuttuun tyyliin. En usko, että lapseni jää joka aamu miettimään, minnehän se äiti nyt menee. Uskon, että on parempi lapselleni jatkaa päiväkodissa kuten ennenkin ja alkaa pikku hiljaa vähentää hoidossa oloa. Tämähän tapahtuu melkeinpä häneen "huomaamattaan". Huonompi vaihtoehto on hyppyyttää lasta joka toinen päivä hoidossa muutaman tunnin verran ja sitten myöhemmin mahdollisesti laittaa lapsi joka päiväksi hoitoon, jos minun jaksaminen sitä vaatisi.

En taida jaksaa enää yrittää...

Eiköhän se tosiaan ole lapselle parempi että pidät häntä hoidossa täyspäiväisenä koko kesäloman ja siitä jatkaen läpi koko äitiyslomasi kuopuksen päivähoidon alkamiseen asti. Ettei lapselle vaan tule muutoksia mistä kärsii ja ettet sinä pala loppuun. Parempi säilyttää aina sama tuttu ja turvallinen rytmi päiväkodissa mistä lapsi ei tähänkään mennessä ole kärsinyt.

 

Tää on jo niiiiiin saman toistoa. Olisko parempi jo antaa olla? Ap vie taaperonsa päivähoitoon ja sillä hyvä. Ap tekee, niin kuin ITSE parhaaksi katsoo; siihen ei kellään ole mitään sananvaltaa. Ja jos ap halusi mielipiteitä ko. asiaan, niin eiköhän ne ole jo selväksi tulleet.

Ap:lle sanon vain, että voimia arkeen!

 

Ajatteletko koskaan lapsen jaksamista? Hänen tunteitaan, ajatuksiaan hoitoonmenemisestä, kun sinä olet kotona? Kertaakaan et ole tainnut sitä pohtia. Entä ne MUUT vaihtoehdot päiväkodin sijaan?

Alusta asti on ollut sellainen tunne, ettei tällaisia äitejä voi olla olemassa.

En näe muita vaihtoehtoja kuin päiväkodin. Täälläkään ei ole ehdotettu sellaista, mikä meidän perheelle sopisi.

Ajattelen lapseni jaksamista ja etenkin tämän hyvinvointia. Minusta on parempi, että lapsi saa jatkaa tutussa päiväkodissaan tuttuun tyyliin. En usko, että lapseni jää joka aamu miettimään, minnehän se äiti nyt menee. Uskon, että on parempi lapselleni jatkaa päiväkodissa kuten ennenkin ja alkaa pikku hiljaa vähentää hoidossa oloa. Tämähän tapahtuu melkeinpä häneen "huomaamattaan". Huonompi vaihtoehto on hyppyyttää lasta joka toinen päivä hoidossa muutaman tunnin verran ja sitten myöhemmin mahdollisesti laittaa lapsi joka päiväksi hoitoon, jos minun jaksaminen sitä vaatisi.

Kyllä on ehdotettu, sinä et vaan kuuntele!

Miksi teidän perheelle ei sovi joku perhetyöntekijä, siis kotiavustaja? Joka vaikka veisi esikoisen puistoon, tekisi ruuat jne?

Noku ap ei ole vielä siinä pisteessä,luulee pääsevänsä siihen pisteeseen jos joutuu olemaan tämän 2vuotiaan kanssa kotona.

 

Kuten Madicken04 tuumasi, en minäkään enää jaksa yrittää. Täällä lähestulkoon jokainen, ap:ta lukuunottamatta, ajattelee sen pienen 2-vuotiaan parasta, eikä ap viitsi edes harkita muuta kuin sitä kokopäivähoitoa.

Huoh.. menenpä vielä kerran rutistamaan tuota omaa 2-vuotiastani.

 

Asia ois ok jos lapsi menisi sinne päiväkotiin muista syistä ku sen takii et taloon tulee uusi vauva.

kyllä. raha olisi hyvä syy, se että pitää ahnehtia lomia perheelle ja mennä töihin esim.

 

Uskomatonta, että siellä kirjoittelee äiti. Mistä lähtien sinulle lastesi hoitopäivät on ollut LOMAA? Huhhuh...

Ja kyllä, kyse on jaksamisestani. Hyvä, jos se tässä vaiheessa keskustelua selkenee... Tahdon olla äitinä lapsilleni ja se edellyttää, että jaksan. Nyt jaksamisessani ei ole mitään moitittavaa. Kuitenkin tiedostan, että asiat muuttuu, kun vauva syntyy. Tahdon ennalta ehkäistä voimavarojeni loppumisen ja siksi esikoinen saa jatkaa päiväkodissaan kuten ennenkin.

Uskomatonta juu, käsistin että olet väsynyt ja siksi tarvitset "lomaa" esikoisestasi että saisit olla kaksin vauvasi kanssa. Tietty tuon loma-sanan voi korvata lapsivapaalla tai millä tahansa, ideana siis se että lapsi on hoidossa jolloin hän ei ole äidin vastuulla ja äiti saa keskittyä yksin vauvaan.

Kyllä minusta on kiva saada välillä lomaa lapsistani, joskus toisesta ja joskus ihan molemmista. Jos olisin tämän 5v ollut kokoajan 24/7 kiinni lapsissani en tiedä miten olisin jaksanut.

Mutta sinua en vaan voi ymmärtää. Siis tajuan tuon 5 hoitopäivää viikossa jos äiti on todella loppu jo valmiiksi ja palkää tyyliin vahingoittavansa lastaan väsymyksensä keskellä tai vaikka niin ettei kykene vastaamaan edes lapsensa perustarpeisiin. Silloin pidän hyvänäkin että lapsi pääsee päiväkotiin saamaan ansaitsemaansa hoitoa ja huolenpitoa (ja että äiti myös saa hoidettua itseään kuntoon).

Mutta jos nyt olet täysissä ruumiin ja sielun voimissa niin minusta se ajatus että palat loppuun jo tulevan lapsesi ensimmäisinä viikkoina jos esikoisesi hoitoaika lyhenee vaikka siuihen 3pv/vko on aika... utopistisen tuntuinen. Uskoisin että se 2-3 hoitopäivää viikossa riittää hyvin takaamaan jaksamisesi, sellaisena mitä se kahden pienen lapsen äideillä ruukaa olemaan. Jos sitten koetkin että masennut tai uuvut täysin niin varmaan sen osa-aikaisen paikan saa aika helposti muutettua kokoaikaiseksi?

Vaikken ole yksinhuoltaja niin uskon että olen läpikäynyt aika rankkojakin vaiheita kahden pienen lapsen kanssa ja ymmärrän siis väsymystäkin ja kuten olen kokoajan korostanut niin äidinkin pitää pitää itsestään huolta.

Eli sinun mielestäsi on fiksumpaa ensin polttaa äiti loppuun ja sitten vasta hakea helpotusta elämään, kuin ennakoida ja koittaa välttyä tuollaiselta uupumiselta?

Jos et ole kokoaikana saanut kirjoituksistani muuta irti kuin tuon niin uskon jo oikeasti että lapsellesi on parasta olla päiväkodissa mahdollisimman täyttä hoitoaikaa aina koulun alkuun asti. Älä ihmeessä ota häntä kotiin lainkaan.

 

Ajatteletko koskaan lapsen jaksamista? Hänen tunteitaan, ajatuksiaan hoitoonmenemisestä, kun sinä olet kotona? Kertaakaan et ole tainnut sitä pohtia. Entä ne MUUT vaihtoehdot päiväkodin sijaan?

Alusta asti on ollut sellainen tunne, ettei tällaisia äitejä voi olla olemassa.

En näe muita vaihtoehtoja kuin päiväkodin. Täälläkään ei ole ehdotettu sellaista, mikä meidän perheelle sopisi.

Ajattelen lapseni jaksamista ja etenkin tämän hyvinvointia. Minusta on parempi, että lapsi saa jatkaa tutussa päiväkodissaan tuttuun tyyliin. En usko, että lapseni jää joka aamu miettimään, minnehän se äiti nyt menee. Uskon, että on parempi lapselleni jatkaa päiväkodissa kuten ennenkin ja alkaa pikku hiljaa vähentää hoidossa oloa. Tämähän tapahtuu melkeinpä häneen "huomaamattaan". Huonompi vaihtoehto on hyppyyttää lasta joka toinen päivä hoidossa muutaman tunnin verran ja sitten myöhemmin mahdollisesti laittaa lapsi joka päiväksi hoitoon, jos minun jaksaminen sitä vaatisi.

En taida jaksaa enää yrittää...

Eiköhän se tosiaan ole lapselle parempi että pidät häntä hoidossa täyspäiväisenä koko kesäloman ja siitä jatkaen läpi koko äitiyslomasi kuopuksen päivähoidon alkamiseen asti. Ettei lapselle vaan tule muutoksia mistä kärsii ja ettet sinä pala loppuun. Parempi säilyttää aina sama tuttu ja turvallinen rytmi päiväkodissa mistä lapsi ei tähänkään mennessä ole kärsinyt.

Ymmärrän, ettet jaksa enää yrittää. Taisi kopsahtaa nyt tuo kommenttini liian hyvin. Anteeksi kun minusta ei tule samanlaista martyyri äitiä kun sinusta. Anteeksi nyt vaan, kun osaan ajatella asioita vähän eteenkinpäin.

 

(onko kenelläkään muulla ollut alusta asti tunne, että tämä on provo )

 

AP: En tuomitse sinua mitenkään! Minulla semmoinen tilanne että lapset 2v ja vauva ja molemmat on nyt kotihoidossa, vanhempi lapsi lopetti tarhassa kun vauva oli reilun kuukauden ja on ollut ihan kiitettävän rankkaa ja olen kyllä miettinyt, että lapselle olisi voinut olla mukavaa käydä tarhassa ainakin parina päivänä viikossa, meillä ainakin oli niin mukava tarha ja lapsi viihtyi siellä mukavasti. Esikoisen käytös on myös nyt kotonaolon myötä vähän muuttunut, hän on ihan hirveän takertuva minuun ja kammoaa muita lapsia puistossa. Vähän ehkä siis kaduttaa lapsen tarhasta pois otto. Sanoisin, että paras vaihtoehto teille ois varmaan se, että esikoinen ois sen 3 päivää viikossa tarhassa ja sit ois aina pitkä viikonloppu kotona perheen kanssa.

 

Siis et ole tainnut lukea vastauksia ollenkaan. Ai miksikö suunnitelmasi on huono? Koska lapsesi on suurimman osan ajan hereilläoloajastaan päiväkodissa, hän tahtoo sinun huomiotasi iltaisin ja viikonloppuisin enemmän kuin tarvitsisi sitä ollessaan arkena kotona. Silloin huomaat, että on kätevää pitää hänet edes se 8h päivässä 5 päivää viikossa pois jaloista, koska arki (illat+viikonloput) ovat niiiin raskaita kahden kanssa.

Lapsi voi oireilla monin tavoin mustasukkaisuuttaan - uniongelmin, syömisongelmin, kiukuttelemalla jne. SIKSI sinun suunnitelmasi on huono. MIKSI et voi kokeilla ensin kahden kanssa kotona? Voithan pitää paikkaa varalla, vaikka et lasta sinne veisikään. Miksi et anna sisarussuhteen kehittyä? Vai onko sinulla käsitystäkään siitä mitä se on?

Huoh. On se lukeminen ja luetun ymmärtäminen nähtävästi todella hankala laji. Ei edelleenkä ole tarkoitus pitää esikoista päiväkodissa 8h päivässä 5 päivänä viikossa. Ja mitenkä sinä yhtä-äkkiä osaat ennustaa, kuinka esikoiseni on hankala illat ja viikonloput?

SIKSI en voi kokeilla ensin kahden lapsen kanssa kotona olo, koska en halua rasittaa esikoistani liikaa muutoksilla. Saan tätä kokeilua jo viikonloppuisin sitten, se riittää alkuun.

Ja sisarussuhde kehittyy varmasti myös muinakin kellonaikoina kuin välillä 8-16.

Tuo ei ole mikään peruste, lapsi kärsii tuosta 5pv viikossa hoidosta huomattavasti enemmän kuin mitkä sen hyödyt on.

peruste on siis se että pelkäät ettet itse jaksa kahden lapsen kanssa ja siksi (omalla tavallaan) "uhraat" esikoisen laittamalla tämän alkuun hoitoon jokapäivä, vaikka tälle olisi parempi saada olla useampia päiviä kotona.

Lapsi ei ole tähänkään päivään mennessä kärsinyt, vaikka on hoidossa ollut viitenä päivänä viikossa.

Ja kyllä, pelkään, ettei voimani riitä kahden pienen kanssa. En lähde leikkimään mitään sankaria, vaan toimin kuten tilanne vaatii. En uhraa siinä esikoistani ollenkaan.

Tajuatko sinä että tuo on aivan eri asia,sinä olet nyt kotona ja jaksat niin lapsen paikka on silloin siellä myös.Jos et jaksa niin yhdenkään lapsen paikka ei ole olla silloin sinun vastuullasi yksistään.Koeta päättää mitä olet.

 

Täydelliset äidit nyt hännät koipien väliessä palaa omiin nurkkauksiinsa odottamaan uutta uhriaan. En olisi uskonut, että tästä näin vilkas keskustelu tulee. Kiitos kaikille kommenteistanne!

 

Ajatteletko koskaan lapsen jaksamista? Hänen tunteitaan, ajatuksiaan hoitoonmenemisestä, kun sinä olet kotona? Kertaakaan et ole tainnut sitä pohtia. Entä ne MUUT vaihtoehdot päiväkodin sijaan?

Alusta asti on ollut sellainen tunne, ettei tällaisia äitejä voi olla olemassa.

En näe muita vaihtoehtoja kuin päiväkodin. Täälläkään ei ole ehdotettu sellaista, mikä meidän perheelle sopisi.

Ajattelen lapseni jaksamista ja etenkin tämän hyvinvointia. Minusta on parempi, että lapsi saa jatkaa tutussa päiväkodissaan tuttuun tyyliin. En usko, että lapseni jää joka aamu miettimään, minnehän se äiti nyt menee. Uskon, että on parempi lapselleni jatkaa päiväkodissa kuten ennenkin ja alkaa pikku hiljaa vähentää hoidossa oloa. Tämähän tapahtuu melkeinpä häneen "huomaamattaan". Huonompi vaihtoehto on hyppyyttää lasta joka toinen päivä hoidossa muutaman tunnin verran ja sitten myöhemmin mahdollisesti laittaa lapsi joka päiväksi hoitoon, jos minun jaksaminen sitä vaatisi.

Kyllä on ehdotettu, sinä et vaan kuuntele!

Miksi teidän perheelle ei sovi joku perhetyöntekijä, siis kotiavustaja? Joka vaikka veisi esikoisen puistoon, tekisi ruuat jne?

ei perhetyöntekijä auta arjessa noin joka paikkakunnalla, vaan kyttää että miten äiti hoitaa itse lapsiaan. istuu sohvalla kahvitettavana. perheestä tulee lastensuojelun asiakas ja eivät kaikki halua tällaista suhdetta

 

Mäkin sanoisin, että laita tarhaan ennen vauvan syntymää niin ei tosiaan tule liikaa muutoksia kerralla. Itsellä melko sama tilanne eli esikoinen on 2v4kk ja vauva nyt 2kk ja meillä kanssa esikoinen aloitti noin reilun vuoden ikäisenä tarhassa ja oli siellä nyt siihen asti kun vauva oli noin 1,5kk ja nyt on sitten kokonaan kotihoidossa. Mä olin sitä mieltä itse, että en jaksa roudata esikoista tarhaan ja takaisin kaiket päivät vaan mieluummin ollaan kaikki kotona ja nimenomaan saan viettää ihanasti aikaa myös esikoisen kanssa nyt, enemmän nää päivät onkin tota esikoisen hoitamista kuin vauvan hoitoa, sehän nyt menee tossa sivussa vielä. Toki vauvan kanssa seurustellaan koko ajan ja kun esim. leikin esikoisen kanssa niin vauva on siinä mukana vieressä lattialla jne.

Ja tosiaan mulla ainakin oli sit ihan loppuraskaudessa jo tosi raskasta toi esikoisen hoito että silloin en ois kyllä oikein jaksanut olla päiviä yksin kotona sen kanssa tai ainakin silloin koin, että lapselle oli mukavampaa mennä päiväksi tarhaan kuin olla kotona äidin kanssa, joka ei jaksa mitään tehdä. Tietenkin toisten on pakko jaksaa mutta itse pidin lasta tarhassa vähän pidempään niin sain levättyä ihan loppuraskaudessa ja pääsin mukavasti alkuun vauvan kanssa.

Ihanaa huomata, että täällä ei ole vain ihmisiä jotka haukkuvat ap:tä.