taaperot ja eläimet

taaperot ja eläimet ovat tavalla tai toisella aika "vaikea" yhdistelmä varsinkin kun pikkumies tulee ikään että kaikkea on kiva kokeilla. miten te vahditte jos esim koira jää lapsen kanssa samaan tilaan ja itse menet vaikka vessaan/korjaamaan pyykit jne jne?

miellä on lastenhuoneen ovella turvaportti ettei lapsen tarvitse jäädä yksin koiran kanssa ja voin mennä hakemaan pyykit pois tai siivota. kuitenkaan lapsi ei ole yksin portin takana kuin 10 minuuttia jos sitäkään. veikkaan että saan vastauksi jos jonkinlaisia niin haukkuja kun muutakin mutta siihen olen varautunut.

olisin vain iloinen jos saisin muiden kokemuksia miten turvatoimet on tehty. kumminkaan koiraa eikä lasta voi toisistaan ikuisesti erossa pitää molemmat siitä kumminkin ajan myötä kärsivät.

ja jos jota kuta vaivaa meillä asuu pieni seurakoira ei sentään mitään tanskandoggia lapsi ja koira rakastavat toisiaan suunnattomasti mutta joskus on niitäkin päiviä kun koira haluaa olla yksin.

 

meillä lapsi ja koira tulevat toimeen hyvin keskenään. tyttä välillä vetää hännästä mutta koira ei ole moksiskaan. välillä koira leikillään näykkäisee tyttöä pyllystä (vaippa on kuitenkin päällä) jos tyttö jahtaa häntä leikkivaunujensa kanssa. huvittava näky.

meilläkin juu pienen pieni koira, lapsi ja koira ei koskaan jää yksin, jos vessaan menen niin ovi jää auki, koska lasta en viitsi lukita omaan huoneeseensa siksi aikaa, meillä ei ole tuollaista turvaporttia.

kyllä minä uskaltaisin nuo kahdestaankin jättää, ovat olleet syntymästä asti yhdessä, ikäeroa heillä 2kk. ja koira mitä ystavällisin luonne =) tosin sattuuhan nuo kiltitkin koirat hairahtaa pahoille teille :/

mutta sinä et saa haukkuja ainakaan minulta

 

Meillä lapsi ja koira ovat olleet aina samoissa tiloissa. Nykyään poika 2 v 2 kk on jo yksinäänkin esim. pyykkien laiton ajan. Koira on hyvähermoinen ja väistää lasta, ei ole koskaan ollut mitään ongelmia tässä asiassa. Taapero ja koira on tosiaan haastava yhdistelmä, mutta ei mahdoton ; )

 

Meillä on 11½vuotias lapinkoiraneiti, ollut siis paljon ennen lapsiamme.
(vanhin lapsi 9v) Koirallamme on tarha jossa asustelee, eikä lasten syntymän jälkeen ole päässyt eteistä pidemmälle. Ja nyt kun meillä on jo kolmas lapsi, koira on ollut pois sisältä kokonaan, eikä kyllä tulekkaan!
koira on ihan lempeä luonteinen lapsille ja aikuisillekin, ulkona saa lapset rapsutella/talutella ja pieninkin valvonnan alla koittaa turkista.
En vaan enää halua sitä karvanmäärää/hiekan määrää siivota pois ja koiramme saa taatusti huomiota näinkin!

 

Heips!Meillä taapero ja kaksi isoa koiraa tulevat vallan mainiosti toimeen.Koirat ovat välillä mustiksia jos halaan tai paijaillen lasta änkeevät väliin että meille kans halit jne.. Ei ole ongelmaa ollut olen tehnyt lapselle päivän selväksi että kun koirat syö tai nukkuu ei ole asiaa mennä häiritsemään silloin.Ikää lapsella 2v 2kk ja hyvin on oppi mennyt perille!Ja kun lapsi syö ei koirat saa kytätä pöydän juuressa.Tosin koskaan en jätä lasta ja koiria keskenään vaan ite hengaan samoissa tiloissa,ei sen puoleen koirat vipeltää mun kintun viekus jos lapsi ajaa sisällä esim.leikkimopollaan.

 

Sinulle äeppä älä ota nokkiisi mutta haluan kysyä miksi olet koiran hommannut tiedät varsin hyvin että koirista lähtee karvaa+että hiekkaakin niiden mukana sisälle kantautuu.Haluan kysyä että onko se aina näin kun lapsia tulee taloon koirat on kuin ilmaa.Tätä en ymmärrä!Kyllä meillä koirat ovat yhtä rakkaita perheen jäseniä kuin ukko ja oma rakas lapsi!

 

Meillä on 2v4kk mittelspitz joka ei pidä lapsista yhtään. Poika on nyt 1v5kk ja kyllä näiden kanssa varpaillaan saa olla. Koira helposti murisee ja rähähtää pojalle joka ei kyllä tajua yhtään varoa. Nauraa vain ja murisee takaisin. Onneksi koira enimmäkseen välttelee poikaa. Kahdestaan heitä ei voi jättää, mutta yleensä poika roikkuukin ihan kiitettävästi minun perässäni, mm vessassa jne. Meillä tilanne alkaa kyllä olla sellainen, että voi olla että joudumme turvautumaan pian ammattilaisen apuun koiran käytöksen kanssa. Tällä hetkellä käyn koiran kanssa aktivointikurssia, missä yritämme parantaa koiran kontaktia minuun ja tarjota sille virikkeitä sekä parantaa tottelevaisuutta. Saa nähdä.

Koiran lisäksi meillä on akvaario. Se on niin iso ettei poika ylety laittamaan sinne mitään eikä muutenkaan melomaan siellä. Kaloja tykkää ruokkia ja välillä niitä seurailee muutenkin. Lasin koputtelu on asia josta ollaan keskusteltu välillä, mutta aika vähiin se on jäänyt. Vedenvaihdot ja akvaarion siivous muutenkin ovat hieman hankalia kun silloin pitää jonkun tulla vahtimaan poikaa siksi aikaa kun minä lotraan likaisten suodattimien ja vesiletkujen kanssa.

Lisäksi meillä on kaksi neitokakadua ja niissäkin on omat ongelmansa taaperon kanssa. Linnut roskaavat valtavasti ja vapaana ollessaan kakkivat lattialle, joten tarkkana saa olla ja siivota jatkuvasti ettei poika ehdi pistellä suuhunsa mitään sopimatonta. Lintuhäkki on iso ja korkealla, mutta poika ylettyy silti avaamaan siitä alimpia luukkuja. Aina pitää muistaa tarkistaa että linnut ovat varmasti häkissä kun avaa oven tai ikkunan... Mitään kiusaamisongelmaa meillä ei ole lintujen kanssa ollut. Pari kertaa poika on mennyt heiluttamaan häkkiä tai yrittänyt vetää alas häkkiä suojaavan liinan, mutta on kyllä vielä hyvin totellut kun olen kieltänyt.

 

Essmes; en ota nokkiini, eikä koira ole minulle ilmaa. Aina meillä on kotipaikallakin koira ollut (ulkokoiria!) Ovat tarenneet ulkona hyvin, kun meidän lapinkoirakin. Halusinkin koiran,joka on ulkona ja alkuun pidettiin kuin lasta, sai olla kaikkialla! Lapset syntyivät 1,5v välein ja olivat tosi kipeitä, toisella astma. Koira sai olla kovat pakkaset, vaikkei valittanut, eteisessä! Samoin ukkoset, joita pelkää! Pojat on jo isoja ja rumppaavat ees taas, koiramme harrasti karkailua, että siksi pidetään se nyt tarhassa, kun ei oikein voi olla ettimässä pienen kanssa. Koiramme saa edelleen olla jossain sisätiloissa kovilla pakkasilla ja ukkosilla, häntä ei oo jätetty mihkään. Mä tykkään yhtä paljon meidän mustasta koira"vanhuksesta" kuin perheen kaikki muut jäsenet. Pojat jättää aina ulko-ovet auki, oli kesä tai talvi, niin koirahan livahtaa matkoihin ja on seikkaillut tunninkin ennenkuin on takasi saatu. Että Essmes, ymmärrät varmaan minua edes hiukkasen (se hiekka ja karvajuttu, ei nyt ollut niin hyvä peruste, eikä niin tosissaan otettavaakaan...)
Pojatkin jo monta kertaa itkivät koiran perään, ettei se takasi tuu...
Ja koiramme on todellakin perheenjäsen, etusijalla on kuitenkin mies ja lapset ja heti sen jälkeen koiramme

 

Meidän koirat asustaa nykyään melkein vallan kodinhoitohuoneessa. Omasta halustaan ovat siellä, koska siellä on niiden pedit ja se on sellainen paikka missä saa olla rauhassa. Oven pidän usein päivällä kiinni. Isompi lapsi käy muuten ruokkimassa koiria heti kun silmä välttää tai laittaa pesukoneen päälle ja vauva käy "uimassa" koirien vesikupissa. Lisäksi koirat katsoo sen näköisenä, et ei kai noi taas tuu tänne häiritsemään, mutta kärsivällisesti antavat koskea silti. Vanhemmalla koiralla oli vähän sopeutumisvaikeuksia aluksi, mutta nykyään sekin on ok. Koskaan ei kumpikaan ole yrittänyt purra tms. En kuitenkaan jätä lapsia ja koiria keskenään, koska eläin on aina eläin ja se voi vaikka vahingossa juosta päin ja kaataa lapsen. Koirat on n 17 kg ja säkä 48 cm eli kyllä sen kokoinen jo saa pienen lapsen kumoon. Lisäksi meillä on portit eteisessä eli jos koirat haluavat olla rauhassa, mutta muualla kuin omassa pedissään, ne voivat tulla eteiseen ja me ollaan silloin olohuoneessa tai keittiössä. Toki ne välillä on meidän ihmisten kanssa samassa huoneessa, eikä siinä ole mitään ongelmaa. Ja näin kesällä tykkäävät myös olla aidatulla pihalla vapaana.

Kun tässä joku kommentoi, et koirat jää täysin huomiotta kun lapsia syntyy, niin täytyy kyllä tunnustaa, et meillä on käynyt vähän niin. :ashamed: Koirat ovat entisiä harrastuskoiria, nykyisin vain seurakoiria. Toki perusjutut hoidetaan kuten ennenkin, mutta mitään aktiivisia treenejä ei enää ole aikaa ottaa ja välillä on siitä vähän huono omatunto, mutta kaikkeen ei aika riitä ja lapset on tietenkin etusijalla.

 

Meillä on tyttö ollu pienestä asti koiran kans kaksistaa esim kun käy vessas tai laittaa pyykkejä.Kun koira saa tarpeeksi hoivasta ni vetäytyy omii oloihinsa.Hyvin on aina menny.Eli enpä ole jaksanu "murehtia" vaan hyvällä omalla tunnolla voi olla keskenää.Tytöllä ikää kohta 2.2 vuotta

 

meillä poitsu 1-v. ja käppänäneiti saavat olla kaksistaankin ihan miten haluavat, poitsu toisaalta pitää välillä hyvänä suht kovakouraisestikin mutta niin kauan kuin koiruus itse telläytyy poitsun kylkeen kiinni omapahan on valintansa ja pitää myöntää että meillä koiruus on opettanut pikkumiehelle paljon asioita jotka olisi toki voinut jäädä opettamattakin eli paitsi lelun heittämiset, myös syöttötuolista ruuan tiputtamiset (jos silmä vain välttää) ja jos koiruudella käy aika pitkäksi se menee leikkinäykkimään poitsua käsistä "riehutaanko" meiningillä...toki silmällä pidetään mutta kuitenkin!

ja sinulle joka ylempänä kyselit miten voi unohtaa/hylätä koiran kun vauva tulee taloon niin voin kertoa että vaikka kuinka olisi kiva koira niin hermoja voi riepoa jatkuvan väsymyksen keskellä kun koira koettelee rajojaan muuttuneessa tilanteessa, tai imetysaikana, tai kun yrittää nukuttaa vauvaa tai...listaa voisi jatkaa loputtomiin. meillä ainakin minä uhkaan joka ikinen päivä edelleen lahdata koirani ja tai myydä rukkasiksi

 

Meillä 1,5v neitokainen on koiran antanut tähän asti olla rauhassa. Ovat olleet kaksisteen, eivätkä ole tarvineet mitään erityis valvontaa. Tilanne on nyt kääntynyt päinvastaiseksi. Neiti onkin päättänyt ,että koiraa onkin kiva repiä ihan mistä tahansa kunhan saa vain kiinni. Ja sekös on sitten hauskaa kun koiraa ulahtaa tai jopa murahtaa. Neidillä ei siis ole mitään käsitystä siitä ,että koiraan sattuu ja se ei ole mikään hauska leikki. Nyt joudun todellakin vahtimaan näiden kaverusten perään enkä uskalla jättää kaksisteen oikeastaan mihinkään.

 

Meillä on 4kissaa ja mummeli koira Ja tietysti puoltoista vuotias täystuho...Aina ovat saaneet olla keskenään vaikka kävisin vessassa jne...

Tuukka tosin välillä repii noita kissoja turkista ja ne räppää sitä mutta siinä oppii ettei ne ole ihan leluja ja itsekki komentaa jos kovasti kohtelee noita...Ja meil on kyllä mennyt hyvin paria kissan naarmua laskematta Ja nyt on niin kiva kun tuo osaa jo "silitellä" kissoja että kisut ei enää niin juokse vaan karkuun kerran oli puskemiskisa tuukalla ja pörröllä olivat kyllä niin suloisia että <3
Vaikka moni sanoi kun tuota odotin et pitäs elukat hävittää ja aina sanottu ettei yksikään lähde kun vanhuuttaan sitten... Ja tuli mieleen et tosta on niin kivaa kun ei ite jaksa enää syödä niin nakkoa lattialle ruokaa niin siinä kiittää et on nuo kun ne käy syömässä ne ruuat pois <3

 

Piti myös lisätä et on tässä harkittu et muutaman vuoden päästä meinattiin et hommataan koiran pentu että se koira oppis pienempiin lapsiin ja ollaan kummis tosi eläinrakkaita ...Tosin päätetty on ettei vasta kun minttiinasta aika jättää et se saa rauhassa viettää eläkepäivät ainoana koirana talossa vaikka onkin kissoja pienempi