Taas lähenee se aika vuodesta, jolloin pahin ikävä iskee =(

Kyllä menetysten vuosipäivät aina koskettavat ja nostavat tunteet pinnalle, vaikka aikaa olisi kulunut enemmänkin.Sitä miettii, että millaista elämä olisi jos olisi saanut elää.Miltä näyttäisi, miettii menetettyjä synttärijuhlia, yhteisiä hetkiä.Se on raskasta.Elämä tuntuu toisinaan niin epäreilulta, eikä jaksa ymmärtää miksi piti käydä niin.

Sairaala ei taida palautella äitiyskortteja automaattisesti jos niitä ei itse muista pyytää.

Meidän pikkuisen menetyksestä tulee lokakuussa 2 vuotta.Ei sitä päivää milloinkaa unohda, kun sai kuulla ettei enää sykettä ole ja tiesi, että hän syntyy kuolleena. Hänen tuhkansa ripoteltiin naapurikaupungin muistolehtoon.Jos en olisi itse pyytänyt äitiyskorttia, niin sairaalaan se olisi jäänyt.

Voimia kovasti koko perheelle:hug:

Millä viikolla te menetitte lapsenne?

 

Millä viikolla te menetitte lapsenne?

Viikkoja oli 20+3, rakenneultrassa asia selvisi.Edellisellä kerralla kaikki oli vielä hyvin.Seuraavana päivänä synnytys käynnistettiin.Jostain syystä pikkuisen ei ollut tarkoitus jatkaa matkaa kanssamme.

 

Surullista. Voimia kaikille jotka on menettäneet lapsensa

 

hyvä keskustella asiasta lasten kanssa. Lapset ymmärtävät hyvinkin plajon asioita ja se pikkusisaruksen menetys voi heillekin olla todella kova pala, vaikka eivät olisi edes sisarustaan koskaan nähneetkään.
Meidän 3v piirsi pikkuveljelleen hautaan mukaan oman kuvnsa , ettei vaan unohda sitten enkelinä miltä isoveli näytttää

 

:'( Voi että, otan osaa! En osaa edes kuvitella, miltä tuntuu menettää vauva, mutta ihan varmasti se jättää ikuiset jäljet. :hug: