taas on oikein voittajaäitee olo..

pakko tulla vähän purkamaan tänne, kun tuolla toisella puolella on niin hiljaista, tai sitten kellään muulla ei tämmöistä ongelmaa ole..

kuopuksen imetys takunnut alusta alkaen (tuli vähän ennen aikojaan)
eli oon alusta alkaen lypsänyt ja pullottanut...ja kun menin saamaan kunnon lentsun niin jouduttiin aloittamaan osittainen korvikekkin, kun maitoa ei tullut tarpeeksi.

nyt saa likka semmosia rintaraivareita ettei ole tosikaan!!huutaa naama punaisena niin paljon kuin vaan keuhkoista lähtee eikä mitenkään suostu rinnalle

tänään en sitten aamusta saanutkaan pumpattua sitä tavanomaista määrää ja nyt sitten pelkään että imetys loppuu kohta kokonaan :snotty: minä niin tahtoisin että homma onnistuu, mutta kun tuo esikkokin on semmoinen villikko, ettei ole mitään mahkuja peiton alla "pesiä" tuon nuoremman kanssa ja kantoliinassakaan tuo kakkonen ei oikein viihdy..

kun esikkoa imetin 1v4kk niin ei vaan tahtoisi luovuttaa, mutta alan olla jo todella väsynyt ja tunnen oloni epäonnistuneeksi.etenkin kun tuntuu, että minua syyllistetään siitä, ettei homma onnistu..olen kuulemma liian itsekäs ja laiska ja jos ajattelisin lapseni parasta ei tätäkään "ongelmaa" olisi..

kiitos niille,jotka jaksoivat sekavaa vuodatustani lukea.

 

pakko tulla vähän purkamaan tänne, kun tuolla toisella puolella on niin hiljaista, tai sitten kellään muulla ei tämmöistä ongelmaa ole..

kuopuksen imetys takunnut alusta alkaen (tuli vähän ennen aikojaan)
eli oon alusta alkaen lypsänyt ja pullottanut...ja kun menin saamaan kunnon lentsun niin jouduttiin aloittamaan osittainen korvikekkin, kun maitoa ei tullut tarpeeksi.

nyt saa likka semmosia rintaraivareita ettei ole tosikaan!!huutaa naama punaisena niin paljon kuin vaan keuhkoista lähtee eikä mitenkään suostu rinnalle

tänään en sitten aamusta saanutkaan pumpattua sitä tavanomaista määrää ja nyt sitten pelkään että imetys loppuu kohta kokonaan :snotty: minä niin tahtoisin että homma onnistuu, mutta kun tuo esikkokin on semmoinen villikko, ettei ole mitään mahkuja peiton alla "pesiä" tuon nuoremman kanssa ja kantoliinassakaan tuo kakkonen ei oikein viihdy..

kun esikkoa imetin 1v4kk niin ei vaan tahtoisi luovuttaa, mutta alan olla jo todella väsynyt ja tunnen oloni epäonnistuneeksi.etenkin kun tuntuu, että minua syyllistetään siitä, ettei homma onnistu..olen kuulemma liian itsekäs ja laiska ja jos ajattelisin lapseni parasta ei tätäkään "ongelmaa" olisi..

kiitos niille,jotka jaksoivat sekavaa vuodatustani lukea.

En osaa sanoa oikein muuta kuin voimia! :hug: Ja älä välitä muista ihmisistä. Aina on joku, joka syyllistää, mutta pitäis yrittää olla välittämättä. Tärkeintä on kuitenkin se, että lapsesi saa ruokaa ja sinä jaksat olla lastesi kanssa.

 

kiitos keiju86 !!
alkaa vähitellen masentamaan tuo syyllistäminen. tiedän, ettei se imetys ole äitiyden mitta, mutta kun esikon kanssa imetys onnistui niin hyvin..joten vaikuttaa siltä ettei kukaan voi uskoa, että toisella kerralla voi olla ongelmia ja/ tai homma ei onnistu.

taidan vaan olla turhan herkällä päällä..mutta kun tämä kakkonen on kaikin puolin niin erilainen kun tuo esikko, niin välillä tuntuu helpommalta uskoa haukkujia ja syyttää enemmän itseään.

 

Vastasin sinne toiseen osioon.

 

Se pumppaaminen ei kyllä välttämättä kerro maidon tulosta yhtään mitään. Toiset imettää pitkäänkin, mutta välttämättä pumppaamalla ei saa koskaan mitään irti.

Jaksamista sinne! Turha syyllistää itseään. Ei oo lapsellekaan hyvä jos äiti on ihan stressaantunut imetyksestä

 

:hug: jos et jaksa enää yrittää imetystä niin miks turhaan kidutat itseäs. meillä kuopus öi 4kk asti tissiä kun alkoi sen kanssa sitten aina känisemään,niin en jaksanut enää taistella sen kanssa vaan siirryin pulloruokintaan ja korvikkeisiin. ei äitiyden mitta todellakaan ole imetys ja jos joku sulle siitä alkaa paasaamaan niin anna mennä toisesta korvasta ulos. en kyllä itse siihen ole törmännyt että joku ois mua alkanu syyllistää kun en pitempään imettänyt.ja jos olisi olisin kyllä antanut aika kipakkaa palautetta.
tärkeintähän on että jaksat olla ja puuhata lastesi kanssa eikä se väsyneenä ja turhautunena ole kovin hauskaa.
tee ihan juuri niinkun sinusta itsestäsi tuntuu parhaalle äläkä välitä niistä superhyper mammoista jotka tulevet kohta tänne leuhkimaan sillä kun ovat imettäneet omaa janipetteriään kolmevuotiaaksi ilman mitään ongelmia...

tsemppiä sulle =)

 

hei, imetys ei mittaa mitään äitiyttä eikä onnistumista. tärkeintä on se, että vauva saa ruokaa, eikä ole hädässä, kun ei saa tarpeeksi ruokaa. itellä kun on nuita murkkujakin, niin osaa suhteellistaa koko tuon lyhyen vauva-ajan. ja imetyksestä ei mitään mitaleja jaeta.

 

Pumppaamalla on vaikea pitää yllä maidontuotantoa, ei se mahdotonta ole mutta kuitenkin hankalaa. Toisaalta se, että ei pumpulla saa maitoa paljoakaan, ei tarkoita sitä että se maidontulo ehtyisi.


Jos joku sinua syyllistää, niin koita muistaa että se ongelma on hänellä eikä sinulla :hug: Ja koita olla itse syyllistymättä, joskus vaan on sellaisia tilanteita että ei pysty tekemään niin kuin haluaisi tehdä.

 

kiitos! välillä vaan meinaa itku tulla, kun olen välillä tosi väsynyt..esikon kanssa kaikki sujui niin mutkattomasti ja hän tosiaan imi kuin huuveri. on välillä niin paha katsoa kun toinen alkaa karjumaan punaisena jo pelkästään rinnan nähdessään :snotty:

 

hei, imetys ei mittaa mitään äitiyttä eikä onnistumista. tärkeintä on se, että vauva saa ruokaa, eikä ole hädässä, kun ei saa tarpeeksi ruokaa.

tätä mieheni ja vanhempani minulle toistelevat..jotenkin sitä vain syyllistää itseään ja yrittää ja yrittää..

 

hei, imetys ei mittaa mitään äitiyttä eikä onnistumista. tärkeintä on se, että vauva saa ruokaa, eikä ole hädässä, kun ei saa tarpeeksi ruokaa.

tätä mieheni ja vanhempani minulle toistelevat..jotenkin sitä vain syyllistää itseään ja yrittää ja yrittää..

joo, johtuu hormoneista. menee ohi. tärkeintä on, että vauva on häpi ja saa ruokaa. ja muista, että imetys ei mittaa mitenkään sinun äitityttäsi.

 

tätä mieheni ja vanhempani minulle toistelevat..jotenkin sitä vain syyllistää itseään ja yrittää ja yrittää..

Ei yrittämisessä ole mitään pahaa, mutta kunhan muistat että hyväksyt myös kompromissit, ja sen että yrityksestä huolimatta asia ei ehkä menekään niin kuin olisit halunnut. Eikä siinäkään ole mitään ihmeellistä, jos sinä olet pettynyt tai surullinen, mutta silti ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.