taas uusi "vanhus" kuumeilee

Tuolla joissain viesteissä olenkin käynyt sanasen sanomassa, mutta nyt saattaa olla asiaa tämänkin ketjun alle . Tässä päivänä eräänä heräsin huomaamaan, että mihinkäs ne menkat ovat oikein jääneet ja pikainen laskutoimitus todellakin osoitti näin käyneen. Vauvayritystä ei todellakaan ole, koska yksi vauva, 8kk, talosta löytyy. Ehkäisykin on käytössä . Huh, nyt ihmettelen, että täytyisikö tehdä visiitti apteekin puolelle! Kp 37 menossa, alamahassa pieni kipristelevä tunne, joka ennenkin on merkinnyt vain kahta vaihtoehtoa...Kääks, itkeäkö vai nauraa . Ei tämä nyt mikään katastrofi olisi, mutta autoon emme enää koko porukan kanssa mahtuisi. No, jos nyt ensin ottaisi selvää onko syytä miettiä uusia tulevaisuudensuunnitelmia B) .

Tuohon punktio ja lapsivedenmeno -keskusteluun vielä: Mä olen tavannut naisen, jolla oli käynyt erittäin ikävästi lapsivesipunktion jälkeen. En viitsi sen enempää asiasta tässä repostella, koska en itse tykkää "kauhukertomuksista" odottajille. Mutta että todellakin näin voi joskus käydä .

Katsellaan palaanko tähän ketjuun vielä (huonoine ) juttuineni.

NiRo

 

Mukava kuulla sinustakin jälleen! Onnea jos on Onni käynyt, vaikka yllätys olisikin! Teillä Tuo vauvan saanti onnistuu kyllä helposti, ettei se ikäkään esteenä ole, vaikka olisi yli 40v! :heart:

Juu eihän ne kauhujuttuja ole ne lapsivesipunktiot ja onhan niissä mainittu se riski, eli tottahan se on, että myös niissä sattuu ikäviä tapahtumia! onneksi ei kuitenkaan usein! :heart:

Ilmoittelehhan miten testissä kävi?

Mukavaa sunnuntai pvn jatkoa sinulle, kuin muillekkin pinossa olijoille! :flower:

 

Päivitystä 21.1.2008




Rosaeh...............rv 35+6..............la 19.2./1. lapsi, 1. raskaus, 41 v
kenzie64.............rv35+5..........la 20.02.-08/3.lapsi/1.yht
Sabaka...............rv30+4...........la..2.4.08 /2. lapsi
serufiia...............rv21+5...........la..31.5.-08/5.lapsi
kriisi...............----rv21+3.......... la 31.5.08/5. lapsi /2.yht.
Karpalo-67........ rv 19+1............la.16.06.08/3. lapsi, 1. yht
Lutuliini..............rv 19+0...........la 16.6. / 2. lapsi / 1. yht.
Ullukka...............rv14+3 ..........la 23.7.08/5.lapsi/1.yhteinen.
Rva Pikkumyy.....rv 11+0................la11.8.-08/4. lapsi, 1. yht
Rosamunde........rv 10+3................la 15.8/3.lapsi,1. yht
äiti-66................rv 9+5................la 20.8/4.lapsi
mimuli................rv 9+6................la20.8/4. lapsi
uuvi...................rv5+1................. 1. lapsi




Edistyslista:

Kysymysmerkkilista, ehkä...



haaveissa:

Minni-07........../2.lapsi
Hillevi............../1. lapsi

 

Ehkä minut voi tuohonkin listaan lisätä siis 21+3, la 31.5. ja viides lapsi / 2. yhteinen

 

Tähänkin pinoomme! :flower:
Rva Pikkumyy ja Tiuhti-Viuhti rv11+2 :heart:

Ps mitäs ihmisille/odottajille kuuluu?
Tänne ihan hyvää, kun olotila huomattavasti parantunut ei jatkuvaa pahaa oloa enää!

 

Hei!
Kiitos kaikille mukavasta vastaanotosta. Tältä palstalta välittyy aito lämpö erilaisissa elämäntilanteissa olevia nelikymppisiä kohtaan. Kaikkia jaksetaan kannustaa. Erityisesti Rouva Pikkumyy jaksaa tsempata ja kannustaa jokaista. Sinä olet mahtava energiapakkaus!

Minä olen myös pähkäillyt näitä tutkimusasioita. Menen yksityiselle varhaisultraan 7.2. Siihen asti täytyy varoa innostumasta liikaa. Tuulimunaraskauden muisto kummittelee aina välillä takaraivossa. Toivottavasti sinäkin, Taryna pääset pian ultraan. Epäselvä tilanne on kaikkein rassaavinta. Minäkin kuulostelen kaikenlaisia tuntemuksia vähän väliä. Vatsassa nippailee ja rinnat ovat arat, mutta missä se pahoinvointi viipyy? Vai olisko kuitenkin pientä pahoinvointia jos tarkemmin ajattelee. Kuinka te muut olette pysyneet täysjärkisinä ekaan ultraan asti? Kun olisi parasta olla ja elää kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan ja samalla meinaa pakahtua mahtavaan uutiseen. Raskaus pitää kuitenkin jo ottaa huomioon monessa asiassa. Ehkä teillä konkareilla on hyviä vinkkejä. Pelkkä ikä ei auta kyllä tässä asiassa yhtään!

Mies on aika ehdoton näissä tutkimusasioissa. Hän pelkää kovasti sairaan/vammaisen lapsen mukana tulevaa rankkaa vastuuta. Olemme sopineet, että menen kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin. Mitä sitten tapahtuu, jos tutkimuksissa ilmenee jotakin vakavaa? Siihen meillä ei ole vielä varmaa vastausta. Pystyisinkö tekemään keskeytyksen, kun olen niin kauan lapsesta haaveillut. Näitä asioita saa varmasti miettiä moneen kertaan. Haluaisin silti uskoa siihen, että kaikki menee niinkuin on tarkoitettu. Tämä on kummallista pienen pelon ja ISON ilon aikaa. Nuorempana en varmaan olisi asioita näin paljon mielessäni vatvonut. Olisin ilman muuta uskonut että kaikki menee hyvin. Näiden omien tyhmiltä tuntuvien mietiskelyjen jakaminen kuitenkin helpottaa. Ehkä töihin keskittyminen on nyt vähän helpompaa ja asioiden mittasuhteet palautuvat oikeille paikoilleen.

Iloista ja pelotonta viikkoa kaikille!

Uuvi

 

Minulla odotus varhaisultraan sujui hyvin kun oli joulu tulossa ja joulun laittamista ja lahjojen ostelua! :xmas:

Nyt sitten onkin jo npultra maanantaina 28.1.-08, aika loppujen lopuksi kulunut nopeasti tähän asti. En ainakaan vielä kauheasti jännitä sen tuloksia, jotenkin on vaan olo, että kaikki on hyvin ja niinhän tunteen kuuluisikin olla! :heart:

Tänään oli nosto-siirtokoulutuksessa työparini kanssa ja teimme harjoitteita. Sitten istuimme välillä ja yhtäkkiä alavatsani alkoi pompahdella tasaseen tahtiin, muista tyttären raskaudesta, kun hänellä oli masussa vähän väliä hikka! mutta ei kai tässä vaiheessa sikiöllä ole vielä hikkaa ja vaikka olisikin , tuskin tuntisin! Mutta mukavalle tuntui! :heart:

Vettä juon päivittäin 1-2litraa ja ruokakin maistuu, se on kiva!

Tänään olinkin illalla 6,5km sauvakävelylenkin taas, olipa mukavaa!

Nyt odottelen, että tekemäni marjakeitto jäähtyisi ja ei kun herkuttelemaan!


Nyt mukavaa viikon jatkoa kaikille ja masuasukeille paljon voimia kasvaa isoiksi! :heart:

Heippa!

Rva Pikkumyy ja Tiuhti-Viuhti :heart:

 

No nyt tuli valmennukseenkin ajat, 31.1. ja 7.2. eli jospa se tästä.
Ja huomenna vielä ultra jossa tarkistetaan Vaavin tilanne, sydänkäyrät yms ja jospa ne jo kattois sitä synnytystapaakin.
Aika vain käy kovin pitkäksi... hohhoijaa... No, muutaman viikon päästä tilanne varmaan ihan toinen. =)
Jotenkin ollut muutaman päivän vähän sellainen blues-fiilis... jotenkin sellainen hellyydenkaipuu vaivaa ja kun sitä ei toinen osapuoli ymmärrä antaa niin vetää mielen vähän maihin. Toivottavasti teillä muilla tämäkin puoli kunnossa.
Ei kait tässä, sinnitellään. Voimia ja jaksamista toiveilijoille ja odottaville :hug:
t. Rosaeh

 

Varmaan jännittävää aikaa, kun synnytys lähestyy! Tuleeko miehesi mukaan synnytykseen?

Niin kyllä hellyys mukavaa on ja molemmin puolin! Kainaloon mukava mennä rapsutettavaksi. Minä kanssa tykkään rapsutella miestäni, vaikka olevinaan esim puristella olemattomia finnejä selästä!

Kiva kun synnytysvalmennuksesi alkaa!

Minulla ollut tänään väsy olo koko pvn herätyksestä saakka, enkä jaksanut edes kävelemään mennä, josko sitten huomenna!?

Olisi ollut 3:n asiakkaan suihkutus tänään, mutta 2:n aamusuihkutuksen jälkeen , huomasin , ettei onnistu 3.s, alavatsa tuli taas kipeäksi! No onneksi työporukasta löytyi 1 joka tuli apuun! :heart:

Näemmä 1-2 suihkutusta menee hyvin, mutta 3.s ja 4.s samana pvnä liikaa! Täytyy vaan kuunnella kroppaa!
Ensi viikolla minulla alkaisi sellainen lista, jossa yhtä asiakasta nostetaan sängystä wctuolille ja takaisin sänkyyn 2 krt joka pv. Minä en pysty siihen, joten pakko se on laittaa jakoon, ja kun muutoin muut ihmettelevät, miksen sinne itse mene, niin kertominen tästä raskaudesta, on edessä ilm tiistaina , ma iltana siis se npultraus! :heart:

Toivottavasti siis kaikki hyvin edelleenkin! :saint:

Heippa ja kaikille kivaa iltaa! :flower:

Rva Pikkumyy ja Tiuhti-Viuhti 11+3 :heart:

 

Heipä hei =)
Selvittiin hengissä alkavasta lumimyräkästä. Kävimme koko perhe =) n. 100 km päässä äippäpolilla 3. kertaa. Huolehtivat hyvin tämmösestä ekakertalaisesta ja riski-ikäisestä.
Sydänkäyrät, virtaukset yms olivat ihan ok ja Vaavin kooksi arvioi 2,7 kg ja se ja kaikki muut mitat kulki justiinsa ns. keskikäyrillä. Edellinen käynti oli 3 vkoa sitten joten siinä kun koko arvio oli n. 1,965 kg niin kovasti Pikkunen on kirinyt kolmen vkon aikana.
Ja, ekan kerran, oli äitylin verenpaineet suht aisoissa muualla kuin kotona mitattuna.
Ja kohdunsuu oli yhdelle sormelle auki ja pehmeä. Eli viisaammat, tarkoittaa mitä? Eli että oikeaan suuntaan ollaan menossa mutta että ei ihan heti olla synnärille lähdössä, vai? Ens viiikolla alkaa se valmennus =)
Että semmosta. Tuli mukava mieli tuosta käynnistä :heart: :heart:
t. Rosaeh

 

Kiva että oli mukava reissu äippäpolille =) eli tarkottaa sitä että kroppasi pikkuhiljaa valmistautuu vauvan tuloon. yleensä se pehmeää ja aukeaa vähän kun ruvetaan lähestymään niitä vauvantulo aikoja mutta tuo on vielä sellaista valmistelua pikkuhiljaa =) minulla oli esikoisen jonka sain 38v. kanssa niin että kun viikkoja oli jo 42+5 niin ei ollut juuri mitään auki eikä edes oikeen pehmeä ja sehän harmitti. mutta tuo sinun on sellaista hyvää valmistumista. minullakin jopa nyt kun viikot vähän päälle 30 on ollut peräti supistuksia joita en edes tunnistanut viimeksi ennen synnytyksen käynnistystä tipalla, on kivampi jos käynnistyy synnytys itse kun se käynnistys on minusta niin rajua ei ehdi kunnolla itse mukaan, mutta uskon että sinulla menee hyvin :heart: minä täältä kohta tulen perästä :wave: pian nähdään meidän pikkuiset jo seuraillaan sitten muita tovereita perästä :wave:

 

Meillä on lasketut ajat ihan lähekkäin, ultran mukaan tosin laskettu aikani on viikkoa aikaisemmin eli oikeastaan 13.2, mutta olen asennoitunut koko ajan, että synnytys ajoittuisi vasta helmikuun loppuun. Onko muilla kokemusta? Minulla aikaisemmat ovat olleet molemmat pari viikkoa myöhässä, joten kuvittelen, että äideillä menee vähän "saman kaavan mukaan".....En ole menossa synnytysvalmennukseen, vaikka aiemmista synnytyksistä on niin kauan aikaa. Jotenkin toiveissa olisi kyllä mahdollisimman luonnollinen synnytys, olisi ihanaa jos saisi olla ammeessa. Täytyy ottaa selville onnistuuko se!
Minua vaivasi todella pitkään hellyydenkaipuu tai enemmänkin ja mies taas on ollut viime kesästä lähtien äärettömän varovainen ja hyvinkin intohimoinen parisuhde on ollut totaalisen jäissä. Nyt sitten monen kuukauden jälkeen onneksi jotain tapahtui. Huomaan muutenkin, että tässä loppuvaiheessa(kin) on epävarma olo itsestä ja mieliala vaihtuu nopeasti laidasta laitaan ja olo ei todellakaan ole viehättävimmillään. Kaikki "Avaran luonnon" eläinhahmot pingviineistä valaisiin tulee mieleen omasta liikkumisesta...Onneksi hellyyttä ja huolenpitoa on tullut ja varsinkin selän hierominen alkaa kuulua iltarutiineihin, kärsin todella kovista selkäkivuista. Ihanaa, tänään tuli tilaamamme keinutuoli!
Äitiyslomalla olen nyt lukenut paljon vauvalehtiä-ja kirjoja, mutta toisaalta olen vielä puolittain työssäni kiinni, kun mies sijaistaa minua(olen ammattikorkeakoulussa opettajana) ja valmistelen hänen kanssa kaikki tunnit yhdessä lähes joka ilta. Työpostiakin tulee edelleen...Huomaan kyllä, että jopa nautin eilen, kun valmistelin kurssimateriaalia! Muuten käyn useita kertoja viikkoja elokuva-arkistossa ja teatterissa ja konserteissakin nyt, kun vielä ehtii. Ihanaa on käydä kirjastossakin lukemassa vain lehtiä ja kulkea taidenäyttelyissä. Elämä on niin hektistä töiden suhteen yleensä, että en ole aikoihin ehtinyt kirjastoissakaan käydä. Itselleni on terapeuttista ajatella muutakin kuin raskautta....olen hermoillut aika paljon tämän raskauden aikana ja synnytyskin kyllä jännittää...tai se, että kaikki menisi hyvin ja vauvalla olisi kaikki hyvin! Mieli laukkaa jo eteenpäin ja kuvittelen usein miten ihanaa on elää vauva-aikaa ja näen hienoja kesävisioita miten työntelen rattaita ja myöhemmin koluamme leikkipuistoja ja käymme ihanissa luontokohteissa....En muista ollenkaan vauva-aikaa rasittavana, onkohon muistini jotenkin selektiivinen.
Sabaka...minäkin olin aivan innoissani äitiyspakkauksesta monta päivää. Vaatteet olivat aivan upeita ja ihanan raikkaan värisiä, en muista, että pakkaus olisi ollut näin upea silloin vuosia sitten, kun sen viimeksi sain!
Rouva Pikkumyy....olet tosiaan tämän palstan hieno tsemppaaja ja täynnä positiivista energiaa! Jännää, jos tosiaan näytän tutulta. Asuin Turussa vuosina 1983-1991.....
Nyt täytyy lähteä taas pingviinimäisesti lyllertämään lumimyräkän keskelle....On aivan ihanaa nähdä lunta pitkästä aikaa!

 

Minäkin muistutan tällä hetkellä lähennä pingviiniä ja kiukuttaa toisinaan kun auton ovikin pitää laittaa juuri sopivasti auki kun lähtee ajamaan itse kun muutoin en saa ovea enää kiinni kun keskivartalo ei kertakaikkiaan enää taitu mihinkään suuntaan! minäkin muuten asuin Turussa noina vuosina niin että ei tiedä kuka on tavannut ja ketä minun vanhemmat asuu vieläkin ja itse asun pohjanmaalla nyt. joo kyllä nuo äitiyspakkaukset on aina vuosi vuodelta hienompia. minä tykkäsin eritoten talvihaalareista kun niissä niin söpö pupu ja ihana luonnonvaalea väri. minä muistan vielä että Poikani oli kyllä hyvä valvottaja mutta olihan se muuten ihanaa! meillä isäntä juuri lykkää lumia pihalla kasaan. Hyviä talvikelejä ja iloista odotusta kaikille.

 

Alkuviikko meni vielä melko hyvin. Tänään tiesin jo aamusta, että päivästä tulee rankka :/ .
Minulla asiakkaalla pesutupa varattuna ja pyykkikorin kantaminen minulle on liikaa, vaikka käytin autoakin, että menisi mahdollisimman helpolla, mutta kantaakkin oli pakko. Alavatsa kipeytyi sen vuoksi heti aamusta, Tiuhti-Viuhti on hyvin tarkka, kantaa en saisi! :heart: 2:n asiakkaan suihkutus ja taas pyykkitupa iltapvllä pyykit pois sieltä! 14 aikaan kun menin taukotuvalle, olin aivan poikki! 14:30 sanoin tuvalla olijoille, että minun pitää nyt lähteä kotia lepäämään, pomo lähti samaa matkaa ulos, hänelle sanoin, että kantaminen on täyttä myrkkyä minulle! :/ Hän sanoikin, että ottaisin levon kannalta vklopun, niin teinkin heti kotia päästyäni, otin Panadolin jo matkalla kotiin kipuihin ja kotona heti sänkyyn nukkumaan. Mies teki ruuan, heräsin sen syömään ja takasin nukkumaan, nukuin yht 3 tuntia ja lämpöäkin taas 37,1 ja ilm on noususuunnassa.

Minulla nyt se vkloppu, jolloin ennen vanhaan alkoivat menkat, eli vähän varovaisuutta edelleenkin siis näemmä!

Onko muilla tälläsessä alkuraskauden vaiheessa nuo nostamiset /kantamiset käyneet ylivoimaisiksi? Koskaan ennen ei tälläista ole ollut raskauksien aikana, joten minulle täysin uutta!

Onneksi kauppareisuilla mies kantaa ostokset aina tai jos yksin käyn en osta kovinkaan paljoa.

Maanantaina siis se npultra, kiva juttu nähdä taas meidän pikku "menninkäistämme" :heart:

Mukavaa vkloppua kaikille

Toivoo Rva Pikkumyy ja Tiuhti-Viuhtimme :heart: rv 11+4 :heart:

 

Mitä muille kuuluu? Tulkaahan pimennosta esiin!
Täällä ihan ok päivä tänään, kahden tunnin päikkärit otin, olipa mukavaa! :saint:

Heippaus
Rva Pikkumyy ja Tiuhti-Viuhtimme rv 11+5 :heart:

 

Mulla on törkee flunssa, nyt ekaa kertaa tulee sellainen mieliala, että en oikeasti jaksa. Kolme aikuista tenavaa yksi vauva ja kaksi palveluskoiraa on flunssaisena sellainen yhdistelmä, että alkaa väsyttää. Ymmärtämystä on turha odottaa miltää suunnalta, kun mä en koskaan näytä kipeältä/väsyneeltä. Kun mulla oli munuaisaltaan tulehdus lääkäri sanoi nauraen mun epäilylle, että otetaan nyt labrat kuitenkin ja kun ne tuli takaisin niin kysyi, että ajoitko sä tosiaan tänne ihan itse. Kolmatta lasta, kun menin tekemään (ihan ajoissa sairaalaan) vasta 15min ennen pojan syntymää ottivat edes katottavaksi yhteen sivuhuoneesaan, kun olin ensin käynyt fyysisesti käsiksi yhteen nuorempaan hoitsutyttöön. Sanoivat, etten kuulema yhtään näyttänyt siltä, että olisin tulossa synnyttämään.
En edes jaksa missään enää pahemmin valittaa, kun tääkin on viides lapsi ja edellisen kanssa vaikka verenpainekin nousi, sain ruhtinaallisen päivän sairaslomaa. Ehkä mun pitäisi mennä naamanvaihtoleikkaukseen. Eilen, kun valitin ukkelille saatuani 3v nukkumaan todella pitkän päivän jälkeen, että nyt on entistä kipeämpi olo, se totesi, että ai oleksä kipee vai. Olin kyllä jo perjantaina yrittänyt saada häntä viemään koiria tän hirveen flunssa takia.
Hyvä puoli tässä varmaan on, että aikanaan pääsee lähtee äkkiä, kun ei kukaan tajuu, ettei jaksais.
Joku kyseli noista yliaikaisuuksista ja toistumisista. Itsellä eka käynnistys vko 42, toinen 43 ja kolmas tuli itse 40+0. Neljäs käynnistettiin verenpaineen takia 39+2. Ei niissä mun mielestä ole logiikkaa, ainoa joka mulla on vaikuttanut, on rasituksen määrä. Kolmannen kanssa juoksin ihan vikoille viikoille asti ja aivan viimeisellä viikolla kärräsin pihassa 13kuutiota sepeliä.

 

Voi kriisi parkaa! toivottavasti paranet pian! usein naisilla on tämä osa eikä porukat aina tajua että vois jeesiä vaikka suoraaan sanois. Minä taasen en ole voinut juurikaan tehdä työtä näitten raskauksien kanssa. Kantaminen loppuu siihen kun olen raskaana jos haluan lapsen pitää. Minullakin kun on ruumiillinen työ niin saikulla olen ollu melkeen alusta asti kun aina vuotaa. mutta kaikkihan on tosissaan ihan erilaisia. en tiedä vielä noudattaako mitään kaavaa nuo synnytykset kun ei ainakaan ole raskaudet minulla ollenkaan samanlaisia. että katsotaan kuinka täällä käy tällä kertaa. Meilläkin ylen reipas samojedi uros kotona joka tarvii paljon liikuntaa mutta mulla onneks isäntä on tajunnu ja vie sitä ainakin aamusin pitkälle lenkille ettei heti tarvitse syöksyä. nyt ulkoilemaan kun on niin komia keli

 

Täällä Ullukka. Ihan hyvin on viikonloppu mennyt. Maha edelleen jatkuvasti kipeä ja sellainen ihmeellinen kirvely alavatsalla jossain sisällä. Sydän hakkaa levossa 100-110 kertaa minuutissa. Sain perjantaina propral-nimistä lääkettä rytmihäiriöön. Hidastaa sykettä. En kuitenkaan vielä ole aloittanut sitä, vaikka sydän tuntuu välillä tulevan ulos rinnasta. On kuitenkin vähän varovainen olo lääkkeitten kanssa, vaikka sen pitäisikin olla ihan turvallinen lääke! Viime viikon maanantaina aloitin uudessa työssä. Aloitin toimistotyöt ja teen sairaankuljetuslaskutuksessa hommia niin kauan, kuin pystyn. Viimeistään sitten jään pois kun kesäloma alkaa ja siitä sitten äitiyslomalle. Täytyy tietenkin katsoa voinnin mukaan, kun nyt on jo ollut pientä turvotusta säärissä. Johtunee istumatyöstä.
Eilen olin tuntevinani pienen potkun mahassa. Voisiko se olla totta, kun nyt tänään on viikkoja 14+4?? Tänäänkin tuntui kaksi pientä nykäystä. Enää 10 päivää lapsivesipunktioon. Jännityksellä odotan. Hyvää alkavaa kevättä kaikille! :hug: terveisin Ullukka

 

Kiva kuulla kuulumisianne kriisi, sabaka, ullukka ja kaikki muutkin!
Kriisille toivon pikaista paranemista! Ullukalle uuden työn aloituksessa jaksamista, onkin varmaan outoa istua, kun on tehnyt seisomatyötä!?
Kiva kuulla, että muillakin ongelmia kantamisten suhteen, minulle tämä on aivan uutta! kolme raskautta takana ja ennen ei ollut kipuja vaikka lapsia olen nostellut kantanut ja normaalit työt hoitanut, ainoastaan kuopuksen aikaan jäin kotiin jo varhaisraskaudessa kauhean pahoinvoinnin ja jatkuvan migreenin seurauksena. Esikoisen aikaan hän syntyi marraskuun 15.pv ja syyskuussa jäin sairaslomalle, TYKS:n potilaskuljetuksesta ja lähetin töistä, keskimmäisen tyttären odotuksen aikaan olin koko ajan kotona pojan, esikoisen hoitovapaan takia!

Ja kaikki kolme sektiolla syntyneet, ja sujuneet aina hyvin! :heart:

No elämä on tälläistä , tämä raskaus on omanlaisensa niin "kestokrapulan" kuin noiden nosto-kantamisrajoitustensa vuoksi! :heart:

Ullukka kyllä ne varmaan voi olla sikiön liikkeitä, jos vielä olet hoikka vartaloltasi, tuntuvatko silloin nopeammin? Odotan innolla. , koska itse tunnen liikeitä!

Miten se kesäloma nyt menee? Jos nyt pidän ennen älomaa kesälomani kokonaan, kertyykö äloman aikana uutta kesälomaa? Tosin luulen, etten voi tehdä työtä kuitenkaan vaan joudun ottamaan slomaa loppuaikana, supistelujen takia? Tosin eihän sitä vielä tiedä, mutta työ on fyysisesti raskasta!

Huomenna sitten illalla npultrakuulumisia!

Onnea Ullukan lapsivesipunktioon, kyllä se hyvin menee!
:hug: :flower:

T Rouva Pikkumyy ja Tiuhti-Viuhti rv 11+6 :heart:

 

Jäin sitten kotiin, vaikka asiakkaan tilaus on jo viikkoja myöhässä. Sanoin illalla ukkelille, etten mee töihin, totesi: "Miksi, ethän sä ees näytä sairaalta..." Ehkä mun pitäisi harjoitelle jotain säälittävää ilmettä. Nyt olen sitten entistä huonommassa huudossa duunipaikalla, siellä ovat jo mun päätöksiä siirtäneet selän takana muille ja nyt viellä tämmöisenä hetkenä tein näin. Insinöörihän tavallisesti raahautuu töihin vaikka pää kainalossa ja tekee muutenkin puolet ilmaiseksi. Oon oikeasti harkinnut alan vaihtoa tai vaan kotiin jäämistä, vaikka perhepäivähoitajaksi. Toisaalta, kun on alalla ollut 20v niin tuntuu jotenkin tuhlaukselta heittää kaikki osaaminen mäkeen. Kunpa vielä IT-puolelta löytyisi edes yksi työnantaja, joka arvostaisi resurssejaan, olisi joku motivaatio käydä töissä. On aika kuvaavaa, kun asiakas on ainut, joka saattaa todeta, että harmi, kun et päässyt/ehtinyt ja meistä olisi hyvä, jos jatkaisit tässä. Oman firman puolelta ei edes p=skapuheissa oo koskaan yhtä ihmistä tarvittu. Joku oivasti totesikin, että firma saa asiakkaalta saman rahan oli meillä kivaa tai tylsää.
No, menen pyyhkii ton melkein 3v, se ainaski tarvii vielä ja ehkä välittääkin. Teineistä nuorin teki taas semmoisen jipon, että jaksaa sekin vähän aikaa harmittaa. Känyt tähän asti lukioo ihan innoissaan ja eilen sitten tuli koristurnauksesta kaverin kanssa keskellä yötä, eikä suostu nousee ylös, jurppii...


kriisi &typsy 22+2

 

Mulla ei noita työhuolia onneksi ole. Raskaus hienosti puolivälissä, pahoinvointi takana, mutta silti monena päivänä olen vain itkenyt - en tiedä mitä. Tänään viimein päätin, että se loppuu nyt: nappasin hyllyltä vanhan tutun mielialalääkkeeni (Sepram) ja kävin mielenterveystoimiston sairaanhoitajan juttusilla. Kelasimme vanhat traumat ja tämän raskauden pelot. Lääkäri ihmetteli, miksi ylipäätään hyvä lääkitys on lopetettu, koska sitä voi käyttää raskauden aikana. Sanoin lopettaneeni sen itse, koska ajattelin olevan haittaa sikiölle. No nyt syön sitä melkein synnytykseen saakka, sitten tauko ja kai imetyksenkin aikana jotain lääkettä voin käyttää.

Nyt kolmeen tuntiin en ole itkenyt. Vähän helpotti kaikki tämänaamuinen.

lutuliini 20+0

 

Kyllä sinulle myy kertyy uutta lomaa seuraavaan lomakauteen eli ensi vuodeksi jos pidät nyt kesällä lomat ennen älomaa. minähän en kerkeä kesälomia tänä kesänä pitämään kun menen jo 25.2 äippälomalle mutta pidän sitten talvella, äitiysloman jälkeen heti kesäloman. ja seuraavana kesänä odottaa taas uus kesäloma ,kun se lomakausi katkeaa aina maaliskuussa ja sen jälkeen saa alkaa pitämään esim kesälomia.melkein ne näis raskaimmis nosto töissä aina sairaslomaks menee ennen äippälomaa. Minä meenkin nyt 5.2 taas ultraan ja tarkastukseen kun haluavat kuitenkin tarkastaa tilanteen kun minäkin oon vähän supistellu niin eivät halua jättää maaliskuun alkuun minullahan on sillon se sektion aika varaus Hyvä Lutuliini kun sait kuitenkin apua tuohon itkemiseen kyllä me kaikki sitä joskus tarvitaan :heart: ja toivottavasti Kriisi löytäisi kivamman työnantajan itselleen, minulla kyllä on mukava paikka ja saahan nyt 1 pitkäaikaistyötön olla melkeen 1,5 vuotta töissä minun tilalla hänelläkin asiat järjestyvät sillä aikaa, kiva mennä katsomaan taas että olisiko se todella se tyttö mikä meille on tulossa odotellaan tällä rouva myyn niskapoimu ultra tiedotteita :wave:

 

Surullisia uutisia täältä npultrasta :'(
Sikiö on oikean kokoinen, sydän sykkii, jalat kädet heiluu, munuaiset toimii, virtsarakossa virtsaa.....mutta turvotusta sekä niskassa, että pään ympärille, sekä omfaloseele, eli vatsaontelo ei ole ainakaan vielä vatsan sisällä!
Huomenna aamulla soitto TYKS:n genetiikan polille heti aamulla ja varaan aikaa sinne jatkotutkimuksiin - ja toimenpiteisiin, eli toivoa ei annettu! :'( :'(

Olen vain itkenyt, itkenyt ja itkenyt, olemme suunnattoman surullisia!

Elämä romahti hetkessä!

Pieni toivo itsellä elää, että tämä olisi vain pahaa unta ja saisimme vielä tämän vauvan, mutta professori, joka lähetteen laittoi genetiikan polille sanoi, että voitte yrittää uutta raskautta heti, ei tarvitse pitää taukoa, lausunto siis ei toivoa antanut.

Kovasti pikkuinen siellä liikkui, ensin ultrattiin vatsan päältä, sitten alateitse, jotta näkyvyys saatiin hyväksi!

Jäin siis siraslomalle, käymään näitä asioita läpi, toivottavasti pääsen nopeasti TYKSiin jotta asiat etenevät nopeasti, mihin sitten etenevätkin?

Terv Surumielinen Rva Pikkumyy ja Tiuhti-Viuhti rv12 :heart:

 

:heart:

Voimia teille, olen niin surullinen puolestanne :heart:

t. Rosaeh

 

Olin todella surullinen luettuani kirjoituksesi. :'( Ihan tuli itku silmään. Siellä jatkotutkimuksissa selviää varmasti mikä on vauvan todellinen laita. Älä vielä menetä toivoasi. En muista olenko kertonut, kun työkaverini vaimo kävi np-ultrassa, niin siellä poimu oli reilusti turvoksissa. Kuitenkin heille syntyi terve tyttö. Ei oikein löydy sanoja, millä voisi lohduttaa... Lähetän kuitenkin ajatuksissa halauksen ja voimia teille jaksaa nämä päivät tästä eteenpäin, kunnes asiat selviävät. Muistan teitä iltarukouksessa! Uskon, että pääsette pian jatkotutkimuksiin, sillä asia on sellainen, mikä täytyy heti saada eteenpäin. Myös minä toivon, että kaikki olisi pahaa unta ja teille olisikin iloista kerrottavaa jatkossa. Ei varmaan vielä tuollaisten lausuntojen jälkeen jaksa ajatella uutta raskautta, kun edellinenkin on vielä masussa. Toivon teidän masu-asukille voimia pinnistellä eteenpäin.
Niin kauan on toivoa, kunnes toisin sanotaan. Jatkotutkimukset on tarkkoja. Sieltä saa selvyyden. Siihen asti voidaan vaan toivoa parasta.
Rakkaudella Ullukka :'( :hug: