tää elämä vaan on niin p.stä!!!!

Olis se pitäny tajuta jo silloin alussa... :'(
en vaan jaksa tätä enää. me eletään ku mettäpöllöt,missä ei käydä kylässä,jos joku ei meitä kutsu; tuota miestä ku ei mihinkään kylään saa,ilman että jonnekki pyydetään. paitsi vanhempiensa luo,sinne kyllä menis vaikka joka viikonloppu kylään.

Kaikki juhlatkin on miehen mielestä aivan p.stä,eihän niihin kannata mennä, turhanpäiväisiä miehen mielestä.

aina kun minä ehdotan että mentäisiin jonnekki kahdestaan iltaa viettämään,niin aina on joku tekosyy mies haluaa mieluummin olla täs kotona tv:tä katsoen,ja sitten ihmettelee miksi mulla on halut nollas.
mulla on omat vanhemmat sairaita eikä niistä ole lapsenvahdeiksi,joten ainut vaihtoehto on nuo miehen vanhemmat.ja niitä mies ei tietenkään voi/halua pyytää lapsia vahtimaan siksi ajaksi kun me päästäisiin jonnekki.

olen myös ehdottanut että mentäisiin joskus päivällä kahdestaan jonnekkin rentoutumaan,esim. jonnekki kylpylään,mutta ei,aina on joku syy olla menemättä.

mä en todellakaan enää kauan jaksa tällästä elämää :'( olen aina ollut hirveän sosiaalinen ihminen ja ollut paljon ystäviä, mutta nykyään näitä ystäviä ei enää juurikaan ole. auton käyttöäkin mies rajoittaa että kaikki asiat pitäisi hoitaa samalla käytöllä,eli kun yhteen suuntaan kerran mennään niin samalla pitäisi siis hoitaa muutkin asiat siis minun täytyy aina soittaa ja kysyä töihin miehelle mitä mieltä hän on, jos menen käymään jossain...

sitten jos riidellään jostain niin hän kyllä osaa vääntää kaiken niin että; anteeksi nyt jos hän näin ja näin. Siis hän vääntää kaiken niin että mulle tulee kauheen syyllinen olo,ja hän on syytön kaikkeen,tämä on KAUHEETA!!

Tulikin eilen mieleen kun kaupasta kotiin ajelin, että minä en ole ollut aikoihin oma itseni. Tahdon sen oman sosiaalisen itseni takaisin!!

Pysyisittekö te tälläisessä suhteessa??

 

En todellakaan pysyisi! Lapsetkin tuollaisesta varmaan kärsii. Hakekaa apua! Voimia!

 

lisään vielä että meilläkään ei kukaan juuri käy kylässä muuten kuin pyytämällä.

 

\

lisään vielä että meilläkään ei kukaan juuri käy kylässä muuten kuin pyytämällä.

Ei täällä pääkaupungissa ainakaan käydä juuri kylässä, ellei pyydetä. Se on outo "kulttuuri" täällä. Pyytäkää te usein vieraita kylään! Niin teen minäkin!

 

kaikkia ei vain ne kyläilyt valitettavasti houkuttele, ei munkaan mies mihkää kylään lähde vapaaehtoisesti. joten mäpä meenkin lasten kanssa porukalla ja mies saa touhuta omiaan sillä aikaa. keksikää jokin yhteinen harrastus kuin me, me vuokrataan muutaman kerran vuodessa mökki jostain pohjoisesta ja mennään perheellä laskettelemaan. siellä sit samalla tehdään muutakin, käydään mm. kylpylässä jne. miettikää tekin jokin sellainen harrastus josta molemmat tykkää. ja ottakaa vaikka joku ystävä mukaan joka aina välillä vahtii lapsia, että yhdessä pääsette menemään. niin mekin tehtiin. lapsen vahti ei saanu muuta palkkaa kuin että mökistä ja ruuista ei tarvinnut maksaa mitään. eikä hänen tietenkään aina tarvinnu vahtia niitä lapsia, sai itsekin mennä siellä minne halusi, välillä vain vaihdettiin hoito vuoroja.

 

no mun mies on aika samalainen kyläilyn suhteen, eli mulla on aika iso suku ja miehellä on sit vain sen isä, ja appiukko saa kyllä tulla meille kylään joka viikonloppu tai sit me käydään sen luona mutta sit heti ku joku mun sukulaisista pitää juhlat nii sit mun mies ei jaksa mennä mihinkään, me tehtiin sit kompromissi, noin joka toinen kerta mun mies pitää tulla mukaan sukuloimaan ja joka toinen kerta meen sit yksin pojan kaa.

Oletko puhunut sun miehen kaa tästä? ehkä tekin voisitte tehdä kompromissin?

 

\

kaikkia ei vain ne kyläilyt valitettavasti houkuttele, ei munkaan mies mihkää kylään lähde vapaaehtoisesti. joten mäpä meenkin lasten kanssa porukalla ja mies saa touhuta omiaan sillä aikaa. keksikää jokin yhteinen harrastus kuin me, me vuokrataan muutaman kerran vuodessa mökki jostain pohjoisesta ja mennään perheellä laskettelemaan. siellä sit samalla tehdään muutakin, käydään mm. kylpylässä jne. miettikää tekin jokin sellainen harrastus josta molemmat tykkää. ja ottakaa vaikka joku ystävä mukaan joka aina välillä vahtii lapsia, että yhdessä pääsette menemään. niin mekin tehtiin. lapsen vahti ei saanu muuta palkkaa kuin että mökistä ja ruuista ei tarvinnut maksaa mitään. eikä hänen tietenkään aina tarvinnu vahtia niitä lapsia, sai itsekin mennä siellä minne halusi, välillä vain vaihdettiin hoito vuoroja.

niin voitaisiin joo tehdä,mutta mikäs ystävä otettaisiin mukaan, kun miehellä on yksi ainut ystävä ja se ei varmasti ehdi. Ja mä voin sanoa suoraan että mulla ei tällä hetkellä ole sellaisia ystäviä joka voisi lähteä (nykyiset ystävät ovat perheellisiä),noilla "entisillä" ystävillä ei vielä perhettä ole,mutta kun ei olla aikoihin oltu tekemisissä :/

 

\

\

kaikkia ei vain ne kyläilyt valitettavasti houkuttele, ei munkaan mies mihkää kylään lähde vapaaehtoisesti. joten mäpä meenkin lasten kanssa porukalla ja mies saa touhuta omiaan sillä aikaa. keksikää jokin yhteinen harrastus kuin me, me vuokrataan muutaman kerran vuodessa mökki jostain pohjoisesta ja mennään perheellä laskettelemaan. siellä sit samalla tehdään muutakin, käydään mm. kylpylässä jne. miettikää tekin jokin sellainen harrastus josta molemmat tykkää. ja ottakaa vaikka joku ystävä mukaan joka aina välillä vahtii lapsia, että yhdessä pääsette menemään. niin mekin tehtiin. lapsen vahti ei saanu muuta palkkaa kuin että mökistä ja ruuista ei tarvinnut maksaa mitään. eikä hänen tietenkään aina tarvinnu vahtia niitä lapsia, sai itsekin mennä siellä minne halusi, välillä vain vaihdettiin hoito vuoroja.

niin voitaisiin joo tehdä,mutta mikäs ystävä otettaisiin mukaan, kun miehellä on yksi ainut ystävä ja se ei varmasti ehdi. Ja mä voin sanoa suoraan että mulla ei tällä hetkellä ole sellaisia ystäviä joka voisi lähteä (nykyiset ystävät ovat perheellisiä),noilla "entisillä" ystävillä ei vielä perhettä ole,mutta kun ei olla aikoihin oltu tekemisissä :/

entäs ne appivanhemat, onko täysin mahdoton ajatus

 

Yksinkertaista:
-jätä miehesi tai
-vaihda miestä

 

\

\

\

kaikkia ei vain ne kyläilyt valitettavasti houkuttele, ei munkaan mies mihkää kylään lähde vapaaehtoisesti. joten mäpä meenkin lasten kanssa porukalla ja mies saa touhuta omiaan sillä aikaa. keksikää jokin yhteinen harrastus kuin me, me vuokrataan muutaman kerran vuodessa mökki jostain pohjoisesta ja mennään perheellä laskettelemaan. siellä sit samalla tehdään muutakin, käydään mm. kylpylässä jne. miettikää tekin jokin sellainen harrastus josta molemmat tykkää. ja ottakaa vaikka joku ystävä mukaan joka aina välillä vahtii lapsia, että yhdessä pääsette menemään. niin mekin tehtiin. lapsen vahti ei saanu muuta palkkaa kuin että mökistä ja ruuista ei tarvinnut maksaa mitään. eikä hänen tietenkään aina tarvinnu vahtia niitä lapsia, sai itsekin mennä siellä minne halusi, välillä vain vaihdettiin hoito vuoroja.

niin voitaisiin joo tehdä,mutta mikäs ystävä otettaisiin mukaan, kun miehellä on yksi ainut ystävä ja se ei varmasti ehdi. Ja mä voin sanoa suoraan että mulla ei tällä hetkellä ole sellaisia ystäviä joka voisi lähteä (nykyiset ystävät ovat perheellisiä),noilla "entisillä" ystävillä ei vielä perhettä ole,mutta kun ei olla aikoihin oltu tekemisissä :/

entäs ne appivanhemat, onko täysin mahdoton ajatus

no se ei kyllä mitään lomaa olisi,ainakaan mulle. anoppi on nimittäin hirvee häsääjä ja stressaaja kaikkien ruuanlaittojen yms. suhteen :/

 

laitan vielä tähän tuonkin että miehen isä on meillä joka päivä.
ja aina heti kun mies kotiin pääsee töistä niin tämä soittaa ja heti olisi jotain hommaa tiedossa. :headwall:

 

Mitä tapahtuisi, jos et soittaisi miehelle töihin ja kysyisi hänen mielipidettään sun menemisistä?
Jos vain pakkaisit lapset autoon ja lähtisit sukuloimaan (esim.) tai kyläilemään?
Hoitaisit sitten vaikka ruokaostokset samalla reissulla...

 

\

Mitä tapahtuisi, jos et soittaisi miehelle töihin ja kysyisi hänen mielipidettään sun menemisistä?
Jos vain pakkaisit lapset autoon ja lähtisit sukuloimaan (esim.) tai kyläilemään?
Hoitaisit sitten vaikka ruokaostokset samalla reissulla...

no mä teen näin en mä kyselle enkä soittele, tosin sama vaikka soittaisin ja kysyisinkin, kun ei isännällä olisi sitä vastaan mitään. ehkä alkuun oli vähä ihmeissään, mutta tajusi sitten, että jos hän on työmyyrä ja hänellä ei ole muuta kuin työ, niin mä tarviin muutakin, mä tarviin ihmisiå ja ystävä ympärille jaksaakseni päivästä toiseen. niinpä meillä toimitaan näin. ja sit isännällä on omia paikkoja jossa pari kertaa vuodessa piipahtaa. no tietty joskus talvella käydään sukulaisissa yhdessä mutta tosi harvoin.

 

\

\

Mitä tapahtuisi, jos et soittaisi miehelle töihin ja kysyisi hänen mielipidettään sun menemisistä?
Jos vain pakkaisit lapset autoon ja lähtisit sukuloimaan (esim.) tai kyläilemään?
Hoitaisit sitten vaikka ruokaostokset samalla reissulla...

no mä teen näin en mä kyselle enkä soittele...

Mihinkäs se ap katos, olis kiva kuulla hänenkin vastauksensa. =)

"siis minun täytyy aina soittaa ja kysyä töihin miehelle mitä mieltä hän on, jos menen käymään jossain..."

 

Meillä oli juuri tuollaista n viisi vuotta sitten. Tilanne jatkui samanlaisena, kunnes mies sai tunnustettua olevansa "kipeä". Kotoa poistuminen oli kuulemma #&%?$!*ä, ennen töihin lähtöä sydän hakkasi ja heikotti. Ainoat paikat jonne oli helppo mennä oli lähikauppa, anoppila ja lenkkipolku. Mutta niihinkään ei jaksanut lähteä, koska työhön lähtö ja päivästä selviäminen oli jo vienyt kaiken energian.

Mies sai lääkityksen ja elämä helpotti. Itse ihmettelen vieläkin, kun en huomannut asiaa. Kiukuttelin vain ja keksin päässäni kaikkia "mies häpeää mua, kun ei halua lähteä mun kanssa ihmisten ilmoille" -juttuja. Ja miehellä itselläänkin kesti tosi kauan tajuta, etti ole ihan kunnossa.