Täläinen tarina

Miten saa tunteet viilenemään mahdollisemman nopeasti?

Olimme olleet reilun vuoden yhdessä (1.3v tarkalleen), molemmilla 3 lasta, kaikki oli hienosti, yhteiset vapaat viikonloput ja arki-illat ja yöt, se riitti, puhuimme toki, että joskus muutamme yhteen, mutta tämä tälläinen mitä elimme, sopi mainiosti molemmille.

Viimeaikoina oli ollut kinastelua jos mistäkin, ja tuntui että suhde loppuu, mutta puhumalla kuitenkin selvittiin.

Lapsemme eivät tienneet meistä mitään, koska molempien erot olivat aika tuore asia (olimme eronneet juuri ennen kuin suhteemme alkoi), ei haluttu enää tätä heille mietittäväksi, senkin aika olisi joskus, niin suunniteltiin. Kunnes tänään, hän ilmoitti, että EI PYSTY HYVÄKSYMÄÄN nuorinta lastani 3 vuotiasta poikaani, on hän siitä aiemminkin puhunut, mutta en ollut sitä sen enempää ajatellut, en ymmärrä miksi, ei kuulema ymmärrä itsekään!! Ja toinen ilmoitus, hän ei ole niin luotettava kuin minä ehkä kuvittelen, on kuulema tehnyt paljon mahdollista avioliittonsa aikana (lue. pettänyt vaimoaan) ja ei takaa, että pystyy olemaan minunkaan kanssa pettämättä!!!!!!!!! Hän ei ole sitä tahallaan ja tarkoituksella koskaan tehnyt, aivot on vaan jääneet narikkaan ja se on tapahtunut, niin hän kertoi. Sanoin saman tien, että tämä on loppu, kiitos rehellisyydestä!! Ja lähdin.

Myönnän, että olen shokissa. Täynnä tuskaa ja vihaa. Minä rakastin häntä koko sydämestäni ja luulin että hänkin rakastaa minua, nyt mietin, että onko hänelle tämä kaikki ollut vain yhtä näytelmää, sitä en saa koskaan tietää. Häneltä oli tullut sähköpostia, haluaisi puhua kanssani, minä en halua puhua, koska hän voi saada pääni käännettyä (niinkuin kaikessa, en tiedä toista joka puhuu ympäri ja pyörryksiin niinkuin tämä mies)

Mistä voimia jatkaa? Jo lasteni takia. He ovat elämässäni kaikkein tärkeimpiä!

 

Minulle tuli heti mieleen, että olet tarttunut hanakasti kiinni tunteeseen, että olet rakastettu ja haluttu, että saisit pitää unelmasi ehjästä (ja suurestakin) perheestä. Eli että hyppäsit suhteeseen toivoen ja luottaen ja uskoen, että kaikki toimisi. Miehen unelma ei mitä ilmeisemmin ole aivan samalla tavalla perhekeskeinen - jos hän ei pysty hyväksymään pientä poikaasi, eikä halua tehdä sisäistä päätöstä panostaa edes teidän suhteeseen olemalla uskollinen... Olet väärän puun juurella, nouse ja jatka matkaasi, rakenna tulevaisuudesta lastesi ja itsesi näköinen, itsenäinen ja riipumaton. Näin olet onnellinen, ja vapaa - ja vasta sitten valmis tasapainoiseen, aikuiseen kumppanuuteen. Jos sellainen tiellesi tulee. Ja jos ei vaikka tulekaan, elät täysillä ja tyytyväisenä. Kaikkea hyvää! Ja valtavasti voimia. Samalla etsimisen ja erehdyksen polulla minäkin otan ensimmäisiä hapuilevia askeleita (enkä näe omia virheitäni)...

 

\

Minulle tuli heti mieleen, että olet tarttunut hanakasti kiinni tunteeseen, että olet rakastettu ja haluttu, että saisit pitää unelmasi ehjästä (ja suurestakin) perheestä. Eli että hyppäsit suhteeseen toivoen ja luottaen ja uskoen, että kaikki toimisi. Miehen unelma ei mitä ilmeisemmin ole aivan samalla tavalla perhekeskeinen - jos hän ei pysty hyväksymään pientä poikaasi, eikä halua tehdä sisäistä päätöstä panostaa edes teidän suhteeseen olemalla uskollinen... Olet väärän puun juurella, nouse ja jatka matkaasi, rakenna tulevaisuudesta lastesi ja itsesi näköinen, itsenäinen ja riipumaton. Näin olet onnellinen, ja vapaa - ja vasta sitten valmis tasapainoiseen, aikuiseen kumppanuuteen. Jos sellainen tiellesi tulee. Ja jos ei vaikka tulekaan, elät täysillä ja tyytyväisenä. Kaikkea hyvää! Ja valtavasti voimia. Samalla etsimisen ja erehdyksen polulla minäkin otan ensimmäisiä hapuilevia askeleita (enkä näe omia virheitäni)...

Samaa mieltä minäkin. Olet varmaan vaan tarttunut häneen eroosi jälkeen ja kehitellyt sen rakkauden tunteen. Keskity nyt lapsiisi ja omaan hyvään oloon. Teit aivan oikein, että suhde loppui, outoa jos ei pientä lasta pysty hyväksymään!!!!!Ja jos kovasti petollinen on ollut, kyllä aikuinen on vastuussa teoistaan, valinta on se hänelle ollut.

 

Jo lastesi takia: unohda se mies, unohda se kuvitelma, että tämän kanssa perhe-elämä onnistuisi. Jos hän ei voi sietää lastasi, ei tulevaisuutenne tule kummoinen olemaan ja nimenomaan lapsen kannalta se olisi todella ikävää! Hänen alkutaipaleella oleva elämänsä menisi pilalle, kun isäpuolena on mies, joka ei hyväksy häntä.

Mies ehkä järkyttyi kun huomasi, että sinät järkytyit - siksi haluaa ottaa yhteyttä. Tai sitten hän ei itsekään tiedä mitä haluaa: ajatus somasta perheidyllistä viehättää häntäkin, sinun kanssa oli kiva olla, mutta kuitenkin hän tietää itsensä: vapaus viehättää eikä hän ehkä pysty sitoutumaan ja ennenkaikkea: hän ei hyväksy lastasi!!
Hienoa, että hän sanoi sen ääneen.

Jätä kaveri rauhaan. Voithan toki vastata, ettet juuri nyt halua tavata häntä etkä kuulla hänestä mitään.

Tunteet kuolevat, kun ei ole vastakaikua.
Ja kun tekee itselleen selväksi, ettei suhteella olisi ollutkaan tulevaisuutta.

Kipuile alkuun nyt ihan rauhassa, itke ja kaipaa särkyneitä unelmia. Mutta kun tuossa jo yksi vastasi: vasta kun olet vahva ja itsenäinen ja tasapainoissa itsesti kanssa, olet valmis tasa-arvoiseen suhteeseen. Yksinolo ja yh.aika voivat olla myös antoisia, saathan joka toisen viikonlopun vapaaksi, itsellesi, voit tehdä mitä huvittaa ja keskittyä vain itseesi. Voit rakentaa lastesi kanssa sellaisen elämän, mikä on sinun näköisesi.

rakastaminen on ihanaa, tunne on ihana. Mutta on ero sillä, rakastaako rakkautta vai sitä ihmisitä, sen kyllä huomaa vasta jälkikäteen. Alkuhuuma on aina yhtä ihanaa.. siitä ei mielellään luopuisi tietenkään.

Ehkä löydät jostain keskusteluapua niin saat sillä tavalla selvitettyä ajatukseksi ja suunnan omalle elämällesi, sinun elämälle, sinun suuntasi!

 

Se ettei miehesi siedä / pidä 3 vuotiaasta lapsestasi voi johtua ihan puhtaasti lapsen iästä ja iän tuoman äidin tarpeen vuoksi. 3 vuotias vie hereilläoloajastaan liki kaiken äidin huomion. Onko miehesi mustasukkainen tälle nuorimmaiselle?
Ja että hän pettää ja sanoo ettei voi luvata että olisi parantanut tapansa kielii myös huonosti itsetunnosta. Sitä täytyy pönkittää ja "kehua" sitten nykyiselle kumppanille.
Surua sinulla on varmasti nyt, mutta tuollaisen miehen kanssa surua tulee olemaan jatkossa enemmän. Mies ei näytä kunnioittavan sinua tuon taivaallistakaan ja mitä enemmän annat hänelle anteeksi ja katsot sormien välistä hänen lapsellista temppuilua, sen enemmän hän silllä pönkittää olematonta itsetuntoaan ja saa sinut toimimaan juuri haluamallaan tavallaan. Hyväksyisikö hän sinun "urheiluharrastukset"= yöjuoksut ja syrjähypyt? uskomattoman kypsymätön mies. Haluatko uuden holhottavan jatkamalla hänen kanssaan? Sinulle odottaa jossain paljon parempi mies, joten älä ripustaudu tuollaiseen p..kaläjään. Minulle oma lapsi on kaikki kaikessa sekä parisuhteen peruspilari on toisen kunnioitus, jos nämä 2 asiaa eivät ole itsestäänselvyys on suhde täysin pakkasen puolella.
Kunnioita itseäsi ja lastasi. Laita tärkeysjärjestykseen asiat ja puntaroi sitten suhdetta uudessa valossa.
Voimia sulle, ja potkaise miestäsi #&%£$!*!

 

.Jos mies ei hyväksy lapsiani....ei kelpaa kyllä minulle.
Koko paketti tai ei mitään!!!!!

 

..täläinen, oikein lukihäiriökin ollut matkassa, kun vasta nyt huomasin tuon =)

Mies ei ole nähnyt lapsiani kuin 1 kerran! Joten en tosiaan osaa sanoa, että mistä johtuu, ettei hyväksy poikaani, hän on hyvin reipas ja omatoiminen, täyttää kk kuluttua 4v. Poika ei tosiaan pyöri kimpussani koko aikaa.. on paljon siskojensa kanssa pihalla ja touhuaa omiaan. Kesällä hän sanoi (ko. mies) että ei kestä sitä, että näkee lastani (puhuu vaan pojasta, ei isommista lapsistani, ne on kuulema ok.) enemmän kuin omiaan. Tuota en ymmärrä.. heillä on viikko ja viikko systeemi, vaikka oltaisiin muutettukin yhteen, niin meille olisi tullut tuo sama, viikko ja viikko, eli oltaisiin saatu olla viikko kaksisteen ja toisella viikolla olisi sitten olleet kaikki lapset. No tuon hän sanoi vielä silloin kun vapaat oli toisin, mutta silti.. ehkä se oli "hienotunteisesti" sanottu, ettei halua mua elämäänsä, mieluummin olisin kyllä kuullut sen kuin tuon... Kaipaan häntä silti.. mutta lapset ovat mulle tärkeämpiä kuin yksikään mies.