Tahtoihmiselle

Olet todella hyvä runoilemaan. Voisitko kertoa itsestäsi jotain? Kirjoita jokin kaunis runo. Kiitos!

 

Toivoisin,että Tahtoihminen sinulle pian runolla vastaisi. On mukava huomata, että joku on ""runosielu""ja että heitä on ""näissäkin piireissä"".
Olen heitellyt joulun alla tänne muutamia riimejä mm. alias Madonnalle. Runoja jotka liittyvät kukkiin.
Vanhemmuuttani olen herkistynyt kukille ja siksi lähetän tässä aiheeseen liittyvän runonpätkän, että jaksat odottaa T-ihmisen viisasta viestiä. Madonnakin ""saa"" lukea.

Meni kauan, ennen kuin
opin kukkien kieltä
niitin kukkani pois
kun luulin, ihmismieltä
kukat ymmärtää ei vois
tai linnut, ei puut
En puhunut niille ennen
mutta tänään
tullen ja mennen
kuulen, kuiskivat kukkasten suut
Ne kuiskivat viestiä
pieninten, maan
ja pyytävät, RAKASTAMAAN!

 

Upeaa!

 

Neitokaiselle, olet sellainen, kuin runo ikään.
Kiitos, jos sinä myös olet runosielu. Mutta: Hymyile

Hymyile, jos sydämesi lyö
hymyile, kun tuskaa koit
hymyile, jos tunnet vielä
sinä sittenkin hymyillä voit
*
Hymyile, jos rakkaan muistat
hymyile, kun muistaa hän
hymyile, jos tunnet silloin
hän rakastaa yhä enemmän

 

Jos osaisin kirjoittaa
kirjoittaisin sinusta.
Kuinka sinussa on kaikki
autuus ja tuska
rakkaus ja viha
ja minussa vain tuulessa
hiipuvaa hämmennystä.

Kuinka tämän pitkän tien päässä
en näekään sinua,
vain varjosi ja ikäväsi.
Mutta en osaa siitä kertoa,
olen sanojani niellyt niin kauan
etten enää saa mitään ulos.
Paperi on siis tyhjä,
ja minä aloitan alusta.

 

Saanko tulla tähän leikkiin mukaan,
runoilla osaanko, ei tiedä kukaan.

Runo on kuin ihmis mieli,
kujeilee, leikkii, kertoo sen kieli.

 

Uusi vuosi aikaa täyttää lupaus,
uusi mahdollisuus uskaltaa,
ajanlasku on menneiden mahdollisuuksien mittari.

 

Tahtoihmisen runous
on vogonille tuttua.
Kuulostaa kuin
paarma kiusaisi kuttua
ja potkaisisi se kumoon latvialaisen sinkkiämpärin jossa on kilo nauloja

 

Hitaasti liikkuu ilman löyhy
lehmät seisovat tissit vedessä.
Ladossa piilossa heinien pöyhy
kohta kuulutukset edessä.

 

Olen aalto,
jota tuuli ajaa.
Se leikkii kanssani ja pakenen sitä
kirkasvetisille hiekkarannoille.
Kirjon kuvioni pohjan valkoiseen
hiekkaan.
Lämmitän itseni paaden
polttavalla pinnalla.

Hyväilen rantakallion jokaista
uurretta vesivaahdolla,
jonka tuuli kohisten vyöryttää
yhä ylemmäksi,
kunnes voimani ehtyvät
ja pääsen levolle kaislikon keskelle,
lummelakanoiden viileään vuoteeseen
ja kaikki on ohi.

 

Mahtavia runoja! Kiitos kaikille! Runo päivässä piristää mieltä kovasti.


Ota tämä katse,
tämä kosketus,
tämä kyynel,
tämä askel,
tämä sana,
tämä hymy,
tämä hetki.
Koska ne kaikki ovat vain Sinulle.

 

Niityllä seison
turhake ma lienen
cyrie eleison
Polle söi tallin seinän pielen.

Lönkyttelen rantaan
katson veen pintaa mi värehtii
sorkistani puistelen santaa
ja sonni ihanainen vierelläni märehtii.

Utareissain nyt tunnen väreen kiiman
ah kesäyökö sai aikaan tämän tunteen.
Odottaako sonninkönsikäs tiiman
vai nuuhkaiseeko kukkaa lumpeen?

Rakkauden saanko tän yönä kokea
utarein jo aikoja sitten menivät ummelle.
Ah tarvitse et sonni kulta rakkauttas hokea
ethän pakene kauaks nummelle.

Annan sulle tulisimman tään lempein
emme tarvitse siihen latoa.
Tunne pötsissäin on mitä hempein
hurma väliltämme ei koskaan katoa.

Oi komistuksein hyppää jo selkään
Odotan rakkauttas tulista täss.
Rakkain ällös luule , että pelkään
tule jo, oih tule jo lähemmäs.

 

Oi Ammu pien
kuin hienoja lausuu suusi
Kunpa voisit viel
säveltää sen lauluusi.

Sillä kun nuotilla
veisaisit tuonkin nuotiolla
tai vaikka tunkiolla
keikuttaen lantiolla.

Tulisi siitä tippa silmään ja kaksi lahkeeseen!

 

Anteeksi, mutta onko tämä niitä Elias Lönrotin sensuroituja
sexirunoja, jotka aiotaan pian julkaista?
Toiseksi veikkaisin animaalipornoa, mitä tänne on aiemmin yritetty tyrkyttää.
Sallin kyllä kaikkien kukkien kukkia, mutta alan neitosten lailla kaivata Tahtoihmisen (ten) moraalisia välihuutoja.

 

Saisit sinäkin palaa
helvetin tulessa.
Luulet lehmän tarinaa
inhaksi zoofiliaksi.

Tuo käy moralismiksi
yhtä hyvin kuin mitkä
tahansa lyhyt rivit
hienoksi runoiluksi

 

Hetki hiljainen kahden nautaeläimen
kuulu ääntäkään ei
Katse silmien niin suloisten
heidät tästä maailmasta vei.

Siitä nauttien toisiinsa katsoen
aivan ääneti seisovat
sorkka koskettaa toista kulkijaa
siinä hiljaa nauttien

Hiljaa, Hiljaa (maitotyytö), niin hiljaa,
nuoleskellen ja nauttien.
Hiljaa, Hiljaa, niin hiljaa
turvat kohtaa suudellen.

 

Olet niin kaukana rakas sonnisein
monien niityjen takana
miten voisin sinut saavuttaa,
kun et ammuntaani vastaa
minulla silti muisto
vaikka vain kaksi ihanaa päivää
ne silti sydämeeni jää.

Voiko näin helposti unohtaa
ja pois lönkytellä vain
pian syksyn lehdet peittää maan
ja tämä kaunis edes mennyt kesä
mieleeni lukitaan,
koska tätä tulen vielä muistelemaan
kera rakkauden hedelmäin
yhteisen vasikkain.

 

Kuin kaipuu tuonne järven rantaan
piirrän sorkallani nimesi, Mansikki, santaan

Nyt yksin kuljen tyhjää rantaa
sydän surua suurta kantaa

Ei meille mahdollisuutta suotu
ei meitä toisillemme luotu

Toivotan sinulle onnea uutta
älä jätä käyttämättä tilaisuutta

Ota sonni uusi avosylin vastaan
älä epäilyksille anna tilaa
muuten se uuden onnen pilaa

 

Hyvältäpä kuulostaa!
Tästä varmaan sai alkunsa se juttu, kun taloon tullut uusi piika siivosi ja pesi kaikki matot samana päivänä ja illalla tokaisi:"" Huomenna astutetaan kaikki lehmät""(n.50 kantturaa)

 

Nyt sait ihan ujoksi,
miehen jo harmaan.
Tiedän värssyni rujoksi,
ja tylsäksi varmaan.

Joskus kirjoitan piruillen,
usein myös tosissani,
mietteitä loruillen,
vaan pysyen osissani.

Toki kauniisti ojentaa
joskus tahtoisin jotakin.
No, onhan omenaa
kai siemenkotakin.

Ei paljonkaan, kenties,
minusta kertomista.
Tutkijamies
pikkukaupungista.

Mies yhden naisen,
lapset poissa jo kotoa.
Elon vaihtelevaisen
jo kokoilen satoa.

Näille palstoille satuin
ihan sattumakauppaa.
kautta sivukatuin,
tiedon valtateitä kun laukkaa.

Ja luin ja hämmästyin.
Sen kuka voisi keksiä,
että tuhansin syin,
halaa ihmiset seksiä?

Ja sanoa tahtoisin:
Ei päähänpälähdys tarve.
Ei meri laine vahtoisin,
ei puuta paisukarve.

On lämpö ja luottamus
avain olennaiseen.
Ei orgasmintuottamus.
Pätee mieheen kuin naiseen.

Jos joku itkee ja parkuu,
kun ei saa suuseksiä,
niin juokse karkuun,
syököön voileipäkeksiä.

Neitokaiselle toivon,
- ei rakkautta sokeaa -
vaan onnen ja auvon,
jonka saa kokea,

kun löytää toisen,
joka hymyyn saa sielun.
Kanssa käydä voi moisen,
läpi vaikeimman nielun.

Tietäin, että se toinen
on ihminen vain.
Joskus perhananmoinen,
vaan matkakumppaninain.

Ei vieroita vihastus,
riitapukari kun tuttu.
Ei viekoita ihastus
ei suttuinen juttu.

Siis sisua ja lempeä,
Neitokaiselle.
Ja väliin hetki hempeä,
meille jokaiselle.

 

Sonni jyrsii koivun kylkeen
yksinäisen sydämen.
Lehmä katsoo kaukaa,
tuostapa turnipsin haukkaan,
särje ylkäin ei enää sydäntäin.

 

En minä puhu pukista,
sano en sarviraavahasta
enkä laula lampahista,
kellokauloista kelota.

 

Kyllä Madonna käy silloin tällöin katsomassa, minkälaista ""myyräntyötä"" yrität yrityksen vuoksi tehdä.

Yritystä, yritystä aina vain! Paljonko S....a sinusta hyötyy?

Luuletko, että tuo menee enää keneenkään täydestä? Empiirinen tutkimukseni jatkuu...
mutta että mikä helevetin tarve moiseen jatkuvaan vinkkailuun? Erittäin paljon enemmän epäilyttävää... ja systemaattista toimintaa.

Sieltäpäin tuulee...

 

Siis kelle oli tämä vuodatus?
Olen ymmälläni, mikä olikaan tarkoitus?
Pane Madonna viesteihin jokin suodatus,
vai uhkaako ketä palstaltakarkoitus?

 

M.O.T