kahden vaiheilla..
olen seurustellut mieheni kanssa nyt kaksi ja puoli vuotta, olemme kokeneet todella kovia, mutta selvinneet vaikeistakin ajoista lopulta yhdessä yli.
olemme molemmat käyneet kerran läpi "rakkauden huuman", eli molemmilla on takan pidempi suhde ja avoliitto. nyt tosin molemmat asuneet jo useamman vuoden yksin. tästä syystä emme ole kiirehtineet mihinkään kun ei halua toistaa samoja virheitä.
nyt minulle on kuitenkin alkanut tulla "vakiintumis kuume", tahtoisin jakaa koko loppu elämäni hänen kanssaan, haluaisin muuttaa yhteen jo vaikka mielellään heti huomenna. en ole kuitenkaan puhunut tästä miehelleni sillä en missään nimessä halua painostaa häntä.
olemme joskus puhuneet asioista kuten yhteenmuutosta, lapsista, naimisiin menosta vähän niin kuin ohimennen, mutta kuitenkin ns puoli leikillään. mieheni esim on kertonut minkä nimisiä lapsia haluaa jne, mutta puhunut myös siintä ettei ole vielä valmis hankkimaan lapsia (niin kuin en ole minäkään).
perus suomalaisena miehenä hän on huono ymmärtämään vihjailuja joten melko suoraan asia olisi esiettävä, en vain oikein tiedä miten kun en ole varma onko hän valmis/halukas muuttamaan yhteen jne enkä haluaisi säikäyttää häntä. pitäisikö vielä hillitä itsensä vai pamauttaa asia vain suoraan päin naamaa? vai olisiko pieni vihjailu paras tapa aloittaa, kuulostella kautta rantain että mitä mieltä hän on.
toisaalta olen itsekkin sitä mieltä että hiljaa hyvä tulee, mikä kiire valmiissa maailmassa on mihinkään. olemme kuitenkin vielä nuoria (minä 25 ja mieheni 27).
olisikin kiva kuulla vähän muiden mielipiteitä tilanteen hoidosta?)
olemme molemmat käyneet kerran läpi "rakkauden huuman", eli molemmilla on takan pidempi suhde ja avoliitto. nyt tosin molemmat asuneet jo useamman vuoden yksin. tästä syystä emme ole kiirehtineet mihinkään kun ei halua toistaa samoja virheitä.
nyt minulle on kuitenkin alkanut tulla "vakiintumis kuume", tahtoisin jakaa koko loppu elämäni hänen kanssaan, haluaisin muuttaa yhteen jo vaikka mielellään heti huomenna. en ole kuitenkaan puhunut tästä miehelleni sillä en missään nimessä halua painostaa häntä.
olemme joskus puhuneet asioista kuten yhteenmuutosta, lapsista, naimisiin menosta vähän niin kuin ohimennen, mutta kuitenkin ns puoli leikillään. mieheni esim on kertonut minkä nimisiä lapsia haluaa jne, mutta puhunut myös siintä ettei ole vielä valmis hankkimaan lapsia (niin kuin en ole minäkään).
perus suomalaisena miehenä hän on huono ymmärtämään vihjailuja joten melko suoraan asia olisi esiettävä, en vain oikein tiedä miten kun en ole varma onko hän valmis/halukas muuttamaan yhteen jne enkä haluaisi säikäyttää häntä. pitäisikö vielä hillitä itsensä vai pamauttaa asia vain suoraan päin naamaa? vai olisiko pieni vihjailu paras tapa aloittaa, kuulostella kautta rantain että mitä mieltä hän on.
toisaalta olen itsekkin sitä mieltä että hiljaa hyvä tulee, mikä kiire valmiissa maailmassa on mihinkään. olemme kuitenkin vielä nuoria (minä 25 ja mieheni 27).
olisikin kiva kuulla vähän muiden mielipiteitä tilanteen hoidosta?)