tahtoisi jo vakiintua..

olen seurustellut mieheni kanssa nyt kaksi ja puoli vuotta, olemme kokeneet todella kovia, mutta selvinneet vaikeistakin ajoista lopulta yhdessä yli.
olemme molemmat käyneet kerran läpi "rakkauden huuman", eli molemmilla on takan pidempi suhde ja avoliitto. nyt tosin molemmat asuneet jo useamman vuoden yksin. tästä syystä emme ole kiirehtineet mihinkään kun ei halua toistaa samoja virheitä.
nyt minulle on kuitenkin alkanut tulla "vakiintumis kuume", tahtoisin jakaa koko loppu elämäni hänen kanssaan, haluaisin muuttaa yhteen jo vaikka mielellään heti huomenna. en ole kuitenkaan puhunut tästä miehelleni sillä en missään nimessä halua painostaa häntä.
olemme joskus puhuneet asioista kuten yhteenmuutosta, lapsista, naimisiin menosta vähän niin kuin ohimennen, mutta kuitenkin ns puoli leikillään. mieheni esim on kertonut minkä nimisiä lapsia haluaa jne, mutta puhunut myös siintä ettei ole vielä valmis hankkimaan lapsia (niin kuin en ole minäkään).
perus suomalaisena miehenä hän on huono ymmärtämään vihjailuja joten melko suoraan asia olisi esiettävä, en vain oikein tiedä miten kun en ole varma onko hän valmis/halukas muuttamaan yhteen jne enkä haluaisi säikäyttää häntä. pitäisikö vielä hillitä itsensä vai pamauttaa asia vain suoraan päin naamaa? vai olisiko pieni vihjailu paras tapa aloittaa, kuulostella kautta rantain että mitä mieltä hän on.
toisaalta olen itsekkin sitä mieltä että hiljaa hyvä tulee, mikä kiire valmiissa maailmassa on mihinkään. olemme kuitenkin vielä nuoria (minä 25 ja mieheni 27).
olisikin kiva kuulla vähän muiden mielipiteitä tilanteen hoidosta?)

 

Jätä se sika!

 

Ihmiset ovat kyllä niin omanlaisiansa ja yksi kärsii pettymyksistä raskain mielin, toinen näkee niissä opettavaista voimavaraa uusiin suhteisiin ja joku taas ei jää edes pohtimaan. Sama juttu uusien päätöksien äärellä, että yksi lähtee loikkien eteenpäin ja toinen matelee etanan tavoin. Taito onkin siinä, miten esittää asiansa toiselle? Olen joskus lukenut ajatuksen, että" kannattaa keskittyä siihen miten toinen tahtoo kuulla sinut kuin miten sinä tahdot hänen kuulevan sinut". Ja teidän tapauksessa ,kuvauksesi perusteella, ajatus voisi auttaa sinua, koska jos epäröit mieskaverisi asennetta voit omista toiveistasi jutella rauhallisessa temmossa, painostamatta ja osoittamatta pettymystä, jos mies ei heti sytykään kuten itse toivoisit.

Tiedät itse, koska on hyvä puhua ja puhu silloin suoraan, kuten jo itsekin olit ajatellut. Äläkä lannistu, jos mies sanoo aluksi ei. Jätä hänet miettimään ja anna aikaa. Lähinnä sinun on jaksettava saada itsesi vakuuttumaan ja luottamaan huomiseen, joten selvittele se asia ensin mielessäsi niin jaksat sitten esittää asiasikin järkevästi.

Onnea jatkoon. Kyllä teistä varmasti hyvä perhe tulee!

 

Olette aika nuoria, mutta olleet yhdessä jo aika kauan. Minusta suhteen yksi tärkeimmistä asioista on se, että pystyy puhumaan myös vaikeista asioista. Toisen mielipiteitä pitäisi kunnioittaa ja yrittää ymmärtää toisen näkökantaa. Suhteesta ei tule mitään, jos ongelmia ei osata ratkoa eikä esimerkiksi vaikkapa yhteenmuutosta pysty keskustelemaan eikä kumpikaan halua ymmärtää toisen näkökantaa.

Tartu rohkeasti härkää sarvista ja ota asia puheeksi, kun kumpikaan ei ole liian väsynyt (ei esim. puolilta öin nukkumaan mennessä) ja kumpikin on selvin päin. Asiaa ei ole pakko ratkaista heti, mutta toisaalta jos et ole valmis odottamaan miestä kymmentä vuotta, niin sekin kannattaa tehdä selväksi, että sinun haaveissa on yhteinen koti ja lapset.

 

Mitäpä jos pakkaisit laukun ja menisit hänen luokseen kylään...sanoisit sitten että takaisin en mene jos et pakota. =)
Kyllähän kahden ja puolenvuoden seurustellut tietää ja tuntee jo toisen...tietää mitä haluaa, ainakin aikuisen ihmisen pitäisi tietää.

 

Mitäpä jos pakkaisit laukun ja menisit hänen luokseen kylään...sanoisit sitten että takaisin en mene jos et pakota. =)
Kyllähän kahden ja puolenvuoden seurustellut tietää ja tuntee jo toisen...tietää mitä haluaa, ainakin aikuisen ihmisen pitäisi tietää.

On Leenalle maestunu? Onko seksi yhtä makkeata ku ennenki?

 

Jätä se sika!

Ota se sika! Jompi kumpi meistä on oekeassa...