Tahtoisin tietää anopit tällasen asian!

Teettekö uhallanne kiusaa miniöillenne esim. neuvot lastenkasvatuksessa, kodin siistinä pitämisessä, viisaat kommenttinne väärällä hetkellä?
Onko anopeilla tunteita ollenkaan miniöitään kohtaan?

:ashamed:

 

Teemme.

 

Tässäpä joku vastasi kaikkien kiusaavien anoppien puolesta rehellisesti. :kieh:
Minä anopin kiusaama miniä herkuttelen sitten sillä ajatuksella, että vanha, yksinäinen, katkera anoppi ei ehkä ole onnellinen. Tosiasia kuitenkin taitaa olla se, että näillä kiusaavilla anopeilla on sen lajin persoonallisuushäiriö, ettei omatunto vanhana, yksinäisenä ja katkeranakaan paina.

 

\

Teemme.

en ymmärrä minkä takia te uhallanne teette sitä minkä tiedätte että saa suuttumaan!?
onko teille joskus itsellenne äitinne tai anoppinne sanoneet ja neuvoneet ja ilkkuneet samallalailla kuin te nyt teette miniöillenne? KERTOKAA!
mun anopillani ei ainakaan ole omaatuntoa yhtään ja ei osaa ajatella ollenkaan miltä toisista voi tuntua mitä sanoo ja mitä tekee..näyttäis oma napa olevan kaikkein rakkain. :kieh:

mut kerta näyttää itsestään tollasta ja meihin ei ole tän takia enään välejä mut lapsiimme yrittää kovastikkin pitää yhteyttä mutta ei hän kauan meidän lapsiimmekaan saa yhteyttä pitää..miettisi ensin koko perhettä ja sitten yrittäis..ku n meidän perheeseenhän kuuluu isä,äiti ja lapset..ei pelkästään vaan lapset!!!

 

Mahtaa olla aika suuressa tapauksessa nuoren äidin (siis äitinä nuori) herkkähipiäisyyttä ja sitä, että anoppi ei itse ymmärrä aiheuttavansa mielipahaa. Kerronpa esimerkin omasta anopistani.

Anoppi on jaksanut monesti kertoa, miten hänen lapsiaan ja heidän serkkujaan kohdeltiin eriarvoisesti ja lapsia aina vertailtiin toisiinsa, eikä koskaan aikonut tehdä samaa. No, nyt itse anoppina ja mummuna tykkää käydä huomattavasti enemmän toisten lastenlasten luona (lapsenlapsia on kahdessa paikassa), vaikka ei meillekään matka ole sen pidempi ja tervetulleeksi on toivotettu. Muistaa kuitenkin rahallisesti aina samalla summalla eli jos jollekin ostetaan kirja, niin sitten toisillekin. Minä vaan en kovin tykkää siitä, että aina tulee lahjoja, kun mummu tulee käymään (joka ikinen kerta!). Lastenlapsia hän vertailee yhtenään tapaan "Kyllä siellä jo osataan kirjoittaa" ja "Kyllä sielläkin pyöräillään tosi hyvin" (vaikka ei oikeasti pyöräiltykään)". Uskon kuitenkin, että hän tekee vertailuja tahattomasti eikä ajattele, että joku voisi kokea niitä arvosteluna. Aivan kuin anoppinsa aikoinaan.

Tulemme toimeen suhtkoht hyvin, koska annan juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En kuitenkaan pidä siitä, että meidän tapaamme kasvattaa vertaillaan tämän toisen perheen tapaan, koska jokainen tekee sillä tavalla kun parhaaksi näkee. Olen selvästi tiedostanut, että toinen miniä on suosikki ja tulen hänen kanssaan itsekin loistavasti juttuun, hän on valloittava ihminen. Ei vain ole kiva kuulla, että miten paljon enemmän anoppi arvostaa heidän kasvatusmetodejaan.

Meillä lapset siivoavat jälkensä (serkut eivät), syövät ruokansa pöydän ääressä (serkut eivät) ja osaavat useinmien pyytää kauniisti, jos jotain haluavat (serkut eivät, vaan vaativat "anna mulle" -tyyliin). Ehkä anopin mielestä lasten pitää kasvaa vapaammin ja löysemmin rajoin? Minun mielestäni taas vanheman eikä mummunkaan ole tarkoitus täyttää lasten jokaikistä toivomusta.

Haluan, että lapsilla on mahdollisuus tavata kaikkia isovanhempiaan, koska on arvokas asia, että eri ikäisiä ihmisiä on perhepiirissä. Joskus vain haluaisin sanoa anopille, ettei kaikista ihmisistä tarvitse puhua pahaa. Jokaisessa on hyviäkin puolia. (nämä 'mitä kukakin teki, eikö olekin kamalaa' -jutut saamme kuulla joka vierailukerralla). Tiedän, että ottaisi kommentista nokkiinsa ja se vaikuttaisi väleihin lasten kanssa, joten olen pitänyt suuni kiinni.

 

Mutta oletkos sanonut anopille, mitä nämä vertailut mahdollisesti tekevät lapselle. Lapsi kuulee ne, sisäistää ne ja ne nakertavat lapsen itsetuntoa, vaikka lapsi ei sillä hetkellä sitä näytäkään. Takaraivoon kasvaa se tieto, että ne serkut ovat viisaampia ja parempia, kuten niitten serkkujen vanhemmatkin viisaampia ja parempia kuin omat vanhemmat. Vaikka ne sinulta menevät ohi korvien, kuulevat lapset ne omilla korvillaan.

 

Harmi, kun kaikilla ei ole yhtä fiksuja minijöitä kuin te!!!!

 

\

Teettekö uhallanne kiusaa miniöillenne esim. neuvot lastenkasvatuksessa, kodin siistinä pitämisessä, viisaat kommenttinne väärällä hetkellä?
Onko anopeilla tunteita ollenkaan miniöitään kohtaan?

:ashamed:

Anopithan on pääsosin p.erseestä, sieltä ja syvältä! Entistä kamalampi tilanne on, jos appi, on akkansa määräysvallassa. On aika kurjat oltavat, jos sekä appi että anoppi käyttäytyvät miniää ja vävyä kohtaan inhottavasti.

Anopit nauttivat kiusanteosta. Miniän kiusaaminen on anopin nautinto! Onhan se ihanaa raastaa lapsenlapsi äitinsä (sis miniän) sylistä ja tokaista kuuluvalla äänellä: "Et sinä kumminkaan osaa sitä lastasi pidellä!" Tai möläyttää kesken perhejuhlan, kuinka "Se meidän ex-miniä oli sitten taitava ja hyvä joka asiassa, mutta voi-voi kun tuli kultapojalle se ero....!"

V-mäisen anopin kanssa paras konsti on muuttaa mahdollisimman kauas. Sellanen 500 km on hyvä välimatka. Yhteyttä ei kannata pitää vapaaehtoisesti. Matkapuhelimesta jo näätkin, koska anoppis soittaa niin ei tarvii vastata.

Sitten on kivoja ja kunnollisia anoppeja ja appeja, jotka pitävät miniöitään ja vävyjään ihmisinä =) He ovat harvinaisempia kuin em. kuvatukset. Jos sulla on kiva anoppi ja appi, muistakaa kunnioittaa heitä!

 

Kyllä meillä on tosi hyvin asiat. Meille on sattunut maailman parhaat minijät ja vävyt. Ei meidän tarvitse heitä neuvoa vaan jos me tarvitsemme neuvoja he auliisti auttavat. Lastenlapset aivan ihania. Hyvässä yhteistyössä on eletty. Vanhimmat vävyt ja minijät ovat olleet avioliitossa jo 15 vuotta. Tosi ihania ihmisiä. :heart: anoppi

 

\

Mutta oletkos sanonut anopille, mitä nämä vertailut mahdollisesti tekevät lapselle. Lapsi kuulee ne, sisäistää ne ja ne nakertavat lapsen itsetuntoa, vaikka lapsi ei sillä hetkellä sitä näytäkään. Takaraivoon kasvaa se tieto, että ne serkut ovat viisaampia ja parempia, kuten niitten serkkujen vanhemmatkin viisaampia ja parempia kuin omat vanhemmat. Vaikka ne sinulta menevät ohi korvien, kuulevat lapset ne omilla korvillaan.

On sentään sen verran fiksu, että ei vertaile lasten kuullessa.

 

Hyvä, olet päässyt paljon helpommalla kuin minä.