Mahtaa olla aika suuressa tapauksessa nuoren äidin (siis äitinä nuori) herkkähipiäisyyttä ja sitä, että anoppi ei itse ymmärrä aiheuttavansa mielipahaa. Kerronpa esimerkin omasta anopistani.
Anoppi on jaksanut monesti kertoa, miten hänen lapsiaan ja heidän serkkujaan kohdeltiin eriarvoisesti ja lapsia aina vertailtiin toisiinsa, eikä koskaan aikonut tehdä samaa. No, nyt itse anoppina ja mummuna tykkää käydä huomattavasti enemmän toisten lastenlasten luona (lapsenlapsia on kahdessa paikassa), vaikka ei meillekään matka ole sen pidempi ja tervetulleeksi on toivotettu. Muistaa kuitenkin rahallisesti aina samalla summalla eli jos jollekin ostetaan kirja, niin sitten toisillekin. Minä vaan en kovin tykkää siitä, että aina tulee lahjoja, kun mummu tulee käymään (joka ikinen kerta!). Lastenlapsia hän vertailee yhtenään tapaan "Kyllä siellä jo osataan kirjoittaa" ja "Kyllä sielläkin pyöräillään tosi hyvin" (vaikka ei oikeasti pyöräiltykään)". Uskon kuitenkin, että hän tekee vertailuja tahattomasti eikä ajattele, että joku voisi kokea niitä arvosteluna. Aivan kuin anoppinsa aikoinaan.
Tulemme toimeen suhtkoht hyvin, koska annan juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En kuitenkaan pidä siitä, että meidän tapaamme kasvattaa vertaillaan tämän toisen perheen tapaan, koska jokainen tekee sillä tavalla kun parhaaksi näkee. Olen selvästi tiedostanut, että toinen miniä on suosikki ja tulen hänen kanssaan itsekin loistavasti juttuun, hän on valloittava ihminen. Ei vain ole kiva kuulla, että miten paljon enemmän anoppi arvostaa heidän kasvatusmetodejaan.
Meillä lapset siivoavat jälkensä (serkut eivät), syövät ruokansa pöydän ääressä (serkut eivät) ja osaavat useinmien pyytää kauniisti, jos jotain haluavat (serkut eivät, vaan vaativat "anna mulle" -tyyliin). Ehkä anopin mielestä lasten pitää kasvaa vapaammin ja löysemmin rajoin? Minun mielestäni taas vanheman eikä mummunkaan ole tarkoitus täyttää lasten jokaikistä toivomusta.
Haluan, että lapsilla on mahdollisuus tavata kaikkia isovanhempiaan, koska on arvokas asia, että eri ikäisiä ihmisiä on perhepiirissä. Joskus vain haluaisin sanoa anopille, ettei kaikista ihmisistä tarvitse puhua pahaa. Jokaisessa on hyviäkin puolia. (nämä 'mitä kukakin teki, eikö olekin kamalaa' -jutut saamme kuulla joka vierailukerralla). Tiedän, että ottaisi kommentista nokkiinsa ja se vaikuttaisi väleihin lasten kanssa, joten olen pitänyt suuni kiinni.