Taisin olla ihan kalkkis kun harrastin seksiä VASTA 18v

Mut mitäs jos yksinkertasesti käy niin että seksi kyseisen kumppanin kanssa ei vaan ole tyydyttävää? Nyt sanon kyllä vähän karusti,mutta kyllä sillä koolla(kin) on väliä ja mä en vaan kertakaikkiaan saa seksistä mitään irti jos mies ei osaa vehkeitään käyttää. Ja kyllä,aina voi yhdessä opetella,mutta kun ei kaikkien ihmisten kemiat vaan sillä saralla kohtaa vaikka muuten menisikin henkisellä puolella hyvin. Mitäs sitten,loppuelämä hammasta purren ja teeskennellään että tuntuu hyvälle? Mulle ainakin seksi on tärkeä osa parisuhdetta..

mä olen sitä mieltä että kyllä keinot aina keksitään. sitten vaikka terapeutille jos mies on NIIN urpo. tai nainen B)

 

minun isotäti oli 84v ja neitsyt. Kuolikin neitsyenä ja ihan omasta tahdostaan. Kun ei saanut sitä jota rakasti ja jonka halusi, niin päätti sitten olla haluamatta ketään!

Että siinä teille purtavaa...

Sun ISOÄITI?? Eli sun isän äiti tai äitisi äiti? Kyseessä ilmeisesti Neitsyt Maria, joka synnytti lapsen vaikka oli neitsyt? :xmas:

Siinähän lukee että isoTÄTI

Tänä päivänä ei tarvitse muuten olla Neitsyt Maria synnyttääkseen neitsyenä lapsen. Sellainen sivuhuomio vain....

 

Mut mitäs jos yksinkertasesti käy niin että seksi kyseisen kumppanin kanssa ei vaan ole tyydyttävää? Nyt sanon kyllä vähän karusti,mutta kyllä sillä koolla(kin) on väliä ja mä en vaan kertakaikkiaan saa seksistä mitään irti jos mies ei osaa vehkeitään käyttää. Ja kyllä,aina voi yhdessä opetella,mutta kun ei kaikkien ihmisten kemiat vaan sillä saralla kohtaa vaikka muuten menisikin henkisellä puolella hyvin. Mitäs sitten,loppuelämä hammasta purren ja teeskennellään että tuntuu hyvälle? Mulle ainakin seksi on tärkeä osa parisuhdetta..

mä olen sitä mieltä että kyllä keinot aina keksitään. sitten vaikka terapeutille jos mies on NIIN urpo. tai nainen B)

Mut onko järkeä väkisin vääntämällä yrittää tehdä jotain sellaista toimimaan mitä ei ole tarkoitettu? Eihän kaikkien ihmisten seksimieltymykset voi mitenkään osua yhteen! Ethän sä loputtomiin jaksais yrittää elvyttää sellaista avioliittoakaan jossa molemmilla on ihan omat käsityksensä onnellisuudesta ja toinen ei pysty/halua niitä kriteereitä täyttää.

 

Mut mitäs jos yksinkertasesti käy niin että seksi kyseisen kumppanin kanssa ei vaan ole tyydyttävää? Nyt sanon kyllä vähän karusti,mutta kyllä sillä koolla(kin) on väliä ja mä en vaan kertakaikkiaan saa seksistä mitään irti jos mies ei osaa vehkeitään käyttää. Ja kyllä,aina voi yhdessä opetella,mutta kun ei kaikkien ihmisten kemiat vaan sillä saralla kohtaa vaikka muuten menisikin henkisellä puolella hyvin. Mitäs sitten,loppuelämä hammasta purren ja teeskennellään että tuntuu hyvälle? Mulle ainakin seksi on tärkeä osa parisuhdetta..

mä olen sitä mieltä että kyllä keinot aina keksitään. sitten vaikka terapeutille jos mies on NIIN urpo. tai nainen B)

Mut onko järkeä väkisin vääntämällä yrittää tehdä jotain sellaista toimimaan mitä ei ole tarkoitettu? Eihän kaikkien ihmisten seksimieltymykset voi mitenkään osua yhteen! Ethän sä loputtomiin jaksais yrittää elvyttää sellaista avioliittoakaan jossa molemmilla on ihan omat käsityksensä onnellisuudesta ja toinen ei pysty/halua niitä kriteereitä täyttää.

No ei sinne terapeutille meno vielä itsessään ole väkisin vääntämistä. Vasta sitten jos kumppanit eivät ole sitoutuneet parantamaan seksielämäänsä voi alkaa "väkisin vääntäminen". Yleensä rakkaus on riittävä motiivi yrittämiseen ja luonto avittaa loput. Mutta jos on suurempia esteitä niin niitä ei välttämättä avioliiton ulkopuolinenkaan seksi paranna.

 

Mut mitäs jos yksinkertasesti käy niin että seksi kyseisen kumppanin kanssa ei vaan ole tyydyttävää? Nyt sanon kyllä vähän karusti,mutta kyllä sillä koolla(kin) on väliä ja mä en vaan kertakaikkiaan saa seksistä mitään irti jos mies ei osaa vehkeitään käyttää. Ja kyllä,aina voi yhdessä opetella,mutta kun ei kaikkien ihmisten kemiat vaan sillä saralla kohtaa vaikka muuten menisikin henkisellä puolella hyvin. Mitäs sitten,loppuelämä hammasta purren ja teeskennellään että tuntuu hyvälle? Mulle ainakin seksi on tärkeä osa parisuhdetta..

mä olen sitä mieltä että kyllä keinot aina keksitään. sitten vaikka terapeutille jos mies on NIIN urpo. tai nainen B)

Mut onko järkeä väkisin vääntämällä yrittää tehdä jotain sellaista toimimaan mitä ei ole tarkoitettu? Eihän kaikkien ihmisten seksimieltymykset voi mitenkään osua yhteen! Ethän sä loputtomiin jaksais yrittää elvyttää sellaista avioliittoakaan jossa molemmilla on ihan omat käsityksensä onnellisuudesta ja toinen ei pysty/halua niitä kriteereitä täyttää.

No ei sinne terapeutille meno vielä itsessään ole väkisin vääntämistä. Vasta sitten jos kumppanit eivät ole sitoutuneet parantamaan seksielämäänsä voi alkaa "väkisin vääntäminen". Yleensä rakkaus on riittävä motiivi yrittämiseen ja luonto avittaa loput. Mutta jos on suurempia esteitä niin niitä ei välttämättä avioliiton ulkopuolinenkaan seksi paranna.

Mun pointti nyt oli se,että mun mielestä on ihan normaalia seurustella,kokeilla ja tapailla ennen kuin tosiaan sitoutuu LOPPUELÄMÄKSEEN yhteen ihmiseen,tietää jo mitä aidan toisella puolella on ja osaa valita sellaisen kumppanin joka on itselle se "täydellinen" KAIKILLA osa-alueilla. Eikä välttämättä tarvitse olla edes mikään jakorasia,mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa jos ennen avioliittoa on takana vaikka muutamakin suhde. Eihän niitä yhdenillan juttuja tarvitse harrastaa,mutta jos on harrastanut seksiä vaikka kolmessa eri seurustelusuhteessa,niin kyllä se jo auttaa kummasti kartoittamaan mitä parisuhteeltaan ja seksielämältään haluaa. Tietysti on aina se mahdollisuus että se oma aviomies on juuri se maailman ihanin ja sopivin,mutta kun mua hirvittää ajatus tollasesta "sika säkissä" -jutusta. Mä meen naimisiin vaan kerran,piste. Ja haluan tosiaan tietää kaiken mitä siinä paketissa tulen saamaan

 

Mut mitäs jos yksinkertasesti käy niin että seksi kyseisen kumppanin kanssa ei vaan ole tyydyttävää? Nyt sanon kyllä vähän karusti,mutta kyllä sillä koolla(kin) on väliä ja mä en vaan kertakaikkiaan saa seksistä mitään irti jos mies ei osaa vehkeitään käyttää. Ja kyllä,aina voi yhdessä opetella,mutta kun ei kaikkien ihmisten kemiat vaan sillä saralla kohtaa vaikka muuten menisikin henkisellä puolella hyvin. Mitäs sitten,loppuelämä hammasta purren ja teeskennellään että tuntuu hyvälle? Mulle ainakin seksi on tärkeä osa parisuhdetta..

mä olen sitä mieltä että kyllä keinot aina keksitään. sitten vaikka terapeutille jos mies on NIIN urpo. tai nainen B)

Mut onko järkeä väkisin vääntämällä yrittää tehdä jotain sellaista toimimaan mitä ei ole tarkoitettu? Eihän kaikkien ihmisten seksimieltymykset voi mitenkään osua yhteen! Ethän sä loputtomiin jaksais yrittää elvyttää sellaista avioliittoakaan jossa molemmilla on ihan omat käsityksensä onnellisuudesta ja toinen ei pysty/halua niitä kriteereitä täyttää.

No ei sinne terapeutille meno vielä itsessään ole väkisin vääntämistä. Vasta sitten jos kumppanit eivät ole sitoutuneet parantamaan seksielämäänsä voi alkaa "väkisin vääntäminen". Yleensä rakkaus on riittävä motiivi yrittämiseen ja luonto avittaa loput. Mutta jos on suurempia esteitä niin niitä ei välttämättä avioliiton ulkopuolinenkaan seksi paranna.

Mun pointti nyt oli se,että mun mielestä on ihan normaalia seurustella,kokeilla ja tapailla ennen kuin tosiaan sitoutuu LOPPUELÄMÄKSEEN yhteen ihmiseen,tietää jo mitä aidan toisella puolella on ja osaa valita sellaisen kumppanin joka on itselle se "täydellinen" KAIKILLA osa-alueilla. Eikä välttämättä tarvitse olla edes mikään jakorasia,mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa jos ennen avioliittoa on takana vaikka muutamakin suhde. Eihän niitä yhdenillan juttuja tarvitse harrastaa,mutta jos on harrastanut seksiä vaikka kolmessa eri seurustelusuhteessa,niin kyllä se jo auttaa kummasti kartoittamaan mitä parisuhteeltaan ja seksielämältään haluaa. Tietysti on aina se mahdollisuus että se oma aviomies on juuri se maailman ihanin ja sopivin,mutta kun mua hirvittää ajatus tollasesta "sika säkissä" -jutusta. Mä meen naimisiin vaan kerran,piste. Ja haluan tosiaan tietää kaiken mitä siinä paketissa tulen saamaan

Minulla on useampi (pitkä) suhde takana seksielämineen kaikkineen. Koska olen "varautunut kontrollifriikki" en tiedä olenko yhtään sen parempi seksikumppani kuin ensimmäisessä suhteessa. Luulen, että ne jotka odottavat seksiä avioliittoon asti ovat niin varmoja periaatteestaan, että ovat valmiita tekemään kaikkensa myös avioliiton kestämiseksi. Toisaalta odotukset seksiä kohtaan eivät välttämättä ainakaan aluksi ole välttämättä niin suuret vaan pikemmin muu parisuhde korostuu. Toki pettymyksiäkin varmasti on. Itse toivon ettei tarvitsisi ikinä lähteä muuten ihanasta suhteesta sen vuoksi, että seksi on niin toivotonta eikä sille ole tehtävissä mitään.

 

Mut mitäs jos yksinkertasesti käy niin että seksi kyseisen kumppanin kanssa ei vaan ole tyydyttävää? Nyt sanon kyllä vähän karusti,mutta kyllä sillä koolla(kin) on väliä ja mä en vaan kertakaikkiaan saa seksistä mitään irti jos mies ei osaa vehkeitään käyttää. Ja kyllä,aina voi yhdessä opetella,mutta kun ei kaikkien ihmisten kemiat vaan sillä saralla kohtaa vaikka muuten menisikin henkisellä puolella hyvin. Mitäs sitten,loppuelämä hammasta purren ja teeskennellään että tuntuu hyvälle? Mulle ainakin seksi on tärkeä osa parisuhdetta..

mä olen sitä mieltä että kyllä keinot aina keksitään. sitten vaikka terapeutille jos mies on NIIN urpo. tai nainen B)

Mut onko järkeä väkisin vääntämällä yrittää tehdä jotain sellaista toimimaan mitä ei ole tarkoitettu? Eihän kaikkien ihmisten seksimieltymykset voi mitenkään osua yhteen! Ethän sä loputtomiin jaksais yrittää elvyttää sellaista avioliittoakaan jossa molemmilla on ihan omat käsityksensä onnellisuudesta ja toinen ei pysty/halua niitä kriteereitä täyttää.

No ei sinne terapeutille meno vielä itsessään ole väkisin vääntämistä. Vasta sitten jos kumppanit eivät ole sitoutuneet parantamaan seksielämäänsä voi alkaa "väkisin vääntäminen". Yleensä rakkaus on riittävä motiivi yrittämiseen ja luonto avittaa loput. Mutta jos on suurempia esteitä niin niitä ei välttämättä avioliiton ulkopuolinenkaan seksi paranna.

Mun pointti nyt oli se,että mun mielestä on ihan normaalia seurustella,kokeilla ja tapailla ennen kuin tosiaan sitoutuu LOPPUELÄMÄKSEEN yhteen ihmiseen,tietää jo mitä aidan toisella puolella on ja osaa valita sellaisen kumppanin joka on itselle se "täydellinen" KAIKILLA osa-alueilla. Eikä välttämättä tarvitse olla edes mikään jakorasia,mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa jos ennen avioliittoa on takana vaikka muutamakin suhde. Eihän niitä yhdenillan juttuja tarvitse harrastaa,mutta jos on harrastanut seksiä vaikka kolmessa eri seurustelusuhteessa,niin kyllä se jo auttaa kummasti kartoittamaan mitä parisuhteeltaan ja seksielämältään haluaa. Tietysti on aina se mahdollisuus että se oma aviomies on juuri se maailman ihanin ja sopivin,mutta kun mua hirvittää ajatus tollasesta "sika säkissä" -jutusta. Mä meen naimisiin vaan kerran,piste. Ja haluan tosiaan tietää kaiken mitä siinä paketissa tulen saamaan

Minulla on useampi (pitkä) suhde takana seksielämineen kaikkineen. Koska olen "varautunut kontrollifriikki" en tiedä olenko yhtään sen parempi seksikumppani kuin ensimmäisessä suhteessa. Luulen, että ne jotka odottavat seksiä avioliittoon asti ovat niin varmoja periaatteestaan, että ovat valmiita tekemään kaikkensa myös avioliiton kestämiseksi. Toisaalta odotukset seksiä kohtaan eivät välttämättä ainakaan aluksi ole välttämättä niin suuret vaan pikemmin muu parisuhde korostuu. Toki pettymyksiäkin varmasti on. Itse toivon ettei tarvitsisi ikinä lähteä muuten ihanasta suhteesta sen vuoksi, että seksi on niin toivotonta eikä sille ole tehtävissä mitään.

mä uskon juuri siihen että jos rakkaus on tarpeeksi vahva suhteessa niin mikä tahansa ongelman saa ratkaistua, oli se sitten seksiin liittyvä tai mikä tahansa muu henkisellä tasolla. usein se ongelma saadaan ratkaistua penellä oppitunnilla. joten sen korjaaminen voi olla myös mukavaa jos siihen kumpikin osallistuu täysin rinnoin

 

Kyllähän se rakkaus on voimakas, mut minusta parisuhteessa, jossa ollaan oltu jo esim. kuukausia, on vähän outoa vielä olla rakastelematta. Kyllähän siinä luulisi himon ja halun olevan jo melko voimakkaita jos kumppaniin on rakastunut.
Ainakin minulle seksi on yksi tapa osoittaa rakkautta ja hellyyttä, vaikka toki sitä teoilla ja sanoilla osoitetaan yhtälailla. Mut musta rakastelu on se täydellisin hellyyden osoitus, siinä tullaan yhdeksi.

 

Tässäpä tulee ennätys: mä olin 21 menettäessäni neitsyyden. Ja kaiken kukkuraks vastapuoli oli nykyinen aviomieheni. Siinäpä teille purtavaa...

sama täällä!! =)

 

Kyllähän se rakkaus on voimakas, mut minusta parisuhteessa, jossa ollaan oltu jo esim. kuukausia, on vähän outoa vielä olla rakastelematta. Kyllähän siinä luulisi himon ja halun olevan jo melko voimakkaita jos kumppaniin on rakastunut.
Ainakin minulle seksi on yksi tapa osoittaa rakkautta ja hellyyttä, vaikka toki sitä teoilla ja sanoilla osoitetaan yhtälailla. Mut musta rakastelu on se täydellisin hellyyden osoitus, siinä tullaan yhdeksi.

mutta se ongelma piilee siinä että "tullaankin yhdeksi lihaksi" monien kanssa. seksi jättää siteet kumpanille toisistaan. enkä mä tykkää siitä.

 

Haista kuule vittus, homeessahan se on jo

 

minun isotäti oli 84v ja neitsyt. Kuolikin neitsyenä ja ihan omasta tahdostaan. Kun ei saanut sitä jota rakasti ja jonka halusi, niin päätti sitten olla haluamatta ketään!

Että siinä teille purtavaa...

Sun ISOÄITI?? Eli sun isän äiti tai äitisi äiti? Kyseessä ilmeisesti Neitsyt Maria, joka synnytti lapsen vaikka oli neitsyt? :xmas:

Siinähän lukee että isoTÄTI

Tänä päivänä ei tarvitse muuten olla Neitsyt Maria synnyttääkseen neitsyenä lapsen. Sellainen sivuhuomio vain....

Jaa emmä mikään sokea ole :ashamed:

 

Kyllähän se rakkaus on voimakas, mut minusta parisuhteessa, jossa ollaan oltu jo esim. kuukausia, on vähän outoa vielä olla rakastelematta. Kyllähän siinä luulisi himon ja halun olevan jo melko voimakkaita jos kumppaniin on rakastunut.
Ainakin minulle seksi on yksi tapa osoittaa rakkautta ja hellyyttä, vaikka toki sitä teoilla ja sanoilla osoitetaan yhtälailla. Mut musta rakastelu on se täydellisin hellyyden osoitus, siinä tullaan yhdeksi.

mutta se ongelma piilee siinä että "tullaankin yhdeksi lihaksi" monien kanssa. seksi jättää siteet kumpanille toisistaan. enkä mä tykkää siitä.

Nii..no ihmiset suhtautuu seksiin niin eri tavalla eikä mulla mitään sitä vastaan ole,jos joku saavuttaa onnen eri tavalla kuin mä mulla vaan on henk.koht. sellainen mielipide,että mä mielummin katson nyt kuin kadun sitten myöhemmin..

 

Kyllähän se rakkaus on voimakas, mut minusta parisuhteessa, jossa ollaan oltu jo esim. kuukausia, on vähän outoa vielä olla rakastelematta. Kyllähän siinä luulisi himon ja halun olevan jo melko voimakkaita jos kumppaniin on rakastunut.
Ainakin minulle seksi on yksi tapa osoittaa rakkautta ja hellyyttä, vaikka toki sitä teoilla ja sanoilla osoitetaan yhtälailla. Mut musta rakastelu on se täydellisin hellyyden osoitus, siinä tullaan yhdeksi.

mutta se ongelma piilee siinä että "tullaankin yhdeksi lihaksi" monien kanssa. seksi jättää siteet kumpanille toisistaan. enkä mä tykkää siitä.

Kyllä rakkautta piisaa tässä maailmassa etten minä ajattele noin. Mitä noita menneitä miettimään kun ne on menneitä!?

 

18,5v. nykyisen aviomieheni kanssa! en ole uskovainen... vonkaajia olis kyllä ollu ja on vieläkin....

Saman ikäinen olin ja myös sen miehen kanssa naimisissa. Enkä ole uskovainen.

Mutta eipä kyllä harmitakaan, ettei ole kokemusta "saanut", ei oo kyllä mielikään tehnyt... :saint: