Takaisin kuilun reunalta

Ollaan miehen kanssa oltu 10 vuotta parisuhteessa,meillä on 3 alle kouluikäistä lasta.Suurin ongelma on aina ollut puhumattomuus , emme vaan pysty puhumaan asioista tai olla avoimia toisellemme, ulkopuolisia henkilöitä suhteesemme ei liity.
Minulle on aina hellyys ja läheisyys ollut todella tärkeitä asioita , mieheni ei oikein pysty näitä antamaan mulle, on myös torjunnut mua.Ollaan käyty perheneuvolassa, mikäään ei tunnu auttavan.Kun joskus puhumme hyvä vaihe säilyy hetken , ja hetken päästä ollaan taas samassa jamassa eli kierämme toisemme kaukaa.Kun parisuhde ei ole kunnossa niin seksikään ei maistu.

Olen jo muuttamassa pois ja , olemme pitkästä aikaan jutellut asioita pohjamutia myöten selväksi, esiin tuli asioita joka mieheni on miettinnyt, ja en ole edes osannut ajatellakaan, siis että mies ajattelee asioista tietyllä tavalla.
En tällä hetkellä tiedä mitä tehdä, olen jo muuttamassa pois , mutta mietin teenkö väärän ratkaisun...
Toivon kokemuksia onko kukaan pystynnyt muuttamaan suuntaa, kun tuntuu ettei ole enää muuta ratkaisua kun ero..
Myös neuvoja otetaan mielellään vastaan , mikä pelastaisi meidän liiton
kahdenkeskistä aikaa ei ole ollut, ja tuntuu ettei mies haluaa sitä.Olen itse johtunut ottamaan takapakkia ja nielemään torjumisia ja ,, joutunnut kääntymään pois miehen luota. ovettanut itseeni,En tiedä tällä hetkelläonko enää tunteita vai onko se surua liiton kaatumisesta

 

Heippa, tuli mieleen että ulkopuolinen keskusteluapu voisi olla tarpeen, auttamaan sinua tuossa tosi isossa päätöksessä. Suostuisikohan miehesi lähtemään pariterapeutille? Kunnon pariterapia on usein paljon tehokkaampaa kuin perheneuvolakäynnit (niitä väheksymättä), kunhan löydätte teille sopivan terapeutin. Voit luvata miehelle että ei hänen tarvitse sanoa siellä mitään jos ei huvia, jospa hän tulisi vain kuuntelemaan. Jos hän ei suostu, sinuna menisin yksin, sillä noin ison päätöksen tekeminen ilman että käyttää kaikkia onjenkorsia voi kaduttaa jälkikäteen.

Mutta onpa hienoa että olette nyt kuitenkin saaneet keskusteltua! Mies haluaisi varmaan jatkaa suhdetta kun on kerran vihdoin avautunut tuonkin verran? Tuohan on ihan mahtava alku. Sinuna antaisin vielä mahdollisuuden, ehkäpä ne menneisyyden painolastit on vielä mahdollisuus kipata menemään ja aloittaa suhde taas puhtaammalta pöydältä. Se on kyllä kaksin vaikeaa, mutta eikö teidän yhteiset vuodet olisi sen arvoisia että kokeilisitte ulkopuolista apua...? Ja etenkin lasten etu. Jos ero kuitenkin tulee, sitten voit lapsille täydellä sydämellä sanoa että kaikkemme yritimme. Voit olla varma että ennemmin tai myöhemmin he vaativat sille selitystä...

Toivon että saatte keskusteluyhteyden pidettyä auki, kuulostaa siltä että se olisi tosiaan se avain teidän suhteen korjaamiselle. Ja toivon että sulla riittäisi vielä voimia yrittää!

 

Kiitos kannustuksesta.Luulen että suostuise,suostui lähtemään perheneuvolaankin, vaikka sanoi ettei pysty ulkopuoliselle puhumaan..
pystyttiin puhumaan asioista hetken..sitten aika tuli taas väliin se tuntuu olevan meidän vaikeus kaiki jatkuu aina samalla tavalla...muutosta ei van tule..ja kaikki on aina minusta kiinni mutta katsotaan miten miedän käy...

 

Hei, pariterapia varmasti hyvä vaihtoehto tilanteeseenne. Minä suosittelisin myös henkilökohtaisesti parisuhdekurssille osallistumista. Ollaan oltu miehen kanssa itsekin siinä kohtaa kun mikään ei oikein tuntunut enää miltään ja kuitenkin löydettiin yhteinen polku jälleen. Kurssi oli Rikasta minua ja me ainakin rikastuttiin sen kurssin aikana huomattavasti. Ryhmässä oli 5 muuta pariskuntaa, joista saimme aimo annoksen vertaistukea. Kurssista jos haluat lisätietoa, niin löytyy täältä Rikasta minua! -kurssi — Kataja ry
Tsemppiä