*Tammikuun piinailijat*

Miruliini, mulla oli kans 1 tabl aamulla ja toinen aina illalla, eli 2 kpl/pv. Aika tylsä tilanne sulla, kun pitää ostaa varmuuden vuoksi ne nyt liian aikasin... Mulla niitä on nyt periaatteessa kyllä jäljellä ylimääräisiä, mutten tiedä otetaanko ne mukaan taas ohjelmistoon nyt alkavassa hoidossa, kun ei ole tehty suunnitelmaa vielä.

Sillon kun mä ostin niitä, niin Yliopiston apteekissa oli jäljellä vaan jotain superisoja pakkauksia, ja se farmaseutti teki mulle pienemmän annoksen (siis reseptin mukaisen 30 kpl), joten kantsisi varmaan kysyä apteekista, että voisko ne myydä sulle vaikka just sen 10 kpl. Ei sitten menis ainakaan niin paljon rahaa hukkaan, jos (ja kun) nyt tuleekin plussa.

Kurreliini

 

OON tosi pahoillani tapahtuneesta...voima :hug: ...Sure surusi rauhassa, olet oikeutettu tunteisiisi...km on aina hyvin kipeä asia...käy ihmeessä lääkärissä, jos vaivat pahenevat/ jatkuvat...muista niin pitkään kun on elämää on vielä toivoa...uskoaan ei kannata menettää...lohdutus :hug:

 

Moikka kaikille! Huhuilen tänne aika harvakseltaan, mutta käyn kyllä ahkerasti lukemassa teidän kuulumisia. Kiva, että monella hoidot etenee.

Kurreliini, kovin epäreilulta tuntui tuo sun follisato. Joskus niitä ei meinaa kasvaa yhtään ei sitten millään ja sitten sillä kerralla kun pitäisi saada vain yksi, niin tuleekin ne kaikki muulloin kaivatut. Plääh. No, ehkä tämä tarina päättyy kuitenkin sitten hyvin? Aina ihmiset ei saa oviksia näkymään tikkuihin, vaikka ne tapahtuukin.

Miruliini - mulle on monesti apteekissa myyty isosta paketista vain osa, jos pientä pakkausta ei ole. Näissä hedelmöityshoidoissa esim. Pregnyliä ja aikaisemmin monenlaisia lääkkeitä. Kannattaa ainakin kysyä.

Mitäs tuo Femar muuten on? Jotain Clomien tapaan vaikuttavaa?

Mitenkäs Nippe, olikos sulla tänään ultra?

Halauksia ja tsemppiä myös kaikille muille piinailijoille tai hoitoja odottaville! :heart:

Täällä taisi luomukierron ovis olla viikonloppuna. Tikut vahvasti sitä mieltä ja "eritteet" myös. Lisäksi mulla oli ekaa kertaa elämässäni oviskipuja - oikeen kovia - ja pientä vuotoa. Varmaan aikaisemmat hoidot on jotenkin vauhdittaneet omaa hormonitoimintaa. Tai sitten on sekottaneet systeemit ihan täysin... "Ovisvuoto" ei ole vieläkään tyrehtynyt, mutta huolestun siitä vasta huomenna.

 

Talvi tulee näköjään vihdoinkin, ehkä lumi ja valo auttaisi näihin apeisiin tunnelmiin.

Sain lääkepulmaani lopulta ihan hyvän ratkaisun. Ja vinkiksi myös teille muille, jos ette tällaista mahdollisuutta tienneet. Elikkäs, mennään sinne talvilomalle lumen keskelle ensi viikoksi ja mietin, ettei siellä pienessä kyläapteekissa ole tuota lääkettä. Ja eihän siellä olekaan, mutta he tilaavat, ja ellen tarvitsekaan, he voivat sen palauttaa lääketukkuun. Voihan olla, että lääkkeen joudun aloittamaan jo ennen reissua, mutta viimeistään kai lugen lopettaminen vuodon aloittaa JOS nyt sitten ei saatuisi plussa tulemaan ensi maanantain tikkutestissä.

Sahrami73: kolme kertaa lääkäriltä kysyttyäni tuon saman "mitäs tuo Femar muuten on", en edelleenkään saanut ihan selkeää kuvaa. Vaikuttaa estrogeeniaineenvaihduntaan munasarjoissa ja jotenkin clomien tapaan vaikuttavat. POhjustavat kuitenkin puregonia ja tarkoituksena saada se yksi hyvä johtofolli aikaiseksi,.. ja Kurreliinihan on siitä oiva esimerkki, no joo..

Odottavan aika on ihan mielelettömän pitkä. Tuntuu kuin viimeisestä inssistä olisi jo viikkoja aikaa, ja vasta 11 päivää on kulunut!!! :headwall:

Kuullaan taas!!

 

Miruliini - onpa hyvää palvelua apteekissa. Hieno juttu! Toivottavasti jää silti lääkkeet lunastamatta hyvästä syystä...

Mä vuodan edelleen, nyt ihan kunnolla. Kääks! Ei tainnut olla ovisvuotoa. Tänään käymään gynellä...

 

Ihanaa pakkastiistaita kaikille! =) Kyllä tosiaan toi pienikin talven pilkahdus tekee terää ja mieli kirkastuu.

Miruliini, kiitos apteekkivinkistä. En ollutkaan ajatellut, että lääkkeitä voi tilata ja sitten ostaa ne vaan tarpeen vaatiessa. Ja täähän on sulle nyt oiva ratkaisu, mutta jotenkin musta tuntuu, ettet taida koko Femaria edes tarvita... Jaksamista piinailuun!

Sahrami73, onnittelut luomuoviksesta! Ja sulla on siis ovisvuotoa havaittavissa? Mä jotenkin luulen, että nää hormonit saattaa sotkea vähän kaikkea, ja aiheuttaa vaikka just ylimääräisiä vuotoja. Kuten mullakin nyt kp 21 alkaen... Jos päätät nyt kuitenkin huolestua vuodosta ja soittelet lääkäriin, niin kerro sitten mitä siellä arveltiin syyksi. Mutta hyvältä kuulostaa teidän tilanne.

En ole myöskään ihan perillä Femarin vaikutuksesta ja käytöstä, mutta tosiaan tohon estrogeenitasoon/aineenvaihduntaan se vaikuttanee. Ja mulle sanottiin, että siitä on tosi hyviä kokemuksia ja tuloksia. Ja sen piti kasvattaa yksi selkeä johtofolli... vaan eipäs ihan niin mennytkään...

Kurreliini

 

Voi hitsi Sahrami! No, hyvä kun meet tarkistuttamaan asian heti tänään. Mä kans mietin, että pitäiskö munkin mennä....

 

Olen luisumassa ihan pois tolaltani; olo tuntuu masentuneelta, itkeskelen ja riitelen miehen kanssa. Illalla sain riidan aikaan, kun sanoin haluavani mieheni jättävän mut ja palaavan vaikka johonkin entiseen elämäänsä. En vaan halua häntä mukaan tähän surkeuteen, jota en enää itsekään tunnu jaksavan.

Tuntuu, etten pääse tästä yli muuten kuin aloittamalla alusta jossain muualla jonkun muun kanssa. Puhdas pöytä.

Vuoto jatkuu, en halua miestäni, näen seksuaalissävytteisiä unia aivan vieraista, nukun huonosti, työt ei kiinnosta, en jaksa innostua mistään.

En halua edes ajatella jatkohoitoja, en tiedä haluanko enää edes yrittää, en kestä enää pettymyksiä. Pelko siitä, että tässä ympäristössä en pääse yli tästä tilanteesta ja olosta, on valtava.

Mutta mihinkäs täältä pääsisi :'(

 

:hug:
Olen niin pahoillani puolestasi ja tiedän, miltä sinusta tuntuu. Olen käynyt tämän kaiken keskellä muutaman kerran niin kuilun pohjalla itsekin, että olen ollut valmis jättämään kaiken. Haastamalla haastanut miehenkin sellaiseen tilanteeseen, että hän on lopulta epätoivoissaan puuskahtanut, ettei halua kanssani lasta eikä nähdä minua silmissään. Oma paha olo, oman kelvottomuuden tunteminen on ainoa asia, johon käpertyy ja siihen uskoo niin sokeasti, ettei hyväksy mieheltäänkään rakkautta, hellyyttä, kunnioitusta: eihän minua kukaan voi rakastaa, sinunkin olisi paljon parempi ilman minua.

Olet silti oikealla tiellä. Purat pahaa oloasi, et anna sen jäädä sisääsi. jatka samalla tavalla ja huomaat, että jonain päivänä se helpottaa pikkuisen. Ja taas pikkuisen.. Voit saada pientä helpotusta myös soittamalla hoitajalle tai lääkärille, ainakin hoitajat ovat minun itkujani jaksaneet kuunnella kerrat toisensa perään. Kunhan et jää yksin noine ajatuksinesi. Myös mies pystyy auttamaan ja ymmärtämään yllättävän paljon ja useimmiten löytämään jonkin pienen ratkaisunjyvän, jolla solmua päästään avaamaan.

Voimahalaus :hug: :hug:

 

Kiitos tuhannesti, luit täysin ajatukseni :'( En tietenkään tarkoittanut miehelleni, että olisin mustasukkainen todella vanhoista asioista, en vaan näe itseäni rakkauden arvoiseksi enkä halua että tuhlaa enää aikaansa minuun :'(

Koen olevani niin vajaa nainen, kuka tahansa on parempi.

Onpas tänään rankkaa, kun vaan työpäivän saisin pulkkaan..

 

:hug: Hurjan kova voimarutistus täältä!! :hug:

Toi on just se syövyttävä ja valtaisa tunne, joka tässä vaanii aivan nurkan takana koko ajan, ja välillä se vaan sieltä pääsee yllättämään. Ettei ole muka kelvollinen eikä kokonainen eikä riittävä mihinkään. Ja pahin on se olotila, kun tuntuu, ettei tästä vaan pääse yli eikä pysty jatkamaan mihinkään suuntaan. Kun mikään ei tunnu ratkaisulta. Kun ei yksinkertaisesti pysty ajattelemaan mitään muuta, kuin sitä, että miten voi vaan epäonnistua kerta toisensa jälkeen.... Ajatuksia ei pysty kääntämään mihinkään muualle, vaan inhoaa itseään, yrittämistä, lapsen saaneita, hoitoja ja vaan ihan kaikkea... Ja jopa sitä omaa kultaa, joka kuitenkin tekee parhaansa ja yrittää ymmärtää, mutta ei se vaan auta.

Ja nää on niitä hetkiä, jolloin ehdottomasti pitää purkaa sitä valtaisaa ahdistusta - vaikka sitten huutamalla, itkemällä, kirjoittamalla tai ihan miten vain. Ja kuten Miruliini totesi, olet Pupuvaimo jo oikealla tiellä, kun purat tänne pahaa oloasi. Me kyllä jaksetaan kuunnella ja usko pois, että ymmärretään, miltä kaikki voi tuntua.

Ja totta on myös se, että olo helpottuu jossain vaiheessa ja paha olo siirtyy ainakin taas joksikin aikaa taustalle. Se ei ehkä tapahdu hetkessä, mutta hitaasti ja varmasti. Huominen voi jo olla hieman helpompi. Sitä ei ehkä itse pysty nyt uskomaan, mutta toivottavasti pahan olon purkaminen tuo sellaisen pienen helpotuksen tunteen, kun huomaa, että se sisällä oleva tuska on hallittavissa - purkamalla ja päästämällä se ulos.

:hug: toiselta vajaalta naiselta

 

Tiistai 22.1.08

Onneliina.........inssi....pregnyl, luget.....................kp28/30/pp14
Ruusunen79.......4. inssi ...clomit.........................kp25/25-31/pp12
Kurreliini........luomupupuilu..Femar, Puregon.........kp22 tai kp1??
Pupuvaimo......luomupupuilu.....km 01/08..............kp19?/?
Tiiti....................................................................kp
mmm..............luomupupuilu/3.inssi......................kp4/
Hobelix...........luomupupuilu/5.inssi?.....................kp12/30-45/pp
Ulpu78.......................2.inssi................................kp11/
Sahrami73..........tauko/luomu..............................kp16/26-28
nippe81......................2.inssi...............................kp
Miruliini.......................inssi..................................kp25/24-27

onneliina ja Ruusunen, mikä teillä on tilanne? =) Entäs Miruliini, millaset tuntemukset sulla on?

Onko teillä Hobelix inssi vielä tällä viikolla?

Selvisikö Sahrami siellä gynellä jotain vuodon syistä?

 

Gynekuulumiset: ultrassa näkyi keltarauhanen eli ovis tosiaan tapahtui viikonloppuna, mutta sitten myös nestettä (=verta?) vatsaontelossa. Gyne sanoi, että tod.näk. syyt on k.u. raskaus tai puhjennut kysta. (Tai ehkä ollut superfolli ja vuotanut kovasti?) Ensimmäiseen näistä en itse usko, mutta tekivät kuitenkin myös raskaustestin, jonka tuloksia odotan. Seurantaultra ja uusi hemoglobiini torstaina. En osaa tässä vaiheessa stressata tästä juuri.

 

Pupuvaimo, :hug: . Tuli niin surku noista viesteistäsi. Kuulostaa, että olet tosi kovilla tällä hetkellä. Jos mielen purkaminen tänne helpottaa ollenkaan, niin purkaudu sydämesi kyyllyydestä. Täällä on tosi monta ymmärtävää olkapäätä - ihania ihmisiä, joilta olen itsekin saanut tsemppiä ja uskoa maailmaan todella mustina hetkinä. Tukea löytyy kyllä!! Oot meidän ajatuksissa.

 

Mä kävin eilen lääkärissä ja kerrankin sain hyviä uutisia. Mulla on ollut fsh liian korkea ja nyt se oli laskenut normaalirajoihin. Sit Menopur oli tehonnut niin hyvin, että tänään pistän Pregnylin ja torstaina tehään inssi!

Mä olin aivan äimänä kun olin niin varautunu että joku kuitenkin mättää.
Nyt tarvii toivoa, että tälläinen myötätuuli jaksais puhaltaa vielä tarpeeksi kauan.

Kärsivällisyys ja jatkuva odottaminen on ihan hirveetä.
Mä oon yrittäny nyt lukee matkaesitteitä ja saada ajatukset sillain kauas. Sit oon suunnitellut, että jos kesään mennessä meillä ei ole tullut plussaa, 'hoitaisi' itseään ja parisuhdetta lähtemällä jonnekin ja irti arjesta.

Syksyllä mä suunnittelin isoja bileitä oikein vimmatusti. Me pidettiin sellaset brassi-aiheiset teemabileet jonne pukeuduttiin ja siä oli juomakoju aurinkovarjoineen ja sit yks mies tuli opettaan lattaritansseja.
Oli oikein terapeuttista!

Kaikille paljon tsemppiä!

Ulpu78

 

Ja vielä kolmas tähän perään: Kurreliini, onko sulla vuoto rauhottunut? Mitenkäs muilla menee?

 

Pupuvaimo todellinen voima :hug: sinulle!
Noi tunteet on niin tuttuja mulle myös. Mulla keskenmenosta tänään tasan kuukausi ja sunnuntaina viimeksi oli oikea itkupäivä. Älytöntä, nimittäin mies sanoi tyylin huomenta ja minä pillitin :'( koko päivä meni sitte niissä fiiliksissä ja kyllähän se miehellekkin on tiukkaa ja varmaan se tavallaan vierestä katsominen, kun ei voi oikein konkreettisesti auttaa. Yrittää sitten omaan tyylinnsä lohduttaa ja seurauksena vain vielä suurempi parku. Mun on välillä pakko itkee salassa, kun mä jotenkin haluan jollain tasolla esittää vahvempaa kuin olenkaan ja kai mä pelkään et sekin romahtaa niin mitäs sitte...Meillä mies on jotenkin niiiiin positiivinen jatkon suhteen ja odottelee jo uusia yrityksiä ja mä jotenkin haluaisin "märehtiä" tässä surussa ja rypeä itsesäälissäkin jopa....Niin eihän se kovin järkevää ole, mutta välillä tuntuu tältä ja sillä siisti. Tää kaikkihan tapahtuu meissä naisissa, meidän ruumiissa(VÄHÄTTELEMÄTTÄ MIEHEN TUNTEITA). Mä oon taas huomannut sellaisen ilmiön, et kaikki on raskaana, kaupassa, lehdissä, tv:ssä, työpaikalla jne. Mulla on ajoittain tosi vaikeeta nähdä raskaana olevien vatsoja, väkisinkin tulee mieleen et tollanen mullakin ois jos....Ja nää tunteet tuntuu kauhealta, en siis tunne vihaa, mutta varmaan jonkinlaista katkeruutta tai jotain sellaista. Ja sit yleensä tulee itku ja miettii et miks meille kävi näin :'(
ÄÄÄH, nyt täytyy lopettaa tää surkuttelu. Kylläpäs taas helpotti

Piinailijat mikä tilanne? Alkaa olla melko jännät paikat....joko pärähtää eka plussa

Hyvää viikon jatkoa kaikille ja kiitos että olette täällä :heart:

t. mmm

Pupuvaimolle vielä, et kun se vuoto loppuu(tavallaan muistuttamasta) niin mulla ainakin olo helpottu jonkin verran. Toivotaan et sullakin.

 

Sahrami73: Juu, eilen oli ultra. Mieli ei ole kovinkaan korkiala eikä toiveita onnistumisesta mulla nyt ole. Isoin folli oli 14,5.. Lääkäri kuites käski ke pistää pregnylin ja pe sitten inssi. Noh, eipähän mene käytetyt lääkkeet ihan hukkaan. Lääkäri puhu, et jos nyt ei onnistu, niin sitten laittaa lähetteen IVF:ään. Onneksi mulla kuites mies osaa lohduttaa ja on hyvin tukena

Toivottavasti Pupuvaimo saa surut surtua ja jaksaa sen jälkeen suhtautua tulevaisuuteen uusin silmin. Parisuhe on varmasti koetuksella (kuten kokemusta on). Ei ne kuitenkaan ole helppoja nämä asiat niille kumppaneillekkaan. Kaikesta huolimatta puolisoiden pitäisi jaksaa tukea toisiansa ja kohdata yhdessä asiat. Kuten jo moni on sanonut, niin näitä asioita ei saa jättää sinne omien korvien väliin hautomaan vaan ne tulee purkaa ja täällä meitä kuuntelijoita on! Oikein paljon jaksamista kaikille!! :heart:

 

Pupuvaimo :hug: :hug: :hug:
Kurreliini huomenna mennään ultraan ja voidaan tehdä saman tien inssi jos siltä näyttää. Tai sitten se tehdään vain paperilla, mutta sitten olis vain se kuudes jäljellä helmikuun lopussa ja mentäis kauhealla vauhdilla kohti ivf:ää kohti.

 

Täällä tutkitaan niin vimmatusti itseään ja vessassa käynti pelottaa joka kerta; jokohan se tiputtelu alkaa?? Tänään olis periaatteessa se päivä, jolle niitä menkkoja odottelen (ellei lugeja ois), mutta varmuus tulee viimeistään sitten kun ens maanantaina testaan. Käykö se useimmiten niin, että kun luget lopettaa, vuoto alkaa, vai alkaako se niistä riippumatta, jos on alkaakseen??

Viikonloppuna toispuoleista ja tasaista kipuilua alavatsassa, nyt se on tasaantunut sellaiseksi "kaiuksi"; tuntemus, muttei varsinaista kipua. Tai sitten saan sen itse aikaiseksi, kun KOKOAJAN tutkiskelen :kieh:
Rinnat on tutun turvoksissa ja kipeät, tosin tämäkin lieveni eilen (ja sain taas vahvistusta ajatukselle, että tänään ne alkaa, plääh!)

Jos tätä piinaa ei saisi tänne jakaa, niin hulluksihan sitä tulisi. Kukaan ystävistä, vaikka kuinkakin läheinen, ei voi ilman omaa kokemusta ymmärtää taikka jaksaa kuunnella tätä kehää, joka kiertää mielessä tauotta.

Mukavaa päivää!

 

Kiitos rakkaat virtuaalisiskot, olette pelastusrengas tässä hormonien ja tunteiden myrskyssä. En tiedä miten selviäisin ilman teidän juttuja ja tukea :hug:

Tänään ehkä hieman parempi olo, itku tulee silti herkästi enkä halua ajatella liikaa mitään. Teki hyvää olla ilta ja yö yksin, kun mies oli työreissussa. Aurinko kurkistelee verhojen raoista yrittäen sekin raukka piristää :ashamed:

 

Pupuvaimo, itku saakin tulla, ei se ole huono juttu ollenkaan. Mulla kesti tosi pitkään ne useat päivittäiset itkukohtaukset km:n jälkeen, mutta jossain vaiheessa ne harveni, ja nyt niitä tulee enää vaan joskus. Nyt kuulehan piristät tätä jo hieman parempana alkanutta päivääsi jollain kivalla jutulla, vaikka menemällä leffaan, ravintolaan syömään taikka ostoksille, tai sitten ostat kotiin roppakaupalla kaikkia herkkuja kuten karkkia tai suklaata tai skumppaa (parasta noi kaikki yhdessä), tai vaikka kokkaat jotain sun omaa suosikkiruokaa. =) Itseä ja sielua pitää hoitaa ja hemmotella, jotta se jaksaa taistella tän taiston sinne palkintoon saakka, eiks joo!? :saint:

Miruliini, voi kun tiedän ton tunteen, kun on virittänyt itsensä ihan yliherkäksi, eikä ees uskalla vessaan mennä... Mutta pakkohan sitä on itseä tutkiskella, ei sille mitään voi. Jaksamista! Oisinpa itsekin tossa vaiheessa, vaikka se niin hermoja raastavaa onkin, mutta mahikset on kuitenkin aina olemassa. Ja kyllä ne menkat varmaan tulee lugeista huolimatta (jos on tullakseen), ehkä vaan muutaman päivän viiveellä. Luulisin. Koitahan vaan vielä jaksaa sitä jännitystä ja muista palkita itsesi reippaudesta. Kun me niin usein vaan halutaan rankaista itseämme ja kehoamme ja kärvistellä siinä pettymyksessä/surussa/pelossa.... ja sille tarvitaan sitten välillä myös vastapainoa. Jotain kivaa ja mukavaa.

mmm, mäkään en ole ihan kaikkia itkukohtauksia ja masiksia kertonut miehelle, kun pelkään, ettei sekään sitä kaikkea jaksais.. ja että sekin saattais romahtaa ja miten meiän silloin kävis? :| Kun täytyyhän sen miehenkin jaksamisella joku raja olla. Ne on onneks vaan usein niin rationaalisia, ettei ne jää murehtimaan vastoinkäymisiä liikaa. Ja on se ehkä helpompaa jotenkin, kun tää kaikki myrsky ja myllerrys ei tapahdu niiden päässä eikä kehossa niin konkreettisesti. Mitenkään vähättelemättä sitä, miten raskasta tämä tietysti on molemmille puolisoille.

Sahrami73, hyvä ettet stressaa siellä vielä liikoja, mutta toi vatsaontelon neste kuulostaa vähän hurjalta. Odotellaan siis torstaihin. Jaksamishali :hug:

Ulpu78, loistavaa!! =) Mahtava juttu, et pääsette inssiin nyt jo torstaina! Ja mä olen kans vähän sellanen juhlien järjestäjä, ja omilla 30v-synttäreillä tossa syksyllä oli kanssa tanssiope vetämässä vähän lattareita, ja se oli huippuhauskaa! Joten nyt annat vaan ajatusten laukata siellä ja käyt innolla matkasuunnitelman tekoon. Lähtee teitä sitten reissuun 2 tai 3... :heart: Onnea sulle inssiin!

nippe81, :hug: mutta älä nyt menetä toivoasi ollenkaan vielä. Odotamme kovaa follispurttia! Täällä on peukut tanassa sun puolesta.

Hobelix, kyllä se inssi tehdään!! Juujuu. Nyt ei muita juttuja mietitä edes ollenkaan vielä.

Kurreliini

 

Omaa napaa sen verran, että mulla siis alkoi maanantaina eli kp21 vuoto, joka nyt siis jatkuu yhä ja ilmeisesti nää on nyt sitten menkat... :/ Ja jos nää nyt ois tullut ajallaan, eli vasta noin 10 päivän päästä, niin oltais suoraan alotettu eka ivf, eli oisin alkanut pistellä suoraan vaan isommilla annoksilla ja siitä parin viikon sisällä ois ollut punktio ja siirto. Ehdin jo kovasti innostua. Mutta nyt kätilö epäili, että oisko mulla kysta tai jotain muuta ongelmaa, kun tuli tää yllätysvuoto... :headwall: :headwall: Meen lääkärille perjantaina aamulla ja ehkä se ultrasta sitten antaa tuomionsa... ei vaan nyt jaksais mitään ylimääräisiä haasteita, kun oisin halunnut käyttää tän energian ja innon siihen ivf:ään, kun jotenkin usko ja kärsivällisyys insseihin on mennyt. Mutta siis nyt vaan ootellaan perjantaihin...

Kurreliini

 

Voi että, Kurreliini!!! :hug: Kyllä on tuollaiset yllätykset ikäviä, kun näiden hoitojen kanssa on muutenkin jo kovilla. Siis rankkaa, vaikka kaikki menisi just suunnitelmien mukaan. No, toivottavasti saat hyviä uutisia kuitenkin perjantaina ja hoitohommat selviää parhain päin. Kysta voi varmaan olla selitys, mutta välillä tuntuu, että nää hormonihoidot ihan itsessäänkin sekottaa omia systeemejä kovasti. Tuu sit kertomaan kuulumisia, joohan? Jos ei ole kystaa, voitteko alottaa sit heti pistelyn ivf:ään?

 

liityn mukaan :hug: eilen tehty toinen inssi, nyt kp 16/32. Clomit 3-7 pv (2 tbl), puregon 8-9 pv ja maanantaina pregnyl. Eilen iltapäivällä tein ovistestin, plussa. jokunen aika sitten uudelleen, vieläkin oli plussa. Testasiin digitaalisella ovistestillä. jos ei nyt plussaa, niin syksyllä (vasta) sitten oysissa seuraavat astetta rankemmat hoidot. harmittavan pitkä odotusaika :headwall: kysyin inssin tehneeltä lääkäriltä että oliko follit hyvän kokoisia, tuumas vaan että oikein hyvältä näyttää ja häipyi?!! :/ jotenkin enempi mulla on tämän inssin jälkeen vihlonut mahasta tai munasarjoista. jospa nyt?? minkälaisia oireita teillä muilla on ollut inssin jälkeen- varsinkin onnistuneen sellaisen jälkeen?? onhan tässä jo pikkukakkosta ooteltukin jo yli 2 vuotta. että toivotaan parasta