*Tammikuun piinailijat*

Sahrami kiitos. Joo, eihän näistä koskaan tiedä, eli voi johtua tietty vaan hormoneistakin kait... ja just toi että kaikki voi vaan yhtäkkiä mennä sekasin ja muutenkin onnistuminen tässä on pieni ihme ja kaikkea mahdotonta voi sattua ja mikään ei varmasti tarkoita mitään tai mikään ei takaa mitään, tekee mut vaan välillä ihan hulluks, tämmönen kontrolli- ja järjestysfriikki kun oon.

Noh, ei kait tässä nyt kannata itse sentään maalata piruja seinille ennen kuin tuomio on annettu. Tää yllärivuoto on siksikin tylsää, että mun pitäis aloittaa pistelyt/lääkitys kp2, joka siis voitais tulkita olleen eilen tai tänään, ja koska lääkäri on vasta pe, niin sillon mennään jo kp4:ssä enkä tiedä estääkö se ivf:n teon tähän ehkä nyt alkaneeseen kiertoon... :kieh:

Kurreliini

 

Keskiviikko 23.1.08

Onneliina.........inssi....pregnyl, luget.....................kp29/30/pp15
Ruusunen79.......4. inssi ...clomit.........................kp26/25-31/pp13
Kurreliini........luomupupuilu..Femar, Puregon.........kp23 tai kp2??
Pupuvaimo......luomupupuilu.....km 01/08..............kp20?/?
Tiiti....................................................................kp
mmm..............luomupupuilu/3.inssi......................kp5/
Hobelix...........luomupupuilu/5.inssi?.....................kp13/30-45/pp
Ulpu78.......................2.inssi...............................kp12/
Sahrami73..........tauko/luomu..............................kp17/26-28
nippe81......................2.inssi...............................kp
Miruliini.......................inssi..................................kp26/24-27
Macy..................2.inssi...clomit, puregon..............kp16/32/pp1

Tervetuloa matkaan Macy, lisäsin sut listalle! =) Olipas kummallinen lääkäri sulla, ultrattiinko sut inssin yhteydessä? Eli et varmaan nähnyt follien tilannetta itse sitten ollenkaan? Ja luulisin, että kaikki tuntemukset on ihan hyviä merkkejä. Mulla oli onnistuneessa inssissä rinnat älyttömän kipeet, mutten tiiä johtuko se enemmänkin siitä progesteronista, joka oli käytössä inssin jälkeen. Tsemppiä sulle oireiden tarkkailuun!

Kurreliini

 

Tervetuloa Macy! Kyllähän siitä inssistä jäi minullekin pientä kipuilua ja selvästi heti (oletetun) oviksen jälkeen munasarjoissa vihloo. Muuten nuo kaikki omat vihlonnat (jatkuu yhä) laitan kyllä Lugesteronin piikkiin eli ei inssi sinänsä aiheuta mulla oireita. Noi lääkäreiden kommentit on kyllä välillä aika kummia. Inssin yhteydessä tehtävästä ultrasta saa kyllä mukaan kuvat folleista, jos osaa pyytää. Se on yksi napin painallus heille ja koonkin pitäisi kuvassa näkyä, mikäli lääkäri sen on ultran yhteydessä mitannut. Parhaassa tapauksessa on sitten olemassa kuvat siihen odotusajan albumiin jo näinkin varhaiselta ajalta =)

Voi että Kurreliini osaa harmittaa puolestasi!! Kaikki on nyt kääntynyt aivan päälaelleen siihen nähden, että piti olla se inssi, jota pohjustettiin tällä kertaa erityisvalmisteella oikein. Olisi se lääkäri silloin kuutosfollit nähdessään voinut enemmän tarjota sitä ivf:ää. Tuollaisessa täysin yllättävässä tilanteessa nopea oma ratkaisu on kyllä aika vaikeaa. Ne lääkärit on ammattilaisia, kyllä niiden pitää osata arvella, että on epätodennäköistä että viisi ultrassa nähtyä follia yhtäkkiä väheneekin niin pieneksi määräksi (yleensä 2-3), että inssi voidaan tehdä. Ei nyt silti odoteta sitä pahinta, vaan luotetaan siihen, että perjantaina saattekin hyviä uutisia ja kaikesta tästä taas oppii. Jos ei muuta, niin sen, että lääkäreiltä pitää vaatia selkeitä vastauksia, kannanottoja ja vaikka tehdä paperille listan kysymyksiä, kun siinä vastaanotolla on niin vaikea muistaa kaikkea kun jännittää ja tunteet mellastaa ja varsinkin jos tilanne yhtäkkiä kääntyy täysin eri suuntaan kuin oltiin suunniteltu. Tulipas kiukkuinen kannanotto..
Uskoa ja jaksamista kuitenkin :hug:

Miruliini

 

Tervetuloa Macylle minunkin puolesta. Mulla oli toisen ja onnistuneen inssin jälkeen alavatsa tosi kipeenä koko illan. Miehellekkin tuumasin, et onneks oli vapaapäivä, ei ois muuten onnistunu työnteko. Eka inssin jälkeen ei kummempia kipuilua. Tiedä nyt, mut toivottavasti hyvä merkki ja peukut pystyyn sun puolesta

).( Niinpä...postissa tuli ovulaatiotestejä, kuka lie tilannut :ashamed: Eihän mun tietty ollut tarkotus alkaa tikutteleen, mut kiinnostaa tietää ovuloinko ollenkaan tai ainakaan vielä näin pian km:n jälkeen. Jostain olin lukevinani, et näin vois olla. No katotaan nyt, saapahan taas jännittää jotain

Kurreliini jaksamista ton vuodon kans, jollain muullakin tais olla jotain vuotoa :hug: Toivottavasti asiat selviää, epätietoisuus on inhottavaa. Tulkaahan sit kertomaan.

Huhuu Onneliina ja Ruusunen79.... :wave:

t.mmm

 

Heippa ystävät, miltä näyttää torstai? Onhan se kaikilla toivoa täynnä?

Oma napaa: On niin menkkamainen väsymys, supernälkä, lämpöä (voi myös johtua flunssasta). Ja nyt menossa pp 13 (tai pp12, sillä inssi tehtiin liian aikaisin ja pupuiltiin kotona varsinaisena päivänä) MIKÄLI se ovis ikinä tapahtui...kun kaikki on pelkkää JOS, MIKÄLI, MAHDOLLISETI, VOI OLLA, TOISAALTA, 20% sitä, 13% tätä..

Tein eilen illalla jotain hölmöä ja luin vuoden ajalta yhden pinon kertomukset. Siellä hoidoissa oltiin vielä paljon pidemmällä ja luovuttajamunasoluja odoteltiin.. sitten päästiin alkion siirtoihin ja sitten plussia alkoi tippumaan yhdeltä sun toiselta. Voi sitä onnen tunnetta, joka välittyi kaiken teknisen hyperavaruuden läpi.. ja voi sitä surua, kun ihanan raskausalun jälkeen yksi sun toinen alkoi saamaan keskenmenoja. Missä ne 40% onnistumistilastot silloin oli??
Näin koko yön levottomia unia luovutetuista soluista ja alkioista, joita yritettiin siirtää kohtuuni ja jos todellisuus on yllätyksiä täynnä niin unet ovat sitä potenssiin tuhat.

Ehkä jotain positiivistakin tuosta seurasi; tajusin, että nyt juuri tässä tilanteessa olevana on vielä paljon mahdollisuuksia kokeiltavana. Pitää vaan jaksaa etapit, pettymykset ja olla vaihteeksi kiitollinen. :flower:

 

Hei pitkästä aikaa!

Täällä on pyöritty pitkään samanlaisissa tunnelmissa kuin Pupuvaimo toissa päivänä kirjoitti. Tuntuu ettei tästä kurjuuden suosta pääse yli eikä ympäri. Hirveän vaikea nähdä tulevaisuudessa mitään positiivista. Olen jo useamman kerran ehdottanut miehelleni että pannaan asunto myyntiin ja erotaan. Ei ole oikein että hän joutuu kärsimään minun vajaavaisuudesta. Hänen olisi paljon parempi jonkun muun kanssa.

Olen sulkeutunut itseeni. Ennen puhuin tai kirjoitin pahaa oloani, mutta nyt en ole halunnut rasittaa ketään murheillani. Eilen en enää voinut peitellä pahaa oloani mieheltäni. Itkin pitkään. Ja pitkästä aikaa puhuttiin asioista kunnolla. Mieskin puhui omasta pahasta olostaan, vaikka tähän asti on yrittänyt suojella minua siltä. Minusta tuntuu että me keikutaan yhdessä jossain rotkon reunalla ja nyt pitää pitää toisista tiukasti kiinni ja tukea toista ettei tipahdeta.

Periaatteessahan kaikki on hyvin. Ensi viikolla on ensikäynti Väestöliittoon ja päästään taas suunnittelemaan hoitoja eteenpäin. Miten tämä voi olla taas niin vaikeaa?! Anteeksi että tulin taas tänne vain purkamaan pahaa oloani :ashamed:

 

Tiiti- :hug: Meidän täytyy yrittää pikkuhiljaa kääntää vene kohti uutta auringonnousua.. Mieli vaihtelee jotenkin pärjäävän ja äärimmäisen toivottomuuden välillä. Mäkin olen huomannut olevani sulkeutuneempi kuin ennen :ashamed:

Meilläkin periaatteessa kaikki tosi hyvin kotona, en vaan halua olla pilaamassa sitä kaikkea. Tuntuu, että tämä kaikki nollaa kaikki vanhat hyvätkin muistot :'(

 

Voi Tiiti :hug: Hyvä kun tulit kertomaan tunteistasi ja tiedätkö me ollaan täällä ihan sitä varten. Kaikilla meillä on omat murheelliset kokemuksemme ja onnelliset tietty myös. Tunne, että täällä ymmärretään ja "kuunnellaan" auttaa kertomaan synkimmätkin tunteet. Tunteet, mitä ei halua/pysty kertomaan miehelle tai parhaalle kaverillekkaan. On erittäin ihana asia, että pystytte miehen kanssa puhumaan asioista, se on nimittäin iso askel kohti "parantumista". Sulla on täysi oikeus tunteisiisi ja ne tunteet täytyy käydä läpi jokainen tavallaan. Vain näin me noustaan ylös taas vahvempina ja yhtä kokemusta rikkaampana (vaikka ei se aina siltä tunnu). Se mikä ei tapa, vahvistaa. Vanha klisee, mutta totta edelleen. Hyvä, kun teillä on aika sinne väestöliittoon ihan kohta. Uskon, että siellä suunnitellessa usko tulevaisuuteen voittaa ja toivo herää, jälleen. Näinhän se menee, yhtä vuoristorataa. Uskon myös, että vastoinkäymiset myös vahvistaa liittoanne ja etenkin kun pystytte puhumaan avoimesti asioista.
Itse koin tulleeni mieheni kanssa vielä läheisemmäksi km:n jälkeen. Tunne, että yhdessä selvitään mistä vaan, vahvistui. Tunsin jopa eräänlaista riippuvuutta miehestäni Töihin lähtiessäni km:n jälkeen tuntui niin orvolta kun mies ei ollut siinä vierellä, oli jopa hieman arka olo ja ajattelin, että miten selviän kun hän ei ole minua täällä "suojelemassa". No ollaan tietty oltu yhdessä jo 17 vuotta ja toukokuussa edessä 10-vuotis hääpäivä, joten kyllähän sitä läheiseksi on jo tullutkin Mutta, se voimakas tunne, että todella tarvitsee sitä läheistä ihmistä edelleenkin, muistutti itsestään. Ja hyvä niin, muistutti jälleen siitä ajatuksesta, ettei kukaan saa olla itsestään selvyys. Kummasti surun kohtaamana, kun ajatus alkaa selkiintyä ja suurimmat itkut on itketty, niin huomaa todella mikä on elämässä tärkeintä.
Joten voimia sulle Tiiti ja kaikille muillekin. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa

t.mmm

 

Miruliini, voi millasia unia oot nähnyt.. kyllä se vaan niin on, että tää kaikki tunkee kyllä uniinkin. Toivotaan, että ne unet aiheutui jotenkin siitä, että siellä pienen pieni alkio kiinnittyy ja alkaa kohta osoittamaan merkkejä itestään. =) Mä olen myös lueskellut joskus koko pinoja läpi ja on vaan aika hienoa aistia sieltä virtuaalimaailmasta se onnistumisen riemu ja positiivisuus ja se haaveiden käyminen toteen (tietty rankalla työllä ) . Siitä tulee itellekin valtaisan hyvä olo. Ja sitten ei voi olla näkemättä sitä kipua ja tuskaa, kun ilo vaihtuu suruun ja pettymykseen... Siihen kun ei löydä selitystä eikä sitä pysty ymmärtämään kaiken sen jälkeen. Olen kuitenkin sitä meiltä, ettei me rakkaat siskot saada ajatella niitä tulevia vastaoinkäymisiä nyt vielä etukäteen, vaan on tosiaankin ajateltava kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita meillä on vielä edessä. Niitä on! =) Meidän on vaan uskottava tän kaiken kannattavan, sillä uskon, että kuka tahansa meistä voi sanoa olleensa valmis näihin kokemuksiin, kun jonakin päivänä sylissä tuhisee se oma pieni nyytti. :flower:

Tiiti, :hug: :hug: ja aivan oikeaan paikkaan purit oloasi. Me täällä kestetään ja jaksetaan se vallan mainiosti, ja mikä tärkeintä, me pystytään ymmärtämään, miltä susta tuntuu. Toivottavasti teillä eiliset keskustelut kotona helpotti molempien oloa. Ja siitä toisesta ihmisestä ei vaan saa päästää irti, ei saa. Tämän taistelun ei saa antaa tulla itselle tärkeimmän ihmissuhteen väliin. Kuten mmm kirjoitti, niin myös meillä km lisäsi vaan ennestään sitä yhteenkuuluvuutta ja jotenkin teki tästä tiimistä taas vahvemman taisteluparin - varsinaiset Dempsey ja Makepeace, jos joku muistaa... Ja tänä aamuna kun kuuntelin ystävää, joka etsii yhä vaan 15 vuoden jälkeen sitä puolisoa rinnalleen ja sitä "oikeaa" ihmistä, jota ei vaan löydy, niin tuli mieleen, että kuinka raskasta sen täytyy olla. Ja se taisto pitää käydä ihan yksin. Tottakai ystävät on olemassa, mutta silti se sielunkumppani puuttuu ja sen löytyminen voi olla todellakin vaikeaa. Ei ole ketään, jonka kanssa jakaisi kaiken. Ja johon voisi luottaa kuin seinään. Ton ongelman miettiminen teki tästä omasta lapsettomuusongelmasta pikkuriikkisen pienemmän. Sillä vaikkei lapsia nyt meille ikinä suotaisi, niin silti mulla on olemassa se ihminen, jota tarvitsee eniten. Hautaan saakka. Ja elämä voi sitten jatkua silti, eikä tarvitse olla yksin.

Nyt vaan voima :hug: kaikille teille ja nää mummot tarpoo etiäpäin, toivottavasti iltapäiväksi luvatun lumimyrskyn jälkeen myös lumessa!

Kurreliini

 

minä kävin kp 11 ultrassa, siinä vaiheessa oli limakalvo 5 mm ja kaksi follikkelia noin 11 mm. Nyt tiistaina kp 15 lääkäri ei sanonut mitään tietoja koosta kuin että hyvältä näyttää. hmmm.mutta jospa ne olisivat kasvaneet sen 2 mm/pv niin eikös sitten olisivat olleet ihanteellisen kokoisia inssin teko aikana?? tuli sellainen mieleen että huomasikohan lääkäri sitten ultratessa että ei taida onnistua tälläkään kertaa?? ei vaan halunnut pahoittaa mieltäni.... ekka inssi tehtiin jo kp 13 silloin oli follit vajaa 15 mm ja ei onnistunut. vieläkin kyllä tuolla oikealla puolella mahaa tuntuu sellaista painetta ja niinku siellä jo olisi solurypäs pupuiltu ollaan kyllä aika lailla. nyt pitää levähtää... koska se ovulaatiokin on varmaan jo mennyt ohi. ootellaan ja ootellaan..

 

Täällä osaa kyl kaikki muut pukea ajatukset sanoiksi ja kirjoittaa kauniisti, lohduttaa..
Hengessä mukana myös.

Omasta tilanteesta: Tänään tehtiin inssi. Ovista ei ollu viä tapahtunu. Aamulla kun testasin näytti digimittari täysiä tolppia. Ma folli oli 15mm.
Nyt sit vaan jännätään. Jos tää ei onnistu meillä Maaliskuussa ivf.

 

Kiitos lohdutuksesta! :heart: Ihanaa kun huomaa ettei ole yksin tunteidensa kanssa eikä täysin epänormaali, vaikka välillä onkin täysin maassa! Kyllähän tämä kaikki on lähentänyt meitä miehen kanssa paljon ja yleensä on asioista paljon puhuttu. Jotenkin tässä vain on ollut kausi etten ole halunnut lisätä miehen taakkaa omilla murheillani. Nyt kyllä huomaan ettei se ole järkevää. Se että minä puhun omista murheistani, rohkaisee myös miestäni puhumaan, ja pystytään tukemaan toisiamme. Huomaa ettei ole yksin tässä maailmassa murheiden kanssa.

Kävin tänään piristämässä itseäni shoppailemalla Tai siis ostelin vaatteita lähinnä miehelleni kun halusin piristää häntä. Samalla reissulla kävin lapsuuden ystäväni kanssa syömässä ja "yhdellä". Oli rentouttavaa puhua ihan kaikesta muusta ja nauraa kunnolla pitkästä aikaa. Jännä miten nopeasti mielialat voi taas vaihtua!

Kiitos kaikille vielä kerran että olette olemassa jossain siellä! :heart: :heart:

 

Torstaita kaikille! Tiiti, hyvä että käyt täällä purkamassa painolastia mielestä sillon kun pahalta tuntuu. Me ollaan kaikki koettu niin samantyyppisiä myllerryksiä jossain vaiheessa, että ei ainakaan tarvitse miettiä sitä tavallista, että "ei noi varmaan kuitenkaan ymmärrä OIKEESTI mitä tää on". Onneksi tämä vuoristorata vie välillä ylöspäinkin ja jollain on aina parempi vaihe ja jaksaa tsempata, jos itseltä voimat loppuu. Mutta omaa kumppania ei kannata silti kokonaan "säästää" näiltä purkauksilta. Onhan ne miehetkin kovasti investoineet omaa sisintään tähän projektiin, vaikka siitä tuntuu harvemmin puhuvan, ja ehkä tuo kuunteleminen ja tukeminen on jopa sellainen tapa jolla ne voi kokea olevansa enemmän osa koko hommaa. Suurin osa asioista kun tapahtuu kuitenkin konkreettisesti naiselle. Pitäkää kiinni toisistanne! Ihana, että oli tuossa lopussa tapahtunut myös iloisia asioita. :heart:

Kurreliini, tosiaan, tekee hyvää välillä todeta, että parisuhteessa olevilla on kuitenkin yksi merkittävä juttu jo elämässä. Pitää muistaa antaa sille arvoa.

Miruliini, peukut pystyssä sulle!

Pikapäivitys omaan: oli sitä hämärää aika kovaa vuotoa ja vihlontaa alkuviikosta. Tänään seuranta, jossa hcg 0 ja hemppa pysynyt vakaana, eli tod.näk. ollut kystan poksahdus, joka jo asettunut. Tai megaovis. MUTTA: gyne totesi, että oviksen yhteydessä on ihan tavallista, että vuotaa tuon 2-3 dl verta vatsaonteloon, että oli varmaan vaan normaali ovis. Häh?! Kuulostaa musta aika isolta määrältä. Jos ihmisessä on about 6L verta, niin tuohan olisi 5% siitä yhdellä kertaa joka kuussa!! Olikohan mennyt vähän desimaalit sekaisin...? Olen ymmärtänyt, että normikuukautisissakin vuotaa alle desin per kierto. Vai oonko itse täysin pielessä?

 

Hurjasti tsemppiä Macy ja Ulpu78! =) Hyvältä kuulostaa, eli nyt vaan rentoudutte pari seuraavaa viikkoa... Joo, tai ainakin yritätte parhaanne mukaan. Mutta tärkeintä että olette hyvillä mielin ja positiivisia ajatuksia täynnä.

Loistavaa Tiiti! Sitä oikeaa kunnon naurua me kaikki tarvitaan. =) Ja on se vaan ihme, kuinka jo muutaman tunnin täydellinen breikki tästä kaikesta tekee niin terää, ja saa mielen virkeäksi ja uutta energiaa. Ja tottakai me täällä jossakin näkymätömisä ollaan, niin tukea antamassa sekä välillä saamassa - riippuen siitä, missä vaunussa vuoristorataa mennään. Ja kuten Sahrami totesi, niin tämäkin vuoristorata vie välillä myös ylöspäinkin. Hiiop!

Sahrami73, siis mitä, onko muka normaalia vuotaa sinne vatsaonteloon tollasia määriä verta ihan normioviksen yhteydessä? :| En oo ennen kuullutkaan. No, kaikkea sitä oppii. Tärkeintä kuitenkin, että sulla kaikki siis kunnossa ja ehkä se oli vaan ihan megaovis, ja mistäs sitä tietää, mitä siitä voi vielä kehittyä...? Hienoa, ettei ollut mitään vakavaa.

Mua vähän jännää huomisamuinen ultra, koska mun vuoto ei nyt ole ollut normaalia menkkavuotoa ollenkaan, vaan ihan erilaista... Ehkäpä aamulla jotain selviäis...

Mitä kuuluu Onneliinalle? Entä kuinka Pupuvaimo jakselee? Mikä on Ruususen tilanne? Entäs muut?

Kurreliini

 

Niin, Kurreliini, en oikein voi uskoa, että tuo ovisvuotojuttu voisi olla totta. Tämä oli ihan rivigyne, ei mikään lapsettomuusekspertti. Voihan olla, että meni senat sakaisin tässä asiassa tai sitten who knows. Jos tästä megakierrosta tulee plussa, niin pitää ehkä valmistautua myös vääntämään maailmaan sellainen 6 kiloinen jöötti.

Voi, toivottavasti asiat selviää sulla huomisella käynnillä. Epätietoisuus on aina ikävä homma.

 

Sait täällä naisen nauramaan ääneen tolla sun 6-kilosella jöötilläs! Toivotaan silti megakierrosta megaplussaa, eiks vaan?

Mä myös itse asiassa naureskelin tänään ääneen itekseni, kun luin kaksosten vanhempien kirjoituksia ylivilkkaista kaksosista, jotka pistää kotona ranttuliksi... Ja tiedän, ettei ne tarinat ole ollenkaan naurettaviksi tarkoitettu, mutta näin ulkopuolisen silmin ne voi vielä ottaa huumorilla. Mutta oikeesti käy sääliksi, ettei monellekaan tunnu ystävät tai läheiset tarjoavan apua, vaikka kahden vilkkaan alle parivuotiaan kanssa on varmasti helisemässä. Ennen synnytystä luvataan olla avuksi kaikin puolin, ja sitten kun se arki koittaa, niin kukaan ei enää olekaan tukena taikka päästämässä äitiä hetkekskään lepoon.

Kurreliini

 

Eilen oltiin sitten lääkärillä. Kaksi möllykkää 12 ja 13 mm, mutta ei tehty inssiä tällä kertaa siis sovittiin vain pupuilusta tohtorskan kanssa. Se lupas tehdä inssin nyt paperilla, joten säästettiin rahaa ja silti ollaan aikataulussa. Siis jäljellä enää yksi lain vaatima inssi (6s) maaliskuussa ja sitten voidaan siirtyä eteenpäin.

 

Hobelix, Mitä tarkoitat lain vaatimalla 6 inssillä? Meiät laitettiin jo ennen ekaa inssiä ivf jonoon ja siis julkisella käydään. Mä en edes yhtään toivonut sitä.

Mä oon kyllä ollut välillä hyvin masentunut ja poliklinikalla käydessäni itkin kerrankin ihan täysillä ja heittäydyin pöydälle. Nyt voi sille dramaattisuudelle jo nauraa, mut silloin oli nauru kaukana. Niin oliskohan ne kattonut, että tää tyyppi pian hoitoon..

 

Sahrami73 toi oli hauska juttu Laitetaanko kunnon legenda liikkeelle. Eihän se voi pitää paikkaansa..eihän!? Ajatella jos vaikka Kurreliinin kaikki kuus ois poksahtanu siihen malliin kuin lääkärin mielestä on normaalia tavallisessakin oviksessa. Mistä puheenollen, monelta Kurreliini menet sinne gynelle huomenna? Ois niin kauhean kiva tietää, mitä ne sinulle siellä nyt tällä kertaa sanoo.

Kiitos kaikille kannustamisesta ja kauniista sanoista. On meissä kuulkaa aika paljon voimaa yhdessä. =)

Katsotaan pystynkö pysymään viikon täältä poissa, kun huomenna koittaa lähtö talvilomille. Pitäkää pino korkealla ja omat fiilikset myös.
Hei hei :wave:

 

Haa... Joo, jospa mulla onkin siellä kuuden follin tuotokset huomenna odottamassa, kun klinikan lääkäri ultraa... sehän tekee sellaset lähes puoltoista litraa!! Ei se ihme, jos on pikkasen huimannut.

Miruliini, aikainen lintu madon nappaa, eli meen lääkäriin heti aamukasin jälkeen. Ja takuuvarmasti tuun kertomaan kuulumiset heti kotiuduttuani sieltä. Sulla onkin aika jännät ajat tulossa, kun joudut palstoilta eroon ja taitaa olla kohta sulla testipäivä tulossa, eikös olekin? Millon meinaat testata? Täällä ollaan kovin innoissamme sun tilanteesta. Nautihan lomasta täysin rinnoin ja muista pitää mieli korkealla, ja tuut sitten takaisin plussauutisten kera! Joo!

Me muut pidetään pinoa pystyssä ja puksutellaan tällä junalla nyt ylämäkeen kovasti.

Kurreliini

 

Sitten ehdin juuri ja juuri lukea sun uutiset ennen kuin kone menee kiinni ja auto lähtee lappiin. Vai suostuiskohan mies vähän venyttämään lähdön kanssa, jos ei ole ehtinyt sun kuulumiset päivittyä

Meinaan testata maanantaina kuuliaisesti lääkärin ohjeita noudattaen (jos on enää silloin aihetta testailla..kunnon pessimisti nostaa taas päätään) , mutta pitää huomenna vielä soittaa klinikalle, että jos on nega, lopetanko luget heti, jotta saa menkat tulla, VAI odotetaanko silti vielä muutama päivä lugejen kera ja testataan uudelleen.. Onko kokemuksia?

Tuun takaisin sitten helmikuussa viimeistään, joten ollaanko me sitten helmikuun piinailijoita? Enköhän teidät täältä löydä kuitenkin.

Miruliini

 

Ihan totta, 6 follia tuolla yhtälöllä tuottaisi nesteitä ihan kiitettävästi... Kurre, loiskunta kuuluu tänne asti. No mutta, leikki sikseen - toivotaan tosiaan kovasti, että kaikki on huomenna kunnossa, vuodolle löytyy joku harmiton selitys ja hoitosuunnitelmakin selviää parhain päin.

Miruliinille rentouttavaa ja hauskaa lomaa!

 

Ulpu 78 Mä asun Unkarissa ja täällä on aika omituisia määräyksiä välillä. Siis täytyy käydä läpi 6 inssiä ennen ivf:ää. Tyhmää, mutta kestettävä on.

 

Terkkuja ultrasta. Siellä oli sitten 2-3 isohkoa keltarauhaskystaa, ja se kummallinen vuoto oli sitten poistunut kohdun limakalvo. Eikä hölskynyt/loiskunut pahasti, eli ei verta missään kummissa paikoissa. Onneks.

Pikkasen ottaa päähän, että noi kystat nyt siirtää ivf:n aloitusta... :headwall: Mutta nyt siis Primolutit naamariin ja sitten heti kun vuoto alkaa, niin alkaa lääkitys ivf:ää varten. Sain jo reseptit ja ohjeet ja kaikki. Into ja usko ja toivo on taas kova, vaikka lääkärikin muistutteli, että nää on hurjan isoja juttuja, ja mahdolliset vastoinkäymiset/pettymykset voi olla yllättävän raskaita, ja niihin on hyvä varautua. Kun nyt ensin vaan pääsis ees siihen hoitoon saakka, mietitään niitä murheita sitten, jos ne on tullakseen. Mutta siis punktio vois olla ehkä viikolla 8. Jee! =)

Että sellasta täältä. Kuinkas muut jakselee?

Kurreliini

 

Ihania uutisia Kurreliini! Ensi viikko on jo viikko 5, joten ei tuonne vko 8 ole kuin pieni tovi. Tässä on tottunut jo niin pitkään odotteluun, että toihan kuulostaa lupaavalta. Ja siihen asti voit nauttia elämästäsi vailla huolen häivää, hemmotella itseäsi ja miestäsi oikein olan takaa.. Niin on taas varastossa sitä hyvää fiilistä ja läheisyyttä niihin pahoihin piinapäiviin.

Hobelixille kestämistä toivottelen myös. Noi säädökset on aikas eriskummallisia, mutta sun asenne on oikea. Kestettävä on. taitaa olla kuitenkin pienempi vaiva kestää kuin taistella byrokratiaa vastaan.

Aurinkoista viikonloppua kaikille :wave: