Onnea
Memmulle tytöstä ja toipumisia synnytyksestä ja
Dulcelle onnea
pojasta. Me taidettiin olla sitten samaan aikaan kätilöopistolla
Minäpä kirjoitan tässä pikaisesti minun "yllättäen" käynnistynyttä synnytyskokemusta. Vaikka olihan minulla jo rv 39 menossa mutta silti koko ajan ajattelin, että vauva syntyisi vasta laskettuna aikana ja sen vuoksi meillä meni myös vähän tuon esikoisen hoito mönkään ja kävinkin sitten yksin pyöräyttämässä tuon neidin maailmaan
No ei minulle siitä traumoja jäänyt vaikka mukavahan se olisi ollut jakaa oman miehen kanssa uuden ihmisen syntymän ilo ja onnenhetket
Sunnuntaina päivällä minulle tuli muutama supistus, kun saunottiin miehen kanssa. Vitsailinkin miehelle saunan lauteilla, että mitä jos tämä päättää ensi yönä syntyä. No sunnuntaina ei tullut sitten kuin muutama supistus.
Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä heräsin puoli neljän aikaan taas supistukseen. Nousin sitten ylös sängystä ja lähdin syömään, kun oli nälkä ja arvasin, että en varmaan saa ihan heti unta. Luin sitten aamuyön tunteina netistä hesarin ja luin kätilöopiston sivuilta, että miten synnytys lähtee käyntiin ja milloin sairaalaa yms.
Kuuden aikaan supistuksia alkoi tulla 8-12 minuutin välein ja kestoltaan ne olivat n. 45s-1 min. Minulle iski pieni paniikki, että ollaanko tässä tosissaan lähössä synnyttään ja aloin nopeasti pakata sairaalakassia kokoon ja laittaa hiuksia, pestä hampaita ja esikoiselle aloin pakata myös kassia, kun ajattelin hänen hoitoon viemistä mieheni veljen perheeseen.
Yritin muka välillä nukkua, mutta eihän siitä mitään tullut supistusten lomassa. Herätin sitten miehenikin ja ilmoitin, että aika napakoita suppareita tulee. Mies ei oikein ottanut unenpöpperössä minun ilmoituksia tosissaan. No klo 8 aikaan soitin kättärille jakysyin, että voisiko sinne tulla näytille, että mikä on tilanne. En vieläkään oikein uskonut, että vauva olisi tulossa maailmaan ja odottelin, että koska ne supistuksen lakkaavat. Kätilö käski puhelimessa ottaa panadolia ja mennä kuumaan suihkuun ja sanoi, että sitten tulet kun supparit tulevat viiden minuutin välein. No kävin vähän suihkussa, mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta.
Puoli yhdeksän aikaa aloin jo hätäillä miehelle, että nyt on varmaan tosi kyseessä ja ala valmistautua viemään minua kättärille. Supistukset tihenivät ja aloin jo olemaan tosissaan kipeä. Esikoiselle ajateltu kummitäti hoitaja naapurista oli kipeänä, joten hän ei päässyt hoitamaan esikoista jamiehen veljen perheelläkin oli sovittuja menoja. JOten otimme tytön autoon mukaan ja lähdimme aamuruuhkassa klo 9 jälkeen ajamaan kättärille.
Autossa minulle tuli kipeitä supistuksia ja oli aika tukala istua. Mies heitti mut kättärin pääoven eteen ja minulla ei ollut edes mitään hajua missä kättärin synnytyssali on. No sitten huomasin, että hissillä neljänteen kerrokseen ja sieltähän se synnytyssali löytyi. Kävely oli jo aika tuskaista. Synnytyssalilla kätilö käski minun vielä mennä jonnekin ihmeen olohuoneeseen odottamaan ja minä ajattelin, että kai tässä muutaman minuutin voi odottaa. Kello oli jotain 9.30.
Lopulta totesin olohuoneessa odottaessani, että minähän en odota enää minuuttiakaan ja menin kätilöiden taukotilaan sanomaan, että nyt on pakka päästä saliin, että tämä vauva syntyy kohta tähän. Kyllähän tuli kätilöihin vauhtia ja sali löytyi. Siellä riisuin täysillä vaatteet pois ja sänkyyn makaamaan. Kätilö totesi, että joo olet 10 cm auki saat alkaa suoraan ponnistaan :O
Ponnitusvaihe alkoi klo 9.47 ja päättyi onnellisesti klo 10.33. Esikoisen synnytys multa käynnistettiin ja oksitosiinitipan ansiosta ponnistusupistukset tulivat paljon tiheämpään ja kovempina. Nyt kun synnytys lähti luonnolliseti käyntiin olivat ponnistussupistukset harvemmassa ja "hellempiä". Joten ponnistusvaihekin kesti pitempään. Luulin kyllä, että ponnistuvaihe olisi ollut toisen syntymässä lyhyempi, mutta ei näköjään ollut.
Ilokaasua minulle tarjottiin mutta en sitten jaksanut ottaa sitä maskia vaan ajattein ihan keskittyä vaan ponnistamiseen. Vauvan napanuora jouduttiin katkaisemaan heti pään synnyttyö, koska se oli pari kertaa tiukasti kaulan ympärillä. Vauva parkuin jo pään tultua näkyviin ja vartalon ollessa vielä sisällä. Oli aika hassua
Toisella oli kova hoppu syntyä..
Yhdeksän pisteen tyttöhän sieltä tuli ja äiti itki ilosta ja helpotuksesta urakan loputtua. Kyllä se synnytys on aika "rankkaa" tuli taas todettua. Minulle tuli pari tikkiä. Muuten synnytyksen jälkeen oli jo hyvä olo ja kamala nälkä niin äidillä kuin tytölläkin
Tyttö söi tissiä kyllä todella napakasti heti.
Ilmoitin sitten miehelleni että meille syntyi tyttö. Niin hän oli puhelimessa, että nyt jo syntyi,että sehän meni nopeasti. No olihan se aika nopea toimitus
Pari päivää vietimme neidin kanssa osastolla ja keskiviikkona pääsimme kotiin. Vauva-arki on lähtenyt ihan hyvin sujumaan kahden pienen neidin kanssa. Maito nousi rintoihin jo keskiviikkona ja neiti syö hyvin. Vauvan katsojiankin on jo käynyt eilen ja tänään. Keskiviikkona me menemme tytön kanssa ensimmäistä kertaa neuvolaan.
Mukavaa loppuodotusta ja jaksamisia vielä synnytystä odottaville. Se päivä voi olla lähempänä kuin arvaattekaan
ainakin minulle kävi niin...
Elmi ja Minni 5 vrk :heart:
