**Tammikuun tuhisijat 2013** joulukuussa

Piipulle voimia ja tsemppiä!

Itse en ole edes antanut mahdollisuutta ajatella synnäriltä tulemista ilman vauvaa, olen tainnut selvitä vähällä.. Tai suurin pelko on ollut että lapsi jää jumiin ja se joudutaan repimään sieltä jne Puhumalla asiat selviää, voitetaan kaikki pelot ja iloitaan pikku nyyteistä kun aika tulee <3

Omaa napaa sen verran, että huuuuhhhuh. Viikkoja tänään 34+0 eli POKSPOKS mutta sen verran tullu tässä kamalia supistuksia että oikein panikoin.. Puhelin kädessä menin jo viime yönä suihkuun kun kivut oli kestäneet ainakin vartin

Yritin mieheni kanssa laskea niitä mutta ei oikein osattu kun tavallaan kokoajan koski niin en tiennyt mihin lopettaa kertauksen vuoksi voisiko joku selvästi selittää miten niitä lasketaan :ashamed:

 

Piipulle tsemppiä! Jännää

J-Loven tunnelmia jaan ajoittain, mutta onneksi oikeasti Suomessa äärimmäisen harvoin tapahtuu mitään niin ikävää, ettei lapsi selviäisi. Luonto on kyllä järjestänyt lisääntymisen niin, että harvoin mitään niin pahasti pieleen menisi itse synnytyksessä. Yritän tuuduttautua siihen ajatukseen, mutta tiedän ettei pelkoa kovin helpolla järjellä poisteta. Kulkevat niin eri teitä. Mutta sitten se toinen pelkoni. Olen itse alkanut pelätä synnytykseen liittyen sitä etten jostain syystä itse selviäkään synnytyksestä ja kotiin jääkin sitten kolme-neljä äiditöntä lasta. Tästä piinaavasta pelosta en meinaa mitenkään päästä eroon ja sillähän ei ole järjen kanssa mitään tekemistä, minullakin kun on takana kolme ihan normaalia alatiesynnytystä niin miksei tämäkin. Tiedän, että tämä varmaan liittyy siihen, että tänä vuonna olen joutunut hautaamaan monta vanhaa sukulaistani ja tuttua, ja kuolemasta on sitä kautta tullut vähän liiankin läheinen vieras. Jotenkin syntymä ja kuolema kietoutuvat ajatuksissa vähän liiankin läheisesti toisiinsa. Mutta yritän pitää pelot kurissa, välillä paremmin, vällillä huonommin.

Zarixille tsemppiä! Toivottavasti miehesi ymmärtää ainakin ottaa aikalisää vauvan syntymään asti ennen isojen päätösten tekoja.

Supistellut ei ole juuri ollenkaan, mikä on mukavaa ja muutenkin olo on suht hyvä. Vauva tuntuu viimeisen parin päivän aikana laskeutuneen ainakin osittain, mikä on ihan mukavaa niin ei ihan noita kylkiluita runnoisi koko ajan. Kovia ovat potkut ja liikkeet tässä vaiheessa (eli kyllä sattuu Kazzie!), välillä oikein tulee oksettava olo kun esim. iltaisin monottaa ihan intopiinä. Mutta en valita, eipä ainakaan tarvitse liikkeitä laskea

Kärsimätön en ole ollenkaan vielä, loppuviikolla alkavaa äitiyslomaa vaan odotan, että ehtisi edes vaatteet pestä ja katsoa läpi ja miettiä mitä vielä tarvitsee (ainakin sitteri puuttuu, samoin kunnon ihan pikkuisen talvihaalari). Ystäväni piti tuoda eilen vaatteita, muttei lumipyryn takia päässyt tulemaan Joulun jälkeen sitten kuulemma saan ne, jos itse jaksan 150 km suuntaansa istua autossa. Höh.

riskilä 33+6

 

Päällimmäisenä ajatuksiini jäi J-Love, en osaa muuta oikein sanoa kuin että hyvin hyvin luonnollisiahan nuo ajatukset on. Toisille pelkoja tulee enemmän, toisille vähemmän ja kaikki se on normaalia vanhemmuuteen valmistautumista Kun ei ole miestä kelle puhua, niin löytyisikö neuvlasta kuunteleva korvapari?

Piipulle tsemppiä! Oletkohan lähtenyt jo synnärille?

Zarixista ei ole kuulunut. Mikähän siellä on tilanne?

Ärtyneisyyteeni samastui aika monikin Tsemppiä kohtalotovereille. Kyllä se tästä kun saa nyytit kainaloon ja vielä kun niistä imetyshormoneista selvitään

Marjaana toivottavasti sulla on apua saatavilla vauvan synnyttyä? Ei kiva yhdistelmä: vastasyntynyt, 4v ja sektiosta toipuminen. Toivotaan että kaikki menee ainakin leikkauksen osalta mitä parhaiten

Pisang kysyi ruoka/leipomis varastoista vauvan syntymää ajatellen. Nyt kun on jo 2 lasta ruokaa en pakkaseen säilö. Tarvittaessa (ja hyvinkin varmasti) sen sijaan turvaudumme alussa puolivalmisteisiin ja eineksiin. Ihan hyvällä omatunnolla Syötävä on kuitenkin. Jotain saatan kuitenkin leipasta pakkaseen, yleensä pakkasesta löytyy aina jotain vieraille kahvipöytään muutenkin. Mutta en ota paineita tarjoomisista! Eiköhän kaapista aina löydy jokunen keksipaketti kahvipöytään ja jos ei, uskallan pyytää vieraita tuomaan eväät tullessaan

Vauvan liikkeet sattuu, kyllä

Mä jo kovasti odotan miehen isyyslomaa, ei ole sellaista ennen pystynyt pitämään. Opiskelujen takia. Ihanaa kun koko perhe saa tutustua vauvaan ja totuttautua uudenlaiseen arkeen. Helpottaa jo olemassa oleviakin lapsia, kun saa paremmin pidettyä rytmiä yllä ja saavat oman huomionsa. Mies pitää pitkän isyysloman, isyyslomapäivät määräytyy vuorotyöläisellä erilailla, loma on kaikkinensa normaalia pitempi.

Mulla oli viikon kestävä vaivalloisempi ajanjakso. Nukuin yöt huonommin, voin pahoinkin öisin, tapahtui ehkä joku kasvupyrähdys masulla kun niin kipeä oli koko maha ja oleminen hankalaa. Nyt on jokusen päivän ollut kaikki kolotukset tipotiessään, olo on taas normaali Ehkä vauva on laskeutunut ja helpottanut siten äitin elämää? No, nautin tästä ihanasta, hyvin voivasta minästä ja katkeamattomista yöunista taas. Kyllä se olikin karmeata huomata miten ne huonosti nukutut yöt saa koko ihmismielen synkemmäksi : / Joten tsemppiä kaikille niille jotka syystä tai toisesta kärsivät huonosti nukutuista öistä!

Adora ja Marakatti-poikanen 34+4
Lauantaina leivottiin pullaa, eilen paisteltiin ainakin 8 pellillistä pipareita. Ei edes koko taikinaa jaksettu leipoa, loput meni pakkaseen. Paistelin myös piparkakkutalon osat, kohta olis tarkoitus tehdä kuorrutteet ja aloittaa sen kasaaminen
Sitä ennen glögit, parit piparit ja pullat huiviin :xmas:

 

Kiitos tsempeistä, mutta vielä ollaan kasassa. Höh! Supistelut jatkuivat vielä klo 11 asti, eli 8 tuntia sitä kesti, mutta sitten rauhoittui, ja nyt tulee enää silloin tällöin. Toivottavasti ei ensi yönä synny. Varasin itselleni ajan optikolle huomisaamuksi, kun lauantaina sumeni näkö vasemmasta silmästä, ja on siis edelleen sumea. Alkaa vain olla ihan pökkelö-olo, kun öisin en nuku silmäystäkään, ja päivisin sitten pieniä pätkiä. Välillä paleltaa, välillä valun hikeä. Välillä huimaa, välillä särkee päätä ihan järkyttävästi. Viime öisten supistelujen aikana verenpaineetkin oli 153/105, ja sykkeet 90:ssä. Pääsispä jo tästä olosta! Anteeks tämä omanapainen vinkuminen!

 

piipulle tsempityksiä! Lupaava väärä hälytys, josko se lähtö olis jo lähellä...!=)

Mua ei synnytyksessä ja sen kulussa sinällään mikään pelota, en ole minäkään oikein osannut edes ajatella sitä vaihtoehtoa, että sattuisi jotain vakavaa. Mutta nyt olen alkanu vähän jännittää ponnistusvaihetta ilman ihmeempiä kivunlievityksiä. Onko musta sittenkään siihen? Toki olen avoin piikillekin mikäli kivut yllättää voimallaan, mutta jos en enää ehdikään saada apuja ja alan aristella, hmmmmm... No kohdunkaulanpuudutteen voi kai saada vielä aika "myöhään" ja olikos se niin, että sen vaikutus alkaa heti? Ehkä lähinnä juuri sitä ponnisteluvaiheen poltetta ja kiristystä alapäässä pelkään eniten. Siitä on pientä esimakua saanu välilihaa venyttäessä. Esikoista synnyttäessä en tuntenut mitään, kun epiduraali vaikutti niin tehokkaasti. Noh, yritän olla liikaa ajattelematta asiaa, menkööt asiat omalla painollaan.

Huomenna pääsen näyttämään itteäni päivystävälle hoitajalle. Mun kurkku on ollu kipeä jo kaksi viikkoa eikä mikään oo auttanu!:O Sitkeän sortin tauti, toivottavasti ei ole jotain tulehdusjuttuja...: / ikinä ei oo kestäny kurkkukipu (lähinnä niellessä + öisin on melko ärhäkkänä) näin kauaa! Ja jälkitauteja en kiitos tämän lisäksi enää halua...

Mun lantionpohjanlihaksetkin on taas lössähtäny. Nyt kun välillä yskittää niin maan perkuleesti että meinaa keuhkotkin lentää pihalle niin on tullu perin ikävä seuralainen kylään - inkontinenssi.:ashamed: eikä ihan mitään pientä, vaan aika reilusti lorisee.:ashamed: tosin vain silloin kun tulee tosi kova yskä. Tottakai samalla huolestuttaa, että tuleeko sieltä vain pissaa vai lisäksi myös lapsivettä. Meinaan kun välillä yskiessä menen vessaan ja olen pissaavinani rakon tyhjäksi niin SILTI yskiessä sitä tulee heti lisää.:O Mut onks se sitten vaan niin, ettei näin loppuraskaudessa oikein saa enää pissimällä rakkoaan täysin tyhjäksi asti, mutta yskiessä rakkoon kohdistuu niin kova paine, että tyhjenee kunnolla. Sorry tällainen perinpohjainen selvitys...:ashamed:
Milläs tuotaki sitte testaamaan kun ne pahimmat yskänpuuskat tulee aina nukkumaan mennessä, pöh...

Jassoo, esikoinen heräs superpitkiltä päikkäreiltä......

Pisang ja Nuppu 34+5

 

Nyt oikeesti kohta lähtee järki. Tulee hyvin omanapaista tekstiä, anteeksi...

Sekoan siis ihan kohta. Stressaan KAIKESTA. Koko päivän on supistellut, ei säännöllisesti, eikä tarpeeksi kivuliaasti, mutta supistellut joo. Poika on liikkunut aika vähän. Maha on ollut koko päivän "vino", tuossa navan oikeella puolella on isompi möykky, ilmeisesti peppu, mutta tuolla vasemalla kyljessä on toinen iso möykky, enkä tajua mikä osa vauvaa se voi olla, kun sen pää on tuolla alhaalla. Äsken en meinannut saada herraa MILLÄÄN reagoimaan kun yritin sitä tökkiä ja herätellä, meinasi iskeä ihan järjetön paniikki ja ravistelin vaan mahaa minkä kerkesin. Eikä yhtään mitään. Panikoin, panikoin. Yritin soittaa kitaraa (poika herää aina kun kitaran kaikukoppa on kohtua vasten, se väreilee niin että vauva varmasti tuntee sen), mutta siitä sain vaan pienen pienen muljauksen. Sitten muistin et mulla on se kotidoppleri, ryntäsin hakemaan sitä ja löysin ihan normaalin nopean sykkeen. Huokasin helpotuksesta, mutta sit rupesin aattelemaan, etten edes tiedä tarkoittaako sykkeen löytyminen mitään niin hyvää, kun liikkeet on vähissä. Aaaaaargh!

Nyt poika taas ainakin vähän myllertää tuolla, ainakin yrittää kovasti. En jaksa tätä huolta, en jaksa. Pää räjähtää jos tää ei kohta synny. Haluan jo pojan käsivarsille ja nähdä että se on kunnossa! Ei sitten minkäänlaista ilon tai onnen tunnetta tällä hetkellä. Vaan negatiivinen tunne siitä ettei tästä kuitenkaan tuu mitään.

Pinsuli ja pikkunen 37+3 <3

 

Kovasti tsemppiä kaikille,viime metreillä mennään..

Mut nyt mie kyselisin vähän tyhmiä :ashamed:
Jostain lueskelin että sekaisin oleva vatsa voisi merkitä että synnytys on jo lähellä??
onko kenelläkään kokemusta??

Itsellä esikoisella, alkoi vaan supistukset yöllä..

mulla nyt juilinu vatsaa, mut selkeitä supistuksia ei.. vatsa sekaisin,ruoka ei maita...
ja juuri mietin että näinköhän tuo sairaalakassin pakkaus oli se ns. Pirun maalaus seinälle..

Nyt just ku ois muuttokin edessä...
aarghh....

Elovena & murmeli 37

 

Pinsulille tsemppiä!!! Meiän Nuppunen majailee masussa niin, että peppu on juurikin tuolla lailla navan läheisyydessä ja usein kohoaa väliaikaisesti niin, että näyttää kuin ois tennispallo paidan alla. Ja jalat potkii tuonne oikeaan kylkeen, ne pikkuiset jalkapohjat tuntuu sellaisena kovana kohtana (joka liikkuu aika paljon).

Elovena mulla meni maha löysälle ja suoli tyhjeni yöllä kun synnytys oli käynnistynyt (siitä meni vielä ainakin 18h ennen kuin poika syntyi), mutta se kävi äkkiä kaikkineen. En tiedä sit, kait se voi mennä jo hyvissä ajoinkin sekasin ennen synnytystä? Miksei... Tsempit!! Toivotaan, ettei pikkuinen nyt vielä tähän saumaan päätä syntyä, niin saatte hoitaa muuton alta pois.

 

Meille syntyi tänään tonttutyttö (rv37+1) kiireellisellä sektiolla veden menon ja perätilan vuoksi.
Molemmat voimme hyvin

 

Paljon ONNEA prinsessasta Elviida!!!:heart: Toipumisia leikkauksesta!!:flower: :hug: Hieno juttu, että olette molemmat hyvässä voinnissa!!

Nyt niitä sitten alkaa putkahdella...ihanaa!!!=)

 

Voe mahoton! Nytkö te kaikki alatte synnyttämään
Onnittelut Elviida tyttösestä :heart: Kiva päästä vielä jouluksi kotiinkin vauvan kanssa (jos siis kaikki on hyvin ja oletin viestistä että on)

Elovena voi hyvin mennä maha sekaisin merkkinä synnytyksestä.

Pinsulille :hug: Mulla on parhaillaan oikea puoli mahasta pystyssä, peppu siellä sojottaa ja jalat heiluu vasemmalla. Mut jos on supistellut kovasti niin vauvakin voi reagoida siihen hiljentymisellä, mikä on normaalia. Vauvalla voi myös muista syistä olla niitä rauhoittumis päiviä, tuntuu että useinkin näin viimeisinä viikkoina. Ainakin moni viimeisillään oleva niistä kyselee ja ihmettelee

Pisang Rakko ei ole oikeastaan koskaan tyhjä Siksi se lirahduskin voi tulla vaikka heti vessa käynnin jälkeen. Loppuraskaudesta taitaa kaikilla lantionpohjanlihakset olla heikoilla jäillä Itekkin oon aika ahkerasti tehnyt lantiopohjanlihasten harjoituksia, mutta jos iso aivastus pääsee yllättämään saattaa lirahtaa vähän.

Öitä.

 

Paljon onnea Elviidalle pienestä prinsessasta!!! :heart:

Ihan omituista, kun moni täällä jo on täysaikasia ja oottelee synnytystä... Ite kun aattelen, että vielä ois melkeen 2kk aikaa jäljellä.

Piipu, muista, että raskausaikana näkö voi heitellä tosi paljon. Älä ainakaan mee nyt laseja ittelles tilaamaan. En muista, onko imetykselläkin näköön vielä vaikutusta. Enkä halua pelotella, mutta jotku noista sun oireista kuulosti siltä, et sopis raskausmyrkytykseen... Päänsärky, huimaus, paineet koholla ja en oo varma oonko joskus kuullu jotain tosta näön sumenemisestakin. Seuraileppa tilannetta tarkkaan ja käy näytillä, jos tuntuu siltä!

Pinsuli, meillä masuasukas kanssa säikyttelee nykyään aika usein. Yleensä on tosi vilkas ja siksi se huoli iskeekin aika kovin, ku huomaa yhtäkkiä, ettei oo kunnolla liikkunu koko päivään. Muutamaan otteeseen oon ite joutunu kuuntelemaan sydänääniä ja varmistamaan, että on elossa. Oon kuitenkin yrittäny pysyä rauhallisena, koska samaa ilmeni myös esikoisen aikana ja silti kaikki meni hyvin. Pelot oon muutenkin saanu pidettyä suht hyvin kurissa. Viimeksi olin tosiaan ihan hermoraunio alusta loppuun (ja syntymän jälkeen alko taas uudet pelot). Nyt varmaan ekaa kertaa elämässä oon asennoitunu niin, että murehdin sitten, jos jotain tapahtuu. Ja nyt tietty alkaa pelottaa, et oonko liian luottavainen... :headwall: Apua, ei sais miettiä mitään!

Vauvan liikkeet sattuu täälläkin. Olin ihan ihmeissäni alkuun, että mitä tää oikeen on. Esikoisesta kun liikkeet ei sattunu oikeestaan yhtään. Kaipa se on niin asennosta kiinni.

Leipomisia ja muuta en aio valmistaa tälläkään kertaa. Mies saa hoitaa kokkailun (tai pitsan tilaamisen) ja vieraat tuokoon pullansa, jos haluaa. Oikeestaan toivoisin, että vieraat piipahtaisivat vaan nopiaan ja saataisiin olla rauhassa perheen kesken alkuaika. Viimeksi jouduttiin lopulta ottamaan aikalisä ihmisistä, ku vieraita yritti tunkea sisään ovista ja ikkunoista... No tällä kertaa oon ehkä varmempi ja sanon helpommin vieraille, että nyt on huono hetki tulla.

meand rv35

 

Paljon onnea Elviidalle pikku prinsessasta! :heart:

Pinsulin huolet tuntuvat niin tutuilta mullakin! Sen takia lähdettiinkin reilu viikko sitten synnärille, kun sain ihan paniikkikohtauksen, kun poika ei liikkunut, vaikka kuinka tökin sitä ja yritin herätellä sokerilla. Raskaus tekee hulluksi ja hysteeriseksi (ainakin mut), mutta onneksi ei ole enää kauaa jäljellä! Jaksamista!

meand, mullakin kävi raskausmyrkytys mielessä... äskenkin mittasin verenpaineet 163/97, mutta laskivat kyllä seuraavalla mittauksella 145/95. Koholla silti, mutta laskusuuntaan... Viime torstaina neuvolassa pissa oli ainakin puhdas. Kuinkahan nopeaa se raskausmyrkytys sitten voi iskeä? Mulla on ihan höntti olo, jotenkin sekava ja nuutunut, päässä jyskyttää, mutta ei välttämättä mitenkään hirveän kipeästi. Tältä tuntuu usein, kun flunssa on tulossa. Huomaa taas, että näin iltaa kohden supistuksetkin alkavat... saas nähdä, mitä tuleva yö tuo tullessaan. Jokohan nyt tulee lähtö...

Piipu85 & Iisakki 37+1

 

Oih, onnea Elviida! :flower: :heart:

Kiitoksia kaikille tsempeistä ja haleista! <3 Illemmalla olo jo helpotti, ja vauvakin heräili pikkuhiljaa. Taitaa herra olla vaan vähän sikeäuninen.
Tuo oikean puolen "peppumöykky" ei ihmetytäkkään mua yhtään, vaan enemmänkin tuo vasemmalla puolella lähellä ylävatsaa välillä oleva toinen isohko möykky. Siitä kohti vauva ei potki, eikä se muutenkaan erityisemmin liiku. Jalan venytykset tuntuu enemmänkin tuolla alempana vasemmalla kyljessä. Oiskohan möykky sitten vaan supistusten aikana, ja olisi vaan kovaa kohtua...

Heräilin tuossa itsekseni viiden jälkeen enkä tunnu saavan unta. Hienoa! :headwall: Aamuisin on onneks hieman helpompi olla.

Pinsuli ja pikkunen 37+4 <3 (Miks nää päivät ja viikot menee niin hitaasti...)

 

Huomenta,täällä poksuu tänään vko 36..samanlaisia tuntemuksia näyttää meillä kaikilla olevan,tukala olo ja supistukset lisääntyvät..mulla etenkin iltaisin supistelee kovinkin mutta menee vielä levossa ohi..tosi tukala olo alkaa olemaan,nipistelee joka paikkaan yms...asukki liikkuu joka päivä,välillä oikein kunnolla ja välillä rauhallisemmin...Vatsa ollut pari päivää ihan sekaisin,huono olo ja eilen oli ihan pöhkö olo..tänään taas neuvola niin saas nähdä onko edistystä tullut(kaveri mennyt vielä alaspäin,edellisellä kerralla oli jo laskeutunut kivasti)Apuva,joulu aattoon enään tosi vähän aikaa..onneksi mulla kaikki jo valmiina...silloin vaan rentoudutaan ja ollaan läheisten kanssa...meidän isännys oli kyllä sillä kannalla että ollaan jo silloin synnärillä(en tiedä sitten mistä hänen tuntemuksensa tulee)..mutta tuskin ollaan vielä,eikä tarvitsisi silloin olla...Mutta hyvää joulunodotusta kaikille..ja onnea niille ketkä ovat saaneet jo nyytit=)

 

Elviidalle suuret onnittelut tonttutyttösestä! :heart:

 

Elviidalle ISOSTI ONNEA!! :flower::kiss::heart: Onnekas olet kun rakkauspakkaus on jo sylissä:heart:

 

Nii ja siis hienoa että voitte hyvin.:heart:

Itsekin tässä oon pohtinu että millonkasn mun neiti haluaa ulos maailmaan, mutta ei kyllä tunnu siltä että ihan heti ois tulossa. En vaan halua että menee yliaikaseks. Ainakaa niin pitkälle että joutuu pakolla synnytystä käynnistämään.: / Kai se on alettava pomppii rappusia tammikuun puolessa välissä

Neuvolassa on tänään taas käyty ja tässä vähä mittoja :
Rv 34+2

Oma paino: 82,8
verenpaine: 119/75
Sf-mitta: 30
Ja edelleen on raivotarjonta
Vauvan syke: 150 (vaikka aluks oli noin 130, toinen just heräili ku neuvolatäti tuli sörkkimään niin johan alko biletys )

Eli kaikin puolin hyvin menee:heart: Otin puheeks se pelko että jos vauvan kanssa ei pääsekään kotiin, ja Sari (neuvolahoitajani) sano että on täysin normaalia ajatella ja pelätä tollasta, mutta että mun tilanteessa hän voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että mulla ei ole hätää. Yleensä on jo havaittu jotain raskauden tässä vaiheessa mikä saattais vaikuttaa negatiivisesti synnytykseen ja sen jälkeiseen elämään, ja mulla kun ei ole mitään. Mun oma äitiki sano ku hänelle soitin, että mullakaan ei oo mitään ollut raskauden aikana tai sen jälkeen. Perus terve ja "normaali" lapsi

Nyt on hirveesti taas minäminäminä-tekstiä, anteeks naiset. Onnea kaikille jolla on kaikki hyvin, ja lähetän täältä erittäin paljon rakkautta ja tukea niille jolla on edes jotain pientä negatiivista havaittavissa :hug: :heart:

Me aletaan nyt pesemään pyykkiä (täkkiä, lakanoita, tyynyjä..)

J-Love ja Sintti Prinsessa Pirpana 34+2 :heart:

 

Onnea Elviida :flower:, ihanan joululahjan sait jo etukäteen. Toivottavasti toivut sektiosta hyvin ja pääsette jouluksi kotiin.

Vauvan voinnista yms. huolehtivat Alkuraskaudessa pelkäsin ihan hullunlailla että vaavalla on jokin hullusti ja ihan VARMASTI se ei enää olisi elossakaan kun np-ultraan menen. Tästä sitten juttelin erään ystäväni kanssa (joka tällä viikolla sai oman poikavauvansa maailmaan) ja hän viisaasti käski huolestua ja pelätä sitten vasta kun on oikeasti pelkäämisen aihetta. Ensin pelätään keskenmenoa, sitten kohtukuolemaa, seuraavaksi kätkytkuolemaa ja sen jälkeen kun muksu lähtee liikenteeseen niin pelätään, että mitä siellä "isossa maailmassa" voi sattua. Eli aina saa/joutuu pelätä jotakin lapsen takia. Siinä sitten aikani näitä pohdin ja saavutinkin melko seesteisen olon ja olen nyt koittanut nauttia tästä raskaudesta (vaikka välillä onkin hieman haasteellista ollut) ja painaa mieleeni tuntemuksia niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin, sillä mulle tämä raskaus tulee olemaan ainutkertainen kokemus.

Joulukuun pinoa olen välillä käynyt kurkkimassa, on ollut ihanaa lukea heidän onnestaan ja synnytyskertomuksistaan Toivottavasti täältä "meidän pinosta" saa jatkossa lueskella samantyyppisiä juttuja.

Ja sitten vielä lisää oman navan tuijotusta ja sen ympärillä pyörimistä:
Vauvan kamat on kaikki hankittu ja paikoillaan, sairaalakassi on pientä hienosäätöä vaille valmis.

Viime perjantaina oli viimeinen neuvolalääkäri ja sisätutkimuksesta paljastui, että kohdunkaulaa sentti jäljellä ja kohdunsuu auki sentin. Eli paikat alkaa pikkuhiljaa kypsyä synnytystä varten. Ja kyllä itsellänikin alkaa olla aika kypsä olo, alaselkää ja alakertaa muutoinkin jomottaa toisinaan niin vietävästi. Ihan kuin ois oikein kovat menkat alkamassa ja tätä kipua kestää sen pari tuntia ja sitten helpottaa. Viime yönäkin tuli valvottua kivun takia klo 23.30-03.00. Ja sitten vielä vähän unta palloon, tosin unet vaan loppui aamukuudelta kuin seinään. Onpahan saanut touhuttua joululaatikoita pakkaseen ja hoidettua muitakin rästiinjääneitä hommia. Toivottavasti sitten kun on tositoimien aika, niin ois edes vähän paremmin nukuttuja öitä takana.


Ei mulla muuta, tsemppiä loppumetreille!:heart:

Heidikarollina ja hikotteleva Aatu 36 +

 

Elviidalle hurjasti onnea!! :flower:

 

Mulla on jääny kyllä kirjoittelu tooosi vähällä.:ashamed: Lukemassa käyn kyllä lähes päivittäin, mutten saa aikaseks kirjottaa..

Piipulle piti tulla sanomaan että käy ihmeessä antaa pissanäyte neuvolaan jos kovinkin oireet jatkuu. Tosin itellä tuo höntti olo ja paineiden nousu on merkannut synnytyksen lähestymistä. Mutta kannattaa käydä tarkistuttaan jos epävarma olo.

Ja sitten vielä kaikille että elekee nyt hyvät ihmiset synnytelkö ja supistelko kun mä en oo vielä ees laittanu mitään valmiiks vauvalle..:snotty:
Kaikki menny yli la:n niin jotenki sitä uskoo että tämäkin..

kairan rv 35+6??

 

Neuvolakäynti oli tänään rv34+5:

- Paino 53kg (sama kuin viimeksi), kokonais painonnousu 13kg
- Hb 100 (98)
- RR 61/108 (samoissa)
- syke 150 (sama)
- Liikkeet ++ (sama)
- Sf 33 (32)
- Pissa -/- (sama)

Tylsää, kaikki lähes samoin kuin viimeksi Mutta näin "tylsästi" on edennyt tähän astikin, ei koskaan mitään ihmeellistä raportoitavaa.

Puhuttiin vähän enemmän tällä kertaa tulevasta synnytyksestä. Pikkuisen kyselin vauvan koosta, (yläkäyrää hipoo sf mitta, edellisiltä mennyt ala-keskikäyrää ja silti kuopuskin melkein 4kg synt.) Th ei ollut ollenkaan huolissaan ja historiani tuntien synnytän ihan kepeästi reilu nelikiloisenkin. Vauva ei myöskään käsikopelolla tunnu isolta viikkoihin nähden. Mutta sanoi että meidän neuvolan kautta pääsee ultrattavaksi painoarvioon kunnalliselle lääkärille (toiselle terveysasemalle) ihan vain ajanvarauksella! Tosi hieno asia, ettei tartte yrittää lääkärin kautta saada lähetettä äitipolille Joten ensi käynnillä katsotaan Sf tilanne ja mietitään haluanko mielenrauhan tähän painoasiaan, että varattaisiin aika lääkärille

(Taustaa sen verran) Olen tosiaan pieni kokoinen (155/40), siro rakenteinen. Ja kuopusta odottaessa äitipolilla synnytystapaarviossa lääkäri huikkasi kuin ohimennen että "Ei hätää, tämä lapsi hyvä jos on 3kg syntyessää, eikä sua laitettaisi yli 3,5kg synnyttämään alateitse" Tästä jäi pieni kammo ja kysmysmerkki että mihinhän tämä "tieto" on perustunut. Lantio on todettu normaaliksi ja tosiaan se reilusti yli painoarvion oleva kuopus syntyi nätisti ilman epparia/repeämiä. Mutta hirvitäisi näillä lähtötiedoilla synnyttää sentään mitään 4,5kg.

Tulipas omaa napaa.
Isi ja lapset on luistelemassa, joten olen ottanut lunkisti jo parisen tuntia ja aion edelleen jatkaa samaan malliin

 

Elviida Onnea :flower:


Ja niin poksun : 37+0 :heart:

Tänään neuvola ja sf mitta kasvaa uskollisesti viikoille ollen tänään siis 37 =D eli yli sen yläkäyrän taas ja omalla kohdalla tämä on kyllä ollut aina yhteydessä isohkoon vauvaan. Sain lähetteen nyt sitten painoarvioon.

Tänään on olo ollutkin ihmeellisen normaali =) . Joulu saapuu tänä vuonna stressittömästi.

Ja vauvan tavaroista niin itse olen koonnut kaiken kahteen äitiyspakkaukseen ovat sitten nopeesti saatavilla käyttöön jos emme kerkeä muuttamaan ennen vauvan syntymää.

 

Onnea Elviidalle tytöstä !:flower:

Mä sain tänään tietää että yksi tuttava oli eilen saanut kaksospojat joiden laskettu aika myös tammikuussa . Ja muutama kaverikin on just saaneet vauvansa.
Ääää... Mä haluan jo oman vauvan syliin . En vaan jaksa enää oottaa . Viikot kyllä menee ihan hujauksessa ja tänään tuli täyteen37+0

Nyt on tunnin verran ollu sellasta menkkamaista jomottelua...Toive ajattelua , mut kumpa alkais jo jotain tapahtumaan .

Tintti.&poju 37+0

 

adora oletpas sä siro ja pieni ihminen.=) Tää vaan haaveilee tuollaisista vaakalukemista... kunhan imetys on hoidettu niin olis tarkoitus ottaa itteään niskasta kiinni ja tiputtaa painoa normaalilukemiin. Ei mulla varsinaisesti ylipainoa ole, mutta bmi on 25 ja se häiritsee mua. Kuntokin on surkea kun en ole yhtään liikunnallinen tyyppi...: /
Toivotaan, että teidän pikkuinen on "kohtuullisen"kokoinen ja pystyt hyvin synnyttämään hänetkin luonnollist reittiä.

Vauvan liikkeet ei kauheammin satu. Joskus tosin neiti yhtäkkiä lotasee jaloillaan kunnolla kylkeen ja se tuntuu epämukavalta ja sitä joskus oikein säpsähdän, tulee hihkastua "ai!!". Mutta varsinaisesti ei satu liikkeet. Kumpikaan, tämä tai esikoinen, ei ole potkinut kertaakaan esim. kylkiluihin *kopkop*.

( . ) Tänään on koko päivän supistellu, ihan all the time (harkkareita kylläkin onneksi). Aina kun nousee seisomaan ja lähtee liikkeelle niin pitää käpytellä etukenossa kun puristaa niin maan perusteellisesti...: / nytkin taas supistaa, aaaai... Pirun tiukkoja puristeluita on, pitää ihan keskittyä olemiseensa vaikkei nää kipeitä olekaan. Enkä oo ees tehny tänään mitään...:O
En edes menny tän kurkkukivun takia tapaamaan th:aa vaikka meinasin. Tulin siihen tulokseen, että eiköhän tämä ole tavallista vaikkakin sitkeää flunssaa. Miehen nieluviljelyn tulos oli negatiivinen ja eiköhän meillä sama pöpö ole. Lääkäri oli miehelle sanonu, ettei tähän oikein ole mitään troppia, pitää vaan kärsiä...: / no joo, mulla on ollu kurkku kipeä jo KOLME viikkoa, sais hitsi vie jättää mut jo rauhaan mur...!

Pisang ja Nuppu 34+6