**Tammikuun tuhisijat 2013** MEIDÄN KUU !!!!

Onnea meille jotka saavat helmikuisen vauvan Kuinka paljon (lue: vähän) meitä täällä vielä on?

Turvotuksesta.. mulla ei ole ollut raskauden aikana turvotusta. Vaan epäilen, että käy niinkuin viimeksikin synnytyksen jälkeen... hirveä turvotus pukkaa päälle n viikko synnytyksestä, kun lähtee nesteet kiertoon! Viimeksi ainakin turposin kuin pieni possu, naama oli ihan turvoksissa silmäluomia ja huulia myöten, samoin jalat

Kävin painoarviossa rv 40+2 ja se oli 4kg. Ei lähdetty käynnistämään. Kotona tuli itku, sillä viime raskaudessa oli arvio 3,9kg ja todellinen syntymäpaino oli yli 4,5kg. Pelottaa, huolettaa, ahdistaa.. Yritä nyt tässä pysyä positiivisena ja "avoimin mielin". Vuotaa verta ja limaa ja satunnaisesti kipeitä supistuksia, mutta johtuu sisätutkimuksesta. En jaksa muuta kuin huokailla ja odottaa...

Voimia meille kaikille!

 

"MY" täällä uskollisesti käy lukemassa kaikki jutut aina kun vain ehtii..

Facebook tympii mua nykyään niin paljon muutenkin, et sen ryhmän jätän kyllä väliin..

Tosi isot onnittelut kaikille vauvan saaneille ja isosti tsemppiä niille, jotka masujen ja vaivojen kanssa joutuu vielä kärvistelemään!


Meidän vauva-arki sujuu ainakin toistaiseksi vielä tosin hyvin. Tytsi nukkuu öisinkin 4-6 tunnin unia, joten yleensä selviän yhdellä heräyskerralla.
Tosi kiltti on ja ollaan selviydytty ilman suurempia masuvaivojakin.. Parina iltana kipristeli ja itkeskeli hieman, kun aloitettiin D-vitskut.


"MY" ja RistoAnneli 4vk :heart:

 

Kiitos turvotusvastauksista! Sitä vessassa istumistahan se tietenkin taitaa tulla olemaan...Onneksi en ole koskaan vierastanut niitä sairaalavaatteita, ei omat vaatevarastot riittäisi, jos niitä pitäisi laitoksella alkaa vaihtamaan hien takia. Ostin jo uuden dödönkin mukaan sinne, jos sillä saisi vähän pidennettyä vaihtovälejä.

:wave: Ja minä siis täällä vielä notkun myös!

Ulkona -3 astetta ja eilen satoi vettäkin Toivoin sitten illalla nukkumaanmennessä, että älä vauva tule ensi yönä. Äitini tulee katsomaan lapsia kuitenkin yli 40km päästä enkä halua, että huolettaa sitten se hänen pääseminen tänne. Ja toiveeni toteutui!

Anoppikin sanoi torstaina käydessään, että hänelle pitää heti soittaa pienestäkin nipistyksestä, hän tulee tänne katsomaan lapsia. Mutta niin kuin olen kertonut, anoppini on aika haastava (alakanttiin sanottuna) enkä tosiaankaan ole häntä tänne pyytämässä ekana. Ilmoitellaan sitten kumpi tuli. Viimeisin häneltä oli se kun hän ääneen päivitteli sitä, että miten sitten vauvalle käy, kun vauva jää nukkumaan yläkertaan ja me muut ollaan alakerrassa eikä kuulla jos vauvalle tulee joku hätä. Juu, kyllä me vaan ollaankin juuri niin vastuuttomia vanhempia oltu aina...on suoranainen ihme, että kolme aikaisempaa ovat säilyneet hengissä.... No joo, en jatka kun verenpaineet alkoi selvästikki nousta, kuulen kuinka korvissa pihisee.

Mie oon herkutellut eilen ja tänään jo laskiaispullilla! Ne taas oli juuri niin hyviä kuin olin muistanutkin! En uskalla kyllä enempää syödä, sitä tiiä millaisen närästyksen se taas saa aikaan, kun eilenkin jo se yksi tuntui nostavan happoja. Nyt olin kaukaa viisaampi ja kun söin sitten pullan tuossa aamuteen kanssa, niin josko se ei enää yöuniin vaikuttaisi? Kaikkea se tuo närästys laittaa miettimään

Mutta nyt pitää alkaa katsomaan, josko tässä saisi puikot jo pysymään käsissä. Jos saisi tehtyä vielä kuopuksen sukalle parinkin, eilen ei pystynyt kuin yhden saamaan kasaan.

Vilipi ja Tyyne 41+1

 

Saisinkohan mä kyhättyä jonkinlaisen kertomuksen synnytyksestä...

Elikäs...
Sunnuntaina 27.01. aamulla bongasin vereslimaista vuotoa. Klo 13 alkoi tulla supistuksia säännöllisesti 7min välein jalkeilla ollessa. Jostain syystä supistukset kuitenkin harveni kun istuin tai kävin makuulle. Supistukset oli kuitenkin sitä luokkaa, että tiesin synnytyksen olevan käynnistymään päin. Odoteltiin kotona kuitenkin 12h, sillä mitään edistystä ei tapahtunut. Ehdin pikkuisen torkahtaakin ennen lähtöä, mutta kunnolla ei uni tullut. Lähdettiin sillä asenteella, että mennään nyt ainakin näytille. 28.01. klo 1 siis lähdettiin ajelemaan synnärille. Mun fiilis oli turhautunut ja ärtynyt, pelkäsin että joudutaan takas kotiin.
Sisätutkimus kertoi, että kohdunsuu oli hieman takana, väljästi kahdelle sormelle auki ja kanavaa jäljellä reilu cm. Päästiin perhehuoneeseen, isäntä kävi nukkumaan ja minäkin koitin. Ei kuitenkaan meinannut uni tulla, ehkä vähän torkahdin. Päätin mennä kuumaan suihkuun, kuuntelin samalla varaamaani musiikkia, ja se teki supistuksille hyvää. Suihkun jälkeen käppäilin ympäri huonetta.
Aamulla klo 9 aikaan vaihtui kätilö. Uusi sisätutkimus kertoi, että olin 3-4cm auki, mutta supistukset tuli edelleen samalla taajuudella, eli säännöllisesti jalkeilla, mutta epäsäännöllisesti pitkällään ollessa tai istuen. Tästä syystä kätilö vihjaili kotiinlähdöstä. Mutta kun olin kerta auennut jo noinkin hyvin lisää niin kätilö konsultoi vielä lääkäriä, joka sanoi, että ei meitä enää kotiin laiteta. Laittoivat kävelemään sairaalan käytäville. Ravattiin miehen kans rappusia kuuden kerroksen väliä pariin kertaan, sekin teki supistuksille hyvää.
Klo 12 aikoihin olin 5cm auki ja kohdunsuu oli tullu hyvin eteenpäin. Kätilö teki ronskimman sisätutkimuksen vauhdittaakseen supistuksia, ja se tehosikin. Tunnin kävelin ympäri huonetta nuuskutellen supistusten aikana kamomilla- ja piparminttuöljyjä + nojailin huonekaluihin ja keikuttelin lantiota. Alkoi jo sattua enempi.
Klo 13 aikoihin siirrytään synnytyssaliin. Ennen sinne siirtymistä oli puhetta kalvojen puhkaisusta salissa, ja annoin siihen luvan hyvillä mielin. Kätilö vielä ehdotteli, että mitä jos ei sittenkään puhkaista kalvoja, kun kerran aukeamista tapahtuu ilmankin, mutta käyrä kertoi, että makuulla ollessa supistukset on edelleen liian epäsäännöllisiä, joten kalvot puhkaistiin scalpilla. Lapsivesi oli kirkasta. Otin ilokaasun avuksi tässä kohtaa. Kätilö varoitteli, että ne kivut tulee sitten voimalla, kun kalvot puhkaistaan. Ja ehtiköhän kolme supistusta tulla, jotka oli toinen toistaan pahempia, ja jo anelin spinaalia. Makailin laverilla käyrillä kalvojen puhkaisun jälkeen, joten en päässyt liikkumalla lievittämään kipujani. Alle minuutissa kalvojen puhkaisusta olin jo sentin lisää auki eli 6 cm. Klo 14 anestesialääkäri tuli laittamaan puudutusta, minä vetelin antaumuksella ilokaasua. Puudutuksen laitto oli hyvin hankalaa, koska kivut tosiaan yltyi äkkiä sietämättömiksi. Vauva laskeutui puudutuksen laiton yhteydessä, joten tunsin jo ponnistamisentarvettakin ennenkuin piikki saatiin annettua. Se kipu oli helvetillistä (ja siitä on todisteita videoiden muodossa ), vedin ilokaasua kuin mielipuolinen, ulisin ja haukoin henkeäni kuin kala kuivalla maalla. Puudutus alkoi tehota alle vartissa. Kappas, olin auennu puudutuksen laiton aikana täydet 10cm. Alkoi ponnistuttaa, mutta vielä aika lievästi. Kätilö vaihtui ennen ponnistamista. Uusi kätilö ehdotti, että annetaan ponnistamisentarpeen vahvistua vähän aikaa, jotta ponnistaminen käy helpommin. Sängyllä kokeiltiin ponnistaa, mutten löytäny oikeaa suuntaa ponnistuksille. 15.28 alkoi ponnistaminen jakkaralla. Ponnistusvaihe kesti vain 8min eli kolmen supistuksen ajan ja tyttö syntyi kauniisti klo 15.36 mitoin 3390g ja 49cm, py 33cm, apgarit 9/9.<3 Ei repeämiä tms. Pari nirhaumaa tuli alakertaan, ei muuta. Napanuora oli kertaalleen kaulan ympäri. Siirryn sängylle ja saan tytön heti ihokontaktiin. Jälkeiset syntyi 6min päästä täydellisinä ja helposti. Vauva ryömii itse rinnalle ja imee hienosti molemmista rinnoista. Neiti kakkasikin mun paidan sisään heti. Kävin suihkussa, ja sillä välin isi ja kätilö pesi, mittaili ja puki vauvan.
Syötyäni salissa lounasta siirryttiin vauvan kanssa osastolle, missä vietettiin yksi yö kahden hengen huoneessa, ja seuraavana päivänä päästiin kotiin. (Polikliininen synnytys olisi onnistunut mikäli tyttö olis syntyny hieman aiemmin päivällä, eivät halunneet kotiuttaa yötä vasten, kun se 6h pitää olla vähintään sairaalassa synnytyksen jälkeen.)
Ponnistusvaihe oli elämäni hienoimpia kokemuksia. Kaikki meni kuin oppikirjassa!! Tilanne oli hyvin rauhallinen ja kaunis. En tuntenut kipuja, vain ponnistamisentarpeen. Tällä kertaa mun ponnistamista kehuttiin ja koen itsekin, että se meni oikein hienosti. Kaksi kätilöä otti tytön vastaan, ei ollu ylimääräistä henkilökuntaa häsäämässä siinä. Ensirakkaus iski heti kun näki tytön.<3 Siinä vaan ihmeteltiin, kun vauvaa putsailtiin, että "onko tuo meidän vauva?".
Muutenkin olen tyytyväinen synnytykseen ja luokittelen sen helpoksi, vaikka ne kivut loppupuolella olikin kovia. Mutta tulipahan kokeiltua taas luomua ja melkein pääsin loppuun asti, tulipahan ainakin koettua ne loppuvaiheenkin kivut ennenkuin spinaali vaikutti.

Mutta siis... koska supistukset oli noin epäsäännöllisen säännöllisiä niin kätilökään ei osannut arvioida mistä synnytyksen käynnistyminen pitäisi katsoa. Kyllähän ne alun supistelutkin sai edistystä aikaan, mutta ei niitä voi luokitella periaatteessa vielä synnyttämiseksi kuitenkaan. Jos synnytys lasketaan alkavaksi niistä ekoista supistuksista niin kesto on noin 27,5h, mutta jos kalvojen puhkaisusta niin vain 1h 45min. Että joo... Saas nähä sitten mitä merkattiin neuvolakorttiin.

Pisang ja Nuppu 5 päivää<3

 

Kiitos Pisang! Meidän sairaalassa ei vielä ole mahdollista tuo polikliininen synnytys, mutta olen useilta kuullut, että sitä odotetaan ja toivotaan mahdolliseksi. En sitten tiedä kuinka siihen suhtaudutaan jos synnyttäjä on jostain Karigasniemeltä tms. että sitä kotimatkaa tulisi heti useampi tunti sen vastasyntyneen kanssa.

( . ) Taidan luopua saunomisesta nyt loppuajaksi. Pelkät suihkut saa riittää. Ilta alkoi kipeästi saunan jälkeen, ja jatkui samanlaisena koko yön. Viideltä kun menin vessaan, niin pelkkä pöntölle istuminen otti kovaa polviin. Teki tosi tiukkaa, että sai edes vessapaperin pysymään kädessä, hieman on turvotukset saunan jälkeen eri asteiset kuin ilman saunaa . Ja kaiken tämän lisäksi vielä supisti, ja maha alkoi tyhjenemään. Rohkenin soittaa äidille, että pidä puhelin päällä, jos mun tarttee soittaa sille keskellä yötä. No joo, se oli sitten ilmeisesti liikaa kun kävi itselläkin mielessä, että sen kerran kun soitan niin mitään ei kuitenkaan tapahdu!|O Niinhän siinä sitten kävi, että heräsin kahdeksan aikaan ja melko normaaliin olotilaan, eli ei tunnu missään....

Kovasti olen yrittänyt puhua kuopukselle, että tänään pitäisi mummin kyydissä lähteä. Kun huomenna on se yliaikakontrolli, enkä oikein tiedä kuinka kauan siellä menee, niin ois varmaan parempi, että menis hoitoon jo valmiiksi. Mutta saapa nähdä miten se suostuu lähtemään... Jos ei lähde niin onneksi äiti suostui ajamaan maanantaina meille. Olin jotenkin ensin ajatellut, että no laps tulee mukaan, mutta ei kait se siellä jaksa keskittyä hiljaa olemiseen, kun ei saa tulla edes tutkimushuoneeseen. Ei vissiin blondilla ajatus aina kulje

Vilipi Ja Tyyne 41+2 (tänään ois vauvan tädilläkin eli mun systerillä synttärit! Eihän se nyt tietenkään tänään voi tulla, että saisi ihka oman päivän )

 

Kiitos Pisang JOhan tuli taas itku ku luki. Tuntuu että ite ei pääse ikinä tohon samaan tilanteeseen, vaikka on se edessä (jollakin tavalla). Paljon onnea vielä! :heart:

J-Love ja Sintti Pirpana POKS 41:heart:

 

Huomenta!

Tänään sitten se jännitetty äitipolikäynti, yliaikakontrolli. Saas nähdä mitä siellä sanotaan. Veikkaisin kyllä, että kotiudutaan vielä ja pääsen illalla hyvinkin vielä imetystukiryhmän tapaamiseen Huonosti nukuttu yö takana. Tai no voikohan sitä sellaiseksi sanoa, jos nukkui ne kaikki 6h todella sikeästi. Tuo ei vaan riitä oikein mulle, se on päikkärit tänään! Jei!

Kyllä mulla oli sitten iso ikävä kuopusta eilen illalla. Piti vielä itkasta ittelläkin ennen nukahtamista, kun tuntuu, että sydän oli pakahtua. Ollaan oltu vissiin aika kauan kuopuksen kanssa kaksin kotona, kun tuntui, että palanen puuttuu. :heart:

Enkä sitten päässyt tänäänkään siihen verikokeeseen, pitäisi käydä viikottain sen hepatogestoosiepäilyn takia...:ashamed: En tiä miten mie sen selittäisin, jos vielä neuvolaan mennään...en vaan kykene olemaan juomatta 12h tai edes 10h, kun on tuo turvotus ja toisaalta yöllä on suu kuin saharan autiomaa. Öisinkin menee yleensä puolisen litraa vettä, kun tuntuu, että se ainakin vähän helpottaa oloa.

Tsemppiä meille kaikille! :wave: onhan meitä täällä varmaan vielä jokunen muukin kuin mie

Vilipi ja Tyyne 41+3

 

Polilla käyty ja nyt supistaa! Jippii! Ekaa kertaa kunnolla. Arvatkaa vaan kun alkoi jännittämään, tai sitten se oli jännityksen purkautumista, sisätutkimuksen jälkeen, kun iski ne ensimmäiset supistukset jotka oikeasti sattuivat. Ääni värisi ja taisipa muutama kyynelkin tirahtaa.... Mutta huomenna menen aamulla puol ysi käynnistykseen jos ei tänä iltana jo mennä synnyttämään. Kalvojen puhkaisulla lähdetään liikenteeseen ja tarkistin vielä, että sinne sitä sitten jäädään. Point of no return.... :heart: Nyt tilanne oli kuulemma kypsä, kolmeen senttiin venyi auki ja kaulaa jäljellä.

Vilipi ja Tyyne 41+3

 

Onhan täällä vielä meitä muutamia jäljellä Kirjoittelen nyt tännekin vielä vaikka muuten siirryn fb:n puolelle kunhan tää jakautuminen vaan tapahtuu ja saadaan koko ryhmä täältä "perille".

Hienoa Vilipi että sulla on nyt jotakin startannut, toivotaan että supaprit nyt jatkuu ja pääset synnyttämään vielä tänään! Kovasti tsemppiä!! :wave:

Mulla irtosi limatulppa eilen aamulla mutta sen jälkeen on ollut taas rauhallista, ei vielä yhden yhtäkään "oikeaa" supistusta. Toivon että tää starttais nyt tänään tai huomenna.. Kyllä tämä loppuaika on todella pitkä vaikka tietääkin että se 40 ei ole mikään takaraja. Mutta kun meidän ryhmästä suurimmalla osalla on la ollut aikoja sitten niin tuntuu että itse on vain superhidas :ashamed: No eiköhän me tästä vielä selviydytä synnärille asti lähiaikoina

40+5

 

Heihoi!

Meidän poitsukka tuntuu olevan sitä mieltä, että äiti ei mitään synnytyskertomuksia kirjottele koneelle, heti on tissiä vailla... Kirjottelen vielä kyllä jonkun sepustuksen, jos vaan jotakuta enää täällä kiinnostaa. Mua ainakin kyllä kiinnostaa lukea teidän muiden kertomuksia, mukava katsoa miten teillä muilla on mennyt, olihan se ainakin näin ensisynnyttäjälle yhdenlainen kokemus... :heart:

Hieno homma, täällä taitaa alkaa olla viimeisilläkin lähtö lähellä! :heart: Tsemppiä!!

Palailen astialle...

Nöhveli & pikkumöykky 1vk 5pv

 

Käynnistely jatkuu tauon jälkeen. Kolme vuorokauden käynnitely ei tehnyt oikein mitään. Tänään annoksen nosto ja köyrälle muutama supistus joita en itse tuntenut. No jospa tämä tästä. Tsemmpiä kaikille odottaville. Viimeiset päivät varmasti kaikilla rankkoja, kun haluisi jo vauva syliin.

 

Meidän pikku prinsessa syntyi 1.2.13 klo 17.05 mitoissa 3420g 50cm ja pipo mitaltaan 36cm <3 Aivan ihana pieni suloisuus. Raapustelen synnytyskertomusta kun oon saanut nukutuksi ! Ja onnea muillekkin vauvautuneille.

 

Onnea ja tsemppiä kaikille meille! Ihanaa kun ei tarvitse olla yksin tän odotuksen kanssa.

Kello on nyt 3:42 ja heräsin pissalle hetki sit. Tosi tosi levotonta unta ollu siitä asti ku sänkyy 23 jälkeen tulin. Heräilly ja nähny mitä sairaampia uneja yms.

Tunnustelin vähä oloa ku sänkyy illalla tulin, ja ihan ku ois jotain tuntemuksia ollu. Sellaisii, jotka ois voinu kehittyä esim supistuksiksi, mutta oli niin lievää ja epämääräistä niin tuskin oli mitään "vakavaa". Nyt ku taas takas sänkyy tulin, hetkellisesti tuntu että "kiertää" mahassa ja pieni paukku pääs, mutta taas..thats it. Ehkä mä kuvittelen kaiken?
Keskiviikkona saan soittaa ja varata ya-kontrolliin aika ja sit katsotaan mikä on tilanne.
Th:n mukaan tytön paino on noin 3800-4000g mikä vähä tosiaa alko jännittää, mutta ei kuulemma pitäis olla mitään ongelmaa kun katsoo mun omaa kokoa..kuulemma niin.. :/

Noh, näillä mennään toistaiseksi eteenpäin. Edelleen toivon että jotain supistuksia tulis, mutta katsotaan..

J-love ja Sintti 41+2

 

Rv 41+4 ja tänään mennään! Supistukset loppui eilen kuin seinään, yöllä muutama tuli, mutta todella sikeästi olen taas nukkunut. Jännittää niin, että välillä tulee väristyksiä Eli käynnistys on tänään, kalvojen puhkaisulla. Pitäkää peukkuja, että se riittää. :heart:

Vilipi ja Tyyne 41+4

 

Noniin, tässä tulee meidän tarina

Torstai päivän supisteli epäsäännöllisesti melkein koko päivän. Illalla 8 aikaa alko tulee 6-8min välein suht siedettäviä, loppu välillä tunniks ja jatku taas. Sain nukuttua klo 1-puol 2 saakka, 3 tuli eka tooooosi kipee supistus ja ne jatku jatkumistaan ensin 10min välein jne.. Puol 5 soitin synnärille ja sano että tuun ku en enää kestä kotona. Onneks meillä kotona amme niin lilluttelin siellä suurimman osan ajasta. Puol 6 oli pakko herättää isäntä ja matka Hyvinkäälle alkoi.
Perillä oltiin 6.20 ja suoraan saliin käyrille. Olin mennessä 3cm auki. Alkuun halusin vaan ammeilla ja ilokaasua. N. 9.30 olin 7cm auki ja pian sen jälkeen rupes olee supistukset sitä luokkaa et aloin pyytää epiduraalia jonka sainkin vasta toisen anestesialääkärin tullessa ettimään oikeeta kohtaa. Se siis saatiin laitettua joskus 11-12 aikaa. Sit helpotti, voi luoja olin onnellinen ku ei sattunu ! Jossain siinä rytäkässä 10 aikaa meni vedet. Nukuinki hetken, puol kolmen maissa sain toisen ku olin 8cm auki. Nukuin vissii siinäki vaiheessa tai ainakin yritin.
Neljän aikaa alko taas supistukset tuntumaan ja auki 9cm. Kärvistelin kipeenä enkä saanu enää kivunlievitystä. Ponnistuksen tarve oli suuri ja aloin ponnistelee puol 5. Meinas niin usko loppuu ja olin varma että kuolen. Supisteli ja sattu mut en vaan jaksanu ponnistaa, toistelin vaa koko ajan et "en jaksa, leikatkaa". Jossain vaiheessa sit tajusin etten pääse siit tilanteesta muutenku ponnistamalla ja sain viimesillä voimilla rutistettua pienen ihanuuden 17.05 pihalle. <3
Voi sitä tunnetta kun kuulin äänen ja sain 5min päästä pikkuisen rinnalle!! :') <3 Kaikki meni siis suht hyvin, inhotti vaan tuo ponnistusvaihe kun ei ollut minkään näköstä kivunlievitystä. Ei tullu repeemiä ja nyt jo hyvin toipunu Eilen kotiuduttiin. Hyvin menee ja nyt vain täytyy nauttia tästä ihanasta uudesta arjesta!!
Tsemppiä kaikille vielä vauvaa odottaville! <3

Ninna ja Nupu <3

 

Hei!

Tyttö syntyi 5.2. klo 13.42, mitat 3980g ja 50cm. Eli edellispäivän ultralla annettu kokoarvio ei mennyt ihan metsään, sehän oli siis 4012g. Käynnistykseen siis meni ja kalvojen puhkaisulla lähdettiin liikkeelle. Ensin minua valmisteltiin vesiperäruiskeella. Siitä sitten saliin, jossa kalvot puhkaistiin, jotta saataisiin asiat alulle. Supistukset alkoivat tulemaan melkein heti kalvojen puhkaisusta ja puolen tunnin päästä piti jo kysellä ilokaasun perään. Tuntui, että kun sitä kaasua alkoi hengittelemään, niin siitä ei enää ollut paluuta. Sitä sitten hengiteltiin melko reipasta tahtia. Vaikka pää meni sekaisin, vei se samalla sen terävimmän kivun. Sain myös kohdunsuunpuudutteen, ja se auttoi selän puolen kipuihin. Kun pyysin lisää, niin kätilö rauhoitteli, että käydäänpä ensin tyhjentämässä rakko. Vessakäynti ei onnistunut, joten suostuin katetrointiin. Sitäkin olin jännittänyt ihan turhaan etukäteen, sitä ei oltu koskaan minulle tehty. Kun rakko saatiin tyhjäksi, alkoi rytistä. Kaksi supistusta ja ponnistustarve niin iso, että kätilö tutki, että saa alkaa ponnistelemaan pikkuhiljaa jos siltä tuntuu. No todellakin tuntui! Ihana kätilö, osasi ohjata milloin ponnistellaan kunnolla ja milloin himmataan niin että kannatti vain läähätellä. Koko toimituksessa meni 2h 45 minuuttia, kalvojen puhkaisusta jälkeisiin. Tänään kotiuduttiin ja odotan tässä, että saisi herätä syömään. Tyvär söi viimeksi sairaalassa ennen lääkärin tarkastusta ja nyt ei meinaa herätä millään. Taitaa tulla taas uneton yö... jännällä odotan!

Vilipi ja "Tyyne" 3pv

 

Onnea kovasti Vilipi !! :heart:

Mulla ei oikein tunnu olevan mitään asiaa enää, ja täällä keskustelu on huimasti vähentynyt. Poika itkee paljon, ja se on aika sydäntä raastavaa, mut tehdään parhaamme että sillä olisi hyvä olla.
Viikon päästä on nimiäiset ja poika esitellään suvulle

Vihdoin tästä vauva-arjesta on kyllä tullut rutiininomaista, ja homma alkaa toimimaan vaikka poika onkin itkuinen

Pinsuli ja pikkunen 4 vko <3

 

Tulin ilmoittelemaan että tännekin syntyi ihana pieni tummatukkainen poika 5.2. klo 21:30 mitoilla 51 cm ja 3876g. Rv oli 40 + 6. Tänään päästiin kotiin ja tässä yritetään saada arki rullaamaan. Yritän kirjoitella synnytyskertomuksen kunhan saan hetken rauhaa kirjoittaa

 

Meille syntyi 2.2.13 klo 21.56 tyttö mitoilla 3038g, 49cm ja py 34cm. RV oli 42+1. Yli mentiin lasketusta ajasta reippaasti, mikä olikin vain hyvä asia, koska tyttö olikin noin pieni kaikesta huolimatta.

Päästiin kotiin keskiviikkona 6. päivä Täällä voidaan hyvin, tyttö on perusrauhallinen tapaus, itkee lähinnä nälkäänsä tällä hetkellä. Synnytys oli mielestäni hyvä kokemus, kesti kaikenkaikkiaan n. 10h. Kirjoittelen synnytyskertomuksen myöhemmin.


Mimmilii ja tyttö 1 vko <3 <3 <3

 

Vihdoin ja viimein saan aikaiseksi päivittää tilannetta ja kertoa synnytyksestä.
Meille syntyi valloittava karvapää poika 30.1.2013 ja strategiset mitat olivat seuraavat: 3530g ja 51cm + päänymp. 35cm, rv 40+1

Päivä meni seuraavasti, heräsin aamulla ja tuumin ettei vieläkään mitään, löysin muutama päivä ennen netistä vyöhyketerapia juttuja missä kerrottiin synnytystä käynnistävistä akupisteitä yms. tein niitä ohjeiden mukaan parina päivänä, liekkö taikaa ollut who knows Kuitenkin aina supisteli tehokkaasti kun tein niitä akupainantoja. No kävin esikoiseni kans aamulla potkuroimassa ja sitten iltapäivällä lähdettiin neuvolaan. Neuvolasta pääsin 15.50 ja samassa alkoi autossa supistelemaan. Matka kotiin kesti 20 min ja tuliko 3 vai 4 supistusta. Tunsin vaipuneeni "omaan tilaan". Päästiin kotia ja tehtiin ruoka ja kokoajan supisteli ja ne tuli 4-7min välein ja voimistui. Otin 1g Panadolin. Katsoin tunnin ja soitin synnärille, sieltä sanottiin että otahan Panadoli kun voi olla vielä väärä hälyytys...sanoin ettei ole Soitin äidilleni että tulee katsomaan esikoista, että mulla voimistuu supparit kokoajan.
klo 17.50 lähdettiin sairaalaan ja siellä oltiin n.kymmen yli kuusi. Olin 4 cm auki ja käyrillä maatessa supistukset vaan voimistui. Sain klo 19.00 luvan mennä suihkuun ja mulle sanottiin, että ole se tunti siellä ... vieläkin naurattaa No supistukset oli sitä luokkaa että piti ääntä ottaa mukaan jotta selviin niistä. Mies tuumi kätilölle, että vaimon kipukynnys on sitten sitä luokkaa että se tulee tuolta pois kun pää näkyy No melkein. Huikkasin n.19.40 etten taida kestää enää ilman kivunlievitystä. Tulin pois suihkusta ja samassa tehty tutkimus osoitti mun olevan 8-9 cm auki ja en saa enää puudutetta kuin korkeintaan kohdunkaulaan. Oli hetken paniikki, mut aattelin että minkäs voi, toivoinhan nopaa synnytystä ja mahd.pit källe ilman lievitystä Kohdunkaulassa oli vain yksi reuna jäljellä ja sain yhden piikin siihen, sitten ilokaasua, molemmista joku apu ehkä, kaasusta ainakin oli apu että sain hyvin happea. Sain alkaa omaan tahtiin ponnistelemaan. Ponnistusvaihe loppusalta kesti 20 min. Ensimmäinen synnytys kesti 14,5h ja puudutteen takia en tuntenut oikein ja silti se ei ollut niin tehokas, eli nyt oli parempi, tunsin mitä tehdä ja kipukaan ei ollut niin kamala mitä pelkäsin. Epparihaava tehtiin joka ei ole vaivannut ja muutama luonnollinen repeämä. Ihana kun molemmilla lapsillamme on paljon tukkaa

Arki on haastavaa kun esikoinen uhmaiässä, mutta kyllä mä niin nautin! :heart:

 

Poika tänään 5 viikkoa vanha. Tosiaan syntyi loppiaisena klo 9:04.
Kolme päivää käynnistelivät, mutta tilanne ei edennyt. Vauva ei ollut laskeutunut, ja avauduin hitaasti. Cytoteceilla supistukset saatiin käyntiin, sain yhteensä 6 murusta noiden kolmen päivän aikana. Supistukset sitten hiipuivat aina aamuun mennessä, että ei oikein ottanut tulta alleen tämä juttu.. Sitten sunnuntai aamuna pyysin leikkausta, poikahan oli arveltu isokokoiseksi, silloin torstaina kun käynnistykseen menin niin painoarvio oli 4,4kg. Ja silloin viikkoja oli 38+2.. Lääkäri mittaili päätäkin ja sai sen suureksi, mutta sanoi että mittaustulos on väärä....
Noh, poika sitten leikattiin sunnuntai-aamuna (38+5), ja päänympärys oli 40cm!!!! Että tuskin olisin alakautta saanut poitsua edes puskettua ehjänä ulos. Joten olen enemmän kuin tyytyväinen että uskalsin pyytää leikkauksen ja sen sain. Käytiin vielä pään ultrassa, koska tietysti meitä pelotti jos päässä on jotain, kun on niin iso, mutta kaikki oli kunnossa! Geenit vaikuttaneet tuohon pään kokoon

 

6.2 syntyi tyttö sektiolla, kun käynnistely ei onnistunut. Painoa 4460kg 50cm. Ihan hyvä homma tuo sektio, kun tyttö yli 2 vko lasketun ajan ja painoa ehti kertyä melkoisesti. Meni vähän pieleen värit.

Sektiosta olen toipunut melko hyvin. Vauva on ollut täysimetyksellä syntymästä lähtien. Ensimmäisen kerran imetin heräämössä noin 1h synnytyksestä ja heti vauva imi 20 min vatsan täyteen. Sen jälkeen nukkuikin 4h kuin tukki. Sillä tähän spekuloin, kun sektiota vaativille satetaan varoitella maidon nousun hitaudesta. Joskus imetys voi onnistua ihan itsestään. Olen ollut synnytyksen jälkeen maidottomalla ruokavaliolla ihan varmuuden vuoksi, kun tyttö oli maitoallerginen. Tähän mennessä vauva on ollut tosi tyytyväinen ja itkee paljon vähemmän kuin siskonsa itki pienenä. Tänään otettiin tikit pois haavasta ja haava oli siisti. Edellisen sektion jälkeen haava tulehtui, mutta nyt kaikki on mennyt hyvin. Pitänee siirtyä facebookin puolelle, kun sais pyynnön tehtyä. Tänään ollut niin paljon liikenteessä, et alkaa kropassa tuntua. Flunssakin iski ja yskiminen ei ole kivaa haavan kanssa. Tyttö on kyllä tosi hyvä syömään ja sairaalan lähtöpaino on jo saavutettu. Napatynkä oli tulehtunut, kun sitä neuvolassa katsottiin. Pitää olla tarkempi puhdistuksessa ja tilanneeta seurataan. Tsemppiä, jos vielä jotain odottajia löytyy. Kyllä on hermoja raastavaa odotella viimeiset viikot.

 

Meille syntyi pieni tyttö 4.2. mitoiltaan 3,8kg ja pituutta 49cm. On suloinen kuin mikä!

Synnytys sujui hyvin, kesto n 6 tuntia. Heräsin kolmen aikaan yöllä siihen, että pöksyt olivat märät ja arvelin lapsiveden osittain menneen, ei tullut ryöppyämällä. Siitä pian alkoivatkin kipeät supistukset. Parituntia odottelin ja supistukset tulivat n 5 min välein, oli pakko lopulta soittaa hoitaja paikalle kotiin lastenvahdiksi ja hänen tullessa paikalle lähdimme miehen kanssa sairaalaan. Sairaalassa supistukset piirtyivät käyrälle 4min välein ja olivat aika napakoita. Sairaalaan mentäessä olin auki 4cm.

Synnytys etenikin tästä itsekseen nopeaa tahtia ja kivunlievityksenä ilokaasu. Mielestäni kestin supistuksia tosi hyvin ilokaasun voimalla. Sitten kätilö tuli ehdottamaan ollessani 6 cm auki, että nyt olisi hyvät hetki spinaalille jos sen haluan. Olin että eikö nyt ole liian aikaista, mutta viime kerrallakin olin spinaalin jälkeen avautunut tosi nopeasti viimeiset sentit, noin tunnissa, joten asia ok ja spinaali laitettiin. Spinaalin jälkeen paikat puutuivat mutta supistukset vaimenivat ja synnytys tuntui mielestäni pysähtyneen, vauvakin oli vielä tosi korkealla. Pari tuntia spinaalin jälkeen laitettiin oksitosiinitippa hiljaiselle jotta supistukset saataisiin voimistumaan ja spinaalin tehokin oli jo lakannut. Spinaalin aikana olin auennut vain 7senttimetriin. Ollessani auki 8cm supistukset oli jo aika kivuliaita mutta hengittelin ilokaasua, joka auttoi, pyysin vielä kohdunkaulanpuudutteen mutta en huomannut kyllä siitä olevan apua synnytyksen aikana. Ponnistusvaiheen alkaessa vauva liiteli vieläkin korkealla mahassa mutta alkoi rytinällä laskeutumaan yhden supistuksen ja ponnistukseni aikana. Ponnistusvaihe kesti 7min ja syntyi täydellinen 9 pisteen tyttö. Kaikki meni paremmin kuin uskalsin toivoakaan
Ja nyt vietetään vauvantuoksuista perhe-elämää, hulinaa riittää!
Terveisin Dijana ja tyttö

 

Kelle sitä yv pitii laittaa, jos haluaa siihen facebook ryhmään, siis jälkimmäiseen ryhmään?

 

Marjaana (ja muutkin vielä fb-ryhmään haluavat), laita yksityisviestiä pipituunalle

riskilä ja poika 3 viikkoa