Ja vielä siitä, että lapsuus lyhenee jos koulun aloitusta aikaistetaan - yhdellä tavalla varmaankin, mutta ei välttämättä kuitenkaan. Riippuu paljon tilanteesta. Meillä esim. pojan päivät lyhenivät päiväkotiin/esikouluun verrattuna. Teen sellaista työtä, että voin olla poikaa vastassa kun koulupäivä päättyy, mikä tarkoittaa että hän pääsee kotiin puuhaamaan omiaan klo 12-14 välillä riippuen viikonpäivästä. Läksyihin tietysti kuluu vähän aikaa iltapäivisin, mutta hänelle oppiminen ja koulutehtävien suorittaminen ovat mielekästä puuhaa.
Jos poikamme olisi joutunut koulupäivän jälkeen vielä menemään johonkin ohjattuun iltapäivätoimintaan meidän vanhempien työn takia, hän ei olisi ollut valmis siirtymään koulumaailmaan 6-vuotiaana. Mutta koska pystyimme järjestämään hänelle rauhalliset iltapäivät, koemme, että hän sai kahdesta "maailmasta" parhaat palat: hän sai mennä kouluun oppimaan ja saamaan älyllistä haastetta, ja iltapäivät olivat ja ovat edelleen leikkiä varten.
Täytyy myös aina muistaa, että pelkästään oppiminen ja "tekniset" taidot eivät ole riittäviä jos halutaan aikaistaa koulun aloitusta. Lapsella täytyy olla myös sosiaalinen valmius, ja - minun mielestäni - aikaistamisen täytyy tapahtua jo päiväkodissa, jotta lapsi saa tavallisen esikouluvuoden. Meidän poikamme on myös sosiaalisesti lahjakas, joten kouluryhmässä ja kavereiden kanssa toimiminen ei ole tuottanut minkäänlaista ongelmaa.
Olemme myös kiitollisia, että koulumme tukee häntä edelleen kehittymään omilla erikoisalueillaan. Hän on pian selviytynyt toisen luokan matematiikan oppimäärästä, ja opettajat tekevät kaikkensa, jotta hän saisi matematiikan tunneilla omien kykyjensä mukaista haastetta.
Huomasin nyt, että tämä ketju oli vuotta vanhempi kuin ensin luulin, mutta ehkä jollain pyörivät nämä aikaistamisasiat edelleen mielessä