Plää tää kuu meni ihan penkin alle.
Liikunta lähti hyvin käyntiin ja sit iski tää prkl flunssa a se on ollut jäissä. Sunnuntaina lenkkeilin n.1km, täällä on kyl ihan hirveet pakkasetkin, joten ei hirveesti tuon pidempiä matkoja inspaa kävellä
Räkää tulee taukoamatta joten zumba kokeilut on menny lähinnä niistämiseksi.
Ja tosiaan paino ei ole tippunut yhtään, mitoista lähti se sentti.
Ensi kuussa on pakko saada kiloja ja senttejä pois mieluiten yksi per viikko, joten valakaa muhun uskoa, että onnistun. Nyt vaan kauhee masis ja syömishimo päällä
Sulla on senvertaa ylimääräistä, että kyllä sitä miinusta pitäisi sinne vaakaan ja mittanauhaan saada ns. aika helposti. Tarkoitan siis sitä, että kun aletaan olla siinä normipainossa niin pudotus voi ollakin vaikeaa, mutta mitä enempi ollaan ylikilojen puolella, sitä helpommin ne kilot karisee.
Merkkaatko sä syömiset jonnekin piiruntarkasti ylös? Jos et, niin jatkossa kannattaisi niin tehdä. Kerroit tuolla aiemmin että ruokavalio on kohillaan ja herkut on ne, mitkä piti saada minimiin.
Jos herkut on minimissä, niin onko se ruokavalio sitten kumminkaan kohillaan muilta osin? Eli pitäisikö se kuitenkin vielä tarkistuttaa?
Sullahan oli jo pudotusta pohjalla, mutta jos nyt onkin aika niukentaa kalorimäärää, jotta saan pudotettua lisää?
Tai sitten sulla voi tosissaan olla häikkää esim. kilppariarvoissa.
Ymmärrän että on masis ja syömishimo. Syömishimo helpottuu hetkeksi syömällä, mutta sen jälkeen sun masiksesi kasvaa entisestään. Joten en suosittele mässäilyä
Mulle sisko sanoi aikoinaan aika osuvasti. Enää en lausetta sanatarkasti muista, mutta sen sisältö oli sellainen, että aika kuluu joka tapauksessa eteenpäin, mutta mä voin itse päättää kulutanko mä sen ajan lihomalla, pitämällä painon samassa vai laihtumalla.
Tuosta juteltiin sellaisena hetkenä kun tuntui siltä, etten jaksa diettiä enää sekuntiakaan. Jos esim. nyt pohdin menetettyä 15 kiloa ja sitä työtä minkä olen niiden grammojen eteen tehnyt henkisesti, ei se urakka lopulta niin iso olekkaan. Näin jälkikäteen en siis enää muista sen olleen mitenkään erityisen hermoja raastavaa tai vaikeaa. Muistan kyllä hetkiä kun on tehnyt tiukkaa ja lipsumisiakin, mutta tähän on nyt kuitenkin päästy. Kropassa on 15 kiloa vähemmän tavaraa ja mulla on parempi mieli.
Kun mietin aikaa eteenpäin, tuntuu se ikuisuudelta. En tiedä tarkasti milloin olen tavoitteessani, enkä edes sitä että onko se tavoite lopullinen vai pudotanko lisää. Mutta joka tapauksessa tuntuu siltä, että matka on PITKÄ!
Toisaalta sitten taas kun pohtii asiaa juurikin niin, että se aika kuluu joka tapauksessa, niin on se sentään lyhyempi jos nyt pysyn dietissä mukana, kuin että jos lopetan kokonaan tai löysäilen jatkuvasti. Tällä hetkellä näyttää siltä, että olen kesään mennessä nykyisessä tavoitteessani...jos nyt annan masikselle ja mättöämiselle vallan, voin siirtää tavoitteeni suosiolla syksyyn, talveen tai jopa ensi vuoteen. Kesäänkin on toki matkaa, mutta vähemmän kuin talveen.
Mulla itsellänikin on motivaatio-ongelma, koska mä jollakin tasolla tuudittaudun siihen, että mähän olen jo vaikka kuinka hyvän urakan tehnytt...-15 kiloa ja paino alkaa kuutosella. Onhan se toki saavutus, mutta sen saavutuksen menettää HYVIN helposti, jos nyt päästää homman lispumaan. Lisäksi mä olen jo niin monta vuotta suunnitellut painavani sen 62 kiloa. Jos mä en tälläkään kerralla onnistu (kun kerrankin olen tosimielellä liikkeellä ja saanut tuloksiakin jo pohjalle) niin sitten mä olen loppuelämäni läski. Kun ei siinäkään ole mitään järkeä että ihminen "laihduttaa" vuodesta toiseen ja stressaa sitä, on masiksessa, ahmii jne. jne. eikä se kuitenkaan johda mihinkään. Paljon helpompi on sitten vaan opetella hyväksymään ne kilot.
