Tammimasut 2015 *marraskuu*
- Viestiketjun aloittaja Naaba87
- Ensimmäinen viesti
Mulla kans yöllistä jalkojen kolotusta, lähinnä pohkeissa. Jonkin verran sellasta levottomat jalat tyyppistä jäytämistä. Ja se ei kyl anna nukkua aina vasta kun aamuyöllä joskus. Kolmen-neljän aikaan. (Onneks olin töissä iltavuorossa koko loppuajan, niin pysty sit aamupuolella nukkumaan). Saas nähä et helpottaako yhtään nyt kun työt loppu ja se tehtaan lattioilla ravaaminen loppuu. Magnesiumia mäkin napsin. Jossain vaiheessa se jonkin verran autto, mutta mutta oireet sitten palas. Levon jälkeen kun venyyttelee, niin pohje kramppaa jos ei muista olla tosi varovainen.
Neuvolapäivä takana ja eiköhän ollu sama harjoittelija oman tätin kanssa kuin viimeksi,se joka nuojus mahaa edes takas. Olin jo ovella,että voi piip,ku olin niin ajatellut,että pääsen omalle tätille purkaan pahaa mieltä tästä ku kroppa reistaa jo joka paikasta niin pahasti vaikka pitäis vaikka ja mitä vielä tehdä! sitte vielä tekivät niin,että harjoittelija oli ensin 20min yksin ennen kuin oma täti tuli tarkistamaan jutut( ja hyvä,että tuli,harjoittelija sai taas tälläkertaa neljä senttiä vähemmän mittaa kuin n oikeasti oli! viimeksi sai 5cm enemmän) mun oma täti on melko jämy,ei mikään lässyn lää vaan just sopivasti myötätuntoinen ja vinkkejä antava,ku tämä harjoittelija hyppäs melkeen ilmaan onnesta ku mulla oli ultrakuvia neuvolakortin välissä (voi kun ihana vauva!) Ja hyvä,ettei itsekin itkenyt ku kerroin olevani aika väsynyt ja itkuinen. Ärsytti niin sellainen niinku lapselle puhuttaisiin ja hipultelu ja sively jos missäkin hetkessä. Tulin vain pahalle tuulelle koko neuvolasta. 
mut kaikki oli hyvin,sf-mitta kasvaa vaikka minä olin taas laihtunut melkein 400g per viikko.
Täällä alkaa ressi nostaa päätään kaikista tekemättömistä hommista,joulusta yms... Mut ei siitä sen enempää.
oli puhetta peittojen heilutuksesta. Liian harvoin minun mielestä täällä heiluu.... Minä haluaisin enemmän,mut mies ei jaksa. Meillä aika usein näin päin,mut kun on otollinen ilta ja saan miehen kahvin tai viinin voimin pidettyä hereillä niin saan kyllä haluamani. ;D mut eipä tässä enää mihinkään ihmeisiin taivu ja pussailun välissä mun pitää hengittää välillä ku muutenkin happi loppuu koko ajan. mut on meillä onneksi kipinä tallella,ja viikonlpppuilloista vihjaillaan pitkin viikkoa ja halitaan ja yritetään välillä muistaa pussatakkin,että ihan tyytyväinen olen kaikin puolin. on kohta oltu yhdessä 11 vuotta,vaikka ollaankin vielä suhkot nuoria.
joo,pyykin viikkaukseen ja sitten nukkumaan!
Ylihuomenna viikko 34+0 alkaa jo.... Apua!
mut kaikki oli hyvin,sf-mitta kasvaa vaikka minä olin taas laihtunut melkein 400g per viikko.Täällä alkaa ressi nostaa päätään kaikista tekemättömistä hommista,joulusta yms... Mut ei siitä sen enempää.
oli puhetta peittojen heilutuksesta. Liian harvoin minun mielestä täällä heiluu.... Minä haluaisin enemmän,mut mies ei jaksa. Meillä aika usein näin päin,mut kun on otollinen ilta ja saan miehen kahvin tai viinin voimin pidettyä hereillä niin saan kyllä haluamani. ;D mut eipä tässä enää mihinkään ihmeisiin taivu ja pussailun välissä mun pitää hengittää välillä ku muutenkin happi loppuu koko ajan.
mut on meillä onneksi kipinä tallella,ja viikonlpppuilloista vihjaillaan pitkin viikkoa ja halitaan ja yritetään välillä muistaa pussatakkin,että ihan tyytyväinen olen kaikin puolin. on kohta oltu yhdessä 11 vuotta,vaikka ollaankin vielä suhkot nuoria. joo,pyykin viikkaukseen ja sitten nukkumaan!
Ylihuomenna viikko 34+0 alkaa jo.... Apua!
"Jaakko"
Täällä ei kyllä peitto heilu. En voi uskoa kuinka Rouva voi hyljätä miehensä raskaana ollessaan, tuntuu pahalta. Vakuuttelee kyllä, että kaikki olisi hyvin, mut... luulisi edes jotenkin tyydytyksen miehelleen suovan, mutta ei.
Ei rouva varmaan ole sinua "hyljännyt". Tuo uuden ihmisen kasvattaminen on sekä fyysisesti että henkisesti sen verran kovaa puuhaa, että siinä helposti jää muu elämä hetkellisesti "tauolle" ihan huomaamatta. Toisaalta voi olla myös erilaisia vaivoja, joiden takia seksi ei voisi vähempää kiinnostaa. Kannattaa keskustella asiasta.
Heips taas!
Nyt on aupillekkin kerrottu ja hän lähtee kotimaahansa jo 3pv. Minulla on niin helpottunut olo.. Olihan hän pettynyt,mutta ymmärsi tilanteen..
Joku kyseli mitä kautta olen aupin hommannut. Kirjauduin aupairnet sivustoon jasitä kautta ihan itse hoidin hänet meille.
Minusta kyllä tuntuu että paremmin minä pärjään kun ei ole ylimääräisiä häärimässä tässä kun vauva syntyy. Alkoi suorastaan ahdistaa ajatus että hän olisi vielä täällä kun vauva syntyy.
se aika kun tulee laitokselta, on kuiten jotenkin sellaista, että kyllä sen haluaa viettää oman perheen kesken, ainakin minä. Ja kun vauva on pieni, hän nukkuu ja syö, joten ihan samalla tavalla minun täytyy hoitaa muut lapset kuin muutenkin. Ja tuntuu, että pääsee siihen normaaliin rytmiin nopeammin kun on itsellä kaikki tehtävät.
Minä kaipaan jo niin sitä, että minä saan tehdä kotityöt ja muut itse.
Neuvola oli viime keskiviikkona ja pyysin tarkistamaan kohdunsuun tilannetta kun on niin juilinut ja supistellut muutaman viikon..
No.. Kohdunsuu oli pehmeä ja ulkosuulta olis sormi mennyt sisään, mutta ei uskaltanut enempää sitten sörkkiä ettei vaikuta. Sanoi kuitenkin että ei tiedä onko sisäsuulta kuitenkaan vielä auennut. Vauva ei vielä ollut kiinnittynyt, mutta kohdunpohjankorkeus oli samassa kuin edellisellä kerralla, joten varmaan alkaa laskeutua jo. Edellisissä raskauksissa se on noussut aina 32 saakka ennenkuin alkanut laskeutua, mutta nyt se oli vain 29. Tällä kertaa se kyllä tähän asti huitelikin yläkäyrän yläpuolella reilusti.
Paineet oli taas matalalla.
Alkoi nyt sitten ressaamaan entistä enemmän tuo koulun loppuun käyminen, että miten jos vauva päättääkin syntyä jo ennen joulua? No opettaja onneksi siihen lohdutti että kyllä hän sitten keksii jotain tehtäviä mulle äitiyslomalle, että ei jää muutamista tunneista kiinni. Ei tarvis kuin 18.12 asti pysyä sisässä
Sitten sais minun puolesta syntyä.. Sitten olis jo viikotkin kasassa, että pääsee "omaan" synnäriin synnyttämään.
Petipuuhista täällä oli kans puhuttu..
Meillä minun mielestä ihan tarpeeksi, vaikka välillä tuntuu että haluttais enemmänki.. Alkaa vain olla vähän hankalaa touhua ja kaiken maailman kramppeja tulee niin ei ole kauhean kivaa, mutta on se vaan ihanata! Ollaan yleensä molemmat illalla niin väsyneitä kun lapset saadaan nukkumaan, että ei kauheasti edes tee mieli, mutta sitten aina välillä innostutaan. Merillä toiseksi vanhin tulee aina yöllä viereen, niin sitäkin saa sitten jännittää ettei vain tule turhan aikasin.
Siitä pitäiskin päästä eroon melkein jo ennekuin vauva syntyy..Meillä on sellainen rintamamiestalon sivuloossi vain käytössä ja sinne mahtui vain just ja just 160cm sänky joten ahdasta on.. Poika nukahtais kyllä uudestaan omaan sänkyynsä kun kävis hetken istumassa vieressä, mutta kun se uni on niin maukasta että ei haluais keskeyttää
Tämä poika on niin äitin poika kuin olla voi.. Muut pojat nukkuu kyllä yöt hyvin omissa sängyissään.
Onneksi kohta saa isoimmalle hänen huoneensa takaisin niin myös illat rauhoittuu paljon..
Onkos muilla miten muille lapsille omat huoneet vai nukkuuko useampi samassa kamarissa? Mites olette vauvan nukkumisen suunnitelleet?
Meillä vauva nukkuu varmaan meidän keskellä, tai sängyn päässä kehdossa aluksi. Myöhemmin sitten siirretään pienin poika oikeaan sänkyyn ja pinnasänky pikkuprinsessalle.
Täällähän onkin aika hyvin porukka pysynyt vielä kasassa. Hienoa! Usein jo tässä vaiheessa joku on jo synnyttänyt.
Jahas.. Matti myöhäisille täytyy lähteäkeitteleen puuroa =)
Hyviä vointeja jälleen kaikille ja pysytään vielä yhtenä kappaleena!
Vaavimasu ja rimpsessa(?) 32+6
Nyt on aupillekkin kerrottu ja hän lähtee kotimaahansa jo 3pv. Minulla on niin helpottunut olo.. Olihan hän pettynyt,mutta ymmärsi tilanteen..
Joku kyseli mitä kautta olen aupin hommannut. Kirjauduin aupairnet sivustoon jasitä kautta ihan itse hoidin hänet meille.
Minusta kyllä tuntuu että paremmin minä pärjään kun ei ole ylimääräisiä häärimässä tässä kun vauva syntyy. Alkoi suorastaan ahdistaa ajatus että hän olisi vielä täällä kun vauva syntyy.
se aika kun tulee laitokselta, on kuiten jotenkin sellaista, että kyllä sen haluaa viettää oman perheen kesken, ainakin minä. Ja kun vauva on pieni, hän nukkuu ja syö, joten ihan samalla tavalla minun täytyy hoitaa muut lapset kuin muutenkin. Ja tuntuu, että pääsee siihen normaaliin rytmiin nopeammin kun on itsellä kaikki tehtävät.
Minä kaipaan jo niin sitä, että minä saan tehdä kotityöt ja muut itse.
Neuvola oli viime keskiviikkona ja pyysin tarkistamaan kohdunsuun tilannetta kun on niin juilinut ja supistellut muutaman viikon..
No.. Kohdunsuu oli pehmeä ja ulkosuulta olis sormi mennyt sisään, mutta ei uskaltanut enempää sitten sörkkiä ettei vaikuta. Sanoi kuitenkin että ei tiedä onko sisäsuulta kuitenkaan vielä auennut. Vauva ei vielä ollut kiinnittynyt, mutta kohdunpohjankorkeus oli samassa kuin edellisellä kerralla, joten varmaan alkaa laskeutua jo. Edellisissä raskauksissa se on noussut aina 32 saakka ennenkuin alkanut laskeutua, mutta nyt se oli vain 29. Tällä kertaa se kyllä tähän asti huitelikin yläkäyrän yläpuolella reilusti.
Paineet oli taas matalalla.
Alkoi nyt sitten ressaamaan entistä enemmän tuo koulun loppuun käyminen, että miten jos vauva päättääkin syntyä jo ennen joulua? No opettaja onneksi siihen lohdutti että kyllä hän sitten keksii jotain tehtäviä mulle äitiyslomalle, että ei jää muutamista tunneista kiinni. Ei tarvis kuin 18.12 asti pysyä sisässä
Sitten sais minun puolesta syntyä.. Sitten olis jo viikotkin kasassa, että pääsee "omaan" synnäriin synnyttämään.
Petipuuhista täällä oli kans puhuttu..
Meillä minun mielestä ihan tarpeeksi, vaikka välillä tuntuu että haluttais enemmänki.. Alkaa vain olla vähän hankalaa touhua ja kaiken maailman kramppeja tulee niin ei ole kauhean kivaa, mutta on se vaan ihanata! Ollaan yleensä molemmat illalla niin väsyneitä kun lapset saadaan nukkumaan, että ei kauheasti edes tee mieli, mutta sitten aina välillä innostutaan. Merillä toiseksi vanhin tulee aina yöllä viereen, niin sitäkin saa sitten jännittää ettei vain tule turhan aikasin.
Siitä pitäiskin päästä eroon melkein jo ennekuin vauva syntyy..Meillä on sellainen rintamamiestalon sivuloossi vain käytössä ja sinne mahtui vain just ja just 160cm sänky joten ahdasta on.. Poika nukahtais kyllä uudestaan omaan sänkyynsä kun kävis hetken istumassa vieressä, mutta kun se uni on niin maukasta että ei haluais keskeyttää
Tämä poika on niin äitin poika kuin olla voi.. Muut pojat nukkuu kyllä yöt hyvin omissa sängyissään.
Onneksi kohta saa isoimmalle hänen huoneensa takaisin niin myös illat rauhoittuu paljon..
Onkos muilla miten muille lapsille omat huoneet vai nukkuuko useampi samassa kamarissa? Mites olette vauvan nukkumisen suunnitelleet?
Meillä vauva nukkuu varmaan meidän keskellä, tai sängyn päässä kehdossa aluksi. Myöhemmin sitten siirretään pienin poika oikeaan sänkyyn ja pinnasänky pikkuprinsessalle.
Täällähän onkin aika hyvin porukka pysynyt vielä kasassa. Hienoa! Usein jo tässä vaiheessa joku on jo synnyttänyt.
Jahas.. Matti myöhäisille täytyy lähteäkeitteleen puuroa =)
Hyviä vointeja jälleen kaikille ja pysytään vielä yhtenä kappaleena!
Vaavimasu ja rimpsessa(?) 32+6
Tombatar meoltiinki viimeks yhtäaikaa siinä joulukuisissa =) Meillä pienin täyttää 1.12 2v =)
Se on kans kyllä äitin poika, mutta 7kk iästä onnukkunu omassa sängyssään tai siis pinnasängyssä. jos ottaa viereen niin jauhaa eikä malta nukkua.
Meillä tulee kolme pienintä poikaa nukkumaan samassa kamarissa ja isoin saa oman huoneensa takaisin. Pitäis kohta jo varmaan olla toiseks isoimmallekkin oma huone, mutta ei oikein ole mistä taikoa kun pieni talo.. Saa nähdä pitääkö se alkaa suunnitella laajennusta tai uutta taloa...
Se on kans kyllä äitin poika, mutta 7kk iästä onnukkunu omassa sängyssään tai siis pinnasängyssä. jos ottaa viereen niin jauhaa eikä malta nukkua.
Meillä tulee kolme pienintä poikaa nukkumaan samassa kamarissa ja isoin saa oman huoneensa takaisin. Pitäis kohta jo varmaan olla toiseks isoimmallekkin oma huone, mutta ei oikein ole mistä taikoa kun pieni talo.. Saa nähdä pitääkö se alkaa suunnitella laajennusta tai uutta taloa...
3.12 juhlitaan täällä
meillä molemmat kyl nukkuu ihan omissaan,mut pinnasänky ei mahdu makkariin ja en halua vauvaa vieres nukuttaa,mun uni jää sit olemattomiin. oon niin herkkäuninen : /
mietin jo et tilaisinko sen vaavisängyn,niinku tuolle nuorimmallekki. siinä pärjäis sen pari-kolme ekaa kuukautta.
Tervetuloa sivustolle Vaavisänky | Vaavisänky
meillä molemmat kyl nukkuu ihan omissaan,mut pinnasänky ei mahdu makkariin ja en halua vauvaa vieres nukuttaa,mun uni jää sit olemattomiin. oon niin herkkäuninen : /
mietin jo et tilaisinko sen vaavisängyn,niinku tuolle nuorimmallekki. siinä pärjäis sen pari-kolme ekaa kuukautta.
Tervetuloa sivustolle Vaavisänky | Vaavisänky
Viimeksi muokattu:
Mulla myös isona ahdistuksen aiheena nukkumis järjestelyt vauvan synnyttyä. Tällä hetkellä makuuhuoneessa nukkuu siis minä ja mies 160cm leveessä sängyssä,kohta 6 vuotias omassa sängyssä isän puolella ja pinnasängyssä 1vuosi9kuukautta yleensä tonne viiteen-kuuteen asti,jolloin tulee viereen. Omaan huoneeseen siirtämistä on kyllä mietitty,mut vähintään joka kolmas yö herättää jompikumpi pojista,niin mua ei kiinnosta ravata huoneiden väliä,niin siksi menty näin... Vauvan kehto mahtuu kyllä meidän makkariin vielä,mut dilemma on,että missä sitä imetän,jos toi parivuotiaskin on vieressä. Joko pitää hankkia 2m leveä sänky tai imettää vauvaa tuolissa ja aina omaan sänkyyn takas... Yleensä meillä kyllä ekat kk nukkuneet vieressä ku imetys on sujunut niin kaikista helpoiten. Tai sitte pitää ulkoistaa ukko muualle nukkumaan. en tiiä,hankalaa kyllä...
Täällä aivan tajutonta mylläystä mahassa,välillä tuntuu,että läpi se tullee!
-Amelier-
en tiiä,hankalaa kyllä...Täällä aivan tajutonta mylläystä mahassa,välillä tuntuu,että läpi se tullee!
-Amelier-
Meillä nukkuu molemmat neidit omissa huoneissa joten sen kanssa ei pitäisi tulla ongelmia.
Närästys on tullut joka aamuiseksi riesaksi. Torstaina supisteli kokopäivän niin tiheesti että illsla jo mietin että pitääkö jo lähtä, mutta eivät olleet kipeitä niin en sen kummemmin ressannu ja nukuttuaki sai
Pikkuhiljaa alkaa jännittää, mahassa edelleen istutaan kovasti koittaa kääntyä mutta ei ainakaan vielä oo onnistunu.
Tasan kk jouluun
Mukavaa viikkoa kaikille
Närästys on tullut joka aamuiseksi riesaksi. Torstaina supisteli kokopäivän niin tiheesti että illsla jo mietin että pitääkö jo lähtä, mutta eivät olleet kipeitä niin en sen kummemmin ressannu ja nukuttuaki sai
Pikkuhiljaa alkaa jännittää, mahassa edelleen istutaan kovasti koittaa kääntyä mutta ei ainakaan vielä oo onnistunu.
Tasan kk jouluun
Mukavaa viikkoa kaikille
Moi,
Aika menee niin nopeasti ja sitten ei kuitenkaan (la tuntuu vielä olevan kaukana, mutta tentit lähestyvät liian nopeasti). Olen lueskellut täällä kyllä melko säännöllisesti, mutten ole itse jaksanut kirjoittaa, kun yleensä silloin jo silmät meinanneet mennä kiinni. Mulla siis alkoi nyt syksyllä opinnot töiden päälle, joten olen pääasiassa "tehnyt töitä" aamusta puoleen yöhön ja aina jossain välissä yrittänyt olla äiti esikoiselle. Onneksi tätä kestää vaan siihen asti että äippäloma alkaa (mulla vasta joulukuun puolessa välissä), muuten en kyllä jaksaisi.
Tästä onkin sitten luonteva siirtyä nukkumajärjestelyihin, jota meilläkin siis ahkerasti pohdittu. Nyt nimittäin on otettu tytär takaisin meidän sänkyyn nukkumaan; ihan siitä syystä, että olen ollut niin paljon poissa, että edes jotenkin saadaan olla lähekkäin tällä tavalla (tämä syksy on ollut tytölle rankka mun takia, joten nyt näin). MUTTA koska olen aika varma, että meidän tuleva vauva on taas refluksikko (kuten isosiskonsa ja minä, mun isä, miehen äiti jne), niin eihän me sitten voida samassa huoneessa kaikki nukkua. Ehkä sitten nukutaan niin, että minä ja vauva yhdessä, mies ja tytär yhdessä. Huonompi homma vaan, että toisen on sitten pakko nukkua patjalla lattialla, kun ei oikein sänkyä viitsisi hankkia (ja niinhän meillä siis nukutaan nyttenkin: toinen tytön kanssa meidän sängyssä ja toinen siinä vieressä lattialla). Jotenkin silti mietityttää...
Mulla yhä järkyttävä ummetus (+närästys) ja rautaakin piti alkaa syömään, olo tosi raskas. Niin odotan sitä päivää kun pääsee synnyttämään..."Treenannut" olen todella vähän, kun aika on ollut niin tiukilla. Pumppia sentään kerran viikkoon, lisäksi yrittänyt käydä edes kävelemässä ja välillä salilla, mutta pahimmillaan siis vain yksi kerta viikossa liikuntaa. Tulispa kunnolla lunta, vois edes hiihtää...
Tällainen sekava sepustus taas. Tammikuu, tule jo (tai mun kohdalla pitää varmaan toivoa helmikuuta, kun tuskinpa syntyy ennen kuitenkaan)!
Mimmimiina 31+3
ps. Sokerirasituksessakin kävin. Neuvolalääkäri vähän närkästyneenä katseli mun painonnousua (lähes 1 kg/vko viime aikoina), vaikka sanoin kyllä, että sama oli esikoisesta ja ihmekös tuo kun ei liiku ja syö, syö ja syö. Anyway, puhtaat oli arvot, joten valitettavasti "saan" jatkaa tätä herkuttelua (ja joo, tiedän kyllä ettei pitäis, mutta mun itsekuri ei riitä töiden ja opintojen päälle enää tähän...)
Aika menee niin nopeasti ja sitten ei kuitenkaan (la tuntuu vielä olevan kaukana, mutta tentit lähestyvät liian nopeasti). Olen lueskellut täällä kyllä melko säännöllisesti, mutten ole itse jaksanut kirjoittaa, kun yleensä silloin jo silmät meinanneet mennä kiinni. Mulla siis alkoi nyt syksyllä opinnot töiden päälle, joten olen pääasiassa "tehnyt töitä" aamusta puoleen yöhön ja aina jossain välissä yrittänyt olla äiti esikoiselle. Onneksi tätä kestää vaan siihen asti että äippäloma alkaa (mulla vasta joulukuun puolessa välissä), muuten en kyllä jaksaisi.
Tästä onkin sitten luonteva siirtyä nukkumajärjestelyihin, jota meilläkin siis ahkerasti pohdittu. Nyt nimittäin on otettu tytär takaisin meidän sänkyyn nukkumaan; ihan siitä syystä, että olen ollut niin paljon poissa, että edes jotenkin saadaan olla lähekkäin tällä tavalla (tämä syksy on ollut tytölle rankka mun takia, joten nyt näin). MUTTA koska olen aika varma, että meidän tuleva vauva on taas refluksikko (kuten isosiskonsa ja minä, mun isä, miehen äiti jne), niin eihän me sitten voida samassa huoneessa kaikki nukkua. Ehkä sitten nukutaan niin, että minä ja vauva yhdessä, mies ja tytär yhdessä. Huonompi homma vaan, että toisen on sitten pakko nukkua patjalla lattialla, kun ei oikein sänkyä viitsisi hankkia (ja niinhän meillä siis nukutaan nyttenkin: toinen tytön kanssa meidän sängyssä ja toinen siinä vieressä lattialla). Jotenkin silti mietityttää...
Mulla yhä järkyttävä ummetus (+närästys) ja rautaakin piti alkaa syömään, olo tosi raskas. Niin odotan sitä päivää kun pääsee synnyttämään..."Treenannut" olen todella vähän, kun aika on ollut niin tiukilla. Pumppia sentään kerran viikkoon, lisäksi yrittänyt käydä edes kävelemässä ja välillä salilla, mutta pahimmillaan siis vain yksi kerta viikossa liikuntaa
. Tulispa kunnolla lunta, vois edes hiihtää...Tällainen sekava sepustus taas. Tammikuu, tule jo (tai mun kohdalla pitää varmaan toivoa helmikuuta, kun tuskinpa syntyy ennen kuitenkaan)!
Mimmimiina 31+3
ps. Sokerirasituksessakin kävin. Neuvolalääkäri vähän närkästyneenä katseli mun painonnousua (lähes 1 kg/vko viime aikoina), vaikka sanoin kyllä, että sama oli esikoisesta ja ihmekös tuo kun ei liiku ja syö, syö ja syö. Anyway, puhtaat oli arvot, joten valitettavasti "saan" jatkaa tätä herkuttelua (ja joo, tiedän kyllä ettei pitäis, mutta mun itsekuri ei riitä töiden ja opintojen päälle enää tähän...)
mulla taas heitti sokerirasitus mut kotimittaukset ollu hyvät. ja painoo ei oo kahteen kuukauteen tullu yhtään (kotona puntaroinu) ens viikolla ois taas neuvola,vastahan mä siellä kävin
saa nähdä pompsahtaako viikonlopun aikana puntari,meil on tuon nuorimman 2vee juhlat ja aikomus leipoo kaikkee hyvää
saa nähdä pompsahtaako viikonlopun aikana puntari,meil on tuon nuorimman 2vee juhlat ja aikomus leipoo kaikkee hyvää
*muruliini82*
jelpatkaahan hieman...
Mistä tietää että onko kyseessä hiivatulehdus tms vai johtuuko ihan vaan kuivuudesta, että tuolla alakerrassa kutisee ilkeesti....????
Aikasemmissa raskauksissa tällästä kutinaa tuol ei oo ollu :/..
Mistä tietää että onko kyseessä hiivatulehdus tms vai johtuuko ihan vaan kuivuudesta, että tuolla alakerrassa kutisee ilkeesti....????
Aikasemmissa raskauksissa tällästä kutinaa tuol ei oo ollu :/..
"rosma"
Hiivaa on täälläkin neuvolassa ehdottivat, että ottaa hiivan hillitsemiseksi vielä maitohappobakteerit tuohon vitamiinien ja rautalääkityksen rinnalle, kauhea arsenaali kun en yleensä mitään lisäravinteita käytä. Ja tavallisilla käsikauppalääkkeillä voi kuulemma hoitaa hiivan, kunhan ei käytä asetinta.
Radissa on arvot pikkuhiljaa olleet nousussa, tänään paasto 4.8 joka vielä OK, mutta aamupalan jälkeen 8 ja lounaan jälkeen 8.1. Joutuukohan tässä vielä lääkitykselle :/ tuntui, että nytkään en syönyt niin paljon kuin olisin halunnut, ja listalla ihan normaalia kotiruokaa eli täysjyväpastaa ja kastiketta. Pöh.
Vauva kellii pää alaspäin jollei sitten välillä vielä koeta poikittain ängetä. Kylkiluut saavat täälläkin kyytiä. Työt alkavat onneksi olla loppusuoralla, voin tarpeen mukaan lepäillä. Toisaalta radin takia kannattaisi pysyä liikkeellä, keksiä jotain kirjastossa ja kaupassa käymistä jos ei muuta... Yöunet käyneet vähän huonoiksi kuorsauksen ja lonkkakivun takia, tänäänkin heräsin kaksi tuntia ennen kuin olisi tarvinnut. Ei sitä valvomista minusta vielä tarvisi harjoitella
rosma 32+2
neuvolassa ehdottivat, että ottaa hiivan hillitsemiseksi vielä maitohappobakteerit tuohon vitamiinien ja rautalääkityksen rinnalle, kauhea arsenaali kun en yleensä mitään lisäravinteita käytä. Ja tavallisilla käsikauppalääkkeillä voi kuulemma hoitaa hiivan, kunhan ei käytä asetinta.Radissa on arvot pikkuhiljaa olleet nousussa, tänään paasto 4.8 joka vielä OK, mutta aamupalan jälkeen 8 ja lounaan jälkeen 8.1. Joutuukohan tässä vielä lääkitykselle :/ tuntui, että nytkään en syönyt niin paljon kuin olisin halunnut, ja listalla ihan normaalia kotiruokaa eli täysjyväpastaa ja kastiketta. Pöh.
Vauva kellii pää alaspäin jollei sitten välillä vielä koeta poikittain ängetä. Kylkiluut saavat täälläkin kyytiä. Työt alkavat onneksi olla loppusuoralla, voin tarpeen mukaan lepäillä. Toisaalta radin takia kannattaisi pysyä liikkeellä, keksiä jotain kirjastossa ja kaupassa käymistä jos ei muuta... Yöunet käyneet vähän huonoiksi kuorsauksen ja lonkkakivun takia, tänäänkin heräsin kaksi tuntia ennen kuin olisi tarvinnut. Ei sitä valvomista minusta vielä tarvisi harjoitella
rosma 32+2
mulla taas sokerit matalat. esim aamulapan jälkeen (lautasellinen kaurapuuroo,kaks ruisleipäpalaa juustolla ja kolme lasillista maitoo) tunnin arvo oli 5.8
ja 6 tunnin paastot ollu viiden tienoilla
mulla ollu tapana juoda "kuurina" gefilus-tuotteita (piimää,mehua) en oo vielä sortunu ostamaan sitä tabletteina...
ja 6 tunnin paastot ollu viiden tienoilla
mulla ollu tapana juoda "kuurina" gefilus-tuotteita (piimää,mehua) en oo vielä sortunu ostamaan sitä tabletteina...
Tjaah, se ois sitten viimeinen työpäivä huomenna! Jotenkin ihan älytöntä, eihän siitä ole kuin hetki kun pomolle kerroin tulevista kuvioista... Eilen oli neuvola, kuukausi sitten nätisti raivotarjonnassa oleva beibe olikin päättänyt ottaa istuma-asennon. 35 viikkoon mennessä kuulemma pitäisi olla kääntynyt, hetken laskeskeltuaan terkkari totesi että jaa no sehän onkin jo ensi viikolla. Kontrolli siis viikon päähän ja tsekataan tilanne, jos näyttää samalta niin lähete TYKSiin että koitetaan kääntää. Mä en kyllä ole ihan varma haluanko edes, monelta suunnalta kuullut että se kääntäminen on jotain ihan kamalaa... Tosin sektioon en mielelläni halua myöskään, joten siinäpä pähkäiltävää mikäli perätilasynntys ei ole mahdollinen. Mutta parempi ehkä olla miettimättä liikaa vielä tässä kohtaa, onhan se mahdollista että kaveri päättää luopua buddha-asennostaan ja on ensi viikolla kuten pitääkin.
Yönseutu 33+6
Eilen oli neuvola, kuukausi sitten nätisti raivotarjonnassa oleva beibe olikin päättänyt ottaa istuma-asennon. 35 viikkoon mennessä kuulemma pitäisi olla kääntynyt, hetken laskeskeltuaan terkkari totesi että jaa no sehän onkin jo ensi viikolla. Kontrolli siis viikon päähän ja tsekataan tilanne, jos näyttää samalta niin lähete TYKSiin että koitetaan kääntää. Mä en kyllä ole ihan varma haluanko edes, monelta suunnalta kuullut että se kääntäminen on jotain ihan kamalaa... Tosin sektioon en mielelläni halua myöskään, joten siinäpä pähkäiltävää mikäli perätilasynntys ei ole mahdollinen. Mutta parempi ehkä olla miettimättä liikaa vielä tässä kohtaa, onhan se mahdollista että kaveri päättää luopua buddha-asennostaan ja on ensi viikolla kuten pitääkin. Yönseutu 33+6
Hei!
Taustailija täällä taas
Mulle iski eilen illalla paniikki, sairaalakassi on palkkaamatta ja alkoi ahdistaa! Mitä te olette pakanneet/aiotte pakata mukaan?
Mä en edes tiedä mitä vaatteita pitäs ottaa itselle mukaan kotiutumista ajatellen, ei oo ainuttakaan imetyspaitaa saatikka verkkareita Huoh..
Taustailija täällä taas
Mulle iski eilen illalla paniikki, sairaalakassi on palkkaamatta ja alkoi ahdistaa! Mitä te olette pakanneet/aiotte pakata mukaan?
Mä en edes tiedä mitä vaatteita pitäs ottaa itselle mukaan kotiutumista ajatellen, ei oo ainuttakaan imetyspaitaa saatikka verkkareita
Huoh..
*muruliini82*
sairaalakassista...
Kun edellinen lähtö koitti niin otin repun vasta silloin esiin Olin valmiiksi ostanut itelleni ja miehelle pillimehua,välipalapatukkoja, ja itelleni lakritsia ja mandariineja .. puhelimen laturi+puhelin,hygieniatuotteita(paitsi peseytymisaineita en),kotiutumisvaatteet itelle(rennot housut ja useampi pusero,sukat,imetysliivit+ -suojat ja alkkarit tietty,olihan silloin kylmä marraskuun päivä) ja vauvalle(body,potkuhousut,kevytvanuhaalari,kypärämyssy+lakki,viltti) olin kuiteski laittanu omaan kassiin turvakaukaloon oottamaan että mies sitte tois kotiutumispäivänä...
Tälläkin kertaa taitaa käydä niin että teen samoin kuin viime kerralla ..
Eikä sitä kassia tartte panikoida... kunhan ite kerkee paikalle ajoissa niin sittenhän kumppani tms voi tuoda mitä kotoa tarttee...
Kun edellinen lähtö koitti niin otin repun vasta silloin esiin
Olin valmiiksi ostanut itelleni ja miehelle pillimehua,välipalapatukkoja, ja itelleni lakritsia ja mandariineja .. puhelimen laturi+puhelin,hygieniatuotteita(paitsi peseytymisaineita en),kotiutumisvaatteet itelle(rennot housut ja useampi pusero,sukat,imetysliivit+ -suojat ja alkkarit tietty,olihan silloin kylmä marraskuun päivä) ja vauvalle(body,potkuhousut,kevytvanuhaalari,kypärämyssy+lakki,viltti) olin kuiteski laittanu omaan kassiin turvakaukaloon oottamaan että mies sitte tois kotiutumispäivänä... Tälläkin kertaa taitaa käydä niin että teen samoin kuin viime kerralla ..
Eikä sitä kassia tartte panikoida... kunhan ite kerkee paikalle ajoissa niin sittenhän kumppani tms voi tuoda mitä kotoa tarttee...
Mä olin viimeksi sairaalassa viikosta 30 lähtien (vauva syntyi 35+0) ja kaikki pakkaamisen jäi tekemättä. Mies ja kaverit kävi shoppaileen mulle jotain toppeja ja vauvalle sit jotain pieniä vaatteita kun kotona olevat oli niin isoja. Nyt jotenkin nää normaalit raskaus/synnytyskuviot on ihan utopiaa, en mä ees tiedä koska pitäis lähteä sairaalaan
kännykkä,tietokone,kamera +laturit, peseytymisvälineet. siinä kaikki mitä aion ottaa. (käsilaukku tietysti)
laitan valmiiksi vaatteet sun muut mitkä ukko sit tuo kun kotiudutaan.
siellä ei oo mitään järkee käyttää omia vaatteita,kuitenki sottaantuu koko ajan. on helppoo vaan sielt osaston komerosta ottaa puhtaat. 5 kertaa kuitenki oon siel majaillu
imetysliivit on ainoo vaate minkä otan mukaan.
laitan valmiiksi vaatteet sun muut mitkä ukko sit tuo kun kotiudutaan.
siellä ei oo mitään järkee käyttää omia vaatteita,kuitenki sottaantuu koko ajan. on helppoo vaan sielt osaston komerosta ottaa puhtaat. 5 kertaa kuitenki oon siel majaillu
imetysliivit on ainoo vaate minkä otan mukaan.
Viimeksi muokattu:
"rosma"
Apua, en ole vielä edes ajatellut koko sairaalakassia... Edellisellä kerralla unohdin hammasharjan, koetan nyt välttää sen virheen! Kännykkä ja laturi tietysti pakollisina, jotain lukemista. Hygieniatarvikkeet ja vähän meikkejä, jos itsekin joutuu valokuviin. Vaatteet, joissa kehtaa tulla kotiin, sekä itselle että vauvalle. Ei kai muuta tarvita? Suklaata ehkä, joo.