Iltaa,
seksi aika samalla lailla ku ennen raskautta, hetken tuossa jo kuvittelin että JUUUU täähän olikin mun juttu mut sitä kesti semmosen kaks päivää
Eli ei mitenkään kamalasti himottele, mut silleen että saa ehkä just pidettyy ukon tyytyväisenä, ettei ihan joka kerta selkää käännä
Tyttöä odottaessa oli kyllä sama juttu, ja loppuajasta suurin osa asennoista tuntu kivuliailta niin ettei oikeen enää kyennytkään.
Ystäväni joka sai pojan, sanoi juurikin tuosta testosteronista että hän oli tuskissaan päivät töissä, ei pystynyt ajattelemaan muuta kuin peittojen heiluttelua, voi millastakohan seki olis... B) Myös kertoi että karvoitus kasvoi kuin gorillalla konsanaan, kulmia sai nyppiä joka päivä jos tahtoi ettei näytä pizzanpaistajalta.
Mulle tuli esikoisen kanssa napaan asti linea negra, mut nyt ei ole sitten mitään. Vaan
nännit on tummuneet jonkun verran, ja
rinnat tuottaa jo kirkasta nestettä- välillä tuntuu samalta ku sillon kun maito kihahtaa tisseihin.
Maanantaina olis sitten visiitti
Brunolle 4D:n Mä NIIN toivon että vahingossa vauva esittelisi kumpaa puolta olisi, niin että saisin tietää ilman että kysyn ja että sille voi mitään :headwall: ..Toki ensin nyt kiinnostaa että onhan kaikki ok mut koska rakenneultrassa kaikki on jo todettu mainioksi, kamalasti ei jännitä etteikö kaikki elimellinen olisi paikallaan.
Joku kyseli
negatiivisia uutisia, vanhoista tammivauvojen pinoista kyllä löytyy surullisiakin uutisia, niitä tässä sen enempää erittelemättä
Niistä puheen ollen, ei olis kannattanut ehkä lukea uusimmasta Vauva- lehdestä sitä kohtukuolemajuttua, itkeä pillitin ja sydäntä puristaen aloin pelkäämään sitä
Vauva on onneksi TODELLA kova potkimaan, monet kerrat päivässä saan fiilistellä sarjatulta masunahassa -- saas nähä sit kun liikkeet hieman rauhoittuu että alanko juosta päivystyksessä sen sata kertaa.
Muutenkin sais näitä tunteita olla hieman vähemmän tai ainaki olla hieman lievempiä,
alakuloisuus on vaivannut kovasti viime aikoina, lähinnä just pelon takia, että esikoiselle käy jotain tai vauvalle. Ja siis lähinnä että käy jotain äkillistä, ennakoimatonta, just kuten kohtu- tai kätkytkuolema, tai esikoisen kohdalla ihan mikä vaan sairaus, minkä seurauksena pieni menehtyisi. Jotain mitä en voi kontrolloida. Jännä et miten synnytys ei pelota mua lainkaan, mut sit kaikki muu elämä kyllä.
Ja sit hieman käytännöllisemmällä tasolla jännittää myös että miten aika riittää kahden kanssa, tuolla esikoisella on hyvä rytmi (viimein saatiin tämä yksiin päiväuniin siirtyminen toimimaan) ja kaikki ns. "tuttua" hänen kanssa, jännittää et miten sitä repeää kahteen paikkaan, kun toinen juoksee ympäriinsä, uskallanko pitää vauvaa vaikkapa sitterissä kun esikoinen on just sen ikäinen että kaikkea pitää hakata, miten ruokin ne jos on samaan aikaan ruokailu, herääkö esikoinen kun vauva huutaa yöllä jne. Kertokaa te joilla on useempi lapsi jo et, miten se onnistuu
Jaiks, sanoopi
Mimonmami ja Itikka 21+3