***TAMMIVAUVAT*** Syyskuussa

Hipkukka ihan sama juttu shoppailun kanssa! Tällä viikolla "pakotettiin" shoppailemaan kun piti muutama tunti odottaa labraan pääsyä ja kyllä otti selkään! Ennen on mennyt kevyesti koko päivän shoppailureissut ilman istumisia, mutta enää ei tuota paria tuntiakaan pysty :ashamed: Ja tosiaankin loppu päivä meni sitten toipuessa :/

Miehen osallistumisesta.. Nyt on mies alkanut huomioimaan enemmän, ainakin raskaiden nostojen kannalta ja nimenomaan kodin uutta järjestystä miettien. On ollut mukava kuunnella kun mies suunnittelee tulevaisuutta =) Ja kun näistä selkäsäryistä olen kärsinyt niin mies on nyt melkein joka päivä itse kysynyt haluanko että hän hieroo :heart: Kotitöitä olen pyytänyt välillä tekemään, mutta en minäkään jaksa monesti jankuttaa. Tulee kyllä sitten apuun, jos ensin olen pyytänyt häntä tekemään jotakin ja mitään ei tapahdu ja alan itse tekemään Vau-kirjaa ei vapaaehtoisesti lue, vaan siihenkin pitää suurinpiirtein pakottaa, mutta toisaalta mies ei kyllä lue yhtään mitään muutakaan.. Liikkeiden tunnustelustakaan ei tunnu olevan kovin kiinnostunut. Mutta kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen nyt miehen osallistumiseen, parempi tämä kuin ei mitään, kun aiemmin tuntui ettei mies edes muista koko raskautta

|.) Selkäkivut jatkuu.. Eilen huomasin, kun juutuin koneelle kotona reiluksi tunniksi että heti kipeyty selkä aika pahasti. Eli aika pienestä tuntuu olevan kiinni! Ja nyt toinen lonkkakin alkoi vihottelemaan jostakin kumman syystä :kieh:

Lumi ja Lilliputti 24+6

 

.

 

turvavyö En oo pohtinut asiaa ostaako vai ei. Yleensä ajan autolla vaan kerran-pari viikossa niin tuskinpa tulee sitten ostettua.

miehen osallistuminen Mun mielestä meillä mies ottaa hyvin huomioon tämän raskauden ja auttaa mua hyvin. Lukee mielellään Vau-kirjaa ja suunnittellee myöskin vauvan tulevaisuutta. Kiva aina kuunnella mitä se on nyt keksinyt vauvan päänmenoksi ja mikä niistä toteutuu.

Alkaa olla jo aika rutiinia nuo yölliset vessassajuoksut. Pari kertaa saa vähintään käydä. Ainut ärsyttävin puoli on se jos joutuu käymään isolla hädällä. ..ja vielä keskellä yötä.

Mua huvitti, kun kävin siellä neuvolalääkärillä näyttää jalkoja ja se laittoi lähetteen jatkotutkimuksiin naistenklinikalle. Perjantaina tuli aika joka on 7.12. Ei sitten yhtään aiemmin voinut olla. Vissiin tutkivat perusteellisemmin, kun pitää varata kaksi tuntia aikaa.

Tulevat mummot on aloittaneet neulonta operaation. Miehen äiti tekee jotain villavaatteita pienelle ettei palennu. Mun äiti tekee kastemekon. =)

 

Mä oon iha pihalla tein jutuista taas ku 5 sivuu tekstii tullu eikä millää jaksa lukee :ashamed:

Täällä mitää kummempia, hemoglobiini romahti yhtäkkiä ja rautakuurille jouduin, paino lähteny huimaan nousuun ku 4 vk sitten lopetin viimeisen tupakankin polton (poltin 2/päivä) ja sokerirasitukseen joudun sen takia..
Yäk.

Pinnasänky ostettu jo ja käytettynä löysin ihanat Bora Kombit 2007 kuosilla =)
JA hoitopöytä tulee ens viikolla myös..

Niinuska05+ Hipsu 22+2

 

Itsekin vähän ihmettelin sitä kun nuo pussit on niin hirveen pitkiä, se pikkukarhukin n. 80 cm (vaunulan pussi taisi olla 75 cm), et miten se mahtuu kaukaloon. Luulen että sillä pussilla on tammikuussa syntyvällä vauvalla eniten käyttöä just tuon ekan talven/kevään ajan joten meille riittäs oikeestaan vähän pienemmätkin pussit.

Tuon pikkukarhun pussin kokonaispituus on tuo 80cm (pussinpohjalta yläreunaan). Kävin äsken mittaamassa meidän pussista ja mitta olkahihnan reijistä pussin pohjaan on 52cm. Kuulostaa lyhyeltä, mutta pieni vauva on kaukalossa jalat kippurassa, joten pussi ei siksi ole liian pieni.Meillä esikoinen syntyi marraskuussa ja pussi oli käytössä maalis/huhtikuuhun. (Laitoin joskus aikaisemmin kuvankin, jossa meitin esikoinen on pussissa. Voinpi sen laittaa uudestaan jos haluatte, siitä on helppo hahmottaa minkä kokoinen pussi on käytössä.)
Mie muuten kuljettelin siellä pussissa alkuaikana tavaraa Kun siellä kerta tilaa oli. Vaihtovaippa ja vaihtobody mahtui sopivasti varpaiden seuraksi.

Selkävaivaiset jos teillä on jumppapallo hyödyntäkää sitä. Mie tykkään koneella ollessa istua sen päällä. Tuntuu selässä paljon paremmalta, kuin penkki. Samaten iltaisin istun ja pyörittelen lantiota samalla, kun televisiota katselen. Auttaa lihasjännitykseen.

Hipkukka 23+5

 

Miten te muut, koetteko saavanne siipoiltanne tarpeeksi tukea, ovatko he kiinnostuneita voinnistanne?

Minä kans olen sellainen jästi pää että jos ei toinen älyä tehdä jotain ilman että siitä kymmenen kertaa sanotaan niin olkoot tekemättä.
Mutta nyt on kyllä pakko ollut oppia pyytämään apua ja olla tekemättä, ja sanoa sitten vaikka se kymmenen kertaa jos ei muu ole auttanut.
Tosin mies kyllä on hienosti skarpannut ja tekee mallikkaasti asioita käskemättäkin...,eli koulutus on tehonnut :kieh:

Välillä tosiaan tuntuu että tukea voisi saada enemmänkin...,tosin siinäkin on tullut suunaton muutos sen jälkeen kun sain itku-potku-raivarit ja tilitin tuostakin asiasta siinä. Selvisi sitten että kun minua on kovasti supistanut ja koskenut tms. niin mieskin on ollut vähän peloissaan eikä sen vuoksi ole osannut oikein tukea.
Mutta, ainahan sitä silittelyä ja muuta lisääkin jaksais

Mutta, kuitenkin minulla on ainakin niin hieno tilanne, ettei tarvitse tikkua ristiin laittaa jos en kykene / jaksa koska mies kyllä tekee.

Hipkukka: Minulle tuli viimeks iso töppi kun menin käymään Prismaan.
Menin nimittäin pääovien kautta ja jouduin menemään kaupan toisesta päästä toiseen päähän kärryineen limuja hakemaan ja koittihan siinä katsoa muutakin samalla muka. Ei enää koskaan kyllä tapahdu sitä virhetta sillä se otti koville.

(.) Yö meni taas pipariksi, ja tänään on sukulaisen 75v synttäri juhlat. Onneks ollaan vaan toooosi pienellä porukalla ja minun vanhempien luona pidetään ne "juhlat" niin siellä voi makoilla sängyssäkin huoletta sitten.

Enie + Nörtti ja Hissu 25+6

 

Noniin, ehkä parempi aamu täälläkin, tuli ainakin nukuttua taas yli 9 tuntia!

Meillähän on siitä erilainen tilanne, että Kirppu on minulle ensimmäinen, mutta miehelleni jo toinen lapsi. Hän on siis kokenut jo sen ensiraskauden huuman eksänsä kanssa. Joskus koin suurta katkeruutta (tyhmää) tästä asiasta, kai sitä jokainen toivoo, että ensimmäinen raskaus olisi molemmille se ensimmäinen. No jokatapauksessa, ehkei senkään takia ole nyt mitenkään yltiöpäisen kiinnostunut asiasta.

Mutta hei, minulla on kuitenkin ihana mies, joka on äärettömän onnellinen tästä raskaudesta ja varmasti minusta välittää. Ehkä pitäisi itsekin opetella puhumaan ääneen näitä mietteitä, eikä vaan täällä keskustelupalstoilla purkaa

(.) Liikkeet tuntuu nyt aamuisin ennen kuin nousen todella voimakkaasti. Eilen tein koiran kanssa tunnin lenkin, se tuntui vähän liian rankalta jälkikäteen, alkoi pistää mahaa. Tai ehkä me mentiin liian lujaa =) Rinnat tuntuu kasvaneen nyt, vielä tosin samoilla vanhoilla liiveillä pärjää jotenkuten. Itselläni noihin selkävaivoihin auttaa kyllä liikkuminen ja kunnon venyttely, vaikkapa puoli tuntia. Samalla rentoutuu hyvin muutenkin. Nyt kun vielä taipuu, ettei maha ole niin tiellä =)

mamma ja Kirppu 25+3

 

:heart:

 

Turvavyön alenninta En oo oikein tajunnut, siis kun ainakin mulla se lantiovyö menee ihan luonnostaan siitä mahan alta, ei päältä, niin mihin saakka se oikein pitää sitten alentaa?

Miehen tuesta Minusta ainakin tuntuu, etten saa tarpeeksi huomiota, lepoa, hemmottelua jne. Etenkin kun työ esikoislapsi tässä jo pyörii menossa mukana, niin joskus tuntuu, että olis tosi kiva, jos mies sanoisi välillä, että lepää sinä, minä teen tämän kotityön, tms. Sen sijaan tuntuu, että ollaan riidelty entistäkin enemmän siitä, kuka tekee mitäkin, ja että kaikki hommat menis varmasti tasan. :/ Alkuraskaudessa jopa vihaisesti herätteli mua, jos satuin vahingossa nukahtamaan sohvalle, vaikka hyvin tiesi, että kärsin unettomuudesta! |O Ääh, nyt rupes ottamaan päähän, ei olis pitänyt ruveta kirjoittamaan! |O

Ja itse saan kerjätä, että mies koskaan laittaisi kätensä vatsalleni ja tunnustelisi potkuja, en muista, että olis kertaakaan laittanut tässä toisessa raskaudessa oma-aloitteisesti.

 

:heart:

 

Mulla sattui tuo eisbärchenin kaukalopussi olemaan kuin mitoitettu tuohon gragon logigo s - turvaistuimeen... Ainaski nyt tyhjänä se näyttää siltä.

Turvavyön alenninta olen harkinnut jo edellisen raskauden aikana, vaan en ole tullut hankinneeksi. Päivittäin tulee kyllä työmatkoja sellaiset 70 km... Ja edellisen raskauden aikana moottoritiellä ajeli pari kertaa joku hullu, joka mielenosoitukseksi löi reilun satasen vauhdista jarrut pohjaan autoni edessä... (enhän minä tietenkään mitään provosoi ikinä....) Sen olen nyt oppinut, ettei koskaan kannata tyytätä tai räpsäyttää valoja, vaikka toinen kiilaa huomaamatta melkein päälle... Kyllä siinä väkisin tulee mietittyä, että mitenhän siinä käy, jos turvavyö sattuu olemaan kolarin hetkellä väärässä paikassa. Mullakaan ei pysy itsekseen se alhaalla, vaan pyrkii kokoajan ylemmäs.

Kyllä meilläkin on välillä taistelua kotitöistä yms. Viime viikonloppuna piti ottaa pitkästä aikaa ihan kunnolla yhteen.... mietin jo että meneekö tässä lusikat jakoon. No, kummallaki oli raskas työviikko takana ja mies pyysi nöyrimmästi käytöstään anteeksi. Toivottavasti muut viikonloput ei ole tollasia, kun kuitenkin aika on niin vähäistä, mitä voidaan koko perheen voimin olla yhdessä. Mutta aina ei vaan jaksa ja kiukustuu tosi pienistä asioista itsekkin. Sitten mulla on kauhee stressi kaikista kotihommista viikonloppuna ja ottaa suunnattomasti päähän, jos toinen näyttäs vaan istuvan koneella tms.

Tica & Kääryle 23+6

 

4D:ssäkin kaikki oli vaavilla edelleen hyvin. Tyttöä edelleen lupasi, joten eiköhän siihen ole nyt uskominen. Oon niin häpi kun tyttö oli kovasti toiveissa. Muuten ultraus oli pieni pettymys kun lääkärillä oli kiire ja Möhkis piti kädet niin visusti nassun edessä, ettei saatu kunnon kuvia.

Rhea ja Möhkis 23+1

 

Turvavyönalentimesta vielä.. niin tuolla on sellainen tehtävä että turvavyö menee enemmän reisien päältä ku alavatsalta itse ostin huuto.net tuon alentimen ja hintaa jäi lähes uudenveroiselle alentimelle 4,10 ?

Tänään poksutaan 25 viikko alkakoon =)

Imppuli&Vilho 24+0 :heart: :heart:

 

Ihana aurinkoinen ilma! =) Jospa suunnistaisi ulos kunhan kuopus herää päikyiltä.
Tänne ei ihmeitä kuulu. Töissä edelleen olen ollut, toisina päivinä kolottaa enemmän ja liikkuminen on tuskaa ja silloin jo vannon meneväni lääkärille, mutta yleensä seuraava päivä on helpompi ja lääkärikäynti jää tilaamatta....Vielä olisi 11 viikkoa töitä ennen lomautusta ja äitiyslomaa, aika vähän kuitenkin.

Tuo jumppapallo tietsikkaistuimena toimii kun siinä tulee koko ajan pientä liikettä niin saa selkälihaksetkin hyvin happea. Toinen hyvä systeemin on jos omistaa tasapainotyynyn niin laittaa sen tavistuolille, toimii myös hyvin.

Tuota kaukalopussia minäkin mietin, että voisi olla kätevä, täytyy pistää hankintalistalle
Itsekin aiemmin mietin, että miten ihmeessä tuo turvavyönalennin oikein toimii (mulla niin paksut reidetkin, että ottaa jo niihin vyö kiinni niin mietin, että mihin se muka vielä voi aleta... ), mutta nyt selvisi sekin. Mulla on kaikissa raskauksissa vyö pysynyt hyvin alhaalla eikä kipua vatsaa pitkin ylös, mutta voisihan silti tuon vekottimen kanssa olla turvallisempi olo...tuolla tien päälläkun jos jonkinlaista suhaajaa liikkuu... :kieh:

Täällä mies huomioi vaihtelevasti. Välillä tuntuu, ettei mun vointi juurikaan kiinnosta ja kun aiemmissa raskauksissa olen voinut niin paljon paremmin niin ei nyt jotenkin sitä ymmärrä, että voikin voida huonommin ja olla kipeäkin...Toisaalta taas on valmis kuskaamaan mua töihin ja erikseen hakeekin ihan oma- aloitteisesti (vaikka tuleekin turhaa edestakaisin ajamista) ettei mun nivuset kipeydy lisää. Kotitöitä mies tekee vaihtelevasti, imuriin ei juurikaan tartu (tai sitten sillä on vaan niin paljon korkeampi "likakynnys", että ehdin tarttua siihen itse monta kertaa kertaa aiemmin...). Pyykkiä pesee oma- aloitteisesti ja lasten kanssa mielellään touhuaa, mutta tietokoneellakin sitten istuu pitkiäkin aikoja illasta. Nukkumaanmennessä sitten kyllä kaappaa kainaloonsa

Nyt takaisin sukkaa kutomaan =)

Amalia 22+0

 

Meillä oli joku vuosi sitten yhtä helvettiä tietokoneen takia, mies pelasi sellasta peliä joka vaati koko ajan vahtimista ja päivitystä. Ei liiemmin telkkaria mun kanssa katellu tms. Nyt on asiat selvästi paremmin siksikin kun päästiin eroon niistä helvetin naapureista, mies oli sen 2v ihan maassa mitä sielä asuttiin. Joku kanssa tuumi että miehellä on "likakynnys" korkeampi, niin ei tuota näytä häiritsevän yhtään sotkut ja roskat. Ei muka edes haista kun kissanhiekka pitäs vaihtaa...

Noh,kaipa tämä avutuminen nyt riitti, mies on kotona ja toivottavasti jaksaa nyt sitten taas meitä ja töitä.
Kohta saamme hoitoon ensimmäisen yhteisen kummipoikamme, ikää 3kk :heart:

vyönalennin olen huomannut kyllä nykiväni lantiovyötä mahan alle mutta en ainakaan viime raskaudessa tarvinnut. Jänskätän vaan että yltänkö polkimille loppuvaiheessa, jos maha isoksi kasvaa. Viimeks meillä oli pikkuauto niin ylsin, nyt farmari...

 

Onko täällä kellään ollut tässä raskaudessa vielä hormonimasennusta? Eli sellaista tosi voimakasta alakuloa, jolle ei oo mitään keksittävissä olevaa syytä?

Mielialathan tietty voi vaihdella ihan naps naps, mutta tänään on ollut eka päivä, kun oon ollut oikeasti koko päivän aivan toimintakyvytön ja itkun partaalla. Kamalinta tässä on se, että en oo tuntenut yhtään hellää tunnetta esikoista kohtaan tänään, vaikka hän on ollut ihan sama lapsi kuin joka päivä. :'(

Onneksi sen sentään ymmärtää, että nää tunteet johtuu jostain muusta kuin esikoisesta, miehestä tms. Mutta kävi mielessä, että mitäs jos tää jäis päälle pidemmäksi aikaa, tai mitä jos tulee synnytyksen jälkeinen masennus? Se olis ihan hirveetä. En oo varma, oliko mulla lievänä se viimeksi, mulla oli myös tosi paha unettomuus silloin, niin vaikea erottaa, mikä johtui mistäkin. Muistan vaan, että esim. kaupassa käynti saattoi olla mulle silloin niin kova ponnistus, että siihen yrittämiseen meni koko päivä. :|

Ai niin ja näkyykö muilla verisuonet paremmin kuin yleensä? Sen muistan viime raskaudestakin, et rintoihin tuli siniset suonet näkyviin (ihanaa), mutta nyt mulla menee oikein sellainen todella näkyvä hämähäkin verkko ihan solisluihin asti. Hurjan näköistä.

 

verisuonet Mulla ainaskin rinnoissa näkyy ihan kunnolla verisuonet. Alkoi näkyy jo heti silloin tosi alussa. Niin ja jaloissa näkyy..ja pahasti.

 

:heart:

 

22+4

 

:heart:

 

:heart:

 

(.) nyt tuntuu että mieli alat heittelee ihan kauheet tunteen purkaukset :kieh: kun suututtaa nii kans suututtaa, huomaa että tulee räjähdettyä ihan pienistä asioista. Lapselle ja miehelle. siis eilenki ku tytär kaato maito lasin tottakai vahingossa, nii minä äiti saan siitä kauheet kilarit ja huusin ihan kauheesti. tuntuu kuin oisin ihan kauhee äiti joka vaan huutaa lapselleen :'( ja sit oon hirvee itku herkkä jos nään että jossain itketään nii mie itken ja jos on herkkä biisi tms nii kyyneleet valuu ihan sorona. on tää hormoni mylläkkä välillä aika kamalaa... :kieh:

turva vyöstä mie en oo hankkinu ku ei oo autoo mutta esikoisen aikaan en sellasesta ollu kuullukkaa....

Rokotteesta en tiiä aionko ottaa jotenki tuntuu ettei pitäs ottaa ja sit taas toisaalta kuulee että pitäs. en tiiä sit mikä ois parasta.

 

.

 

:heart:

 

Luin eilisen illan ja tämän päivän aikana viimeiset 9 sivua läpi Aika urakka oli. Ihanan paljon oli tullut juttuja.

Huomenna töihin 1,5 vkon saikun jälkeen. Vähän jännittää mennä, kun ei tiedä mitä siellä odottaa ja miten jaksaa. Olisi kiva jaksaa töissä loppuun asti kun muutenkin saan olla vapaa-ajan koiran kanssa kotona kaksin.

Ai niin, joku kirjoitteli omenasoseesta/-hillosta ja paahtoleivästä muutama viikko sitten täällä. Se ajatus jäi todella kytemään ja pyysin kaverilta omenoita heidän pihastaan ja tein sosetta ja piirakkaa tänään. Ihana olo kun sai leipomuksia aikaiseksi piiiitkästä aikaa.

Lili78 ja POKS 24+0