Tarha aamu ongelmasta...

Onko kellään muulla vastaavaa ongelmaa??? Auttakaa please...

Eli poika 2,5 vuotias ja aina viihtynyt hyvin tarhassa, mutta nyt viimeiset 2 vkoa aamut ollut ihan katastrofi.

Meillä mies vie aina aamulla tarhaan, siinä 9 maissa ja minä lähden töihin ennen kuin poitsu herää. Ja haen sitten iltapäivällä hänet 16 maissa. Nyt pari viikkoa poika herää välillä 3-4 aikaan yöllä itkemään, että "mamma älä mee töihin". Aamu menee kuulemma sitten taas isänsä kanssa hyvin (siis normaalia kiukuttelua tietty välillä), kunnes taas tarhassa sama juttu... itkee ja roikkuu kiinni "pappa älä mee töihin" ja ei halua jäädä tarhaan. Tarhassa sanovat, että itku loppuu kyllä heti kun hävinnyt näkyvistä ja muutenkin näyttää viihtyvän siellä. Eikä kuulemma tarhassa ole tapahtunut mitään ihmeellistä.
Kun menen iltapäivällä hakemaan on usein leikit kesken, eikä mikään kiire kotiin enää...

Mitä pitäisi tehdä? Vai voiko olla joku ohimenevä vaihe? Mies on nyt lopen kyllästynyt näihin katastrofi aamuihin ja mietitään ratkaisua...

 

Tiedän että ikävältä tuntuu, mutta vahvasti veikkaisin että ohimenevää on. Tietysti itselle ei ole kokemusta tuosta että yöllä herätään, mutta vienti- ja hakuprotesteista kyllä. Tuossa iässä alkaa ehkä se aikataju kehittymään ja muutenkin haetaan Itse olen lapsilleni selittänyt, että myös äidillä on heitä päivän aikana ikävä, mutta ovat koko ajan mukana sydämessä ja että seinälläni on heistä kuvat, joita katselen kun tulee ikävä. Ainakin itse uskon, että tämä on lapsille tärkeää, että tietävät ettei heitä unohdeta päivän aikana ja tälläi yhteys säilyy. Että puhumista, syliä riittävästi heti kotiin tulon jälkeen - luulen, että menee ohi piakoin.

 

Meillä tyttö 3.v ja jokin aika sitten oli sama tilanne eli tyttö jäi hoitoon itkien. Tämä kesti noin 3 vkoa ja sitten rauhoittui. On ilmeisesti jotain ohimenevää "uhmaa". Vielä on kuitenkin semmoista että kun herään 5 aikaan ja yritän hiipiä makuuhuoneesta pois niin eikös tyttö jotenkin havahdu siihen ja haluaa tulla mukaan. No menee sitten samantien sohvalle jatkamaan unia ja herättelen siitä sitten 6 aikaan. Toivon mukaan tämäkin loppuisi joskus.

 

siis alkuperäinen nyt kirjautuneena, en aiemmin löytänyt uusilta sivuilta...

Ihanaa kuulla ettei olla ainoita ja että saattaa olla joku vaihe... Yritetään noita vinkkejä jos vaikka helpottais... Kiitos!

:flower:

 

Me vaihdettiin hoitopaikkaa, ja tällainen ongelma loppui siihen. Kyllä äiti vaistoaa, milloin on vain ohimenevää, milloin jotain muuta vialla. Meillä auttoi "puhtaalta pöydältä aloittaminen" uudessa paikassa. Kaikilla ei välttämättä auta.

 

Kannattaa suhtautua vakavasti. Meillä hoitopaikassa vähäteltiin ja oireet meni pahemmaksi. Lapsen persoonallisuus muuttui. Oma lapsi tuli takaisin vasta hoitopaikan vaihdon jälkeen. Näitä pyritään kovin herkästi painamaan villaisella. Äiti tietää mikä on kiukuttelua ja mikä jotain muuta. Hoidossa huonosti viihtyvä lapsi oireilee kyllä.

 

Meillä nyt poika ollut viikon kotona tarhasta, siis kipeänä. ja ei ole aamut olleet yhtään helpompia, ne aamut kun itse olen jäänyt kotiin on sujunut hyvin ja jääty sänkyyn köllöttelemään miehen lähdettyä töihin. Mutta kun minun työaamu niin "mammaaaa..." itketty joka aamu. Eli en tässä tilanteessa kyllä vielä syytä tarhaa vaan näyttää olevan mamman perään nyt.

Onko mitään vinkkiä millä tämän ison lapsen "eroahdistuksen" saa helpottamaan?

Ei enää naurata...

 

Hei.Oli ihan mielenkiintoista lukea viestisi,koska myös samanlaisia ongelmia ollut.
Alku vaikeuksien jälkeen(kesti kuukauden ) poikamme joka nyt on 2,5v tuntui viihtyvän todella hyvin tarhassa.Siis loistavasti.Aina iloisena lähdössä sinne ja jne.Pari kuukautta sitten tilanne muuttui.Aina aamuisin tuli ensimmäisenä: ei mennä tarhaan.Sitten myös illalla sama juttu.
Joskus aamut melko vaikeita kun ei halua lähteä ja toisinaan menee melko hyvin.Mutta kuitenkin joka päivä hokee ei mennä tarhaan.
Päiväkoti pieni,kodinomainen ja mielestäni todella hyvä,tosi mukava henkilökunta.
Kuitenkin päivät sujuvat hoitajien mukaan ihan hienosti.
Sitten muistui mieleeni,että juuri niihin aikoihin kun nämä, ei mennä tarhaan hokemiset alkoi,siellä aloitti pari uutta lasta.Nämä olivat alle vuoden ikäisiä ja tottakai vaativat enemmän hoitajien huomiota.Sitä ennen oma poikani oli niitä ryhmän nuorimpia.Hän olikin ollut tosi mustasukkainen omasta hoitajastaan,ja taitaa vieläkin olla.Sanoivatkin tarhasta,että nyt kotona kannattaa halitella vähän enemmän,koska syli tarhassa varatumpi kuin ennen.
Tuli sitten mieleen,että ehkä tämä sitten meillä on se selitys.
Toivotaan,että helpottaa pian.Näihin juttuihin kun voi olla monta syytä,mutta toivottavasti ei mitään vakavaa ja ajastaan menee ohi.
Iloista Pääsisäistä kaikille. =)

 

Kiitos paljon vastauksesta, nyt kun sanoit niin totta meidänkin pojan ryhmässä aloitti uusi lapsi juuri noihin aikoihin ja eilen juteltiin, niin sanoi että sillä pienellä pojalla on ikävä äitiä ja se itkee paljon. Oliskos siinä selitystä meillekin...

Ihanaa, tuntuu heti paljon paremmalta... Kiitos! :flower: