Tarinani Ystävistä...

Mä just tajusin etten omista yhtään kunnon ystävää.
Kaikki päivät yksin kotona ja kun tulee halu lähteä shoppaamaan niin saan mukaani yleensä oman äidin, siskoni tai miehen..
Ei ole ketään kenelle kertoa omista murheista ja ajatuksista.

Ennen tää ei mua haitannut, mutta nyt kun olen ajattellut asiaa niiin olen tullut todella surulliseksi. Iltaisin itken tuntuu että olisin yksin vaikka vieressäni nukkuvat ihana mies sekä lapsi...

 

Et ole yksin ajatuksinesi. Mulla aivan samanlainen tilanne. Kun vaihdoin koulua kesken lukion iltalukioon, kaikki ystävät kaikkosivat. Muutin myös samana vuonna uudelle paikkakunnalle. Pian sain poikani ja en ole oikein saanut tosiystäviä. Päivät olen yleensä yksin ja odotan miestäni kotiin. Tekee yleensä pitkiä päiviä, kun on yrittäjä. Vanhempani ja siskoni asuvat samalla paikkakunnalla, mutta yhteydenpito jää yleensä puheluun. Jos lähden kaupungille, menen yleensä yksin tai siis poikani kanssa Monesti minäkin olen tilanteesta masentunut, mutta onneksi poikani antaa minulle paljon voimaa, mutta välillä sitä tietysti kaipaisi samanhenkistä seuraa päiviksi. Mistäpäin olet? Minä olen Etelä-Suomesta, voin kertoa tarkemmin, jos satut olemaan myös etelästä....

 

mulla kans kaverit ja ystävät kaikkonneet harvoin ees viittin lähtee yksin mihinkään päivisin likan kaa kotona ja illalla kun ukko tulee niin sillon on sen kans on hyvä huomata etten ole ainoa jolla ei ystäviä laisinkaan

 

\

Mistäpäin olet? Minä olen Etelä-Suomesta, voin kertoa tarkemmin, jos satut olemaan myös etelästä....

Olen myös etelä suomesta, turusta...

 

Täällä yksi yksinäinen etelä-suomesta lisää. En ole kuitenkaan pääkaupunkiseudulta.

 

No, jopas sattui, mekin ollaan Turusta, Haritusta päin. Mistäs te olette tarkemmin? Voitais jopa tutustua

Tsemppiä kaikille yksinäisille!

 

\

No, jopas sattui, mekin ollaan Turusta, Haritusta päin. Mistäs te olette tarkemmin? Voitais jopa tutustua

Tsemppiä kaikille yksinäisille!

Et voi olla tosissas??!! mekin ollaan haritusta =) Laita mailia mulle marru84@hotmail.com

 

Ei voi olla totta, kyllä maailma on pieni! Yritin laittaa sulle juuri sähköpostia, mutta ne tulivat bumerangina takaisin

 

Just... en mäkään oo päässyt sähköpostiin tänää ollenkaan... kokeile myöhemmin.. =)

 

jos pystyt niin pistä yksityisvistiä..Oon edelleen tuo sama tyyppi.. =)

 

Niin...Kieltämättä ajoittain aika yksinäistä on!Opiskeluaikaiset kaverini asuvat kaukana ja täällä paikkakunnalla jossa asumme ei ole montaa ystävää...Tuttuja kylläkin!Mieheni on myös ajoittain sellanen "mörrikkä" että tiedän etteivät ystäväni hänestä pidä...Hankalaa!!! :kieh:

 

\

Niin...Kieltämättä ajoittain aika yksinäistä on!Opiskeluaikaiset kaverini asuvat kaukana ja täällä paikkakunnalla jossa asumme ei ole montaa ystävää...Tuttuja kylläkin!Mieheni on myös ajoittain sellanen "mörrikkä" että tiedän etteivät ystäväni hänestä pidä...Hankalaa!!! :kieh:

Heip, on kyllä hankala tilanne, jos mies pelottaa ystävät.
Mulla on tilanne niin päin, että mukavan ystäväni mies on aivan weirdo, en voi sietää häntä ja hän kohtelee ystävääni kuin koiraa... joten valitettavasti yhteys ystävääni on aika vähäistä tuon ukon takia. Ei voi oikein sanoa suoraankaan missä mättää

 

Ei oo mullakaan yhtään ystävää. Kaikki ns. ystävät hylkäsi, kun aloin odottamaan. Ja yks NS. "ystävä", on taas sellainen, että häntä pitää kuunella, HÄNEN asioita pitää kunnella, mutta minun asiat ei ole tärkeitä joten niitä hän ei koskaan kuuntele, vaihtaa vain puheenaihetta.
Rasittavaa!

 

Eipä ole tälläkään mammalla yhtään sellaista ystävää jonka kanssa soittelisi usein,kävisi kylässä säännöllisesti,shoppailtaisiin,nähtäis usein,kerrottas toisillemme huolet,murheet,turhat toiveet.. :ashamed:


Kyllä sitä ihminen kaipais aineskin yhden tosi ystävän...aineskin minä.. :'(

 

kaikista pahinta on todella se kun ei ole ystävää...mieheni on oikein ihana kannustava ja voin kyllä paljon asioita hänellekkin puhua mutta kaipaan sitä tyttö kamua jonka kanssa shoppailla puuhua miehistä , olla tosi ystävä JOHON LUOTTAA!!!
ONKO MUITA nokialta päin???

 

Yksinäisiä ollaan täälläkin. Itken myös usein sitä vaikka on olemassa ystäviä mutta tahtoo olla noi välimatkat esteenä. Täällä maalla kun asuu niin naapuritkin harvassa. Vai onko niin että tämä kotiäitiys onkin vähän eristyksen syynä. Pienen lapsen kanssa kun ei aina jaksa lähteä pitemmälle ajamaan. Varsinkin nyt kun toista odotan. Ei ole nyt sitä omaa aikaa itesellekkään paljon kun mies tekee kolmivuorotyötä...Toivottavasti tämä on vain ohi menevää aikaa. Mutta toisaalta olen tuntenut itseni aina yksinäiseksi...? En tiedä, jospa elämä joskus heittäisi minutkin ihmisten sekaan vaan ei vielä vähään aikaan.. Tsemppiä, meille yksinäisille..